THE REVENGE, it will continue

2.9 Ruskamaraton
10.12 Honolulu marathon

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikko 41

Ma 9.10; i: 12km
Ti 10.10; lepo
Ke 11:10; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 13km. Yht. 19km
To 12.10; i: 14km
Pe 13.10; lepo
La 14.10; p: 25km
Su 15.10; i: 11km

Viikko 41: juoksua yht. 81km

Koetan taas jotain puuhata. Kävin tiistaina mykoplasma- ja keuhkoklamydia testeissä. Vastaukset tulee vasta ensi maanantaina. Saanpa ainakin varmuuden ettei näiden sairastelujen taustalla ole nuo viheliäiset pöpöt ja jos sitten ovat niin medisiinikuuri varmaankin päälle.

Perjantaina tulin Keuruulle mökillemme. Samalla alkoi loma. Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni triathloniin ehdotonta ykköstapahtumaa Havaiji Ironmania valvoessa. Oli taas hieno kisa. Alla vielä jotain otoksia viikolta.

Maanantaina harvinainen luonnonilmiö nimeltä aurinko paistoi. 

Vaasassa piisaa hienoja merenrantareittejä. 

Edelleen Vaasan rantaraitti...

Mökkimme Keuruulla rannasta katsottuna. 

Mökkirantaa

Mökkirantaa 

Mökin rantaa terassilta kuvattuna. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikot 39 &40: Tauti päällä

Ma 25.9; i: 10km
Ti 26.9; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
Ke 27.9; lepo
To 28.9; lepo
Pe 29.9; lepo
La 30.9; lepo
Su 1.10; a: keskivartalojumppa. p: 7km

Viikko 39: juoksua yht. 33km

Alkuviikosta kurkku kipeytyi, mutta kun muuta ihmeellistä ei pienen röhinän lisäksi ilmaantunut, vedin normi lenkkiä maanantain ja tiistain. No tiistai-iltana sitten olo huononi lenkin jälkeen merkittävästi ja keskiviikkona makasin kotona aivan petipotilaana. Kuume laski onneksi keskiviikkoiltana. Olo oli edelleen niin kehno ettei liikunnasta voinut edes haaveille, mutta töihin hyökkäsin torstaina sutena. Inhoan yli kaiken sairaslomalla möllöttämistä ja lähden kyllä töihin välittömästi jos en aivan petipotilaana ole. Sunnuntaina tunsin sen verran flunnsa hellittäneen että kokeilin hieman jumpata ja juosta lyhyen lenkin.

Ma 2.10; i: 11km
Ti 3.10; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 10km. Yht. 16km
Ke 4.10; lepo
To 5.10; lepo
Pe 6.10; lepo
La 7.10; p: 13km
Su 8.10; i: 10km

Viikko 40: juoksua yht. 50km

Kröh, köh, köh, krääh! On tää nyt kertakaikkiaan tämän tauteilun kanssa. Sama homma kun edelliselläkin viikolla. Pari lenkkipäivää ja olo huononi jälleen merkittävästi. Taas on perin sitkeetä tämä röhisemisen pysyminen elimistössä. Mikähän hiivatti mua vaivaa?!? Taudit tuntuu tarttuvan herkästi ja sitten kun tulevat niin eivät lähde pois kirveelläkään. Perjantaina olo parani, mutta en uskaltanut vielä mitään urheilla. Viikonloppuna sitten juoksin pari kevyttä lenkkiä, mutta yllätys yllätys, henki pihisi kummasti taas sunnuntain lenkin jälkeen. Jos tää nyt ei millään katoa, pitänee marssia mykoplasmatesteihin. Alkaa meininki olla hieman kevään 2011 tuntuinen ja silloinhan kärsin myköplasman ja keuhkoklamydian takia hengitystieoireista pääsiäisestä juhannukseen.

Motivaatio ainakin on pohjissa. 9 viikkoa on aikaa Honolulun maratoniin. Onhan tässä vielä aikaakin, mutta olen vahvasti alkanut kallistua sille kannalle, että hölkkään vain maratonin Havaijilla läpi fiilistellen ja unohdan kaikki aikatavoitteet. Mua korpeaa nämä iänikuiset vastoinkäymiset! Taas on sen suuntaisia ajatuksia, että tekisi mieli viskata se kuuluisa kirves kaivoon ja vieläpä niin syvään sellaiseen, että se ei enää päivän valoa näe. Taistelenko vaan tuulimyllyjä vastaan, eli räpistelen aikani kunnes joku vaiva tai tauti tulee pilaamaan homman? Saakelin saakeli! Siltä tämä ainakin tuntuu.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Viikko 38

Ma 18.9; i: 14km
Ti 19.9; i: 14km
Ke 20.9; i: 12km
To 21.9; i: 10km
Pe 22.9; p: 1km + keskivartalojumppa + 6km. i: 15km. Yht. 22km
La 23.9; a: 7km. i: tunti sulkapalloa
Su 24.9; lepo

Viikko 38: juoksua yht. 79km

Muuten hyvä, mutta flunssa pyrkii taas eloa kiusaamaan. Viikon puolessa välissä oli tunne että kurkku kipeytyy. Olin keskiviikon ja torstain Tampereella työmatkalla ja juoksentelin pitkin Hervannan polkuja. Perjantaiksi olin suunnitellut jämäkkää treeniä. Vaikka olin periaatteessa vapaapäivällä, kävin töissä muutaman tunnin kuikuilemassa. Päivällä tuli hyvin salilla jumpattua ja hieman juostuakin. Illalla kipitin vielä ihan hyvän setin. Flunssan tunne tuntui hieman hellittävän, joskin röhä kiusasi jonkun verran. Lauantaina tein aamulenkin suunnitellusti, jonka jälkeen tauti tuntui hieman yltyvän. "Ja muahan ei mikään röhä toipilaaksi saata" oli ajatukseni ja lähdin suunnitellusti sulkapalloa pelaamaan alkuillasta. Tämän jälkeen olo heikkeni merkittävästi. Röhä yltyi ja klyyvari alkoi vuotamaan kuin huonosti rakennettu putkiliitos. Sunnuntaina olo on ollut muutenkin sellainen "tautinen", joten suosiolla olen lepopäivää viettänyt. Katsotaan miten paraneminen käynnistyy, joka tapauksessa alkuviikosta korkeintaan kevyttä lenkkiä on ohjelmassa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Viikko 37

Ma 11.9; i: 14km
Ti 12.9; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 13.9; a: 6km. i: 80min. punttilasitreeni
To 14.9; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
Pe 15.9; i: 13km
La 16.9; p: tunti sulkapallon pelaamista
Su 17.9; p: 2km + 3x3km kovaa, 1km hölkkää väleissä + 2km. Yht. 15km

Viikko 37: juoksua yht. 86km

Paluu hiljalleen niin sanotusti päiväjärjestykseen. Vielä en määrällisesti mitenkään kummoisesti juossut, mutta viikon teemana olikin tehdä yhden kovemman juoksutreenin lisäksi pari hyvää treeniä oheislajeista. Keskiviikon punttien kanssa ähiseminen ja lauantain sulkapallon peluu toimivatkin erittäin hyvin. Sulkapallo on erittäin hyvä kuntolaji saman tasoisen pelikaverin kanssa. Pitkä aika olikin kulunut edellisestä kerrasta, mutta väitän mätkiväni siihen nähden ihan hyvin. Tennis oli penskana ja vielä nuorenakin selvä ykköslajini, mutta se on viime vuosina jäänyt sulkistakin vähemmälle. Pitäisiköhän taas nostalgian nälkäisenä kaivaa joskus vanhat mailat komerosta?! Sulkis ainakin ajoi asiansa. Hiki tuli ja kroppa sai monipuolisesti kyytiä. Kroppa oli pitkän tauon jälkeen sille tottumattomista liikkeistä ihmeissään ja kyljet sekä pakarat kipeytyivät hieman. Meno ei sunnuntain tehotreenissä ollutkaan maailman letkeintä, mutta ihan hyvän setin sain vedettyä.

Tulevilla viikoilla sitten enemmän kilometrejäkin koneeseen. Ideani on tosin nyt panostaa hieman tavallista enemmän myös voimatreeneihin ennen varsinaisten maratontreeniviikkojen aloittamista. Jätän suosiolla hölmön idean juosta jonkinnäköistä "paikkausmaratonia" ensi kuussa, vaan tähtään siihen että olisin joulukuussa Honolulun maratonilla mahdollisimman hyvässä iskussa.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Viikot 35 & 36: Reissu lappiin ja toipumista, sekä koston vannomista

Ma 28.8; i: 15km, hieman tavallista reippaammin ja loppua kohti kiihtyen
Ti 29.8; i: 10km
Ke 30.8; a: 90min. hieronta. i: pieni kuntopiiri
To 31.8; i: 2km + 2x2km vedot, välissä 1km hölkkää + 2km. Yht. 9km
Pe 1.9; i: 7km, sis. 3x100m kiihdytykset
La 2.9; p: 4km + Ruskamaratonin 10km: 37.01 + 3km. Yht. 17km
Su 3.9; lepo

Viikko 35: juoksua yht 58km

Tulin keskiviikkoon mennessä täysin terveeksi, mutta juostessa kyllä huomasi, että puolentoista viikon tauteilu oli ottanut veronsa. Tein jo hyvissä ajoin ratkaisun, että maratonin sijaan juoksen vain 10km kisan Levillä. Perjantaina lähdimme reissuun kukon laulun aikaan aamulla ja saavuimme Levillä jo hyvissä ajoin illalla. Noudimme numerolaput ym. järjestäjiltä saadun roinan ja suuntasimme mökillemme, josta teimme illalla vielä lyhyen verryttelylenkin. 4 hengen porukastamme 1 juoksu kokonaisen, 2 puolimaratonin ja minä vetelimpänä siis vain 10km. Maraton starttasi jo klo 12:00, puolikas 14:00 ja kymppi 14:20. Minulla oli siis siinä hyvin aikaa ihmetellä menoa ennen omaa starttiani. Hölkkäilin mökiltämme n. 2,5km Zero Pointin lähtöalueelle, sekä siinä vielä hieman lisää.

Itse kisa sujui ihan mukavasti. Huomasi, että maratontreenin ja parin viimeisen viikon löyäilyn takia jalat olivat erittäinkin pirteät. Mitään varsinaista tankkaustahan en tehnyt kun päätin olla maratonille starttaamatta. Reitti lähti matkaan suht pitkään ylämäkeen ja yllätyin, kuinka kovaa porukka rynni liikkeelle. Tiesin kuitenkin, että kohta populaa tulee selkä edellä kyllä vastaan. 2km jälkeen alkoi pitkä alamäki. Reitti teki u-käännöksen hieman ennen vitosen päälua ja sitten edessä olikin 3km ylämäkeä. Nostin tässä edelleen sijoitustani ja huomasin vauhdinkin olevan ihan kohtuullista ylämäki huomioiden. Jalat tuntuivat erittäin hyvälle, mutta hengitys ei kyllä ollut täysillä mukana. Mietinkin että luojan kiitos en ollut maratonreitillä. Ennen ylämäen loppumista sain sijoille 3 ja 4 päätyneet kaverit kiinni. He kuitenkin liimautuivat peesiini ja latoivat vikalla kilsalla karkuun. Olen aikaan 37.01 ihan tyytyväinen sairastelu ja mäkinen reitti huomioiden. Tällä heltisi yleisen sarjan 5 eli viimeinen pokaalisija :) Lauantai-ilta ja vielä koko sunnuntaikin meni sitten Levin riennoista nauttiessa. Kivaa oli, mutta ei ollut enää seuraavalla viikolla.

Ma 4.9; lepo
Ti 5.9; i: keskivartalojumppa
Ke 6.9; i: pientä jumppaa
To 7.9; a: 6km. i: 11km. Yht. 17km
Pe 8.9; i: 10km
La 9.9; i: 16km
Su 10.9; p: 11km

Viikko 36: juoksua yht. 54km

Alkuviikko meni siis tuosta Levin reissusta toipuessa. Tunturi-ilma tuppaa näköjään väsyttämään ;) Ei vaan, tulihan sitä melkomoisesti mökillä ja yöelämäsä remuttua. Nukkuminenkin jäi olemattoman vähäksi. Tällainen meno luonnollisesti ottaa nykyään veronsa ja palautuminen kestää päiväkausia, niin nytkin. Olin etukäteen ajatellut, että viimeistään keskiviikkoiltana lähden lenkille, mutta ei! Edelleen oli niin surkea fiilis ettei moista voinut ajatellakaan. Loppuviikosta sentään sain jo lenkkareita hivenen ulkoilutettua.

Myönnän että muutamana päivänä  kun tuossa ennen tuota Ruskamaratonin reissua sairastuin ja kävi selväksi että taaskaan en maratonille starttaisi, mielessä pyöri muutama juoksua inhoava ajatus. Suunnittelin jo siirtymistäni todelliseksi sohvaperunaksi nykyisestä lähes sohvaperunasta. Ehken kuitenkaan vielä. Nyt vaan treeniä koneeseen ja kohti Honolulun maratonia. Kyllä tämä vielä joskus natsaa, ei aina voi olla huonoa tuuria, johan sitä vastaan sotii todennäköisyyskin jo kohta. Janoan kostoa!!!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Viikko 34: Lunta tupaan taas kerran

Ma 21.8; i: pientä jumppaa
Ti 22.8; i: 14km
Ke 23.8; i: 10km
To 24.8; i: 7km
Pe 25.8; lepo
La 26.8; p: keskivartalojumppa. i: 11km
Su 27.8; p: 13km

Viikko 34: juoksua yht. 55km

Toiset ovat tuuriltaan oikeita Hannu Hanhia, toisia taas huono tuuri suorastaan tuntuu vainoavan. Maratonharrastukseltani kuulun kyllä ilman kysymysmerkkejä tähän jälkimmäiseen. Taas kerran sattuu ennen kun tapahtuu.

Edellisellä viikolla menin lenkillä puskaan tarpeilleni ja astuin ilmeisesti ampiaispesään. Muutama pörriäinen ehti tikata mua ennen kuin luikin karkuun, näistä yksi ylähuuleen. En ole allerginen, joten pieniä punaisia patteja lukuunottamatta mitään sen kummempaa mokomasta ei seurannut. Kun sitten ajoin partaani, onnistuin tuosta ylähuulesta rikkomaan ihon siitä pistokohdasta. Joku hiivatin pöpö tästä pääsi ihon alle, koska huuli alkoi turvota ja vuoti visvaa oikein iloisesti. Viime viikkona puolimaratonin jälkeen turposivat sitten imusolmukkeetkin kaulalla oikein kunnon pateiksi. Koetin laittaa huuleen antibioottivoidetta yms. mutta turvotus ja visvaisuus vain pehenivat. Maanantaina kun menin töihin, näytti pärstä lähinnä siltä kun olisin saanut kunnolla turpaani. Kaulakin oli aivan turpea ja todella kipeä. Ei muuta kun lääkärin vastaaotolle. Lekuri tunnusteli ja sanoi kaulani imusolmukkeiden olevan todella paisuneet, mikä kielii kunnon tulehduksesta. Otettiin verikokeet ja vielä viljelynäyte töröhuulesta. Tulehdusarvot olivat kunnolla nousseet joten antibioottikuurin ja jotain toistakin lääkettä lekuri määräsi syömään. Olo oli aika voimaton ja tavallisessa löysässä lenkkivauhdissakin tunnuin puuskuttavan kuin veturi. Lisäksi arvon lekuri varoitti jo maanantaina vastaaotolla käydessäni, että vaikka bakteeritulehdus lähtisikin tulevina päivinä talttumaan, saattaa sen jälkeen vielä virukset elimistössä alkaa melskaamaan. Ja näinhän tässä kävi. Huulen patti alkoi hiljalleen pienentyä ja kaulan imusolmukkeiden turvotus laskea. Torstaina olo oli kuitenkin muuten todella voimaton ja lyhyellä lenkillä meno aikamoista raahautumista. Perjantain makasin suosiolla kotona, eipä siinä paljon lenkille olisi mieli tehnytkään, sen verran voimaton olo oli. Viikonlopuksi olo alkoi hieman piristyä, mutta vaikeaa on meno edelleen.

Miten ihmeessä tämä on mahdollista?! Tuntuu että elimistöni jotenkin aistii maratonin olevan oven takana ja kehittä jotain pöpöjä tämän pilaamiseksi. Olen koettanut eliminoida tämän hyvällä kasihygienialla, syömällä vitamiineja jne. Olisi vielä pitänyt keksiä, että likaisesta partakoneesta voi pöpö hiipiä elimistöön. Ja mistähän tämäkin ois pitänyt tajuta?!? Lääkärikin kysyi, että oletko putsannut/desinfinoinut milloin viimeksi partakoneesi tai partateräsi? "No en varmaan koskaan", oli vastaukseni. Tein töissä gallupin, että puhdistaako ukot yleensä ikinä partakoneitaan. Juuri kukaan ei näin tee. Yleisesti toiminta on kuten itelläkin, eli kone koputetaan siivoksi enimmistä vanhoista partakarvoista. Huonoa tuuria vaan sitten meikäläisellä, että tästä puhdistamattomasta pöpöpesäkkeestä sattuu juuri maratonin alla bakteeri luikerteleen elimistöön. Miksei nää vaan sitten koskaan tule vasta maratonin jälkeen?!

Juuri tällä hetkellä tuntuu, että maraton ei häävisti kulkisi. Hyvin todennäköistä onkin, että Levillä on 2 vaihtoehtoa: joko hölkkään maratonin läpi fiilistellen tai sitten vaihdan lyhyempään matkaan. Jälkimmäinen vaihtoehto houkuttaa tällä hetkellä enemmän, koska sitten voisi tapahtuman jälkeen palata freesinä treenaamaan ja hakea paikkausmaratonia lokakuussa. Maratonin jälkeisissä bileissä aion joka tapauksessa kunnostautua tunturimaisemissa ja kipata muutaman(sata) olutta.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Viikko 33

Ma 14.8; i: 11km
Ti 15.8; a: 6km. i: 25km. Yht. 31km
Ke 16.8; a: 6km. i: pieni kuntopiiri + 7km. Yht. 13km
To 17.8; i: 3km + 10km vauhtileikittely + 2km. Yht. 15km
Pe 18.8; i: 10km, sis. 4x100m kiihdytykset
La 19.8; p: 3km + Meteoriittimaraton (puolimaraton): 1:22.52. Yht. 24km
Su 20.8; p: 11km

Viikko 33: juoksua. yht. 115km

Viimeinen varsinainen treeniviikko oli sitten siinä. Enää on jäljellä vajaat 2 viikkoa keventelyä, sopivan vireen ylläpitoa ja tankkausta ennen maratonia. Vedin tämän suunnitelmalla "joka toinen päivä kovempi treeni, joka toinen päivä palautellen". Viikko sitten sunnuntaina juoksin Jämijärvellä Tykköö hölkän. Maanantain otin kevyemmin ja sitten tiistaina kipitin kilometrejä koneeseen. Keskiviikko taas kevyempänä ja torstaina tein kovan vauhtileikittelyn. Tuo kymppi kulki suurin piirtein niin, että ensin lykkäsin rapiat 4km kovaa, pienen löysemmän pätkän, reilut 2km taas kovaa, sitten loppukilsoilla lyhyempiä pätkiä kovaa ja väleihin sopivat löysemmät pätkät. Treeni oli odotettua raskaampi ja mietinkin, että nyt ei kyllä kroppa ole todellakaan mitenkään freesi lauantain puolikasta ajatellen. No kovana treeninähän se on tarkoituskin vetää, joten eipä huolia.

Lauantaina ajelin sitten Mustasaaren Sulvaan, jossa juostiin Meteoriittimaraton. Kun saavuin paikalle, täysi maraton oli jo startannut klo. 10:00. Puolikkaan lähtö oli vasta klo. 12:00. Suoritin normihäröilyt, numerolapun haun ja verryttelin muutaman kilsan. Paukusta säntäsimme tutusti liikkeelle. Muutama kaveri karkasti heti lähdöstä horisonttiin ja ideani oli lähteäkin juoksemaan vain sellaista hivenen alle @4min. vauhtia. Muutaman kilsan jälkeen huomasin eteneväni parin kaipparin kanssa yhtä matkaa. Vauhti oli melkoisen tasaista koko ajan, mutta niinpä oli maastokin. Kisassa juostaan lähes koko matka joko peltoaukioiden vierellä tai sitten ihan kekellä peltoaukeaa, pitkin rannikkomaan lakauksia. Onneksi ei tuullut paljoa, sillä kovassa tuulessa reitti muuttuisi helposta nopeastikin haastavaksi. 10km kohdilla käännytään yli 6km pitkälle suoralle. Olin suunnitellut jälkimmäisellä puoliskolla nostavani vauhtia mikäli tunne olisi sen puolella. Noin 12-13km välimaastossa karkasinkin mukanani juosseelta parivaljakolta kun meno tuntui erittäin lennokkaalle. Huomasin vetäväni seuraavat kilsat sellaista @3.45-3.50 vauhtia. Kohta kuitenkin jalat alkoivat painaa. Koneen puolesta olisin jaksanut vaikka miten hyvin, mutta jalat, erityisesti etureidet tuntuivat lyijyn raskailta. Eräs hetkeä aikaisemmin ohittamani kaveri painoi minusta ohi ja kohta sen tekivät myös aikaisemmin jättämäni miekkoset. Toinen heistä jäi kanssani matkaa taivaltamaan, mutta kiihdytti vikalla kilsalla karkuun kuin rusakko marjapuskasta. Loppuaikani 1:22.52 ei nyt kiin kovin kummoinen ollut ja huomasin, että viikon treeneistä jalat olivat väsyneemmät kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Hyvä viimeinen kova treeni tuli joka tapauksessa tehtyä.

Ensimmäinen vuoden kahdesta projektista, Levin Ruskamaraton kolkuttaa siis jo oven takana. Fiilikset sitä kohtaan ovat tällä hetkellä paitsi odottavat, niin myös hieman arveluttavat. Treenit olen saanut tehtyä aika lailla suunnitellun mukaisesti, mutta tosiasia on, että kunto ei ole likikään sellainen kun vuosi sitten lokakuussa pari viikkoa ennen suunniteltua Dublinin maratonia. En oikein tiedä syytä tähän, mutta jotenkin vain eivät harjoitukset ole purreet samalla tavalla. Katsotaan miten Levitunturin ympäri 2 kiertävä mäkinen maratonreitti parin viikon päästä kulkee.

Tyytyväisyyttä huokuva selfie tiistain pitkän lenkin jälkeen