Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

1.9 Ruskamaraton
25.11 La Rochelle marathon

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viikko 47

Ma 21.11; i: 9km
Ti 22.11; i: 10km
Ke 23.11; a: 7km
To 24.11; a: 4km. i: 8km. Yht. 12km
Pe 25.11; i: keskivartalojumppa
La 26.11; i: 8km
Su 27.11; i: 12km

Viikko 47: juoksua yht. 58km

Joka päivä tuli jotain liikunnallista puuhattua ja juostuakin kuutena päivänä. Tämähän menee jo vallan hurjaksi urheilemiseksi. Ensi viikolla toki palataan viime viikkojen tuttuun linjaan kun menen keskiviikkona konserttireissulle Helsinkiin jossa ei välttämättä juoksulle uhrata ajatustakaan. Leffafriikkien edustus on vahvaa kun elokuvamusiikiin kruunaamaton kuningas, mestareiden mestari Ennio Morricone saapuu Hartwall Arenalle. Ikäähän Morriconella on lasissa jo kunnioitettavat 88v. mutta jaksaa vielä johtaa massiivista orkesteria + kuoroa keikoilla ympäri maailmaa. Hienoa että pääsen nauttimaan tämän yhden kautta aikojen parhaan elokuvamusiikin tekijän legendaarisista kappaleista livenä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Viikko 46

Ma 14.11; lepo
Ti 15.11; i: 9km
Ke 16.11; i: 12km
To 17.11; lepo
Pe 18.11; lepo
La 19.11; lepo
Su 20.11; p: keskivartalojumppa + 10km

Viikko 46: juoksua yht. 31km

Muutama löysä lenkki, siinä viikon liikunnat. Lusmuilu jatkuu siis. Maanantaina maksoin veroa vielä rankaksi törpöttelyksi eskaloituneesta Turun reissusta. Perjantaina tuli taas alkomahoolia nautittua työkavereiden kanssa, onneksi hieman maltillisemmin tällä kertaa. Katsotaan jaksaisiko ensi viikolla edes vähän enemmän. En tosin pode yhtään huonoa omaatuntoa tästä löysäilystä. Tällainen elo tuntuu oikeastaan aika kivalta :) Töissä täytyy toki koettaa saada tulosta aikaiseksi ja  kyllä töitä tällä hetkellä piisaakin. Tätäkään en mitenkään huonona pidä, sillä pidän työstäni ja sen haasteista.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Viikko 45

Ma 7.11; i: pientä jumppaa
Ti 8.11; i: 10km
Ke 9.11; i: 9km
To 10.11; i: 1h 50min. punttisalitreeni
Pe 11.11; lepo
La 12.11; lepo
Su 13.11; lepo

Viikko 45: juoksua yht. 19km

Yleistä lusmuilua ja välillä jotain pientä kuntoilua. Torstaina temusin kunnon salitreenin, mutta en muuten jaksanut oikein mitenkään isommin liikuskella. Perjantaina menin Turkuun jossa kävin vanhalla työpaikallani tuttuja morjestamassa ja istuinpa vielä muutaman heidän kanssaan iltaakin. Mukavaa porukkaa ja heitä oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Lauantaina töhöilin edelleen Turussa pitkäaikaisen hyvän kaverini kanssa. Kivaa oli, mutta nyt sunnuntaina on kyllä ollut väsymys ja aika onnettoman huono olo yleisestikin. Luulen että ainakin lähimmät tulevatkin viikot tulen ottamaan aika löysästi

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Viikko 44

Ma 31.10; lepo
Ti 1.11; lepo
Ke 2.11; lepo
To 3.11; lepo
Pe 4.11; p: keskivartalojumppa. i: 8km
La 5.11; i: 12km
Su 6.11; p: 10km

Viikko 44: juoksua yht. 30km

Alkuviikosta vietimme vielä Dublinissa. Eihän se nyt ihan suunnitellusti mennyt kun alunperin piti hieman juhlistaa maratonia. Tartutin saamani flunnssan vielä Maijaankin ja niinpä olimme alluviikosta yhdessä sairaana. Tämä ei kuitenkaan estänyt meitä hieman kiertelemästä ympäri Dublinia ja kävimme maanantai-iltana muutamassa pubissakin tunnelmaa haistelemassa. Mihinkään suurempaa kaupungilla riekkumiseen meillä kummallakaa ei voimia ollut.

Olutta juomassa kuuluisalla Temple Barin alueella Dublinissa.
Kävimme kierroksella Teelingin viskitislaamolla. Saimme myös maistiaisia tuotannosta :)
Kotiin palasimme reissusta keskiviikkona. Tauti jylläsi vielä kummallakin. Itse olin jo selvästi alkanut parantua, mutta Maija oli oikein kunnolla kipeä. Loppuviikosta olemme nyt onneksi kumpikin flunssan selättäneet. Vaikka treeni-intoa ei tällä hetkellä hirveästi ole, kävin silti loppuviikosta muutaman kerran lenkkareita ulkoiluttamassa.

Lupasin jo aikaa sitten Maijalle, että kun Dublinin maraton on ohi, opettelen leipomaan pullaa hänen opastuksellaan. Olen ollut onnekas, sillä vaimoni leipoo oikeasti maailman parasta pullaa ja itsehän nautin pullan syömisestä lähes yli kaiken. Juuri mikään herkku ei päihitä kotona leivottua pullaa. Vaikka maraton nyt jäikin juoksematta, käärin lauantaina hihat ja rupesin hommiin. Taka-ajatuksenahan tässä on, että jos iskee joskus armoton herkun himo, osaisin itse vääntää kunnon satsin nisua pöytään. Hyvin tämä suttaantui, kiitos Maijan neuvojen kuten alla olevista kuvistakin on nähtävillä. Syömisen suhteen kunnostauduin totta kai totutun hyvin ja vedinkin ainakin pellillisen pullia huiviini kunnes oli valtaisa ähky päällä. Herkkupullasta en tule kyllä ikinä kieltäytymään, oli sitten maratonprojektia tai ei :)

Tämä leipuri osaa ainakin syödä pullaa. Tässä on vain murto-osa illan aikana tuhotuista.
Nam.




keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Viikko 43: Dublin marathon DNS

Ma 24.10; i: 9km
Ti 25.10; a: 6km. i: tunnin hieronta
Ke 26.10; i: 2km + 2x2km vedot, 1km palautuksella + 2km. Yht. 9km
To 27.10; a: 6km
Pe 28.10; lepo
La 29.10; lepo
Su 30.10; lepo, Dublin marathon: DNS

Viikko 43: juoksua yht. 30km

Näinhän tässä sitten kävi, taas kerran! Hyvin sujunut projekti kosahti aivan kirjaimellisesti kalkkiviivoille flunssan iskiessä päälle juuri kisaviikonlopun alla.

Alkuviikko sujui valmistautumisen puolesta aivan kuten pitikin. Tiistain hieronnan jälkeen olo oli huikean hyvä: kunto tapissaan ja kapulat "viimeistelty" kisaa varten. Keskiviikkona vedin hyvän iltareipastelun ja juoksu tuntui todella hyvältä. Jeah, ei muuta kuin sunnuntaina 2:50 rajaa rikkomaan! Rehellisesti sanoa selvittyäni tälle viikolle ilman tauteja, olin aivan varma että mikään ei voi enää tulla maratonstartin esteeksi. Kuinka väärässä olinkaan. Heräsin torstaiaamuna kurkku kipeänä. Ajattelin sen olevan jotain ohimenevää karheutta ja hipsaisin suunnitellusti lyhyen aamulenkin. Hetkellisesti olo tuntuikin paremmalta, mutta päivän mittaan kurkkukipu yltyi uudelleen ja enää se ei ollut mitään pelkäksi karheudeksi luokiteltavaa. Nyt alkoi huolettaa sillä mulla yleensä kaikki taudit, niin isot kuin pienetkin alkavat kurkkukivulla. Muita oireita ei ollut, joten lähdimme perjantaiaamuna suunnitellusti kohti Dublinia. Ajattelin että jospa tää ois joku lyhyt tulehdus ja pääsisin viivalle. Mitä vielä! Perjantai-iltana röörit iski kunnola tukkoon ja olo muuttui kauttaaltaan flunssaiseksi. Lauantaina tilanne vaan paheni ja oli katsottava totuutta silmiin: maratonille ei olisi mitään mahdollisuutta startata!!! Maratonreitti kulki aivan hotellimme edestä joten kävin sunnuntaina juokijoita kannustamassa. Flunssahan on tehnyt juuri sen, mitä se on mulla viime vuosina tupanut tekemmään, eli ei parane todellakaan mitenkään nopeasti. Nyt on jos keskiviikko ja edelleen tauti jyllää, vaikka ei ehkä enää ihan täydellä teholla.

Voi rähmä sentään! Mänikköön meni sitten tämäkin projekti. Jos edellinen projekti päättyi kirurgin leikkauspöydälle ennen kuin oikeastaan pääsi edes vauhtiin, niin nyt sain sentään 99% suoritettua täysin suunnitelman mukaan. Tämähän ei luonnollisesti tietenkään lämmitä pätkän vertaa!! Olen tässä manannut, että kuinka voikaan olla näin huono tuuri?!? Koetin kyllä tehdä kaikkeni tauditkin välttääkseni. Söin sinkkiä, hunajaa, vitamiineja jne. Käsihygieniasta huolehdin töissäkin paremmin kuin koskaan. Ei vaan auttanut. Tuntuu työyhteisössä nykyään että tauti iskee jossain vaiheessa päälle yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Jos tosin olisi jaksanut viikon odottaa pidempään, niin asialla ei olisi ollut enää paskankaan merkitystä.

Näin päättyi siis Dublinin maratonprojekti. Kosto jäi odottamaan aikoja parempia. Fiksuhan tässä tietenkin miettisi, että kunhan flunssa on selätetty niin kunto on todella kova seuraavan projektin aloiutukseen. Tämä on totta, mutta treenimotivaatio ei ainakaan tällä hetkellä mitenkään hirveän korkealla ole. Oikeastaan sitä ei ole. Todennäköistä onkin, että tulevana pikkujoulukautena vedän ainakin pari kunnon "nollausta" ja mietin sitten, mitä tässä alkaisi puuhaamaan. Jostain kumman syystä on nyt tunne, että minä + maraton = mahdoton yhtälö. Aivan sama miten asiat tekee, mäntyyn kolisee joka tapauksessa.