sunnuntai 28. elokuuta 2016

Viikko 34

Ma 22.8; a: 8km. i: 12km. Yht. 20km
Ti 23.8; a: 5km. i: 2km + 7x500m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas ja 1min. tauko alhaalla + 2km. Yht. 16km
Ke 24.8; a: 8km. i: 20km. Yht. 28km
To 25.8; a: 5km. i: 11,5km + 500m avojaloin nurmikolla. Yht. 17km
Pe 26.8; a: keskivartalojumppa. p: 10km, sis. 3x200m vedot rennosti
La 27.8; p: 4km + Oulun juoksu (10km kisa): 37.26 + 4km. Yht. 16km
Su 28.8; i: 13km

Viikko 34: juoksua yht. 120km

Hyvin tuli lenkkitossuja ulkoilutettua. Tiistaina ja keskiviikkona tein kovapäivä - määräpäivä yhdistelmän. Jalat olivat keskiviikkona vielä tiistaisen suht ramakan mäkivetosession jäljiltä aika kankeana ja tuon illan parikymppisen loppupuolella etureidet alkoivatkin "jutella" jo siihen tyyliin että me ei oikein tykätä tästä enää. Näen kuitenkin tällaisten yhdistelmäpäivien olevan joskus ihan tervetullut osa maratontreeniä.

Perjantaina ajelin Ouluun jossa juoksin lauantaina Oulun juoksun. Tämä virallisesti mitettu kymppi on mukava tapahtuma kuten kaikki tapahtumat joissa olen Oulun seudulla juossut. Paikalla oli taas paljon tuttuja, joiden kanssa oli mukavaa verrytellä / turista ennen kisaa ja tietty myös kisan jälkeen. Keli oli kisapäivänä lämpötilansa puolesta ihanteellinen, mutta tuuli oli vallan hirmuinen. Paukusta ampaisimme liikkeelle presiis klo. 11:00. Parin kilometrin jälkeen muodostui 4 hengen porukka jota vedimme Alatornion Pirkkojen Hannu Laurilan kanssa vuorotellen. Tuuli riepotteli juoksijoita todella ja pyöri vielä puuskissa ikävästi. Tuntui että peesistäkään ei ollut mitään hyötyä kun puuskat iskivät milloin mistäkin. Ihmeteltiin jossain välissä Hannun kanssa että missä se myötätuuli oikein on?! Seiskan kohdilla meitä peesannut kaksikko alkoi jäämään ja kilometriä myöhemmin Hannu puolestaa alkoi tehdä minuun eroa. Koko matkan edellämme reilun 100m päässä juossut vanha sissi, joskus 2:39 maratoninkin juossut Hansi Kitti alkoi puolestaan hiljalleen lähestyä. Sen verran hitaasti ero kuitenkin kutistui että ajattelin matkan loppuvan kesken kiinnisaamista ajatellen. Ysin paalulla Hansin selkä kuitenkin alkoi lähestyä nopeammin ja muhun eroa saanut Laurila painoi hänestä ohi. Itsekin saavutin Hansin juuri ennen Raatin stadionia, jossa kierrettäisiin vielä vajaa kierros ennen maalia. Hansi kuitenkin rykäisi lopussa vielä kunnon kirin ja itellä oli moiseen eväät syöty. Hannu ja Hansi olivatkin samalla M50 sarja kärkikaksikko. Tukkaan tuli siis näiltä hurjilta veteraaneilta, eikä todellakaan ekaa kertaa. Olen aikaani hieman pettynyt, sillä odotin kyllä selvästi 36-alkuista tulosta. Kaameassa myräkässä juostuna tosin tämäkin tulos kelpaa ihan hyvin, sillä välillä vastatuuleen ja puuskiin puskeminen todella kävi voimille. Treenit sujuvat siis kaikkiaan ihan mukavasti ja kisaputkea jatkan puolimaratonin merkeissä Vaasassa ensi viikonloppuna.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Viikko 33

Ma 15.8; p: 5km. i: 3km + 1h 40min. punttisalitreeni + 4km. Yht. 12km
Ti 16.8; a: 10km. i: 15km. Yht. 25km
Ke 17.8; i: 13km, sis. 3x2km vedot, 1km hölkkää vetojen välissä + 3x100m kiihdytykset lenkin loppuun
To 18.8; p: 7km. i: 14km. Yht. 21km
Pe 19.8; p: keskivartalojumppa. i: 10km, sis. muutama koordinaatioharjoitus ja epämääräinen määrä kiihdytyksiä
La 20.8; p: 4km + Kuula hölkkä (11,3km kisa): 43.24 + 2km. Yht. 17km
Su 21.8; i: 12km

Viikko 33: juoksua yht. 110km

Toinen lomaviikko, joka myös hurahti pitkälti olympialaisia katsellen. Harrastin samaa kaavaa kuin edelliselläkin viikolla, eli aamupäivällä katselin koostelähetyksen yön yleisurheiluista ja sitten koetin jotain itsekin treenailla. Viikko huipentui 4v. ehdottomaan penkkiurheilun kohokohtaan, eli miesten olympiamaratoniin. Pitää hieman paukuttaa henkseleitä oman tietämyksen suhteen, sillä ennustin jo yli 3 vuotta sitten, että Eliud Kipchoge on seuraava maratonin olympiavoittaja ja tämähän nyt toteutui. Maratonin ohella yleisurheilusta jäi kisoista kohokohtina mieleen Etelä-Afrikan Wayde Van Niekerkin hurja 400m ME-juoksu ja tietyti Mo Farahin tuplamestaruus vitosella ja kympillä. Myös naisten pitkät matkat tarjosivat parastaan. Telinevoimistelun miesten 6-ottelu oli myös huippujännä ja arvostan kyllä korkealle jo toisen kerran tässä hurjassa koitoksessa kultaa ottanutta Japanin Kohei Uchimuraa. Myös uinneissa oli paljon huikeita suorituksia. Vaikka katsoin myös silmä kovana triathlonit ja pyöräilyt, niin näissä lajeissa olympialaiset eivät vaan ole millään muotoa lajien parasta antia. Ranskan ympäriajo (myös muutkin ympäriajot) menevät pyöräilyssä heittämällä edelle ja samoin triathlonissa Havaijin Ironman, jossa se triathlonin todellisen herruus ratkaistaan, ainakin omasta mielestäni.

Olympialaiset on nyt ohi, mutta seurattavaa toki piisaa. Pyöräilyssä alkoi Espanjan ympäriajo Vuelta a Espana ja suunnistuken MM-kisat starttasivat myös parahiksi. Ensi kuussa alkaa myös jenkkifutiksen NFL ja futiksen mestareiden liiga. Tylsää ei siis tule olemaan :)

Omat treeniviikon aloitin nujuamalla heti maanantaina punttisalilla rautojen kimpussa. Keskiviikkona lykkäsin muutaman kipaleen 2km vetoja jotka eivät kovin kummoisesti kulkeneet. Toisena viikon kovana treeninä toimikin sitten Kuula hölkkä Alavudella. Reitti oli tässä 11,3km kisassa aika rankka. Alkuun mentiin n. 2,5km tietä pitkin, joka oli oikeastaan loivaa nousua koko ajan. Sitten vuorossa olikin vaihtelevaa kuntorataa aina viimeiselle kilometrille saakka ja eipä tuolla juuri tasaista ollut. Välillä alusta oli myös ikävän pehmeä ja näin painavan möhryken askelhan ei moisesta oikein tykkää. Mäissä vauhti hiipui välillä @4.00 huonommalle puolelle, mutta muutoin olen kisaan ihan tyytyväinen. Kuten aika usein tällaisessa pienemmässä kisassa, juoksin alun jälkeen koko matkan yksin. Vaasan Antti Ranta-Aho paineli horisonttiin jo ekalla kilsalla, jonka jälkeen jolkottelin hopeasijalla koko matkan maaliin saakka. Reitin mäkisyyden ja vaihtelevan alusta takia en ole kovin huolissani vauhdistani, vaikka se ei kovin hääviä ollut. Ensi lauantaina juoksen virallisesti mitatun kympin Oulu-juoksussa ja sen aika kertonee tuloskunnosta ehkä jo jotain konkreettista. Siellä tuskin tarvitsee myöskään yksi taivaltaa, ainakaan koko matkaa. Tulosta en toki tavoittele kovin tosissaan, vaan onnistunut treeniviikko on pääasia.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Viikko 32

Ma 8.8; p: 8km. i: 10km. Yht. 18km
Ti 9.8; i: 2km + 8x500m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas sekä 1min. alhaalla ennen uutta vetoa + 4km. Yht. 14km
Ke 10.8; p: 15km
To 11.8; i: 22km
Pe 12.8; p: 7km, sis. 3x100m kiihdytykset. i: 11km, sis. 7km kiihtyvä (@4.25-3.40). Yht. 18km
La 13.8; i: 14km
Su 14.8; p: 7km rennosti kiihtyen (@4.45-4.05). i: 15km. Yht. 22km

Viikko 32: juoksua yht. 123km

Ensimmäinen kahdesta lomaviikosta. Aikatauluni muodostuu pitkälti olympialaisten mukaan. Öitä en ole valvonut kun esim. uintifinaalit tulivat sopivasti heti aamulla klo. 9:00 jälkeen uusintana. Sama tapahtunee yleisurheilun kanssa seuraavalla viikolla. Olenkin yleensä noussut aamulla, katsonut olympialaisia ja lähtenyt sitten vasta lenkille kahden lenkin päivinä. Tuntuu sopivalta rytmiltä. Kauhean montaa lajia en ole tosissani seurannut. Oikeastaan itselläni kesäolympialaisissa tulee katsottua ennen kaikkea 5 lajia: yleisurheilut, uinnit, pyöräilyt, triathlonit ja telinevoimistelut. Onhan sitä toki niissäkin eikä touhusta tulisi mitään jos pitäisi aamulla töihin lähteä.

Viime viikon nilkan muljahdus trampoliinilla ei onneksi aiheuttanut mitään vakavampaa. Alkuviikosta nilkka oli vielä hieman turvoksissa, mutta ei haitannut treenejä liiemmin. Viikosta tuli aika onnistunut lukuunottamatta torstain lenkkiä jonka piti olla paljon pidempi. Pötsi meni kuitenkin lenkin aikana sekaisin ja olo oli muutenkin surkea. Tätä saattoi edesauttaa aiemmin päivällä vetämäni valtava roskaruoka-ateria. Vielä perjantaina päivällä juoksu oli tosi nahkeaa, mutta illan kiihtyvä sujui hyvin. Myös loppuviikosta lenkit kulkivat kivasti ja taisipa tulla tehtyä tämän vuoden kovimmat viikkokilometrit. Kovin häävisti en siis ole kilometrejä kerännyt. Kilometrien keräämistä oleellisempaa tosin tulee tulevillakin viikoilla olemaan treenien laadukkuus ja sopiva rytmitys.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Viikko 31

Ma 1.8; a: 8km. i: 15km. Yht. 23km
Ti 2.8; a: 6km. i: 80min. punttisalitreeni + 7km löysästi. Yht. 13km
Ke 3.8; a: 10km. i: 16km. Yht. 26km
To 4.8; a: 6km. i: 12km, sis. 8km vauhtileikittelyä kuntoradoilla niin että kaikki ylämäet kovaa. Yht. 18km
Pe 5.8; a: 7km. p: 4h temuamista Duudsonit Activity Parkissa
La 6.8; i: 60min. crosstraineria, sis. 4 + 3 + 2 + 1min. kovaa isolla nousukulmalla ja vastuksella
Su 7.8; i: 7km

Viikko 31: juoksua yht. 94km

Maratontreenin viimeinen 3kk rypistys oli tarkoitus aloittaa kunnon määräviikolla. Viikko alkoikin hyvin. Määrää kertyi mukavasti tiistain voimatreenillä höystettynä. Torstai-illan revittely mäkisillä kuntiradoilla kovassa sateessa oli todella raskas, mutta hyvällä tavalla. Pistikin oikein hymyilyttämään. Suunnitelma oli lykätä loppuviikkoon pitkä lenkki ja jotain muuta kivaa. Toisin kuitenkin kävi. Maijan veljen lapset, Kristian ja Jenny tulivat torstai-iltana kylään ja menimme heidän kanssaa perjantaina Duudsonit Activity Parkiin heilumaan. Kristian ja Jenny eivät todellakaan ole mitään sohvaperunateinejä, vaan aktiivisia liikkujia joiden kanssa olikin kiva lähteä temuamaan. Itsekään en luonnollisesti malttanut olla kaikkea kokeilematta, heiluttua tuli hiki hatussa. Parasta antia oli ehdottomasti kunnon trampoliineilla pomppiminen. Yleensä ensin vauhtia mahdollisimman korkeisiin loikkiin ja sitten jollain epämääräisellä voiltihypyllä / harakanlennolla superloonikasaan. Oli hauskaa! Kerran sitten kokeilin loikata superloonikasaan "kynttilänä" eli jalat aivan suorana. Oikea nilkka vääntyi ulkosyrjän puolelle ja hetken näkyi silmissä tähtiä. Jalkaan koski, mutta kävely tuntui onnistuvan ihan hyvin. Kotona kuitenkin jalkaterä ja nilkka turposivat aika lailla. Levossakin särky oli tuskaisen kamalaa, vaikka laitoin asiaan kuuluvasti siihen kylmää ja jalan kohoasentoon. Manasin jo mielessäni epäonneani. Kuinka joku voi onnistua jalkansa telomaan superloonikasaan hypätessä?! Eipä olisi ikinä tullut mieleenkään moinen mahdollisuus. Lauantaina lepokipu oli onneksi poissa, mutta kävely koski turkasesti. Eipä siis tulisi juoksusta mitään. Huolsin maastopyöräni ajokuntoon kun en ole sillä koko kesänä ajellut. Kävi kuitenkin niin että takarenkaan pumpattuani, ei pumppu irronnut venttiilistä sovinnolla. Nytkytin sitä irti mutta eipä tuo hievahtanutkaan. Napakka ote ja revin sitä voimieni takaa jolloin venttiili mokoma otti ja hajosi. Vararengasta tai edes venttiiliä en tietenkään tähän hätään omistanut kun ei ole tosiaan pitkään aikaan tullut pyörää edes käytettyä. Kirosin surkeaa tuuriani kunnes huomasin että pumpun lukitus oli jäänyt avaamatta ennen irrotusta. Ei ihme että se ei irronnut. Tämäkin vielä! Venttiili tuli rikottua ihan omaa hölmöyttä. V-käyrä oli suhteellisen korkealla. Pakkasin kamat reppuun ja ajelin arkipyörälläni työpaikan salille crosstraineria vatkaamaan. Aika tehokkaan treenin sainkin kiukuspäissäni väännettyä, samalla miesten olympialaisten maantiepyöräilyä katsellen. Jalkaan koski, mutta ei liian paljon.

Nyt sunnuntaina koipi on ollut jo paljon parempi. Turvotusta on edelleen, mutta kävely on jo suht kivutonta. Jalkaterän ulkolaidassa on pitkä mustelma ja juuri jalkapohjan ulkosyrjään kipu onkin nyt eniten tuntunut. Päätin kokeilla illaan juoksua varovaisesti. Ei ehkä järkevää, mutta en malttanut olla testaamatta. Kipua oli jonkun verran nilkan ulkosyrjällä ja myös jalkaterän ulkosivulla, mutta ei liikaa. Oli omituinen tunne että ikään kuin oikea jalka alipronatoi koko ajan. Nilkka ei ihan siis kuosissa ole. Alkoi kuitenkin taas hymyilyttämään. Näinköhän selvisin säikähdyksellä. Kaikkeen kannattaa silti varautua. Ehjät jalat voivat silmän räpäyksessä olla huonolla tuurilla muisto vain. Mistäpä näitä tosin osaisi ennustaa ja ei ole edelleenkään masiinaa joka hälyttäisi tulevasta tapaturmasta. Liian varovaiseksikaan ei kannata ryhtyä, sillä liikaa varoessa yleensä vasta tuleekin kohellettua. Voihan sitä lenkilläkin jäädä auton alle, metsässä käydä karhu kimppuun, salama iskeä taivaalta jne. Ei muuta kun eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Ehkäpä tämä oli vain venähdys tai joku sen tapainen ja pian olen taas normaalissa treenirytmissä kiinni.