Kisaraportti: Ruskamaraton 7.9

Reippaat 2 viikkoa sitten juoksin Levillä Ruskamaratonin 7.9. On nyt jäänyt raportti siitä kirjoittamatta, joten seuraavassa hieman kisasta tarkemmin.

Maratonia edeltävä päivä

Leville menin Vantaalta lentämällä maratonia edeltävänä päivänä. Tämä ei ilahduta kenties kaikkein aktiivisimpia ilmastotekoja haluavia, mutta ajatus maratonia ennen autossa istumisesta likipitäen koko päivän, ei juurikaan houkuttanut. Perjantai-iltana 6.9 kone laskeutui Kittilän lentoasemalle, josta samalla koneella tullut serkkuni kaverinsa kanssa heittivät minut vuokra-autollaan Levin keskustaan. Majoituimme tänä vuonna Alppitaloissa. Majapaikkamme oli Hissitiellä vain n. 200m Zero Pointista, joka toimi Ruskamaratonin kuskuksena . Siirtyminen maratonin lähtöön tulisi olemaan siis erittäin mutkatonta. Olin ennen lentoani käynyt tekemässä perinteisen maratonia edeltävän hölkkäni, joten perile päästyäni ilta kului urheilujuomaa siemaillen, syöden ja omia juomapulloja kisaan rakentaen. Päätin toimittaa kisaan järjestäjille omat juomapulloni, koska inhoan juomista muovimukeista, joista suurin osa vauhdissa menee yleensä runnuksille. Pullot rakensin ja merkkasin vielä niin hyvin, että a) näen sen juottopisteellä jo kaukaa ja b) siihen on helppo tarttua vauhdista.

Kisapäivä

Kisa-aamu valkeni lähes täydellisessä kelissä. Aurinko paistoi ja lämpöä n.+7 astetta. Katseltiin ennustetta, että kisan ajaksi luvataan aurinkoa, lämpöä n. +10 astetta ja lähes tyyntä. Eipä voisi parempaa keliä maratonille juuri toivoa. Lapan mysliä ym. naamariin, tinttaan urheilujuomaa, jonka jälkeen lähden käymään kisakeskuksessa. Jos maratonilla halusi käyttää omia juomia, piti ne toimittaa järjestäjille viimeistään klo. 10:00 aamulla, eli 2 tuntia ennen starttia. Juomat toimitettuani, menin vielä rötväämään majapaikkaan. Koska asuimme ihan lähtöpaikan kupeessa, pystyi lähdön mökistä venyttämään aika viime tippaan. Hölkkäsin verkkaa kilsan verran ja totesin olevani valmis taistoon.

About 10min. ennen starttia tungen lähtökarsinaan, aika eturiviin. Paljon näkyy pohjoisen tuttavia, joiden kanssa vaihdan joitakin mietteitä. Startti tapahtuu klo. 12:00 ja säntään matkaan. Edellisistä vuosista poiketen maraton ja puolimaraton starttasivat nyt samaan aikaan. Varmasti tähän on syynä osallistujamäärän tippuminen ihan viime vuosina melkoisesti, erityisesti täydellä matkalla. Heti lähdön jälkeen otetaan juoksijoilta luulot pois, sillä pari ensimmäistä kilometriä vedetään pääosin ylämäkeä. Tunnustelen vauhtiani ja seellainen 4.00-4.05 kilsavauhti tuntuu hyvältä. Otan ekojen kilometrien mäet korostetun rauhallisesti, koska tiedän reitin olevan muutoinkin mäkinen ja turha sitä on voimiaan heti kuluttaa. Nousujen jälkeen reitti laskee melko pitkään Levin golfkenttää kohti, jossa tehdään pieni lisälenkki. Maratonhan kiertää Levitunturin kahtena puolimaratonin mittaisena lenkkinä. Alamäessä annan rullata rennosti ja huomaan vauhdinkin nousevan huomaamatta 3.55 lukemiin. Kilometrit 5-9 juostiin Levin mittapuulla suht tasaista pätkää, joskin tie oli sellaista kumpuilevaa. Olin säntäämättä, koska tiesin mikä on kohta edessä. 9km kohdalta alkoi reitin kovimmat nousut, jotka jatkuivat hieman reiluun 11km saakka. Nekin tuntuivat kulkevan ilokseni ihan hyvin ja matka jatkui tasaista vauhtia. Juoksin pääosin kimpassa parin muun jampan kanssa, joskin sain tehdä aika paljon vetotöitä 14km jälkeen. Toinen puolisko reitistä on hieman helpompi, vaikka kyllä siellä nousuja ja laskuja riittää. Mitään pitkää ihan tasaista pätkää reitiltä on oikeastaan vaikea löytää, mutta lapissa tämä on maaston luonne. Kisakeskusta ennen toiselle kierrokselle lähtöä missaan juoma-aseman. Se oli jotenkin hämäävässä kohtaa. En koe mitään energiavajetta, mutta maratonilla tällainen töhöily voi aina maksaa veronsa. Puolimaratonin väliaika on 1:25.21, mikä on presiin suunnittelemaani vauhtia. Ei muuta kun toiselle kierrokselle...

Toisen kierroksen alkuun ylämäet sujuvat hyvin. Myhäilenkin hieman itsekseni, että mikäs tässä on hienossa kelissä laapottaa. Alamäet golfkentälle tulevat myös mutkattomasti, mutta kanssani juossut kaveri painaa sen verta kovalla höyryllä, että alan hänestä jäädä. En ole huolissani sillä kello kertoo minun etenevän edelleen hyvää kyytiä. Kovissa nousuissa ennen 30km paalua alan tuntea jaloissa nykimistä, joka ei hyvää enteile. Vauhtikin on tippunut jonkun verran kun koetan ottaa nämä nousut maltilla. Tiedän että loppumatkalla kostautuu, jos nyt höyryän väkisin limiitillä. Tästä huolimatta 32km jälkeisessä laskussa vasen takareisi kramppaa oikein kunnolla. Ei terve! Pakko pysähtyä venyttelemään ja jatkan matkaani sitten huomattavasti hitaammin hölkäten. Otan taskustani myös ensimmäisen kolmesta suolatapletista. Mikään ei silti auta, vaan krampeista tulee kunnolla riesaa. Välillä seison jopa kuin patsas tien vieressä kun kummatkin takareidet ovat niin krampissa että en vaan pääse mihinkään! Viimeinen kymppi on tuskaisaa taistelua. Välillä kävelen, välillä hölkkään ja välillä on pakko pysätyä koipia hieromaan ja venyttämään. Korpeaa ja paljon! Erityisesti siksi, että kunnon puolesta tunsin jaksavani hyvin, mutta kintut mokomat eivät nyt suostu yhteistyöhön. Päätin kuitenkin, että en perhana keskeytä koska ei näitä maratoneja kohdalleni nyt ole liian usein viime vuosina siunaantunut. Vaikka sitten kävelen maaliin jos ei muuta. Hitaasti könkköstäen saavun maaliin umpisurkeassa ajassa 3:10.51. Jalat ovat totaalisen paskana kramppien kanssa taistelusta, enkä tahdo päästä maalin jälkeen kunnolla liikkeelle. Muuten tunnen olevani ihan hyvissä voimissa ja sekös sapettaa. "Koneestahan" kuuluisi ottaa kaikki mahdollinen irti, mutta tänään se vain ei ollut mahdollista.

Yhteenveto kisasta

Loppuyhteenvetona voin todeta Ruskamaratonin menneen kohdaltani täysin päin mäntyä. Juoksussahan kello kertoo totuuden maalissa. Mitkään syyt tai varsinkaan selitykset eivät tätä totuutta muuksi muuta. En tiedä, miksi kärsin viimeisellä kympillä krampeista niin pahasti?! Olin tankannut hyvin jne. mutta joku ei hommassa toiminut. Oma analyysini on ollut pitkien lenkkien liian vähäinen määrä, jolloin kintut eivät ole riittävästi tottuneet niin pitkään iskutukseen.

Jotain hyvääkin tästä maratonista sentään tulee mieleen. Kunto on yleisesti hyvällä tasolla ja ennen kramppien alkua pystyin pitämään 4.00-4.05 vauhtia hyvin niinkin mäkisessä maastossa. Tämä lupailee hyvää marraskuun alun New Yorkin maratonille, jossa kuitenkin yritys olisi se 2:50 rikkoa.

Ruskamaraton on hyvin järjestetty. Omat juomatkin löytyvät juomapisteillä just eikä melkein. Hieno tapahtuma kaikin puolin.

Kisan jälkeen tuli vietettyä kaveriporukkamme kanssa perinteiset 2 päivää Levin riennoista nauttien. Ehkäpä törpöttely ei ollut "ihan" paras palautumismuoto maratonista, mutta kaikkea ei aina pidä miettiä urheilun kannalta, eikä tämä luojan kiitos ole ammattini, vaan pelkkä harrastus.

Kohti uusia koitoksia, seuraava etappi on siis 3.11 New York City marathon. Ja tämän tuloksen jälkeen luonnollisesti janoan entistä enemmän KOSTOA!!!

Viikko 35

Ma 26.8; i: 13km
Ti 27.8; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 11km. Yht. 16km
Ke 28.8; i: 12km
To 29.8; a: 6km. i: 14km, hieman vauhtia vaihdellen. Yht. 20km
Pe 30.8; i: 11km
La 31.8; i: 13km
Su 1.9; p: jalkaterä- ja pohjejumppaa. i: 13km kiihtyen/kovaa (kilometrit 0-10 kiihtyen @4.40-3.55 vauhtia ja kilometrit 10-13 tasaisesti @3.55 vauhtia + 2km verkka. Yht. 15km

Viikko 35: juoksua yht. 100km

Maratonia edeltävä viikko on sitten jo kulunut. Otin tämän jo hieman kevyemmin, enkä juossut aamulenkkejäkään kun kahtena aamuna. Kilometrejä tuli hieman aiottua enemmän, mutta tuntui ihan sopivalta määrältä. Mietin alkuviikosta, että olisinko lähtenyt vielä lauantaina juoksemaan 10km kisa Helsinki Midnight Runille, mutta päätin olla lähtemättä. Sunnuntaina tein sitten perinteisen kiihtyvävauhtisen viimeistelyharjoituksen, joka on aikaisemminkin ollut ohjelmassani n. viikkoa ennen maratonia. Lähdin liikkeelle n. @4.40 vauhtia, josta kiihdytin hiljalleen vauhtia niin, että kun saavuin 10km tietämille, vauhti oli @3.55 hujakoissa. Tätä vauhtia ylläpidin sitten vielä muutaman kilometrin ennen loppuverryttelyä.

Syyskuu vaihtui. Vuosi on kyllä kulunut todella nopeasti. Treenit on ensi viikon Ruskamaratonia ajatellen treenattu. Ensi viikolla ohjelmassa sellaista sopivaa, virettä ylläpitävää juoksentelua, tankkausta ja tiistai-iltana hierojalla käynti. Leville lennän 6.9 perjantaina ja Ruskamaraton on sitten ohjelmassa lauantaina 7.9. Paljon on taas aikaa kulunut, että olen saanut itseni tähän kuntoon, että maraton on ylipäätään mahdollista juosta. Katsotaan, miten se sitten tulee sujumaan.