Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

26.5 Terwamaraton
2.9 Ruskamaraton

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Viikko 52

Ma 21.12; i: 7km
Ti 22.12; i: kuntopiiri
Ke 23.12; i: 11km
To 24.12; i: 13km
Pe 25.12; i: 11km
La 26.12; i: 7km
Su 27.12; p: keskivartalojumppa. i: 12km

Viikko 52: juoksua yht. 61km

Pikku hiljaa taas kuntoilun pariin monen sairasviikon jälkeen. Joka päivä pientä puuhastelua. Nyt joulun aikana yletön kinkun ja muiden herkkujen syönti tuntui lenkeillä loppuviikosta painavan aika lailla. Olo on kieltämättä aika pöhöttynyt, mutta sehän on mulle nykyään aivan normaalia :)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Viikko 51

Ma 14.12; lepo
Ti 15.12; lepo, i: tunnin hieronta
Ke 16.12; lepo
To 17.12; lepo
Pe 18.12; lepo
La 19.12; a: 7km
Su 20.12; p: keskivartalojumppa. i: 8km

Viikko 51: juoksua yht. 15km

Antibioottikuuri päättyi perjantaina ja uskalsin loppuviikosta kokeilla juoksua varovasti. Kunto on surkea ja hengästyn todella helposti. Nyt sunnuntain huiman kasin jälkeen pulssi takoi hullun raivolla vielä pitkään lenkin jälkeenkin. Ilmeisesti en ole taudista vielä kokonaan toipunut vaikka hengitys ei enää rohisekaan viime viikkojen malliin. Paria päivää vaille 3 viikkoa meni ilman lenkkejä. Pitää näin pitkän sairastelun jälkeen ottaa varovaisesti ettei mikään ikävä jälkitauti tulisi riesaksi.

Journalismia sain sentään harjoitetuksi ja julkaisin perinteisen maratonvuoden yhteenvedon Kestävyysurheilun sivuilla. Naisten vastaava paketti pitäs vielä vääntää ennen joulunpyhiä valmiiksi. Vaikka teksti olikin omaani, niin jutun hienosta ulkoasusta on kiittäminen mogulia, joka oli löytänyt hienoa kuvia jutun tueksi.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Viikko 50

Ma 7.12; lepo
Ti 8.12; lepo
Ke 9.12; i: pieni keskivartalojumppa
To 10.12; lepo
Pe 11.12; lepo
La 12.12; lepo
Su 13.12; i: keskivartalojumppa

Viikko 50: juoksua 0km

Tauti jatkuu ja jatkuu joten lepo vaan. Pari kertaa tein keskivartalojumppaa kotosalla, mutta suurempaa liikuntaruositusta en uskaltanut edes ajatella. Voimaton olo ja röhä jatkuivat siihen malliin, että marssin perjantaina lääkäriin. Siellä lekuri sanoi, että keuhkoissa rohisee todella pahasti ja poskiontelotkin näyttää tulehtuneilta sekä tukkoisilta. Veikkasi että normi flunssana alkanut tauti on pahentunut oikein kunnon pöpöksi. Antibioottikuuri määrättiin ja arvon dr. kielsi kokeilemasta juoksua tai muuta vastaavaa ennen ensi viikon loppua, sen verta messeväksi tämä keuhkoputkentulehdus on kuulemma kehittynyt.

Että silleen. Ensi viikko menee siis tod.näk vielä hyvin pitkälti löhöillessä. Saapa nähdä, mikä on into lähteä lenkille vaikka tauti päättyisikin. Motivaatio oli jo ennen sairastumista alamaissa eikä tämä nyt ole sitä ainakaan lisännyt. Kunto on laskenut takaisin huonosta surkeaksi ja nyt myös motivaatio. Yksi sentään nousee, nimittäin paino. Ruokahalua mulla näyttää aina riittävän, olin sitten terve tai sairas :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Viikko 49

Ma 39.11; i:9km
Ti 1.12; lepo (flunssa)
Ke 2.12; lepo (flunssa)
To 3.12; lepo (flunssa)
Pe 4.12; lepo (flunssa)
La 5.12; lepo (flunssa)
Su 6.12; lepo (flunssa)

Viikko 49: juoksua yht. 9km

En olekaan sairastanut lainkaan sitten viime kevättalven. Nyt tulikin sitten kunnon tauti kylään. Hain Maijan junalta maanantai-iltana ja hänellä oli jo kauhea tauti päällä. Itselläkin oli heti tiisaiaamuna kurkku todella kipeä ja päivän mittaan ilmaantuivat muutkin flunnsa oireet. Keskiviikko ja torstai meni kotona pötköttäessä. Kuumetta oli parhaimmillaan 38,7, lihaksia särki ja olo oli muutekin todella voimaton. Perjantaina en ollut vielä mitenkään terve, mutta ajattelin olevani jo työkykyinen. Perjantai-iltana oli myös työpaikan pikkujoulut ja arvoin siinä päivällä, onko olo tarpeeksi hyvä sinne lähteäkseni. Tuli sitten lähdettyä ja notkuttua aivan liian myöhään. Elimistö ei tästä ilmeisesti pitänyt ja nyt viikonloppuna olo on taas ollut selvästi pahempi kuin mitä se ehti jo perjantaina olla. Nuppi on todella jumissa ja röörit tuntuu olevan kauttaaltaan tukossa. Voipi olla että ensi viikko ehtii pitkälle ennen kuin tässä pystyy mitään liikuntasuoritusta tekemään.

Vaikka nämä pitkittyvät taudit eivät koskaan ole kivoja, niin nyt ei sentään ole samanlaista stressiä kuin 3v. sitten näihin samoihin aikoihin. Tulloin sain itsenäisyyspäivän jälkeen hirveän taudin riesakseni kun piti juuri aloittaa tärkeimmät viimeistelyviikot kohti tammikuun lopussa juostavaa Dubain maratonia. Silloin kyllä hermoja koeteltiin. Nyt ei onneksi mikään tavoite paina päälle, joten suhtaudutaan tautiin rennosti. Treenataan taas sitten kun taudit on parannettu. Ei stressiä :)

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Viikko 48

Ma 23.11; i: pieni kuntopiiri
Ti 24.11; a: 7km. i: 14km. Yht. 21km
Ke 25.11; i: 10km
To 26.11; a: 7km
Pe 27.11; lepo
La 28.11; lepo
Su 29.11; p: keskivartalojumppa. i: 13km

Viikko 48: juoksua yht. 51km

Aikamoista autossa istumista oli koko loppuviikko. Menin työkaverin kyydissä Turkuun jo torstaina. Siellä ohjelma oli selvä: tyhjentää Turun kämppä lopullisesti ja luovuttaa se uusille ostajille. Koska käytössäni oli vain oma suht pieni peräkärry, veimme Maija veljen luo Saloon yhden ison nojatuolin ja Maijan polkypyörän. Näin ajattelimme, että saamme loput romut mahtumaan yhteen kuormaan + yhteen autolastiin, koska Maijan piti vielä palata Turkuun joka tapauksessa töiden lopetuksen takia. No näinhän ei todellakaan käynyt. Romua löytyi vielä sen verran runsaasti että hyvä kun mahtuivat kahteen kuormaan. Veimme siis perjantaina ekan kuorman Turusta Seinäjoelle. Sitten ajoimme lauantaina takaisin Turkuun. Siellä lastasimme loput romut kyytiin, luovutimme kämpän uusille asukeille ja meikä lähti suhaamaan kohti Seinäjokea saman tien Maijan jäädessä vielä Turkuun maanantaihin saakka. Autossa istumista tuli siis aika rapsakasti, mutta nyt kaikki muuttopuuhat ovat onneksi takana päin.

Tätä viime aikojen umpilusmua treenaamista ei nyt voi kokonaan minkään muuttopuuhien syyksi laittaa. Vaikka nyt pe ja la menikin aamusta iltaan kamoja roudatessa ja autolla ajellessa, voi yleisesti viime viikkojen "treenien" perusteella kysyä, podenko jonkinasteista motivaation puutetta?! Jotenkin vaan olen töiden jälkeen jumittunut helposti sohvalle löhöämään ja lenkille lähtö on tuntunut todella vaikealle. Lisäksi juoksu on usein tuntunut todella raskaalle raahustamiselle, mutta tämähän ei tunnetusti ainakaan löhöämisellä parane. Myönnän sellaisen treeni-innon loistavan tällä hetkellä poissaolollaan. Luulisi pitkän vammakauden jälkeen innon olevan tapissaan, mutta ei. Olen kyllä koettanut kehitellä aina "hyviä" syitä velttoiluuni. Pitkiksi venyneet työpäivät, pimeys, surkea keli, muuttopuuhat jne. Ai parnas - nyt noita muuttopuuhia ei voi enää käyttää... Olen kyllä suunnitellut juoksvani kympin kisoja jo kevättalvella ja keväällä puolimaratoninkin, joten pitänee jotenkin ryhdistäytyä.

Ensi viikolla on perjantaina vielä "kauden" toiset ja myös viimeiset pikkujoulut. Nehän nyt ovat todella hyvä syy passata treenit :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Viikko 47

Ma 16.11; i: 19km
Ti 17.11; lepo
Ke 18.11; a: 6km. i: 8km. Yht. 14km
To 19.11; p: 90min. punttisalitreeni
Pe 20.11; a: 7km
La 21.11; lepo
Su 22.11; lepo

Viikko 47: juoksua yht. 40km

Löysäilyviikko oli tiedossa kaikkien menojen kanssa, mutta tulipa siitä odotettuakin lusmumpi. Tiistaina jouduin lähtemään jo aamuvarhain Vaasaan työreissulle. Olin illalla sen verran väsynyt että aiottu lenkki jäi suosiolla tekemättä. Perjantaina ajelin Turkuun töiden jälkeen jonne jätin Maijalle viikoksi auton ja peräkärryn. Lauantaina suuntasin junalla kaveriporukan tupareihin / pikkujouluihin Vantaalle. Hauskaa oli ja ilta vevähti aamutunneille saakka. Sunnuntaina junamatka Seinäjoelle kestikin sitten likipitäen koko päivän. Ensin olimme Tampereella sähkökatkon takia jumissa 1h 40min. Kun viimein pääsimme liikkeelle juna eteni max. 50km/h koska kaikki ratavalojärjestelmät olivat rikki Parkanoon saakka. Perille kuitenkin päästiin rapiat 3h alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Koetan alkavalla viikolla hieman treenatakin, mutta kuun viimeinen viikonloppu menee kyllä aika lailla autossa istuen. Turusta pitää tuoda kaikki loput rojut Seinäjoelle ja luovuttaa vanha kämppä pois. Maijahan on toistaiseksi ollut siellä vielä töissä, mutta nyt hänestäkin tulee Seinäjoen asukki. Irtainta ei enää ole paljoa, mutta silti voi huonossa tapauksessa joutua kaksikin reissua ajelemaan. Eipä tuo tosin haittaa kun sitten tietää homman olevan taas pulkassa. Turun aika elämässämme tulee päätökseen, ainakin toistaiseksi. En sano enää mitään lopullista koska olen muuttanut viime vuosina sen verran usein.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viikko 46: Häjyt Ry:n jäseneksi

Ma 9.11; i: 13km
Ti 10.11; i: 90min. punttisalitreeni
Ke 11.11; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
To 12.11; i: 12km, sis. 7 x n. 200m vedot kovaa
Pe 13.11; lepo
La 14.11; i: 18km
Su 15.11; i; 15km, viimeinen 1km reippaammin

Viikko 46: juoksua yht. 78km

Ihan hyvä viikko johon mahtui pari hyväntuntuista treeniäkin. Tiistain punttisalilla ähiseminen oli todella sitä mitä kroppa kaipasi. On jäänyt lihaskunnon tekeminen aivan liian vähälle viime aikoina, varsinkin jalkatreenien osalta. Myös torstain ja lauantain lenkit sujuivat kevyen tuntuisesti. Lauantaina sain lenkkiseuraa puolesta välistä eteenpäin kun joku triathlonisti tupsahti eräästä risteyksestä eteen. Juoksin kaverin kiinni ja loppumatka meni mukavasti rupatellen.

Liityin myös seuraan. En ole koskaan aikaisemmin juoksuharrastuksen puolesta mihinkään seuraan kuulunut. Ajattelin että voisi olla kiva jotakin seuraa edustaa. Lukioikään saakkahan pelasin tennistä ykköslajina, jossa edustin Keuruun tennisseuraa. Jytah - nimisessä porukassa tuli opiskelujen alkuaikana pelattua divareissa salibandyä paria kautta, mutta siihenpä seuraedustamiseni jäävätkin. Seura johon liityin on Häjyt Ry. Seuran toiminta vaikuttaa todella kiinnostavalta. On urheilupuolta, vaellusjaostoa jne. Vaellusharrastuksenkin voisi samalla elvyttää vuosien hiljaiselon jälkeen. Nimikin on jo sinänsä houkuttava ja siitä suorastaan huokuu Etelä-Pohjanmaalainen asenne :) Kun (tai jos) pääsen ensi vuonna taas kisoja juoksemaan, ei tuloslistassa lue enää köyhästi Antti Perälä, Seinäjoki vaan Antti Perälä Häjyt. Ny pitää vaan saada asenne ja ennen kaikkea kunto sille tolalle, että kehtaa seuran väreissä juosta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Viikot 44 ja 45

Ma 26.10; i: keskivartalojumppa ja 14km
Ti 27.10; i: 14km, sis. 5km tv-kova
Ke 28.10; lepo
To 29.10; lepo
Pe 30.10; lepo
La 31.10; lepo
Su 1.11; lepo

Viikko 44: juoksua yht 28km

Alkuviikosta sentään kävin pari lenkkiä tekemässä, muutoin lusmuilin urheilemisesta tehokkaasti. Koetin tiistaina juosta kovempaa. Kerta kaikkiaan kamalaa menoa. Vauhti oli tuskin edes reippaan puolella, mutta kovalta se kyllä tuntui. Keskiviikkoilta vierähti kokouksessa ja torstaina ajelin Seinäjoelta Turkuun. Perjantaina lensimme sitten Maijan kanssa Lontooseen. Lauantaina tuli istuttua pubissa katsomassa rugbyn MM-finaalia. Viikko huipentui sunnuntaina Wembleyllä pelattuun NFL-matsiin Kansas City Chiefs vs. Detroit Lions. Oli kyllä upea kokemus. Wembley oli loppuun myyty, eli paikalla 85000 katsojaa. Jenkkifutis on Briteissä noussut jopa niin kovaan suosioon, että NFL on alkanut tosissaan miettimään joukkueen perustamista Lontooseen. Siihen on tietty vielä matkaa, mutta varmaa on että matseja kaupungissa pelataan jatkossakin. Tänä ja viime kautenahan Wembleyllä on ollut peräti 3 peliä. Jos Green Bay sattuu tulevina vuosina saapumaan Lontooseen, lähden kyllä uudelleenkin katsomaan.

Ma 2.11; lepo
Ti 3.11; lepo
Ke 4.11; p: keskivartalojumppa. i: 16km
To 5.11; lepo
Pe 6.11; i: 14km
La 7.11; i: 11km
Su 8.11; p: 2h pihatöitä. i; keskivartalojumppa ja 11km, sis. 4km tv-reipas

Viikko 45: juoksua yht. 52km

Maanantaina haahuilimme yhä Lontoossa. Reissulla tuli kyllä juotua olutta ihan riittävästi ja syötyä rasvaista ruokaa vieläkin enemmän. Olo olikin kunnolla pöhöttynyt kun palasin Suomeen myöhään tiistai-iltana. Maija lensi Lontoosta vielä työreissulle Düsseldorfiin. Keskiviikkona koetin sitten palata ruotuun viikon totaalilusmuilun jälkeen. Juoksin entisen työkaverini kanssa Turussa lenkin ja hän onkin päässyt äitiyslomansa lälkipuliskolla todella hyvään kuntoon.

Torstaina ajelin Jyvskylään. Tapasin siellä pari opiskeluaikaista kaveria, joiden kanssa turistessa meni koko ilta. Hyvä syy siis jättää taas lenkki väliin ;) Perjantaina menin tekemään tenttiä Jyvsäkylän ylipistolle, johon oli tullut luettua todella kehnosti. Raavin tekstiä paperille minkä vain osasin ja toivon sen riittävän läpimenoon. Tämä olisi ainoa pääaineen kurssi joka minulta puuttu maisterinpapereita silmällä pitäen. Olin kyllä suorittanut 9v. sitten kaikki pääaineeni kurssit, mutta yliopisto mokoma on mennyt lisäämään vaatimuksiin jonkun uuden pakollisen kurssin, jota ei tunnetukaan vielä kun edellisen kerran leikin opiskelijaa.

Tentin jälkeen ajelin äipän luo Keuruulle jossa olin lauantaihin saakka. Tulipa tehtyä lenkkikin vanhoissa tutuissa maisemissa. Lauantaina sitten huristelin takaisin Seinäjoelle. Tulipa tässä puolessatoista viikossa reissattua ympäriinsä. Turussa ei onneksi olekaan enää paljoa tavaraa, mutta siellä tulee varmaan vielä muutama kerta käytyä kun myymämme läävä pitää luovuttaa lopullisesti joulukuun alussa. Treenamaankin pitäisi nyt oikeasti alkaa. Paino lähentelee kesäisiä huippulukemia ja tämänpäiväinen muutaman kilsan hieman tavallista kovempivauhtinen juoksu tuntui aivan tv-reippaalta jollaiseksi sen sitten merkkasinkin. Laitoin treeniksi myös päivän pihatyöt, sen verran hiki hatussa tuli ulkona heiluttua.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikko 43

Ma 19.10; i: 9km
Ti 20.10; i: 13km
Ke 21.10; i: tunnin hieronta ja keskivarlojumppa
To 22.10; a: 7km. i: 10km. Yht. 17km
Pe 23.10; lepo
La 24.10; i: 16km
Su 25.10; lepo

Viikko 43: juoksua yht. 55km

Velttoilua! Laiskotti jotenkin koko viikon. Maanantaina piti juosta huomattavasti piedempi lenkki. Keskiviikkona ja perjantaina oli tarkoitus juosta aamulenkit, mutta herätyskellon melutessa muutin hälytysajan myöhemmäksi ja vedin peittoa korviin. Pihalla oli pimeää ja vettäkin satoi monena päivänä. Keksin kyllä monia muitakin "päteviä" syitä pysyä kotona. Tuntuu jotenkin että tämä pimeän ajan koittaminen on laskenut vireystilan taas nolliin. Ehkäpä se on vain tilapäistä.

Tulevatkaan viikot tuskin tulevat olemaan treenillisesti kovin huimia. Lähdemme Maijan kanssa ensi perjantaina Lontooseen. Siellä kohokohta on mennä sunnuntaina katsomaan Wembleylle jenkkifutismatsia Kansas City vs. Detroit. Kyseessä on viimeinen tämän syksyn kolmesta Lontoossa pelattavasta NFL-pelistä. Lontoossa voi muutenkin olla aika hulina sillä lauantaina pelataan kaupungissa rugbyn MM-finaali. Sitäkin täytyy ehdottomasti mennä johonkin sporttipubiin tsiikaamaan. Olen jo vuosikausia ollut NFL:n fani ja viime vuosina myös rugbyä on tullut seurattua ahkerasti. Maailmanlaajuisestihan se on todella iso laji, mitä ei vain täällä Suomessa oikein tajuta. Joukkuelajeista rugby on juuri ehkä se kaikkein kovin mahdollinen. Summa summaarun, reissussa tulee varmaan katsottua hyviä matseja niin pubissa kuin stadionillakin, juotua olutta ja syötyä hyvin. Treenaamiselle en aio reissun aikana uhrata ensimmäistä ajatustakaan.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Viikko 42

Ma 12.10; i: keskivartalojumppa
Ti 13.10; a: 7km. i: 14km. Yht. 21km
Ke 14.10; i: 15km, sis. 5km vauhtileikittelyä
To 15.10; i: 60min. punttisalitreeni
Pe 16.10; a: 10km. i: 10km. Yht. 20km
La 17.10; i: 23km
Su 18.10; p: 9km

Viikko 42: juoksua yht. 88km

Ihan perushyvä viikko. Maanantaina härväsin kämpillä kamoja uusille paikoille enkä jaksanut väsyneenä lenkkareita ulkoiluttaa. Tiistain peruslenkkien jälkeen päätin kokeilla keskiviikkona vauhdikkaampaa juoksua. Edellisestä kerrasta olikin ikuisuus aikaa. Tämä vitosen pätkä vauhtileikittelyä tuntui kaikkea muulta kuin leikittelyltä. Vauhti ei ollut hääviä, mutta olo oli surkea. Eipä ole kunto kovinkaan kaksinen. Jostainhan se on liikkeelle lähdettävä, joten olkoon tämä aloituspiste. Kovempia treenejä on pakko alkaa tekemään jos meinaa kuntoa tästä kohottaa. Lauantaina sain aikaiseksi tuollaisen semipitkän lenkin, jonka lopussa jalat hyytyivät pahasti. Ratkaisu edellä mainittujen asioiden korjaamiseksi on yksinkertainen: on treenattava!

Sunnuntaina tuli penkkiurheiluna nautiskeltua Amsterdamin maratonista. Kovaa pistävät kaverit maratonmaailman huipulla. Maratonlähetys tuntui yllättävän lyhyeltä edellisviikonlopun Havaiji Iromnanin jälkeen. Lisäksi nyt ei tarvinnut moisen takia koko yötä valvoa.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Viikko 41

Ma 5.10; i. keskivartalojumppa
Ti 6.10; a: 7km. i: 12km. Yht. 19km
Ke 7.10; i: 14km
To 8.10; i: 14km
Pe 9.10; lepo
La 10.10; p: pieni keskivartalojumppa ja 16km
Su 11.10; lepo

Viikko 41: juoksua yht. 63km

Tuli treenikiometrien puolesta huomattavasti lusmumpi viikko kun ajattelin. Tähän oli lähinnä 2 syytä: muuttopuuhat ja Havaiji ironman.

Perjantaina ajelin peräkärryn kanssa Turkuun. Mööpeleitä lastasin jotka sitten kuskasin sunnuntai-iltana Seinäjoelle. Lauantaina sentään sain hieman lenkuteltua ja olipa kerta kaikkisen surkea kulku. Ei siitä muuta kerrottavaa. La-su yö tuli valvottua triathlonin suurtapahtumaa Havaiji ironmania katsoen. Nukkumaan menin joskus viiden jälkeen aamuyöstä kun naisten kärkipää oli saapunut maaliin. Reilut 4 tuntia sain nukuttua kun heräsin aamulla aivan hirveässä koomassa. Päivällä koetin jonkinlaiset väliunet vetää, mutta kuuppa oli aivan sekaisin. Ei olisi meikäläisestä ilmeisesti enää hyvin vuorotyöntekijäksi, tosin kaikkeenhan sitä varmasti sopeutuisi. Havaijin koitoksen valvominen oli kuitenkin ehdottomasti kaiken koomaamisen arvoista taas kerran. Huikea tapahtuma ja miesten kisassa riitti jännitystäkin ihan viimeisille kilometreille saakka. Alkeneella viikolla koetan palauttaa itseni ruotuun ja saada kropalle liikuntaakin sohvalla makoilun sijaan

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Viikko 40

Ma 28.9; a: 6km. i: 12km. Yht. 18km
Ti 29.9; i: 9km
Ke 30.9; lepo
To 1.10; i: 12km
Pe 2.10; i: kuntopiiri ja 7km löysästi
La 3.10; i: 22km
Su 4.10; p: 14km

Viikko 40: juoksua yht. 82km

Tämä jää historiaan todella positiivisena viikkona. Keskiviikko oli viimeinen työpäiväni Turussa. Nyt jo siis entiset työkaverini muistivat minua hienolla Turun kaupunikartalla. Taulun taakse olivat kirjoittaneet, että voin lähteä Turusta, mutta Turku ei lähde minusta. Taulu löysi jo tiensä uuden kämpän olohuoneen seinälle Seinäjoella. Uusi työ alkoi sitten heti torstaina. Turha tässä on mitään lomapäiviä viettää. Myös täällä uudet työkaverit vaikuttavat aivan yhtä loistavilta kuin edellisestkin ja työ tuntuu heti alkuun todella kiinnostavalta.

Torstai-iltana tuli lisää positiivisia uutisia. Kiinteistövälittäjämme lähetti ostotarjouksen Turun kämpästämme. Ostajat suostuivat muutamien puheluidenvaihtojen jälkeen vielä hieman nostamaan tarjoustaan, jonka sitten ilmoitin hyväksyväni. Näyttäisi siltä että kahden asunnon loukku jää todella lyjhyeksi tällä kertaa. Kaupat olisi tarkoitus tehdä tulevilla viikoilla, joten juhlitaan tätä sitten enemmän kun on lopullisesti mustaa valkoisella. Hyvähän tuo Turun paritalon puolikkaamme toki on, joten saa tuleva asukas mielstäni kyllä hyvän kodin itselleen.

Juoksukin tuntuisi vielä sujuvan. Tämähän pistää ihan hymyilyttämään. Tältä siis tuntuu kun saa juosta vaivoista vapaana. On tää vaan kivaa! Viikonlopun lenkeillä tosin etureidet olivat perjantain kuntopiirin jäljiltä aika jumissa, mutta kipu oli sellaista positiivista "lihakset ovat väsyneet" - kipua, eikä "jokin on hajalla" - kipua. Tätätin tunnetta on ehtinyt suorastaan kaipaamaan. Jospa tässä pääsee pikku hiljaa treenin makuun. Muuttopuuhat tuvevat joistakin tulevista viikonlopuista nipistämään aikaa pois, mutta uskon pystyväni alkaa ihan hyviä viikkoja vetämään. Täytyy muistaa pitää maltti ja treenata nousujohteisesti, kuntohan ei vielä mikään häävi ole. Lauantain puolipitkä oli muuten ensimmäinen yli 20km taaperrus sitten helmikuun alun, tarkemmin 8.2, piti oikein tarkistaa treenipäiväkirjasta. Ei muuta kuin kohti ensi vuotta, jonka päätteeksi saadaan toivottavasti revenge, SWEET REVENGE :)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Viikko 39: Seinäjoelle

Ma 21.9; a: 4km. i: 13km. Yht. 17km
Ti 22.9; i: 17km
Ke 23.9; a: 4km. i: 5km. Yht. 9km
To 24.9; lepo
Pe 25.9; lepo
La 26.9; lepo
Su 27.9; i: kuntopiiri

Viikko 39: juoksua yht. 42km

Eipä tullut kuin suunnilleen maratonin verran juoksua tähän viikkoon. Tiistain lenkki kulki mukavasti ja antoi uskoa siihen että treenaamisen aloitus on vielä nyt syksyllä oikeasti mahdollista. Torstai ja perjantai hurahtivat ammattiyhdistyksemme hallituksen ja luottamusmiesten kokouksessa. Todella mukavaa porukkaa joita on ollut ilo tuntea ja puuhastella heidän kanssaan.

Viikonloppu menikin sitten muuttopuuhissa. Maisema vaihtuu taas kerran, tällä kertaa Seinäjoelle. Pitäisi kai osata asettua aloilleen, mutta vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se nyt menikään?! Samalla vaihdan työpaikkaa ja tällä kertaa palaan takaisin vanhaan tuttuun toimeen 4½ vuoden jälkeen. Vanhojen maakuntarajojen mukaan olen asunut Keski-Suomessa, Uudella maalla, Kainuussa, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Jos opiskelu- ja työharjoittelu otetaan mukaan, niin myös Pirkanmaalla ja Pohjois-Savossa on tullut majailtua. Etelä-Pohjanmaalla en vielä olekaan tätä ennen asunut, joten katsotaan nyt sekin kolkka Suomesta. Odotan ihan innolla. Seinäjoki kiinnostaa minua kaupunkina että myöskin sijaintinsa puolesta. Matka Keski-Suomen mökille lyhenee alle puoleen, joten jospa sielläkin tulisi kesällä käytyä enemmän. Samoin matka Oulun seudulle lyhenee suunnilleen puoleen. Lappiin on toki edelleen ajamista, mutta toivottavasti sinnekin tulisi taas suunnattua viime vuosia aktiivisemmin Seinäjoki on tällä hetkellä pääkaupunkiseudun ulkopuolella Suomen suurin kasvukeskus, joten kyseessä on ihan virkeä paikkakunta.

Uusi työni alkaa ensi torstaina eli 1.10. Olemme Maijan kanssa jo ehtineet ostaa uuden läävän Seinäjoelta, joten taas ollaan iloisesti kahden asunnon loukussa. Asuntomme Turussa on kaupan ja katsojia on käynyt ihan kivasti, joten toivottavasti loukku jää mahdollisimman lyhyeksi. Jotkut oppivat kerralla, mutta me hölmöt tuppaamme aina toistamaan virheemme ;) Mitään paniikkia ei toki ole koska Maija jää vielä toistaiseksi Turkuun töihin, ainakin joksikin aikaa. Katsotaan miten tilanne tässä etenee. Eiköhän Maijallekin Seinäjoen seudulta ennen pitkää jotain mielenkiintoista löydy. Ensi viikolla teen siis mahdollisesti montakin mielenkiintoista asiaa: aloitan uuden työn, jatkan muuttamista ja otan askeleen kohti kunnon treenejä. Näistä uusi työ ja treeni ovat positiivisessa mielessä kiinnostavia, muuttaminen hieman eri tavalla.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Viikko 38: Alisa Vainio !!!

Ma 14.9; i: 1h 45min. punttisalitreeni
Ti 15.9; a: 6km. i: 7km + tunnin hieronta. Yht. 13km
Ke 16.9; i: 14km
To 17.9; i: 13km
Pe 18.9; lepo
La 19.9; lepo
Su 20.9; a: keskivartalojumppa. i: 10km hieman tavallista reippaammin

Viikko 38: juoksua yht. 50km

Oma liikkumiseni oli tällä viikolla hieman lusmua. Aloitin ihan tehokkaasti, mutta perjantaina työkevereiden kanssa pidetyt pirskeet vesittivät treenit osittain loppuviikosta. Tosin nyt sunnuntai-iltana tehty hieman reipasveuhtisempi kymppi sujui jopa nautinnollisen kevyesti.

Sitten viikon todelliseen urheilu-uutiseen. Harvoin joku urheilija säväyttää niin että hänestä pitää ihan blogin viikkopäivityksen otsikossa mainita. Eilen kuitenkin Lappeenranna Urheilu-Miehiä edustava vasta 17-vuotias Alisa Vainio (linkki nimestä Tilastopajan urheilijan tietoihin) tempaisi maratonin Joutsenossa aikaan 2:33.24. Käsittääkseni Alisa taittoi vielä matkaa täysin yksin, eli kyseessä oli todellinen soolojuoksu. Aivan mieletön veto! Vuoden ehdoton suomalaissuoritus kaikki lajitkin huomioiden. Aika taitaa olla kautta aikojen kuudenneksi paras suomalaisnaisen juoksema maratontulos. Samalla Alisa alitti kirkkaasti Rion olympiarajan, mutta hän on vielä liian nuori päästäkseen olympiamaratonille juoksemaan. Tulevaisuus näyttää kuitenkin nuorelle lahjakkaalle juoksijalle hyvältä. Jos vain motivaatiota piisaa ja vammat eivät ala kiusaamaan, vain taivas on auki. Itse toivon Alisalle hienoja juoksuja jatkoonkin. Jalat kannattaa kuitenkin pitää maassa, myös meidän fanien omissa odotuksissaan. Liika into kun tuppaa yleensä kostautumaan ja juoksijalle itselleen ilmeneekin paineita yms. Rennosti ja positiivisella asenteella vaan eteenpäin niin hyvä siitä tulee.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viikko 37

Ma 7.9; lepo
Ti 8.9; a: 4km. i: keskivartalojumppa ja 7km. Yht. 11km
Ke 9.9; i: peini kuntopiiri
To 10.9; a: 6km. i: 4km + 90min. tenniksen pelaamista. Yht. 10km
Pe 11.9; lepo
La 12.9; i: 9km
Su 13.9; i: 12km

Viikko 37: juoksua yht. 42km

Alkuviikosta lepäsin ja otin aika kevyesti ihan suunnitellusti. Torstaina pelasin yli 2 vuoden tauon jälkeen tennistä. Tennishän oli ykköslajini suunnilleen 15 vuoden ajan. Aloitin 5-vuotiaana ja pelasin parikymppiseksi saakka. Vielä lukiossa pelasin seurojen välisiä SM-liigamatseja, mutta tennis jäi tämän jälkeen vähälle kun muutin pois kotipaikkakunnaltani. Nykyisin pelaan satunnaisesti todella harvoin. Yleensä 1-2 kertaa on vuodessa tullut mailaan tartuttua, mutta nyt oli takana poikkeuksellisen pitkä tauko. Yllättävän hyvin peli silti kulki. Kaipa se on jollain tavalla selkäytimessä kun sitä tuli vuosikausia hakattua useita kertoja viikossa ympäri vuoden. Kroppa vaan ei mokomaan ollut ollenkaan valmis. Oikea käsi tuli pelin jälkeen aivan hiivatin kipeäksi. Samoin oikean puolen alavatsan lihakset jotenkin venähtivät ja ovat edelleen arat. Myös oikean jalan akilles otti ilmeisesti tenniskentällä koikkelehtimisesta nokkiinsa kun se oli perjantaiaamuna todella arka. Lepäsinkin perjantain suosiolla koska kävelykin tuntui koskevan akillekseen. Pitäisi ottaa varmaan rennommin kun pitkästä aikaa pelaa tenniksen kaltaista pallopeliä, mutta totta kai piti pisteistä pelata, ravata pallon perässä hullun raivolla ja venyttää torsoaan ties mihin asentoihin.

Viikonloppuna kävin vaimon kanssa Naantalin kylpylässä extempore reissun. Lenkkeilin tuommoiset sopivat lenkit. Akilles alkoi rauhoittumaan, mutta oikean puoleiset alavatsalihakset ovat edelleen aika kipeät. Juoksu ei tosin ole ollenkaan eniten kipua tuottava liike vaan esin. istumasta nousu koskee paljon enemmän. Suunnittelin seuraavan viikon alkuun punttisalilla ähräämistä, mutta katsotaan nyt mihin keho taipuu.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viikko 36

Ma 31.8; lepo
Ti 1.9; a: 4km. i: 11km. Yht. 15km
Ke 2.9; i: kuntopiiri
To 3.9; i: 15km
Pe 4.9; i: 7km, sis. 8x100m kiihdytykset + 3x50kpl päkiähypyt
La 5.9; i: 13km
Su 6.9; i: 11km, viimeiset 2km kovempaa

Viikko 36: juoksua yht. 61km

Mitäs nyt? Jo toinen viikko putkeen hieman parempaa menoa. Tiistai oli ainoa hieman vaikeampi päivä. Uskon aamulenkin olleen syy tähän. Jalat ei jostain syystä tykkää aamumenosta tällä hetkellä. Illan lenkki on ollut huomattavasti vaikeampi jos olen jo aamulla koettanut ottaa juoksuaskelia. Päätinkin olla koko loppuviikon raahustamatta suotta aamuisin. Meno olikin välillä jopa nautinnollista. Ilmeisesti juoksu voi siis tällaistakin kun ei ole jatkuvia kipuja riesana. Torstain lenkin yllätettyä posiitiivisesti päätin uskaltautua perjantaina hieman kiihdyttelemään. Vähän jalat ihmetteli, että "mitä menoa tämä tällainen on", mutta aika vähäistä kipu lopujen lopuksi oli. Viikojnlopun lenkeillä hyvä fiilis sai jatoa :)

Olenko nyt oikeasti menossa parempaan suuntaan näiden vaivojen ja kipujen jälkeen? Vai onko tämä jalkojen ikivanha temppu, jossa ne antaa ikään kuin luulla kaiken olevan ok, kunnes iskevät takaisin jollain hirvittävällä vaivalla? Ainakin haluaisin uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Viikolla lenkkeily jopa hymyilytti pitkästä aikaa. Sellainen viekas ja ilkikurinen virnistys käväisi naamallani, juuri sellainen joka viestii: "jossain vaiheessa alan suunnitella kostoa". Vielä tämä aika ei ehkä ole konkreettisesti, mutta jo suunnitelman miettiminen tuo positiivista mieltä.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Viiikko 35

Ma 24.8; a: 4km. i: 11km. Yht. 15km
Ti 25.8; a: 4km. i: 8km. Yht. 12km
Ke 26.8; i: 9km, hieman tavallista reippaammin
To 27.8; a: 4km. i: 4km + 90min. punttilalitreeni. Yht. 8km
Pe 28.8; a: 4km. i: 9km, lopussa hieman kovempaa. Yht. 13km
La 29.8; lepo
Su 30.8; i: 13km

Viikko 35: juoksua yht. 70km

Todella kaksijakoiset fiilikset jäi tästä viikosta. Maanantaina oli ihan hyvä kulku uskalsin juosta ihan tuollaiset hyvät kilsamäärät. Tiistaina oli sitten aivan kammottavaa raahautumista. Aamulla ei kulkenut yhtään ja illalla oli aivan elämä pelissä. Jalkoihin koski ja en kyllä totuuden nimissä muutenkaan jaksanut. Passasin keskiviikkona aamulla töihin juoksun. Illalla koivet olivatkin aavistuksen paremmat. Kokeilin juosta hieman tavallista reippaammin ihan kokeilumielellä, jos vaikka askel olisi kovemmassa vauhdissa rullaavampi eikä tärähtely näin aiheuttaisi kipuja. Ei toiminut odotetusti. Loppuviikko herätti taas toiveet paremmasta. Salitreenin jälkeen jalat tuntuivat kestävän askellusta taas paremmin. Nyt sunnuntaina meno oli pitkästä aikaa jopa ihan siedettävää. Tuli kilsojenkin puolesta vedettyä kesän kovin viikko :)

Lauantaina olin Halikossa tapaamassa äidin puolen serkkujani. Suurista osaa heistä en ollutkaan nähnyt pitkään aikaan.

Myös yleisurheilun MM-kisoja tuli tietysti sopivan sauman tullen seurattua. Kestomatkat luonnollisesti kiinnostivat eniten. Naisten maraton piti tietenkin edellisenä yönä valvoa, vaikka MM-maratonissa ei olekaan olympiamaratonin hohtoa, eikä läheskään kaikki huiput mukana. Hienosti Suomen edustaja Anne-Mari Hyryläinen taisteli maaliin. Toivottavasti myös Rio olisi Anne-Marille mahdollinen, vielä parempi tietysti jos joku toinenkin maratoonarinaisemme lunastaisi kisapaikan. Eipä penkkiurheilu onneksi tähän lopu. Pyöräilyssä Espanjan ympäriajo jatkuu vielä 2 viikkoa ja vaikka en sitä nyt ihan Tourin kaltaisella intensiteetillä seuraakaan, niin kyllä ainakin aika-ajot ja vuorietapit pitää tapittaa. Tenniksen U.S open alkaa myös, tosin ajattelin katsella vasta ratkaisupelejä toisella viikolla.

Oman treenaamisen suhteen olen varovaisen positiivinen. Kaukanahan tässä ollaan kunnon määristä ja vauhdeista ei uskalla edes haaveilla vielä. Otetaan askel kerrallaan eikä tavoitella kuuta taivaalta.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Viikko 34

Ma 17.8; i: 12km
Ti 18.8; a: 4km. i: 6km + tunnin hieronta. Yht. 10km
Ke 19.8; lepo
To 20.8; i: 10km
Pe 21.8; a: 4km. i: keskivartalojumppa ja 10km. Yht. 14km
La 22.8; i: 7km
Su 23.8; lepo

Viikko 34: juoksua yht. 53km

Aavistus parempaa. Keskiviikkona lepäsin suosiolla eilisen päivän hieronnan jälkeen ja kintut tuntuivat tästä tykkäävän. Torstaina meno oli parhaimman tuntuista oikeastaan sitten alkuvuoden. Perjantaina uskaltauduin kolkeilemaan jo hieman oikeaa treenipäivää muistuttavaa menoa. Töiden jälkeisen kympin päätteeksi säärissä oli kiputuntemuksia, mutta ei ollenkaan niin pahoja kuin menneillä viikoilla. Elättelen varovaista optimismia paremmasta.

Ai että oli muuten nautittavaa kenialaismaratoonarien täydellinen hyytyminen MM-maratonilla. Olikohan arvokisojen testit alkaneet pelottaa ja piikitykset jääneet tekemättä? Ei vaiskaan, syyttömiä tietenkin kunnes toisin todistetaan. Pakkohan se on silti todeta, että en ole enää vuosiin uskonut hirmuaikoja maratoneilla hurjastelleiden Itä-Afrikkalaisten puhtauteen millään tavalla.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Viikot 31, 32 ja 33

Ma 27.7; a: 4km. i: 6km. Yht. 10km
Ti 28.7; i: 1h 45min. punttisalitreeni
Ke 29.7; a: 4km. i: 8km. Yht. 12km
To 30.7; a: 4km. i: 7km. Yht. 11km
Pe 31.7; i: 9km, viimeinen kilsa kovempaa
La 1.8; p: 8km
Su 2.8; lepo

Viikko 31: juoksua yht. 50km

Alkuviikko meni lupaavasti, mutta keskiviikosta lähtien penikkataudin oireet alkoivat taas vaivata. Kokeilin perjantaina juosta lenkin viimeisen kilometrin kovempaa ihan testimielessä, jospa kovempi vauhti toisi mukanaan rullaavuutta juoksuun ja helpottaisi tärähtelyn tuomaa kipua. En saanut ihan toivottuja tuloksia.

Ma 3.8; lepo
Ti 4.8; p: 9km
Ke 5.8; i: 8km
To 6.8; a: keskivartalojumppa. i: 8km
Pe 7.8; lepo
La 8.8; p: kuntopiiri. i: 8km
Su 9.8; lepo

Viikko 32; juoksua yht. 33km

Ensimmäinen kahdesta lomaviikosta. Keskiviikkona lähdimme mökille Keuruulle ja siellä olimme sitten loppuviikon. Keli suosi lomalaista, eli kannatti olla sateinen ja kylmä heinäkuu töissä ja pitää lomaa vasta nyt. Lenkkeily ei ihan sujunut toivotun mukaan. Nyrkkisääntönä tuntui olevan, että 5km pystyi etenemään suht mukavasti ja sitten alkoi kivut vaivata. Seisoin vartin verran järvessä mökkilaiturimme vieressä joka lenkin jälkeen, jotta jalat saisi kylmää. Järvivesi oli tosin aavistuksen verran turhan lämmintä tähän touhuun.

Ma 10.8; 6km + koordinaatioharjoitus
Ti 11.8; i: 9km
Ke 12.8; i: 10km
To 13.8; lepo (10v. hääpäivä :-)
Pe 14.8;  i: 10km
La 15.8; p/i: 3km + 95min. punttisalitreeni + 4km. Yht. 7km
Su 16.8; i: 10km

Viikko 33: juoksua yht. 52km

Toinen lomaviikko. Alkuviikosta olimme yhä mökillä Keuruulla. Palasimme Turkuun tiistaina. Lenkkeily sujui paremmin kuin edellisillä viikkoina. Jalat tuntuivat kestävät iskutusta aavituksen paremmin, mutta ei tämäkään vielä anna aihetta tuuletuksille. Torstaina oli 10v. hääpäivämme jota lähdimme viettämään Suomen eteläisimmälle paikkakunnalle Hankoon. Emme kumpikaan olleet koskaan Hangossa ennen käyneet joten idea tuntui hyvältä näin hienoilla keleillä. Merimaisemat olivatkin upeat ja säät todella suosivat. Täytyy tässä kai itsellekin jonkinlaista kunniaa antaa siitä että vaimo on jaksanut mua katella näinkin kauan yhteiselon merkeissä ;) Alla muutamia kuvia Hangon reissulta

Oluen juomista rantakalliolla

Näkymä Suomen eteläisimpään kärkeen


Eteläkärjen rantahiekkaa ja dyynejä Pohjoiseen päin kuvattuna

Hangon venesatama vesitornista nähtynä


Maanantaina on edessä paluu töihin. Harmi sinänsä koska kelit näyttäisivät suosivan tulevallakin viikolla todella mukavasti. Treenikuvioiden suhteen olen hieman kahden vaiheilla, tai itse asiassa aika monen vaiheilla. En todellakaan tiedä, millainen menettely olisi nyt fiksua. Kolme erilaista vaihtoehtoa tulee mieleen. Vaihtoehto 1: juosta kivun sallimissa rajoissa. Tää on ollu ratkaisu ennekin, eikä ole aina oikein toiminut. Itse asiassa se ei ole toiminut parantavana keinoja juuri koskaan. Vaihtoehto 2: pitää totaalista taukoa juoksusta ja pitää kuntoa yllä korvaavilla treeneillä. Ei myöskään tunnu fiksulta koska tämä penikkatauti tuntuu iskevän takaisin totaalitauon jälkeen vähintäänkin yhtä rajuna. Intuitio sanoo, että jalkojen iskutusta kannattaa jollain tavalla pitää yllä. Vaihtoehto 3: juosta vain 2-3 kertaa viikolla ja tehdä muutoin korvaavia treenejä. Tämä on ehkä kaikkein fiksuin vaihtoehto. Kuntoa tulisi ylläpidettyä ja jalat saisi juoksua aina toisinaan. Todennäköistä on että jatkan vaihtoehdon 1 mukaan toistaiseksi ja siirryn vaihtoehtoon 3 jos tuntemukset käyvät päivittäiseen juoksuun liian kammottaviksi. Tavallaanhan olen edelleen ihan aikataulussa koska Orava epäili nivusvamman haittaavan juoksua jollain tavalla mahdollisesti vielä elokuussakin. Nivusen suhteenhan olen ollut todella paljon aikataulua edellä, mutta kun nämä säärikivut ilmaantu riesaksi aivan puskista. Odotetaan siis, tuoko syksy mukanaan uuden vaihteen treenaamiseen.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Viikko 30

Ma 20.7; lepo
Ti 21.7; i: 2h pensasaidan ajamista
Ke 22.7; i: keskivartalojumppa ja 9km
To 23.7; i: lonkka-, pohje- ja jalkateräjumppaa + 10km
Pe 24.7; i: 10km
La 25.7; i: 9km
Su 26.7; p: 12km

Viikko 30: juoksua yht. 50km

Postataanpa blogipäivitys jo näin sunnuntaina iltapäivällä. Pidin keskiviikkoon saakka hieman vajaan viikon taukoa juoksemisesta. Tämä tehosi ainakin jollain tavalla vaivoihin, sillä penikkataudin oireet eivät ole enää olleet yhtä kamalia. Oireetonta meno ei ole, mutta parempaan päin selvästi. Viikonlopun lenkeillä myös nivunen muistutti pariin kertaan olemassa olostaan. Tuntemusta ei voi sanoa kivuksi, mutta se oli sellainen muistutus että "älä vielä haaveile treenaamisesta". Tulihan viikkoon kilsoja peräti 50, eli hommahan alkaa mennä vallan mahdottomaksi määrän mättämiseksi ;)

Töiden lisäksi päivärytmiä on määrännyt Ranskan ympäriajon seuraaminen. Nyt tämä 3 viikon penkkiurheilun suurjuhla alkaa olla lopuillaan ja jäljellä on enää vaan nyt illalla ajettava päätösetappi. On se joka vuosi yhtä hieno tapahtuma. Varsinkin vuoristoetapit ovat kestävyysurheilun juhlaa parhammillaan. Tulevina vuosina aion kyllä vakaasti itsekin matkustaa paikan päälle vuorietappien tunnelmasta nauttimaan.

Ensi viikolla koetan jatkaa puuhastelua. Touhussa on näkyvissä pientä valoa tunnelin päässä ja pitää koettaa päästä lähemmäksi tätä valoa. Alkuviikkoon täytyy käväistä punttisalillakin ähisemässä. Nyt kun Tour de France loppuu, jää iltoihin enemmän vapaata aikaa. Ainahan sitä tosin jotain penkkiurheilua piisaa. Uinnin ja suunnistuksen MM-kisat taitavat tässä kohta alkaa, mutta niistä ei itseäni kiinnosta kuin tietyt matkat.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Viikko 29

Ma 13.7; i: 8km
Ti 14.7; a: 4km. i: 5km. Yht. 9km
Ke 15.7; i: keskivartalojumppa ja 10km
To 16.7; pientä jalkaterä-, pohje- ja lonkkajumppaa
Pe 17.7; a: 45min. pyöräily. i: 70min. pyöräily
La 18.7; lepo
Su 19.7; lepo

Viikko 29: juoksua yht. 27km

Ei juurikaan uutta kerrottavaa. Nivunen toimii hyvin eikä kipuja ole esiintynyt enää. Sen sijaan penikkataudin oireet ja kivut ovat läsnä juoksussa. Pitäisi varmaan pitää reilummin taukoa juoksusta. Olen ollut myös laiska vaivan hoidossa. Kylmähoitoa ainakin pitäisi harrastaa paljon useammin. Nyt viikonloppu meni muutenkin treenien osalta ihan ohi kun olin kaverini kemuissa Helsingissä. Perjantaina sain sentää ajeltua aika tehokkaat pyörälenkit. Ensi viikolla pitäisi tehdä myös lihaskuntotreenejä enemmän koska uskon sen edesauttavan paluuta kunnollisten juoksutreenien pariin.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Viikko 28

Ma 6.7; i: 9km
Ti 7.7; a: 4km. i: 4km. Yht. 8km
Ke 8.7; a: 35min. pyöräily. i: 55min. pyöräily ja tunnin hieronta
To 9.7; i: 7km
Pe 10.7; i: 7km
La 11.7; p: 2h pensasaidan ajamista. i: 8km
Su 12.7; p: 60min. pyöräily + 2km avojaloin nurmikolla

Viikko 28: juoksua yht. 41km

Kun treenejä ajatellaan, joskus tuntuu että viikossa ei tapahdu yhtään mitään. Toisinaan yhteen viikkooon saattaa mahtua vaikka minkälaisia käänteitä. Tämä viikko tuntui jälkimmäiseltä. Nivunen ei vaivannut oikeastaan yhtään. Hyvä niin! Elättelin jo toiveita että pääsen treenaamaan pikemmin kuin olin kuvitellut. Moinen osoittautui toiveajatteluksi. Säären etu- ja sivuosat alkoivat nimittäin kipuilla oikein kunnolla, eli kyse on penikkatautina tunnettu oire. Maanantaina juoksin 9k asfaltilla ja jalat olivat jo aika kipeät. Kun sitten tiistaina juoksin aamulla töihin ja töistä takaisin, sääret huusivat armoa joka solullaan. Hyvä kun pysyin yleensä jaloillani. Ajattelin päivän tauon tekevän terää ja olin keskiviikon juoksematta. Lisäksi päätin, että en toistaiseksi juokse töihin aamulla, jos jalat eivät kerran tykkää juoksemisesta. Ei auttanut. Perjantain lenkki meni suht ok, mutta lauantaina "penikat" vaivasi tuskallisesti. Mitä ihmettä? Eikö tämän vaivan pitäisi olla nuorten ongelma?!? Kai tämä sitten on otettava niin että olen vielä nuori ;) Ei nyt vaan kerta kaikkiaan jaksa tällaista. Juuri kun tuntuu että saan niskalenkkiä pitkään jatkuneesta vaivasta, niin jalat ilmoittaa, että eivät oikein kestä juoksemista. Jotenkin juoksun mukanaan tuoma iskutus on nyt liikaa jalkojen sietokyvylle. Pitäis varmaan tyytyä vinttaamaan pyörtää, mutta kun ei huvittaisi. Petri kirjoitti taannoin, että näistä juoksijoiden blogeista on tullut oikeita sairaskertomuksi ja valituksia. Omalta kohdalta tämä pitää hyvin paikkansa, mutta minkäs teet kun koko ajan on jotain kremppaa. Tympii mokoma kun huvittaisi vaan päästä juoksemaan vailla jatkuvia kipuja.

Muutoin on onneksi vuoden paras aika sillä pyöräilyn Ranskan ympäriajo "Tour de France" on menossa. Vielä seuraavat 2 viikkoa eloon kuuluu siis yhden vuoden ehdottoman kohokohdan seuraamista töllöttimestä. Maanantaina on ensimmäinen välipäivä, mutta tiistaina alkaa sitten todellinen kilvanajo kun nämä kestävyysurheilun gladiaattorit suuntaavat Pyreineiden vuoristoon. Tuskin maltan odottaa. Nyt sunnuntaina tuli Tourin ohella sivusilmällä katsottuna Challenge Rothin perinteinen kovatasoinen täysmatkan triathlonkisa ja tenniksen Wimbledonin finaali. Seuraavat viikot pyhitetään kuitenkin ehdottomasti Tourin seuraamiseen ja toivotaan että pääsen itsekin lenkille ilman kovia kipuja. Fiksua olisi ehkä olla yrittämättä, mutta epäilen kovin kärsivällisyyttäni siihen.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Viikko 27

Ma 29.6; a: 4km. i: 5km. Yht. 9km
Ti 30.6; a: 4km. i: 5km. Yht. 9km
Ke 1.7; a: 4km. i: 4km + 90min. punttisalitreeni + 2km. Yht. 10km
To 2.7; lepo
Pe 3.7; a: 4km. i: 4km
La 4.7; lepo
Su 5.7; i: keskivartalojumppa ja 12km

Viikko 27: juoksua yht. 47km

Ihan yhtä hyvää pientä puuhastelua kuin edelliselläkin viikolla. Torstaina oli puuhaa iltamyöhään saakka, joten siihen tuli automaattisesti ihan paikallaan oleva lepopäivä. Perjantai-illaksi ajoimme Jyvsäkylään josta jatkoimme lauantaina Kuopioon hakemaan alle uuden auton. Sain kalakukkokaupungista sen verta hyvän tarjouksen että kannatti ajella. Edellinen peltilehmä palvelikin uskollisesti aina 2009 vuoden alusta saakka ja tälläkin aattelin ajella kauan jos se vain kestää ilman vikoja. Uskalsin juosta viikon päätteeksi "pitkänä lenkkinä" jo yli kympin :)

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Viikko 26

Ma 22.6; a: 4km
Ti 23.6; a: 4km. i: keskivartalojumppa ja 6km. Yht. 10km
Ke 24.6; a: 4km. i: 7km. Yht. 11km
To 25.6; lepo
Pe 26.6; a: 4km. i: 5km. Yht. 9km
La 27.6; p: 10min. crosstrainer + 1h 45min. punttisalitreeni + 10min. crosstrainer. i: 3h ulkoilua/pihatöitä
Su 28.6; i: 9km

Viikko 26: juoksua yht. 43km

Paljon parempaa! Nähkää hymy naamallani. Kipu juostessa on laantunut huomattavasti ja leposärky on entistä satunnaisempaa. Aloin juosta töihin aamuisin ensimmäistä kertaa sitten helmikuun jälkeen. Ratkaisu oli oikea sillä nivusen seutu tuntuu tykkäävän lyhyemmistä, mutta usein tapahtuvasta lenkkeilystä. Lauantaina tein pitkän salitreenin joka sisälsi erityisesti paljon penkille nousuja painojen kanssa eri tavoin. Tämä tuntui toimivan hyvin sillä juoksu oli nyt sunnuntaina ehdottomasti parasta leikkauksen jälkeen. Määrää en uskalla vielä lisätä paljoa, varsinkaan yksittäisen lenkin osalta, mutta toivo paluusta joskus todellisen treenin pariin kasvoi viikon aikana selvästi. Kovaa juokseminen on toki kaukana, maltti on valttia jne. mutta nyt positiiviset asiat, ihan pienetkin nostavat fiilistä. On tää hienoo!

Torstaina pidin kaikesta urheilemisesta lepopäivän ja katsoin Paavo Nurmen kisoissa muiden edesottamuksia. Olikin upea tunnelma, paikalla väkeä n. 11000. Stadion kävi jo liian pieneksi, sillä monet joutuivat seisomaan kaarrekatsomon ulkopuolella. Oltiin Z:n kanssa perinteisessä kestokoneiden katsomossa 5000m:n starttiviivalla. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta paikan päällä Paavo Nurmen kisoissa ja Z ohjeisti että muualle katsomoon meneminen olisi kestopetturuutta. Kovia tuloksiakin syntyi joka nostatti tietty fiilistä entisestään.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Viikot 24 ja 25

Ma 8.6; lepo
Ti 9.6; i: 6km
Ke 10.6; p: pientä lonkka- ja jalkateräjumppaa. i: 60min. pyöräily, sis. 5 x pitkän mäkivedon
To 11.6; p: 90min. punttisalitreeni + 10min. crosstrainer. i: tunnin hieronta
Pe 12.6; lepo
La 13.6, a: 9km
Su 14.6; lepo

Viikko 24: juoksua yht. 15km

Huiman 2 viikkoisen loman ensimmäinen viikko. Päätin keskiviikkona pyörän kanssa hieman testata, mitä hapenotto tuumaa kunnon mäkivedoista. Ajelin hieman mutkien kautta Lausteen kuntoradalle, josta löytyy erittäin jyrkkä ja myös aika pitkä mäki. Heti ensimmäinen veto pisti puuskuttamaan ja seuraavissa hengitys vinkui jo kuin teuraalle vietävä sika. Itseäni toistamisen uhallakin toistan, että suorituskyky on luvalla sanoen kehno. Turha moisesta on toki burnata koska aivan selvää on millä tuo korjataan. Ruho pitää saada liikkeelle lusmuilun sijaan.

Perjantaina lensimme Machesterin kautta Skotlannin ylämaalle, tarkemmin Invernessiin. Lauantaina kävinkin aamulenkillä kaupungin halki virtaavaa River Nessiä myötäillen. Muutaman kilsan hölkättyäni näin suuren joukon juoksijoita kirmaamassa ympäri suurta ruohokenttäaluetta. Takaisin päin tullessa oli pakko pysähtyä kysymään, mikä oli homman nimi. Ylämaan maratoonarit vetivät 5km testijuoksua, joka kuulemma järjestetään Invernessissä kesäisin joka viikko. Paikalliset juoksijat kertoivat maratonin olevan Skotlannissa ja varsinkin ylämaalla todella suosittua nykyisin. Kutsuivat myös katsomaan iltapäivällä Skotlannin perinteistä hockey-matsia, joka on kuulemma muihin lajin versioihin verrattuna todella väkivaltainen. Tajusin vasta majapaikkaamme juostuani, että en huomannut kysyä pelin alkamisaikaa ja se jäikin näkemättä muiden tohotusten takia. Tämähän oli viikko jolloin alunperin piti sunnuntaina juosta Liverpoolissa maraton, mutta nyt tuo päivä kului Invernessissä olutta siemaillen ja rasvaista pubiruokaa mättäen, joka toki oli myös antoisaa ja kivaa puuhaa :) Kävimme myös paikallisessa viskitislaamossa katsomassa kunnon skottiviskin valmistusta ja mukaan tarttui myös pullo 16v. vanhaa Lagavulin Single Malt visiä.

Ma 15.6; lepo
Ti 16.6; a: 8km
Ke 17.6; lepo
To 18.6; p: 7km. i: keskivartalojumppa
Pe 19.6; p: 8km
La 20.6; i: pintä lihasjumppaa
Su 21.6; i: tunti pihatöitä + 5km

Viikko 25: juoksua yht. 29km

Heti maanantaina oli Skotlannin reissumme yksi kohokohdista kun vuokrasimme auton ja lähdimme maisemakierrokselle. Tarkoitus oli ajella Loch Nessin länsipuolta Fort Williamiin ja tulla pois järven toista puolta. Vasemmanpuoleista liikennettä tuli testattua ensi kertaa, mutta ihan hyvin homma sujui heti alusta pitäen. Ylämään vuoristotiet vaan ovat todella kapeita eikä turistin tehnyt niillä liikaa mieli hurjastella. Maisemat olivat todella upeat. Fort Williamin lähellä tuli vielä noustua hissillä Iso-Britannian korkeimman huipun Ben Nevisin lähellä sijatsevalle vuorelle. Aivan huipulle hissi ei vienyt, mutta näkyvät olivat huikeat. Maisemien lisäksi matkalla oli pari aivan loistavaa ruokapaikkaa ja kahvilaa. Niissä ape maittoi ja silmä lepäsi. Reissumme päättyi keskiviikkona tai pikemminkin ke-to välisenä yönä. Matkan jälkeen emme viitsineet lähteä ajelemaan mökille Keski-Suomeen, saati sitten tavalliselle juhannuksen viettopaikalle serkkujen mökille Kalajoen pohjoispuolelle. Tyydyimme viettämään city-juhannusta Turussa. Juostuakin tuli viikkoon huimat 29km. Torstain ja perjantain lenkkien jälkeen nivuseen ei tuntunut juuri yhtään, mutta sunnuntai-iltana koski melkoisesti niin nivuseen kuin koko oikeaan alavatsaan. Ei tämä nyt oikein käynnisty, mutta koetetaan jotain puuhastella.

Alla vielä muutamia otoksia Skotlannin ylämaalta.

Viskiä valmistumassa Glen Ordin tislaamolla


River Ness



Huima rassimme ylämaan maisemamatkalle.
Maisemaa Fort Augustuksen ja Fort Williamin välillä.
Fort Williamin seutu huipun tuntumasta kuvattuna.
Kohtalaisen hyvät maisemat tällä "valtatiellä" Loch Nessin itäpuolisella ylängöllä.
Ei näkynyt hirviötä.
Invernessissä oli paljon kivoja pubeja, mutta tämä Castle Tavern oli ehdoton suosikkimme.

Testasin Tavernissa paikallista perinneherkkua Haggista luonnollisesti ison oluen kera. Hyvää oli!


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Viikko 23

Ma 1.6; i: keskivartalojumppa
Ti 2.6; lepo
Ke 3.6; i: 4km
To 4.6; lepo
Pe 5.6; a: 40min. pyöräily. i: 80min. pyöräily
La 6.6; p: kuntopiiri. i: 5km
Su 7.6; p: 3h ulkoilua kuntopoluilla. i: 4km

Viikko 23: juoksua yht. 13km

Juoksua tuli nyt jopa kolmena päivänä. Eihän tuo ilman kipuja suju, mutta aivan yhtä surkea olo juoksun jälkeisenä päivänä ei enää ollut. Itse suorituksenkin aikana kivut tuntuivat lieventyneen hivenen. Oisko tässä jotain valoa näkyvissa jossain kaukana tunnelin päässä, vai saanko vain hallusinaatioita aavikolla etenevän janoisen vaeltajan tavoin?! Pyörää oli tarkoitus vintata useamminkin, mutta työpäivät venyivät tiistaina, keskiviikkona ja torstaina 10-12 tuntisiksi. Lisäksi kävin vielä ylipistolla suorittamassa opintoja.

Nyt alkoi loma joten aikaa puuhasteluun pitäisi riittää enemmän. Maanantaina tosin lähden Jyväskylään suorittamaan puuttuvaa kurssia viestintätieteiden opintokokonaisuudestani ja perjantaina suuntaamme Maijan kanssa lomamatkalle Skotlannnin ylämaalle. Alunperin piti mennä Liverpooliin juoksemaan maratonia, mutta tämähän ei luonnollisesti nyt onnistu. Maisemamatka Skotlantiin voi tosin olla myös hieno. Saapa nähdä miten onnistuu ajella autolla vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Viikko 22

Ma 25.5; i: keskivartalojumppa
Ti 26.5; i: 3km
Ke 27.5; i: kuntopiiri
To 28.5; i: 45min. crosstrainer
Pe 29.5; lepo
La 30.5; p: 4h tavaroiden kantoa muuttoapuna. i: 60min, pyöräily + varovaisesti avojaloin juoksua nurmikolla
Su 31.5; i: 3km

Viikko 22: juoksua 6km

Tiistaina päättyi 98 päivän putki ilman juoksuaskelia kun hissuttelin varovaisesti 3km. Eipä ole silti aihetta hurraahuutoihin, pikemminkin päinvastoin. Oikeaan nivuseen ja alavatsaan koski melkoisesti. Karvas totuus on että kunnon juoksu tulee olemaan etäinen haave vielä pitkän aikaa. Sakari Orava ei lainkaan liioitellut kuvatessa tätä vammaa erittäin hitaasti paranevaksi. Vaikka jänne nivusessa jo pelaakin suht hyvin, luun pinnalla ollut tulehdus ja turvotus aiheuttaa vielä harmeja repullisen.

Tärähtävä liike aiheuttaa tuskaa. Crosstreinerin ja pyörän vinttaaminen sujuu aika mukavasti. Motivaatio vaan on tällä hetkellä hieman hakusessa, tai suoraan sanottuna se on surkea. Tiedän että kuntoa ylläpitääkseen pitäisi pyörän ja crosstrainerin päällä kuluttaa paljon enemmän aikaa. Ei vaan ole huvittanut. Totuus valkeni tuon tiistain juoksukokeilun jälkeen. Saattaa mennä vielä kuukaisia ennen pääsemistä kunnon treenaamisen makuun. Hetken aikaa teki mieli koota kaikki juoksukengät jätesäkkiin ja nakata ne lähimmälle roskalavalle.

Etenen nyt niin että kokeilen juoksua aina satunnaisesti kun siltä tuntuu. Ahkera korvaavien vääntäminen ja jumppaaminen edesauttaisi varmasti toipumista, mutta en takaa motivaatiotani niihin. Juuri tällä hetkellä tympii tämän vamman kanssa taistelu.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikko 21

Ma 18.5; lepo
Ti 19.5; lepo
Ke 20.5; lepo
To 21.5; lepo
Pe 22.5; lepo
La 23.5; lepo
Su 24.5; lepo


Viikko 21: juoksua 0km


Ei treeneistä tietoakaan, totaalista lusmuilua. Maanantai meni vielä viime viikonlopun rankasta reissusta palautuessa. Tiistaina iski päälle hirveä tauti. Aika ironista sillä keskiviikkona menin leikkauksen jälkeiselle kontrollikäynnille Sakari Oravan luo kun operaatiosta tuli kuluneeksi 6 viikkoa. Sakke väänteli koipea ja oli sitä mieltä, että liikeradat nivusessa ovat erittäin hyvällä mallilla ja toipuminen siis näyttää hyvältä. Sain luvan alkaa yrittää hölkkää varovaisesti, alkuun max. 5km kerrallaan. Peräkkäisinä päivinä ei ole vielä suositeltavaa juosta, mutta pikku hiljaa eteenpäin. Nivusvaivojen hitaan paranemisen vuoksi kunnon treenaamisesta ei kannata ennen heinäkuuta edes haaveilla. No nyt olisi ollut mahdollista reippaan 3kk juoksutauon jälkeen sovittaa lenkkitossut jalkaan, mutta tämä yllättäen iskenyt virus vesitti haaveet. Tiistaista perjantaihin oli korkea kuume ja muutenkin aivan hirveä olo. Viikonloppuna olo helpottui, mutta missään täydessä tikissä en ole oikein vieläkään. Ehkei muutamat päivät tässä tilanteessa enää paljoa paina.


Tällä viikolla yritän juosta varovasti ja palata muutenkin ruotuun tekemään myös korvaavia treenejä. Olen näin tosin kirjoittanut jo usealla viikolla, joten alan kohta epäillä, onko tämä velttoilu tullut elämäntavaksi jäädäkseen?! Luulin edellisellä viikolla elopainonkin saavuttaneen lakipisteensä, mutta kyllä tämä löhöily pisti energiat kertymään osaksi kroppaa. Vaakaa näytti lukemat 85,5 sunnuntaina. En tahtoisi ostaa uusia vaatteita lihomisen takia, joten hommaan pitänee viimein paneutua tosissaan. Parista arkihousuista ei ainakaan nappi mene enää kunnolla kiinni. Liikuntaa lisää, sillä se taittuu. Syömistähän nyt ei tietenkään vähennetä :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viikko 20

Ma 11.5; i: 25min. pyöräily
Ti 12.5; i: keskivartalo- ja pohjejumppaa
Ke 13.5; i: 70min. löysää pyöräilyä
To 14.5; p: 2h pihatöitä. i: 15min. crosstrainer + 70min. punttisaletreeni + 15min, crosstrainer
Pe 15.5; lepo
La 16.5; lepo
Su 17.5; lepo

Viikko 20: juoksua 0km

Lusmuilu sai jatkoa. Maanantaina kokeilin polkea hieman pyörää englannin kurssin jälkeen, mutta tiistaina sain aikaiseksi vain pientä jumppaa kotona vaikka alkuperäinen ajatus oli vintata joku lenkkikin. Keskiviikkona pyöräilin taas työkeverini mukana hänen juostessaan. Helatorstain vapaan kunniaksi ryhdistäydyin. Päivällä temusin pihahommien kimpussa ja raahasin illalla vielä ruhoni salille. Testasin hieman crosstrainenilla, mitä nivunen tykkää juoksua muistuttavasta liikkeestä. Ei ainakaan ilmennyt mitään kipuja. Viikonloppu menikin sitten Helsingissä ammattiyhdistyksen vuosikokouksessa ja työkavereiden kanssa remutessa. Mukavaa nähdä oma ammattikunnan väkeä ympäri Suomea.

Ensi keskiviikkona on leikkauksen jälkeinen kontrollitarkastus Sakari Oravan luona. Samana päivänä päättyy myös pitkä odotus ja saan kokeilla juoksua varovaisesti !!! :-) :-) :-) Katsoin treenipäiväkirjasta, että edellisen kerran olen juossut 16.2 eli reilut 3kk on hurahtanut ilman juoksuaskeleita. Keskiviikkona kiskaistaan sitten kengät jalkaan. Juoksen todennäköisesti työkaverini kanssa muutaman kilometrin Kupittaan urheilupuiston alueella. Oravan painottama maltillinen aloitus sopii nyt mainiosti koska kunto on pudonnut niin alas, että tuskin edes jaksaisin pidenpää lenkkiä. Katsotaan miten homma lähtee etenemään.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikko 19

Ma 4.5; lepo
Ti 5.5; lepo
Ke 6.5; i: 70min. löysää pyöräilyä
To 7.5; i: keskivartalojumppa
Pe 8.5; a: 30min. pyöräily. i: pieni kuntopiiri
La 9.5; p: 2km uinti + 500m potkuja laudan kanssa
Su 10.5; i: 40min. pyöräily

Viikko 19: juoksua 0km

Hieman huolestuttavia kivun tuntemuksia on toisinaan tuntunut operoidun nivusen alueella. Toivottavasti se olisi normaalia toipumiseen liittyvää paranemiskipua eikä merkki mistään huolestuttavasta takapakista. Ainakaan en ole mielestäni mitenkään liikaa remponut, pikemminkin päinvastoin sillä sen verran lusmua on elo ollut. Iltani ovat toki toukokuun ajan osittain aika täydet, sillä käyn töiden jälkeen englannin kielen kurssia, joka on ma, ti ja to iltaisin klo, 17:00-18:30. Vuonna 2006 kun yliopisto-opintoni jäivät viittä vaille valmista vaille, suorittamatta jäi mm. pakollinen suullinen vieraan kielen kurssi. Multahan ei sen jälkeen maisterinpahveista puutu muuta kuin gradu jaa siihen liittyvä seminaari, jotka teen ensi talvena. Edes jossain asiassa koetan siis ryhdistäytyä ja saada tämän vuonna 2000 aloittamni tutkinnon viimein valmiiksi. Massakausi ei sitten ollutkaan saavuttanut huippuaan. Vaakaan tärähti taas uudet enkat. Tätä enemmän olenkin painanut joskus vuonna 2001, jolloin paino kipusi polvivaivan ja opiskelijaelämän ansiosta käsittämättömän korkealle. Ilmeisesti syömiseni on sen verran tuhtia, että tällaisella pikkuliikunnalla paino ei laske tai nousu edes pysähdy. En aio edelleenkään moisesta ressiä repiä. Liikakilot tosin ottaa sitten oman aikansa päästä edes kohtuulliseen kuntoon, mutta olen päättänyt ottaa asenteen jossa nautin tämän hetken elostani ja keskityn treenin sijaan enemmän töihin ja opiskeluun. Juoksua saan testata noin puolentoista viikon kuluttua. Katsotaan sitten miten homma lähtee toimimaan. Tällä hetkellä on jotenkin tunne, että hirmu hyvin jalalla ei vielä tulla juoksuaskelia ottamaan.

Keskiviikkona kävin sporttibaarissa seuraamassa kun FC Barcelona pöllytti 3-0 Bayern Münchenin. Turkanen sentään! Juventus sentään voitti 2-1 kotonaan Real Madridin, joten jos München ei teen ensi viikolla kotonaan ihmenousua, täytyy laittaa toivo Torinon konkareihin. Pyöräilyssäkim tapahtuu. Italian ympäriajo Giro d´Italia alkoi lauantaina, joten seuraavat 3 viikkoa töllöttimestä riittää päivittäin mielenkiintoista seurattavaa. Tosin en Giroa tule aivan yhtä intensiivisesti seuraamaan kun Touria heinäkuussa, mutta kyllä henk.koht aika-ajot ja vuoristoetapit pitää tapittaa.

Ensi viikolla treenit voivat jäädä entistäkin vähäisemmiksi, sillä lähden perjantaina Helsinkiin ammattiyhdistyksemme vuosikokoukseen, joka kestää rientoineen koko viikonlopun. Veikkaan että kuntoilu ei tapahtumassa ole ihan päällimmäisenä mielessä ;)

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Viikko 18

Ma 27.4; i: 85min. löysää pyöräilyä
Ti 28.4; p: pientä jumppaa, sis. 3x25kpl kyylyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 20min. pyöräily
Ke 29.4; a: pientä jumppaa
To 30.4; p: pieni kuntopiiri
Pe 1.5; lepo
La 2.5; p: 3x25kpl kyykyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 25min. pyöräily
Su 3.5; a: 3x25kpl kyykyt. p: 30min. pyöräily ja keskivartalojumppa

Viikko 18: juoksua 0km

Taas ollaan viikko toipumisessa pidemmällä. Aloin jumppaamaan hieman enemmän ja kokeilemaan, mitä tuo nivunen tuumaa pienestä liikkeestä. Oravan ohjeiden mukaan otin ohjelmaan hieman sivuaskeleita sekä varovaista lonkankoukistajan ja nivusen venyttelyä. Mitään kunnon venytystä tuo leikattu nivunen ei vielä salli, mutta jotain kuitenkin. Nivunen on myös kovin jäykkä ja pientä kireyttä tuntuu suuntaan jos toiseenkin, mutta se taitaa kuulua asiaan leikkauksen jälkeen. Maanantaina poljin työkaverin mukana pyörää hänen juostessaan ja sen jälkeen nivuseen koski tavallista enemmän. En jaksanut ajatella, että hiljainen ja rauhallinen vauhti aiheuttaisi mitään vahinkoa, mutta ilmeisesti näidenkin kanssa on oltava tarkkana. Kestoltaanhan tuo ei nyt ihan ohjeiden mukainen lenkura ollut. Aivan oireeton tämä nivunen ei ole pieniä tuntemuksia ja toisinaan kipuakin esiintyy. Kaipa se tästä asettuu pikku hiljaa.

Kunto on muuten luvalla sanoen surkea. Huomasin sen kun ajelin nyt viikonlopun pyörälenkeillä paria mäkeä ylös hieman ravakammin. Henki pihisee välittömästi ja ruhoon on kertynyt miltei sellaisen täyden vesiämpärin verran ylimääräistä painoa kannettavaksi. Hekottelinkin ihan ääneen lenkiltä palatessani tänään, että miltähän juoksuni mahtaa näyttää sitten kun sen aika koittaa. Omenapuita pihallaan leikannut naapurin äijä ihmetteli varmaan, että mitähän tuokin höntti itsekseen naureskelee. Olen kaiken suhteen todella positiivisella mielellä, mikä varmaan on vaan hyvä asia. Tiesin että kunto tulee tippumaan ja paino nousemaan. Jälkimmäisen nyt olisi voinut välttääkin, mutta syöminen on kivaa enkä ole siitä valmis luopumaan. Aivan turhaa moisista olisi stressata. Minulla ei oikeasti edes ole mikään palava kiire huippukuntoon. Välillä tekee päinvastoin hyvää ottaa rennosti. Katsotaan sitten kaikessa rauhassa miten treenaaminen alkaa sujua.

Penkkiurheiluakin riittää. Prahan maraton tuli seurattua nyt sunnuntaina. Ensi viikolla on futiksessa huippujännittävät mestareiden liigan välierät ja loppuviikosta alkaakin sitten jo pyöräilyn Italian ympärijo Giro d´Italia. Sen sijaan nämä suomalaisten suuresti seuraamat lätkän niin sanotut "MM-kisat" ei kyllä voisi taas vähempää kiinnostaa. Parhaat pelaa koko ajan rapakon takana siitä jääkiekon oikeasti arvokkaasta tittelistä, joten näissä Ö-maajoukkueiden karkeloissahan pelaavat taas ainoastaan noista tosipeleistä tippuneet luuserit. Maailmanmestaruudeksi tällaisten kisojen voittoa ei voi sanoa edes vitsillä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viikko 17

Ma 20.4; lepo
Ti 21.4; lepo
Ke 22.4; p: pientä keskivartalojumppaa. i: 20min. pyöräily
To 23.4; p: jalkaretä- ja pohjejumppaa. i: 60min. löysää pyöräilyä
Pe 24.4; a: 20min. pyöräily. i: 20min. pyöräily
La 25.4; i: n. 30min. pyöräilyä
Su 26.4; p: muutama km kävelyä ja muuta ulkoilua. i: pientä jumppaa

Viikko 17: juoksua 0km

Totaalinen löhöäminen tuli päätökseensä. Tiistaina leikkauksesta tuli kuluneeksi 2 viikkoa ja sen jälkeen oli lupa aloittaa mm. vesijuoksu, uinti ja pyöräily. Pyöräilyä tosin on näin alkuun suositeltavaa tehdä vain 15-20min lenkkejä kerrallaan. Tuon torstain pidempi rupeama oli sellainen, että poljin erään työkaverini mukana, joka juoksi omaa lenkkiään. Tämä sessio oli oikein hyvä sillä pyörittelin kaverin lenkkivauhtia todella pienellä vastuksella koko ajan, jolloin tuli hyvää liikettä minimaalisella vastuksella. Sovittiin että tulen olemaan lenkkiseurana tulevilla viikoilla useamminkin. Myös pientä lihaskuntoilua harrastin kotona pariin otteeseen.

Penkkiurheilun puolella oli oikein kiva viikko. Maanantaina seurasin Bostonin maratonia ja tiistaina oli hienoa katsoa kun Bayern München murskasi mestareiden liigan ottelussaan Porton tieltään. Seuraavalla kierroksella onkin vastassa FC Barcelona. Toivottavasti Bayern nuijii katalonialaisjätin toissavuoden tyyliin. Vielä kun Juventus hoitaisi Madridin katsomoon, olisi finaali miltei täydellinen. Toki kelpais mulle finaalissa Bayernin voitto Realistakin. Viikonloppuna kävin lauantai-iltana seuraamassa Aurajoen yöjuoksua Turun keskustan kupeessa ja viikko huipentui sunnuntaina Lontoon maratoniin, joka oli kyllä taas aivan huima kaikilla muilla mittareilla mitattuna paitsi Eurosportin lähetyksen tasolla.

Tästä on hyvä jatkaa maltillisa kuntoutusta. Kävelyä saa tulevalla viikolla lisätä ja ensimmäiset juoksuaskeleetkin odottavat jo vajaan kuukauden päässä :)

Kevät koittaa: näkymä takapihaltamme.

Takapihallamme on keväällä hyvää väriloistoa.

Lisää kukkaloistoa.



Tylsyyttä kotoa ennen paluuta liikuntaan. Hiukset seisoo kuten järkikin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Viikko 16

Ma 13.4; lepo
Ti 14.4; lepo
Ke 15.4; lepo
To 16.4; lepo
Pe 17.4; lepo
La 18.4; lepo
Su 19.4; lepo

Viikko 16: juoksua 0km

Lepo ja toipuminen jatkuu. Olen pitänyt itseni kurissa enkä onneksi ole mitään remponut. Koetin muutamia kertoja jumpata jalkaa selin makuulla nostaen sitä suorana ilmaan. Jonkun verran tuntui heti sellaista kiristystä nivusessa joten lopetin aina aika pikaisesti. "Projekti" keskivartalon kasvatus sen sijaan edistyy hyvin ilman varsinaista yrittämistäkin. Uskaltauduin tänään astumaan vaa´an päälle ja tuo mokoma näytti turhankin hurjia lukemia. Ensi viikolla voin jo testata pyörällä ajoa 15-20min. lenkuroita, joten jospa tämä lineaarinen painon nouseminen ainakin hieman hidastuisi. Nythän olen käytännössä istunut töllöttimen tai tietokoneen ääressä koko päivän ja syöpötellyt jotain lähes tauotta :)

Nyt jatkamaan jännittävää eduskuntavaalien laskentaa. Tuleva viikko alkaa penkkiurheilun puolesta heti maanantain Bostonin maratonilla ja huipentuu sunnuntaina juostavaan Lontoon maratoniin, josta on taas kerran tulossa kauden ylivoimaisesti kovatasoisin koitos.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Viikko 15: Leikkaus ja toipumista

Ma 6.4; i: 30km pyöräily, josta 5km maantiellä ja 25km kuntoradoilla/poluilla
Ti 7.4; lepo, leikkaus Sairaala Neossa
Ke 8.4; lepo
To 9.4; lepo
Pe 10.4; lepo
La 11.4; lepo
Su 12.4; lepo

Viikko 15: juoksua 0km, pyöräilyä 30km

Maanantaina annoin keuhkoille viimeistä kertaa kyytiä vähään aikaan. Vinttasin maastopyörällä pääosin kuntoradoilla ja poluilla aika tehokkaan treenin.

Tiistaina marssin sitten Sairaala Neoon puukotettavaksi. Sakari Orava ja Lasse Lempainen operoivat mut. Leikkaus sujui oikein hyvin. Oravan mukaan jänne mun nivusessa oli kummallisesti "kiilautunut" väärään asentoon. Näin se oli myös pahasti arpeutunut. Jos repeämää ei olisi tullut kohtaan missä se nyt oli, niin olisi se Saken mukaan tullut tod.näk kuitenkin johonkin kohtaa nivusessa ennemmin tai myöhemmin. Operaatiossa repeämä korjattiin, sekä jänne putsattiin ja laitettiin oikealle paikalleen. Myös luuhun porattiin reikiä, ilmeisesti veren kierron vilkastuttamiseksi alueella, jolloin paraneminen sujuisi nopeammin.

Toipumisennuste on Oravan mukaan oikein hyvä. Olen jo päässyt kepeistä eroon, mutta käveleminen on vielä sellaista lyhyttä töpötystä. Heti maanantaina menen ompeleiden poistoon, jonka jälkeen jalkaa saa selin makuulla alkaa varovasti nostamaan jalkaa kivun sallimissa rajoissa. 2 viikon jälkeen kävelyn pitäisi alkaa sujua suht normaaliin tyyliin ja heti tuollöin saa Oravan ohjeiden mukaan alkaa myös polkemaan pyörää varovasti 15min. kerrallaan. Myös vesijuoksua ja uintia saa alkaa kokeilemaan puolentoista viikon kuluttua. Useiden kilometrien kävelyä voisi kokeilla 3 viikkoa leikkauksesta. Sitten se oleellisin: juoksua voi kokeilla kun on 6 viikkkoa kulunut leikkauksesta :) Orava tosin painotti, että juoksu tarkoittaa sitten muutaman kilometrin mummohölkkää aluksi, eikä mitään innostunutta riuhtomista. Vamma on kuulemma sikäli pottumainen, että se luo parantuessaan illuusion turhan hyvästä voinnista, vaikka todelliseen innostumiseen ei vielä olisikaan aihetta.

Näillä siis mennään. Maltillista kuntoutusta kehiin, niin eiköhän tästä hyvä tule. Aletaan puolentoista viikon päästä polkemaan pyörää varovaisesti ja muutenkin pikku hiljaa jumppaamaan. Tämä massakausi pitää tässä varmaan huolen, että en edes pääse juoksemaan turhan kovaa siinä vaiheessa kun sen aika tulee. Massakausi ei todellakaan ole tarkoitus toteuttaa, mutta se taitaa tulla jotenkin automaattisesti. Nytkin huomasin kaipaavani koko ajan jotain syömistä kun löhösin kotona sohvalla. Lisäksi vaimo suostui tekemään mulle herkkuja hyvin sujuneen leikkauksen kunniaksi :) No eiköhän ne kilotkin sitten karise kun taas pääsee intoa puhisten treenaamaan.

Tällaisia lettulautasia tuli vedettyä aika monta.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Viikko 14

Ma 30.3; i: 65min. wattbike, sis. 5+4+3min. kovaa raskaalla vastuksella
Ti 31.3; p: keskivartalojumppa + akilles- ja pohjetreeni portaissa. i: 35km pyöräily maantiellä
Ke 1.4; i: 1h 40min. punttisalitreeni
To 2.4; p: 50km pyöräily maantiellä
Pe 3.4; p: 25km pyöräily kuntoradoilla ja poluilla
La 4.4; p: 3h ulkoilua maastossa. i: pieni kuntopiiri
Su 5.4; p: 30km pyöräily kuntoradoilla ja poluilla. i: 2h ulkoilua maastossa

Viikko 14: juoksua 0km, pyöräilyä 140km

Tuli ihan hyvä viikko tähän juuri ennen leikkausta. Sain tehtyä jopa 5 kovaa treeniä viikon aikana. Maanantaina olin niin lammas, että menin sotkemaan salille wattbikea koska pihalla satoi kaatamalla. Ihan tehokas sessio kuitenkin. Myös keskiviikon punttitreenissä huhkin aika menevästi rautojen kimpussa. Todellista sykkeen kohotusta harrastin to, pe ja su.

Parasiten pitkiä nousuja torstain lenkiltä.
Torstaina poljin 50km Paraisen suuntaan, pätkän jossa mäkiä riittää mukavasti. Lisää haastavuutta toi vaihteleva keli. Välillä aurinko paistoi, mutta heti seuraavassa hetkessä satoi kuin saavista olisi vettä päälleen kaatanut. Lisäksi tuuli aika navakasti. Perjantaina suuntasin pois tieltä ja vinttasin kuntoratoja ja polkuja pitkin tehokkaan 25km pätkän. Tällainen maastoajo on kyllä todellista intervallirynkytystä, varsinkin kun ajelee oikein mäkisiä reittejä. Lauantaina otin puolittaisen välipäivän liikunnasta, mutta ulkoiltua tuli ihan mukavasti. Maija on hurahtanut geokätkojen etsimiseen ja olen ollut häntä siinä auttamassa. Samalla saa maastossa mukavaa reippailua.

Sunnuntain lenkillä kiipesin vesitornin viereisen mäen huipulle osana lenkkiä. Rinne tosiaan pisti puuskuttamaan.

Turun keskusta mäeltä nähtynä.

Tällaisilla radoilla kelpaa ajella. No kelpaisi kyllä juostakin.

 Sunnuntaina tein myös perjantain kaltaisen lenkin kuntoradoille ja poluille. Ajattelin laittaa keuhkot vielä kerran oikein kunnolla töihin ennen seuraavien viikkojen pakkolepoa. Onnistuikin aika hyvin ja välillä hengitys suorastaan pihisi.


Pääasiallinen treeniväline juoksun ollessa pannassa. Varmaan väline nro. 1 myös leikkauksen jälkeisessä kuntoutumisessa ennen kuin saa taas alkaa juoksemaan.

I´ll be back!!!

Ensi viikolla sitten vain treffeille kirurgin puukon kanssa, mutta kuten viikolla kirjoittamassani edellisessä blogitekstissäni "mietteitä tulevasta" kerroin, tarkoitus on tulevina vuosina kipittää entistä kovempaa.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mietteitä tulevasta

Ensi tiistaina 7.4 klo. 10:00 on leikkausaika Sairaala Neossa. Nivusen repeämä korjataan, nivusen yläpuolelta haurastunut rusto tuetaan tukiverkolla paikoilleen ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan. Summa summaarun: ilmenneet vaivat korjataan jotta päästään taas jossain vaiheessa takaisin juoksun pariin. Ajattelin tässä julkisesti pohtia, miten homma tulee tästä etenemään kun kävin juuri Neossa briiffauksessa tulevaan operaatioon liittyen.

Hyvä tai pikemminkin loistava asia on ilman muuta se, että operaation jälkeen nivunen ja lonkan seutu pitäisi tulla täysin kuntoon. Huonoa sen sijaan, että Sakari Orava ei yhtään peitellyt operaatiosta kertoessaan, että toipuminen täydelliseen juoksukuntoon saattaa kestää useita kuukausia. Nivusvammat tuppaavat kuulemma olemaan juuri paranemisen kannalta pottumaisia. Orava sanoi usein itseään toistamisen uhallakin, että paranemiseen tulee todennäköisesti liittymään illuusioita joiden mukaan jalka on jo kunnossa, vaikka niin ei todellisuudessa olisikaan. Nivusen seutuun muodostuu hänen mukaansa ensimmäisten toipumisviikkojen aikana arpikudosta joka tavallaan tukee leikattua kohtaa niin hyvin, että jalka voi tuntua jo täysin valmiilta treeneihin. Tämä on harhaa ja seurauksena on takuuvarmasti reipasta takapakkia, mikäli liian aikaisin alkaa vähänkin liikaa edes haaveilemaan kunnon treeneistä. Kiinnityskohdalle pitää Saken mukaan antaa reilusti aikaa toipua ja asennettavan tukiverkon tukea rustoalue paikoilleen. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa suunnilleen seuraavaa: Kepit saa kuulemma heittää menemään jo ensimmäisen viikon aikana mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja sitten pääsee jo kävelemään. Töihinkin voi palata jo 2 viikon jälkeen. Tämä on hyvä koska vihaan sairaslomalla kyhjöttämistä, oli syy siihen mikä hyvänsä. Noin kuukauden jälkeen saa alkaa jotain enemmän tekemään. Pyöräily ja vesijuoksu ovat niitä suositeltavia liikunnan muotoja. Näitä voi Saken mukaan kokeilla jo hieman aikaisemminkin, kunhan muistaa varoa, mutta kuukauden jälkeen hän epäili esim. juuri pyörän vinttauksen alkavan olla toden teolla mahdollista. Lihaskuntotreeniä varovasti oheen, erityisesti keskivartalon alueen treeniä ja pakarajumppaa. Pitää varmaan katella sitten joistain jotain "peppu kuntoon" - treenivinkkejä ;) Noin 2kk leikkauksen jälkeen voi sitten kokeilla juoksua!!! Tässä on varmasti se suurin koetinkivi, sillä juoksun tulee olla alkuun erittäin maltillista ja voi mennä vielä yllättävän pitkä aika sen aloittamisesta ennen kuin pääsee kunnolla treenirytmiin. Ei siis auta, malttia pitää löytyä nyt toden teolla.

Lähestulkoon jatkuvasti erinäköisitä vammoista kärsineenä mietin taannoin, että urheilun harrastamisen suhteen on 3 vaihtoehtoa:
1. Unohtaa treenaaminen ja keskittyä keskivartalon kasvattamiseen
2. Harrastaa liikuntaa sen verran, että pysyy suht hyvässä kunnossa
3. Vannoa kostoa ja pistää täysi rähinä päälle tulosten parantamiseksi

Vaikka tuo vaihtoehto 1 joskus kuulostaakin todella houkuttelevalta, niin vaihtoehto 3 on kuitenkin se selvä valinta. Vielä en ole valmis luovuttamaan, enkä suostu hyväksymaan, että olisin jo juossut parhaat tulokseni. "Ensi vuonna sitten", kuten olen usein aiemminkin joutunut ajattelemaan. En edes tiedä onko tuo vaihtoehto 2 kohdallani koskaan mahdollinen. Jotenkin tuntuu, että olisi hurjan vaikea kaivaa itseään liikkumaan ilman selvää tavoitetta tuloksista yms. seikoista. Varoitinkin joskus vaimoa, että sitten kun intoni treenaamiseen joskus loppuu, minusta tulee todennäköisesti valtava säkki joka löhöää sohvalla töllöttimen ääressä ja vyöryy silloin tällöin jääkaapille hakemaan täydennystä :)

Monia haasteita kuntoutumisessa jälleen kerran varmasti riittää, mutta sellainen johon voi itse vaikuttaa on kohdallani ilman muuta suurin: painon pitäminen kurissa. Jotenkin ennustan, että tässä koittaa ankara massakausi. Olen toivoton syöppö johon ruokaa uppoaa kuin rekikoiralaumaan ja jonka ruokahalu on kuin kyntöhevosella kevätlaitumella. En lisäksi ole liiemmin nirso juuri millekään ruualle, vaan syön kaiken suurella innolla. Jos en pääse liikkumaan, tuntuu aika varmalta, että painoni lähtee nousemaan eksponentiaalisesti. Pitää miettiä kuinka kummassa pystyisin sen välttämään? Myönnän tämän olevan todella iso haaste. Jotenkin syöminen olisi vaan saatava pysymään tasolla, jolla liikakiloja ei ainakaan mitenkään kovin rajusti pääsisi muodostumaan. Paluu treenaamiseen olisi näin ollen huomattavasti miellyttävämpi. Kun minulla vuosituhannen alkupuolella uuden vuoden tienoilla hajosi polvi enkä pystynyt useaan kuukauteen juoksemaan, niin painoni nousi 16 kiloa toukokuuhun mennessä. Taisi pahimmillaa olla jopa tuotakin enemmän. Toki silloin vietin epäsäännöllistä opiskelijaelämää, korvaavat treenit eivät innostaneet juurikaan ja biletettyä tuli turhankin usein. Kesällä olikin sitten hippasen haasteellista palata treenien pariin mokomalla ruholla. Tuon suuntainen olisi tällä kertaa koetettava välttää.

Muita kuin teenikuvioita, lähinnä julkaisutoimintaa.

Onhan näitäkin. Olen jo vuosikausia tehnyt valvataa projektia, nimeltä "100 historian suurinta urheilijaa". Mielestäni on kiinnostavaa miettiä, kuka oikein on historian paras urheilija. Projekti on ollut suuri ja haastava. Materiaalia minulla on tähän todella paljon ja jotkut tutut joskus sanoivatkin, että jos olisin käyttänyt saman ajan fiksumpaan tutkimiseen, olisi valmistunut tohtoriksi jo parikin kertaa. Eri lajen vertailu vaan on tätä listaa varten äärimmäisen vaikeaa ja niinpä päädyin kompromissiin tehdä lista "50 historian parasta kestävyysurheilijaa". Nyt kun tässä on enemmän aikaa, on tarkoitukseni tämä lista julkaista Kestävyysurheilun sivuilla. Olen alustavasti jo sopinut asiasta mogulin kanssa. Tarkoitus on esitellä vuoropäivinä mies- ja naisurheilija countdown-tyyppisesti, jolloin julkaisupäiviä kertyy alku- ja loppuraporttien kanssa hieman yli 100. Tarkoitus on aloittaa kevään suurten kapunkimaratonien jälkeen joskus huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin lista on julkaistu jo hyvissä ajoin ennen kesän lopulla tulevia yleisurheilun MM-kisoja. Tällä koetan eliminoida sitä, että julkaisuputken aikana olisi mahdollisimman vähän sellaisia urheilutapahtuamia, jotka voisivat vaikuttaa nykyisten listalla olevien huippujen sijoituksiin. Toki on esim. Tour de France kesällä, mutta kaikkia nyt ei tietenkään voi välttää. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tarkemmin.

Tarkoitus on myös saattaa opintoja eteenpäin, että valmistun vihdoin maisteriksi. Opinnot ovat olleet viittä vaille valmiit jo viimeiset 8 vuotta, mutta nyt teen ne loppuun. On hieman naurettavaa, että vuonna 2006 kun siirryin ylipistolla passiivirekisteriin, ei valmistumisesta gradun lisäksi jäänyt puuttumaan juin muutama kurssi. Teen tässä nyt nämä kurssiin pois alta ja gradu tulee sitten siihen liittyvän seminaarin kanssa ensi lukuvuonna, jolloin seminaari-istunnot järjestetään työssäkäyvän kannalta sopivasti.

Eipä tässä muuta ihmeempää. Vammat parannetaan ja vannotaan kostoa! Tuosta alla olevan kuvan tapahtumasta pistetään vielä joskus paremmaksi, paljon paremmaksi!!!

Kankaanpään maraton 19.10.2013. Matkalla kohti nykyistä maratonenkkaa.
 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Viikko 13

Ma 23.3; lepo
Ti 24.34; i: 60min. punttisalitreeni
Ke 25.3; i: 50min. sisäsoutu
To 26.3; lepo
Pe 27.3; lepo, i: tunnin hieronta
La 28.3; p: 40km pyöräily
Su 29.3; lepo

Viikko 13: juoksua 0km, pyöräilyä 40km

Lusmuilu reenien osalta jatkuu, osin töistä johtuen, mutta pääsääntöisesti ihan vaan omasta vetelyydestä johtuen. Maanantaina oli lomapäivä ja kiertelin hieman mm. pääkaupunkiseudulla. Kävin parin kaverin kämpät katsastamassa kun ei ollut aikaisemmin ollut tilaisuutta. Hienoja taloja ovat pykänneet. Tiistaina lähdin aikaisin aamulla ajelemaan kohti Tamperetta, jossa olin poliisiammattikorkeakoululla kurssilla torstaihin saakka. En ollutkaan koululla käynyt vuosikausiin ja mukava oli vanhassa opinahjossa käydä sekä päivittää samalla tietoja ajan tasalle. Tiistai-iltana sain kammettua itseni poliisikoulun salille, mutta reenin tekemisestä oli puhti aika lailla pois. Tämän "huiman" lihaskuntopäivän jälkeen ajattelin tehdä taas jotain kestävyyskunnonkin eteen. Päätin repiä sisäsoutulaitetta tunteroisen mutta annnoin jo hieman aikaisemmin periksi koska homma maistui puulta ja kypsytti totaalisesti. Persauskin oli aivan tautisen kipeä kun könysin laitteelta pois. Tuo soutulaite ei ole oikein mun juttu vaikka se tahokas laite kunnon ylläpitäjänä olisikin. Kurssi päättyi torstaina jo puolen päivän tienoilla ja lähdin huristelemaan kohti Turkua. Päivä jatkui vielä töissä iltamyöhään kun piti koettaa saada hommia mallilleen. Myös perjantaina notkuin töissä aina siihen saakka kunnes illalla oli hieronta-aika. Viikonloppuna sain sentään yhden tehokkaan pyörälenkin ajettua.

Seuraavat pari viikkoa onkin sitten lomaa. Tai nyt on ensin lomaa ja sitten menen heti pääsiäisen jälkeen Sairaala Neoon operoitavaksi 7.4. Hienoa että leikkaus on jo ensi viikon jälkeen, joten pääsee sitten aloittaamaan varsinaisen toipumisen tästä vammasta. Kyllä nuo telineessä pölyttyvät lenkkikengätkin vielä jossain vaiheessa saa käyttöä :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Viikko 12

Ma 16.3; i: 40km pyöräilymaantiellä + 3x100kpl. päkiälle nousuja
Ti 17.3; i: 15km pyöräily maantiellä (kumi puhkesi)
Ke 18.3; lepo (kurkku kipeenä)
To 19.3; i: 90min. punttisalitreeni
Pe 20.3; lepo
La 21.3; lepo
Su 22.3; i: keskivartalojumppa ja 40min. wattbike

Viikko 12: juoksua 0km, pyöräilyä 55km

Aloitin viikon ihan räväkästi sotkemalla aika tiukan 40km rypistyksen. Tiistaina oli tarkoitus tehdä vataavanlainen mutta kumi puhkesi pyörästä kun oli Kaarinan ja Paraisten välimaastossa. En odottanut rengasrikkoa maantiellä, mutta ilmeisesti tuo kevätsepeli on kuin lasinsirua paikka paikoin. Onneksi oli puhelin mukana. En saanut vaimoa kiinni. Työkaverini sen sijaan tavoitin. Hän toimi pelastajana ja kävi hakemassa mut pois tien varresta. Katupöly oli alkuviikosta melkoinen ja kurkku tuli aivan törkeän kipeeksi. Lepäsin keskiviikon ja oireet tuntuivatkin asettuvan. Torstaina temusin punttisalilla, mutta sitten iski laiskuus. Perjantain lusmuilun voin tosin selittää vielä pitkäksi venyneellä työpäivällä kun taas lauantaina ei vaan huvittanut tehdä mitään. Viikko päättyi kerta kaikkiaan surkealla fiiliksellä tehtyyn reeniin. Jumppasin hieman keskivartaloa ja aloin sitten polkea wattbikea. Olo oli tosi pöhöttnyt, henki pihisi jo aivan mitättömällä vastuksella eikä homma missään vaiheessa lähtenyt toimimaan. 40min jälkeen sain tarpeekseni ja lopetin vaikka suunnitelma oli vintata paljon kauemmin.

Motivaatio näihin korvaavien tekoo ei edelleenkään ole mitenkään kovin korkealla. Pyöräily on kyllä ihan kivaakin touhua joten pitää taas kerran aktivoitua. Ostin uuden takarenkaankin jonka pitäisi olla erityisen lujaa ja kestävää sorttia. Jos korvaavien teko ei maita niin seurauksena on kohta todellinen massakausi.

Sain viikolla hyviäkin uutisia. Sairaala Neosta soitettiin, että pääsen leikkaukseen jo 7.4 joten eipä tässä ole enää siihenkään kun reilut 2 viikkoa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Viikko 11

Ma 9.3; i: 34km pyöräily maanteitä ja sorateitä
Ti 10.3; i: 90min. punttisalitreeni
Ke 11.3; i: 36km pyöräily maantiellä
To 12.3; i: 25km pyöräily osin maantiellä, osin poluilla
Pe 13.3; i: 25km pyäräily maantiellä
La 14.3; i: keskivartalojumppa
Su 15.3; p: 50km pyöräily maantiellä

Viikko 11: juoksua 0km, pyöräilyä yht. 170km

Aivan loistavat kelit koko viikon. Aurinko paistoi lähes joka päivä pilveettömältä taivaalta. Tuleva kevät näyttää parhaita puoliaan. Itsekin ryhdistäydyin ja sain hieman pyöräilyä aikaiseksi. Vaikka touhu ei juoksulle vedäkään vertoja niin kelpaa tällaisilla keleillä ketjuakin pyörittää. Torstaina suuntasin eräille ulkoilupoluille, mutta ne ovat vielä monin paikoin jäässä. Polkujen ja ulkoilureittien koluaminen saa siis odottaa myöhemmäksi kevääseen.

Alla muutama kuva sunnuntain lenkiltä. Ohitin Piikkiöstä Turkuun päin ajaessani Jari "X-Caliber" Tompon, joka on viime viikkoina vetänyt todella kovaa määrärallia kohti kuukauden päästä siintävää 24h kisaa. Vaihdoin siinä lyhyesti kuulumiset ja toivotin tsemppiä treeneihin sekä tuleviin koitoksiin.

Peltomaisemaa Paraisilla

Koetin tuon samaisen pellon laidalla liittyä modernien nettikäyttäjien joukkoon selfien muodossa. Tämä selfien ottoa tarvii vielä reenata kun kameran laukaisun kontrolli oli näin hieman haastavaa.

Kirjalansami sillalta sisämaahan päin kuvattuna.

Kirjasalmi merelle päin.

Edelleen kuva Kirjalansalmesta.