Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

26.5 Terwamaraton
2.9 Ruskamaraton

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Viikko 52

Ma 21.12; i: 7km
Ti 22.12; i: kuntopiiri
Ke 23.12; i: 11km
To 24.12; i: 13km
Pe 25.12; i: 11km
La 26.12; i: 7km
Su 27.12; p: keskivartalojumppa. i: 12km

Viikko 52: juoksua yht. 61km

Pikku hiljaa taas kuntoilun pariin monen sairasviikon jälkeen. Joka päivä pientä puuhastelua. Nyt joulun aikana yletön kinkun ja muiden herkkujen syönti tuntui lenkeillä loppuviikosta painavan aika lailla. Olo on kieltämättä aika pöhöttynyt, mutta sehän on mulle nykyään aivan normaalia :)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Viikko 51

Ma 14.12; lepo
Ti 15.12; lepo, i: tunnin hieronta
Ke 16.12; lepo
To 17.12; lepo
Pe 18.12; lepo
La 19.12; a: 7km
Su 20.12; p: keskivartalojumppa. i: 8km

Viikko 51: juoksua yht. 15km

Antibioottikuuri päättyi perjantaina ja uskalsin loppuviikosta kokeilla juoksua varovasti. Kunto on surkea ja hengästyn todella helposti. Nyt sunnuntain huiman kasin jälkeen pulssi takoi hullun raivolla vielä pitkään lenkin jälkeenkin. Ilmeisesti en ole taudista vielä kokonaan toipunut vaikka hengitys ei enää rohisekaan viime viikkojen malliin. Paria päivää vaille 3 viikkoa meni ilman lenkkejä. Pitää näin pitkän sairastelun jälkeen ottaa varovaisesti ettei mikään ikävä jälkitauti tulisi riesaksi.

Journalismia sain sentään harjoitetuksi ja julkaisin perinteisen maratonvuoden yhteenvedon Kestävyysurheilun sivuilla. Naisten vastaava paketti pitäs vielä vääntää ennen joulunpyhiä valmiiksi. Vaikka teksti olikin omaani, niin jutun hienosta ulkoasusta on kiittäminen mogulia, joka oli löytänyt hienoa kuvia jutun tueksi.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Viikko 50

Ma 7.12; lepo
Ti 8.12; lepo
Ke 9.12; i: pieni keskivartalojumppa
To 10.12; lepo
Pe 11.12; lepo
La 12.12; lepo
Su 13.12; i: keskivartalojumppa

Viikko 50: juoksua 0km

Tauti jatkuu ja jatkuu joten lepo vaan. Pari kertaa tein keskivartalojumppaa kotosalla, mutta suurempaa liikuntaruositusta en uskaltanut edes ajatella. Voimaton olo ja röhä jatkuivat siihen malliin, että marssin perjantaina lääkäriin. Siellä lekuri sanoi, että keuhkoissa rohisee todella pahasti ja poskiontelotkin näyttää tulehtuneilta sekä tukkoisilta. Veikkasi että normi flunssana alkanut tauti on pahentunut oikein kunnon pöpöksi. Antibioottikuuri määrättiin ja arvon dr. kielsi kokeilemasta juoksua tai muuta vastaavaa ennen ensi viikon loppua, sen verta messeväksi tämä keuhkoputkentulehdus on kuulemma kehittynyt.

Että silleen. Ensi viikko menee siis tod.näk vielä hyvin pitkälti löhöillessä. Saapa nähdä, mikä on into lähteä lenkille vaikka tauti päättyisikin. Motivaatio oli jo ennen sairastumista alamaissa eikä tämä nyt ole sitä ainakaan lisännyt. Kunto on laskenut takaisin huonosta surkeaksi ja nyt myös motivaatio. Yksi sentään nousee, nimittäin paino. Ruokahalua mulla näyttää aina riittävän, olin sitten terve tai sairas :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Viikko 49

Ma 39.11; i:9km
Ti 1.12; lepo (flunssa)
Ke 2.12; lepo (flunssa)
To 3.12; lepo (flunssa)
Pe 4.12; lepo (flunssa)
La 5.12; lepo (flunssa)
Su 6.12; lepo (flunssa)

Viikko 49: juoksua yht. 9km

En olekaan sairastanut lainkaan sitten viime kevättalven. Nyt tulikin sitten kunnon tauti kylään. Hain Maijan junalta maanantai-iltana ja hänellä oli jo kauhea tauti päällä. Itselläkin oli heti tiisaiaamuna kurkku todella kipeä ja päivän mittaan ilmaantuivat muutkin flunnsa oireet. Keskiviikko ja torstai meni kotona pötköttäessä. Kuumetta oli parhaimmillaan 38,7, lihaksia särki ja olo oli muutekin todella voimaton. Perjantaina en ollut vielä mitenkään terve, mutta ajattelin olevani jo työkykyinen. Perjantai-iltana oli myös työpaikan pikkujoulut ja arvoin siinä päivällä, onko olo tarpeeksi hyvä sinne lähteäkseni. Tuli sitten lähdettyä ja notkuttua aivan liian myöhään. Elimistö ei tästä ilmeisesti pitänyt ja nyt viikonloppuna olo on taas ollut selvästi pahempi kuin mitä se ehti jo perjantaina olla. Nuppi on todella jumissa ja röörit tuntuu olevan kauttaaltaan tukossa. Voipi olla että ensi viikko ehtii pitkälle ennen kuin tässä pystyy mitään liikuntasuoritusta tekemään.

Vaikka nämä pitkittyvät taudit eivät koskaan ole kivoja, niin nyt ei sentään ole samanlaista stressiä kuin 3v. sitten näihin samoihin aikoihin. Tulloin sain itsenäisyyspäivän jälkeen hirveän taudin riesakseni kun piti juuri aloittaa tärkeimmät viimeistelyviikot kohti tammikuun lopussa juostavaa Dubain maratonia. Silloin kyllä hermoja koeteltiin. Nyt ei onneksi mikään tavoite paina päälle, joten suhtaudutaan tautiin rennosti. Treenataan taas sitten kun taudit on parannettu. Ei stressiä :)