Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

1.9 Ruskamaraton
25.11 La Rochelle marathon

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Viikot 21 & 22: Akillesvaivoja

Ma 21.5; a: 7km. i: 13km. Yht. 20km
Ti 22.5; i: 11km
Ke 23.5; lepo. p: tunnin hieronta
To 24.5; i: 60min. crosstraineria
Pe 25.5; a: 40min. sisäsoutua + 20min. crosstraineria
La 26.5; lepo
Su 27.5; p: keskivartalojumppa. i: 60min. crosstraineria

Viikko 21: juoksua yht. 31km

Ja näinhän tässä taas kävi: vaivat tulivat riesaksi. Oikea akilles kipeytyi viikon alussa niin kipeäksi, että juoksemista oli mahdotonta jatkaa. Keskiviikkona kävin lekurissa ja ultraäänitutkimuksessa. Olivat heti ultrassa sitä mieltä, että akilles on pahasti tulehtunut ja kuulemma suunnilleen tuplaten terveen jalan jännettä paksumpi. Sain vielä lähetteen ortopedille, jolle menin perjantaina. Ortopedi tsiikasi ultrassa otettuja kuvia, käänteli koipea ja teki jos jonkinmoisia liikekokeiluja. Meinasi että ainakin 3-4 viikkoa pitää olla juoksematta, syödä vahva tulehduskipulääkekuuri, jumpata akillesta sopivilla liikkeillä ahkeraan ja tietty pitää siinä kylmää useasti päivässä. Sain kuitenkin vielä lähetteen magneettikuvaukseen, koska ortopedi oli sitä mieltä, että jänne kun on keskeltä paksuuntunut ja kerännyt nestettä, pitää varmistaa ettei siellä ole repeämiä. Onneksi omaan hyvän vakuutuksen näille jo niin tutuiksi tulleille vaivoilleni ja sainkin heti seuraavan viikon alussa maksusitoumuksen vakuutusyhtiöltä. Toivon todella, että sitten kun kuvissa käyn, ei repeämiä tms. löytyisi, koska sittenhän edessä on luonnollisesti paljon pidempi tauko tai jopa puukotus.

Ma 28.5; a: 60min. sisäsoutua
Ti 29.5; lepo, a: tunnin hieronta
Ke 30.5; p: 1h 10min. soutua
To 31.5; lepo
Pe 1.6; lepo
La 2.6; lepo
Su 3.6; i: 1h 20min. pyöräily

Viikko 22: juoksua 0km

Mennään nyt korvaavien treenien muodossa, vaikka ne eivät kovin suureti houkutakaan. Toisen lomaviikkoni alussa menin käymään Seinäjoella tekemässä pihahommia ja muuta kunnostusta edelleen myytävänä olevaan lääväämme, joka nyt ei vain tunnu kenellekään kelpaavan. Tämä on ollut ikävähkö yllätys, sillä kämppä on hyvin rempattu, siinä on siisti piha ja jopa oma pihakota. Lisäksi sen sijainti on aivan huippu, sillä siitä on Seinäjoen keskustaan vain reilun 2km matka. Oletin tätä ostaessani, että jos joskus tulen sen myymään, menee se kaupaksi helposti. Nyt mokomaa on myyty jo yli puoli vuotta, eikä vielä ole kauppoja syntynyt. No mutta takaisin asiaan. Maanantaina temmoin sisäsoutua. Kun sitten tiistai-iltana menimme Seinäjoelta kesämökillemme Keuruulle, ei mukana ollut pyörää ajettavaksi. Niinpä kiskoin reippaan tunnin soututreenin täysin surkeasti soudettavalla lotjallamme. Vitutus tämän jälkeen oli tapissaan.

Torstaina menin ottamaan lisää mustetta ihon alle ja nyt uusi tatuointi komistaa oikeaa käsivartta edellisten lisäksi. Pidin samalla suosiolla muutaman lepopäivän kunnes nyt viikon päätteeksi tein ihan hyvän pyörälenkin Vantaanjoen reittejä ja Paloheinän polkuja kierrellen. Ensi tiistaina menenkin sitten magneettikuvaukseen selvittämään akilleksen lopullisen kohtalon. Sormet ristiin, että kyseessä olisi "vain" tulehdus.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Viikko 20

Ma 14.5; a: 6km. i: 2km + 4km/3km/2km vedot kovaa, 1km palautus vetojen välissä + 1km. Yht. 20km
Ti 15.5; a: 5km. i: pieni kuntopiiri + 14km. Yht. 19km
Ke 16.5; lepo
To 17.5; lepo
Pe 18.5; lepo
La 19.5; lepo
Su 20.5; p: kuntopiiri. i: 12km

Viikko 20: juoksua yht. 51km

Viikko alkoi tehokkaasti. Tein maanantai-iltana töiden jälkeen ehkä koko kevään kovimman treenin, ns. pyramidin. Olo oli jo ensimmäisen kovan pätkän jälkeen aika väsynyt. Toisen pätkän jälkeen puhallutti niin että hyvä kun sain hengityksen tasaantumaan kilsan palautuksen aikana. Vikan kakkosen jälkeen olinkin jo valmis kanveesiin. Hirveydestään huolimatta tuntui että treeni ajoi asiaansa :) Tämän jälkeen viikko olikin treenien osaltsa yhtä vetelehtimistä. Keskiviikkona lähdin seminaarireissulle Viroon. Illanviettoon(kin) siellä tuli aika messevästi osallistuttua ja olo oli seuraavina päivinä sen mukainen. Lisäksi sain jonkun hiivatin vatsapöpön riesaksi ja koko lauantai meni hyvin pitkälti vessassa ravatessa kun pötsi oli aivan kuralla eikä mikään sapuska tai edes neste pysynyt sisällä.Olon tämä veti tietenkin sen verta heikoksi, että vaikka veskireissut on nyt sunnuntaina pikku hiljaa vähentyneet, ei lenkillä meinannut jaksaa yhtään.

Eikä tämä mahan sekoilu ole ollenkaan ainoa tai edes isoin harmi. Oikea nilkka ja erityisesti akilles kipuilee välillä melkoisesti. Jokin tulehdus on varmaan riesana. Pitänee mennä se selvittämään lekurin pakeille, mikäli tämä nyt ei ala jumpalla, kylmähoidolla ja tulehduskipulääkkein helpottamaan. Varmaan pitäisi tajuta olla juoksematta, mutta kun tämä ei vielä niin "älyttömästi" tuottanut tuskaa niin olen lenkkeilyä jatkanut totuttuun tyyliin. Ensi viikon suunnitellut puolimaratonin Oulussa tulen tod.näk kuitenkin jättämään väliin.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Viikko 19

Ma 7.5; lepo
Ti 8.5; a: 6km. i: 15km. Yht. 21km
Ke 9.5; a: 6km. i: 90min. punttisalitreeni + 6km. Yht. 12km
To 10.5; i: 16km
Pe 11.5; a: 7km. i: 24km. Yht. 31km
La 12.5; p: jalkateräjumppa. i: 13km
Su 13.5; i: 14km, sis. 5x100m kiihdytykset

Viikko 19: juoksua yht. 107km

Ihan mukavasti sain kilometrejä viikkoon ravattua vaikka pidin yhden lepopäivän ja temusin myös salilla rautojen kimpussa. Kroppa ja erityisesti jalat olivat aika jöötissä taas tuon keskiviikkoillan punttitreenin jälkeen. Olin ajatellut helatorstaina juosta pitkän lenkin, mutta lihasväsymys oli sitä luokkaa että tyydyin normipituiseen roskakilometrien keruuseen. Perjantaina sitten jolkotin enemmän matkaa mittariin. Jalat olivat illan pidemmällä lenkillä melkoisen väsyneet loppumatkasta, muutoin jaksoin vallan mainiosti. Kotiin päästyäni en meinannut päästä tuolilta ylös suihkuun. Välillä on toki vain hyväkin väsyttää koivet kunnolla, koska siihenhän sitä saa maratonin loppukilometreillä varautua joka tapauksessa. Kuormitetaan "konetta" sitten vedoissa, tv-kovissa ja kisoissa hönkimällä.

Mietin alunperin kisaavani Nevaksen juoksun Sipoossa lauantaina, mutta päätin jo alkuviikosta skipata kisan ja tehdä vaan perustreenaamiseen painottuvan viikon. Ensi viikko tulee työreissujen takia olemaan hieman kevyempi.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Viikko 18

Ma 30.4; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
Ti 1.5; i: 13km
Ke 2.5; a: 5km. i: 3km + 5x400m/2x1000m/4x400m ratavedot, 1.30min. palautus vetojen välissä ja 3min. palautus matkan vaihtuessa + 2km. Yht. 16km
To 3.5; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
Pe 4.5; a: 5km. i: pieni kuntopiiri + 9km. Yht. 14km
La 5.5; p: 3km + Tuusulanjärven maraton (10km): 37.43 + 1km. Yht. 14km
Su 6.5; p: 11km

Viikko 18: juoksua yht. 108km

Aika raskas viikko, tai siltä se ainakin tuntui. Jatkoin treenejä täydellä höngällä edellisviikon puolimaratonin jälkeen viikon alusta lähtien. Keskiviikkona kipitin Hiekkaharjun urheilupuistoon tekemään kentälle ratavetoja. Hengitys pelasi vedoissa hyvin, mutta jaloissa painoi. Tämä ei toki mikään yllätys ollut ja tarkoitus olikin saada vain vauhdikkaampaa juoksua koneeseen, vaikka lihaksisto olisikin väsynyt viime viikonlopun puolikkaasta.

Lauantaina läksin taas kisailemaan, tällä kertaa ihan tuohon Vantaan viereen Tuusulaan, jossa kirmattiin Tuusulanjärven maraton. Omaksi matkaksi valitsin vain 10km kun en suotta esim. puolimaratonille väsyneellä ruholla viitsinyt lähteä simahtamista harrastamaan. Edelleni ryntäsi heti paukusta pari kaveria, joista toinen loittoni pikku hiljaa horisonttiin, mutta toisen selän näin oikeastaan koko matkan n. 20 sekunnin päässä edelläni. Alkukilometrit olivat tosi tahmeat, mutta sitten kone alkoi hieman pelaamaan. Vitosen jälkeen ajattelin vielä kiskovani loppupuolella edellä julksevan Tuukka Rintalan kiinni, mutta ylämäet ennen 8km paalua uuvuttivat niin ettei loppuvedosta tullut kummoistakaan. Vikalla kilsalla vauhti ei hyytynyt, mutta ei se kyllä noussutkaan pätkän vertaa ja eroa Tuukkaan jäi 18 sekuntia, jollainen se oli oikeastaan heti ensimmäisistä kilometreistä alkaen. Aikani ei myöskään ollut kympille kovin häävi, tosin joku kertoi maalisa että matka olisi hieman kymppiä enemmän ollut todellisuudessa. Tyhjäsin vahingossa kisan kelloni muistista maalialueella, joten ei tullut oman gepsin lukemaa tarkistettua. Meno kuitenkin tuntui siltä, että se suoritukseni vastasi hyvin kympin aikaa tuolle päivälle. Pakko mainita vielä maratonin voittaja Ole Antti Halonen Kotkasta, joka tempaisi soolojuoksuna hienosti 2:32.01. Kova kaveri totta vieköön!

Ensi viikolla olisi tarkoitus panostaa hieman enemmän lihaskuntotreeneihin ja ainakin joku ilta ähistä kunnolla punttilalilla rautojen kimpussa. Sipooseen saatan viikonloppuna sitten lähteä Nevaksen juoksuun kisaamaan jos fiilis sitä puoltaa.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Viikko 17

Ma 23.4; i: 11km
Ti 24.4; a: 6km. i: 12km, sis. 6km kiihtyvä/kova. Yht. 18km
Ke 25.4; a: 5km. i: 3km + 7km vauhtileikittelyä + 2km. Yht. 17km
To 26.4; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 12km. Yht. 18km
Pe 27.4; a: 5km
La 28.4; p: 3km + Kyrönjoki maraton (puolimaraton): 1:19.52. Yht. 24km
Su 29.4; i: 8km

Viikko 17: juoksua yht. 101km

Aivan ongelmattomasti asiat eivät suju, sillä oikean nilkan ja akilleksen seutu kipuilee välillä ikävästi. Olen laiminlyönyt jalkaterän alueen jumppia ja epäilen vanhan vaivani, lattajalkaisuuden tekevän salakavalasti paluuta. Näin ollen nilkka joutuu suuremmalle rasitukselle virheasennon myötä ja kipeytyy. Akilleksen kipu on tosin aina huolestuttavaa. Siksi saatankin kaivaa senkkaa nokastani kun päätin härkäpäisesti toteuttaa treenejä. Kipugeelillä holvaamisen ja kylmähoidot toki olen ottanut säännöllisesti työn alle.

Nyt oli vuorossa tehoiltaan kovempi viikko. Tiistaina sisällytin lenkkiini 6km pätkän kiihtyvää, mutta kiihdytinkin vauhtia heti 2km aikana jo niin kovaksi, että loppu oli enemmänkin tv-kova tyyppinen. Keskiviikkona oli sitten vauhtileikittelyn vuoro, joka oli jotenkin vielä astetta rasittavampi kuormitukseltaan, tai ainakin siltä se tuntui. Tortaina tein töiden jälkeen pienen jumpan, mutta muuten ihan peruslenkuttelua. Perjantaina en juossut sitten kun lyhyen "aamuherättelyn" jotta en liikaa väsytä itseäni ennen lauantain kisaa.

Perjantaina lähdimme vaimon kanssa kohti Seinäjokea, josta sitten lauantaiaamuna hurautin Ylistaroon kisapaikalle. Vuorossa oli kevään kolmas kisa, Kyronjoki maraton, jonne lähdin puolimaratonia juoksemaan. Keli suosi juoksijoita. +10-12c lämpötila, aurinkoi paistoi ja tuulta ei ollut nimeksikään. Eipä voi ainakaa olosuhteita syyttää jos ei kulje. Klo. 12:00 kaikki sarjat lähetettiin yhteislähdöllä liikkeelle, eli maraton, puolimaraton ja 10,55km. Kisa juostiin tuota n. 10,55km kierrosta, eli puolikkaalla se piti kiertää kahdesti. Heti paukusta muutama kympin juoksija, sekä maratonille lähteneet hurjat Juha Laitinen ja Matti Taini ampaisivat kärkeen. Itse aloitin aika rauhallisesti ja aika paljon porukkaa juoksi edelläni ekoilla kilsoilla. Vauhti oli sellaista @345-3.50 väliin menevää, joka tuntui sopivalta. Edelläni meni joku nuori jamppa (maalissa paljastui Tommi Lintalaksi) ja kova veteraani Esko Heinola, jotka myös juoksivat puolimaratonia. Reitti teki 8km jälkeen U-käännöksen, joten näki hieman vastaatulevia niin edellä kuin perässäkin taivaltavia kilpakumppaneita. Kasin paikkeilla Lintala oli ottanut Heinolan kiinni ja kaksikko juoksi n. 50m edelläni. Toiselle kierrokselle lähdettäessä tajusin meidän olevan puolimaratonin kärki, koska näin maalin vieressä kympin kärkinimet ja tiesin maratonin kärkikaksikon painelevan meitä reilusti edellä. Vauhtini pysyi tasaisena, samoin ero Heinolaan ja Lintalaan. 14-15km välissä saavutin heidät hiljalleen. Vauhtini oli edelleen samaa joten päättelin heillä alkaneen hieman hidastumaan. Siirryinkin pian vetopaikalle koska virtaa tuntui riittävän hyvin. Nuori Lintala liimautui peesiini, mutta sitkeä veteraani Heinola alkoi hiljalleen jäämään. Ennen kääntöpaikkaa Laitinen porhalsi vastaan jo hyvissä ajoin ja mietin että Juha jahtaa oikein mojovaa maratontulosta tänään. Vedin aina n. 20km paalulle saakka, jolloin Lintala säntäsi ohi ja teki hieman eroa. Oma vauhtini ei hidastunut, mutta eipä kyllä ollut paukkuja mihinkään loppukiriin. Tämähän ei meikälle mitenkään uutta ole, että loppukiri ei irtoa. Kipitin minkä pystyin lopun ja hävisin Lintalalle 8 sekunnilla. Loppuaikani 1:19.52, keskivauhti @3.47 yllätti positiivisesti. En ollenkaan mieltänyt olevani näin hyvässä kevätvireessä. Toki olosuhteet olivat hyvät ja reitti miltei pöytätasainen. Silti on mukava nähdä, että kunto onkin jo näin nyvällä mallilla. Tästä on ilo jatkaa treenejä kohti syksyn tavoitteita, kunhan vaan saan pidettyä kivut korkeintaan pelkkinä kipuina, jotteivat vammoiksi asti ylly.

Täytyy vielä kiittää Kyrönjoki maratonin järjestäjiä hyvästä kisasta. Reitti oli hyvin merkattu, järjestelyt toimivia, opastus muutenkin hyvää ja saunominen kisan jälkeen kruunasi homman. I´ll be back! Matti Taini juoksi hienon tuloksen maratonille voittaen ajalla 2:33.59. Myös Juha Laitinen paransi reilulla minuutilla ennätystään lukemiin 2:35.16. Molemmilta kova veto. Laitinen kertoi kisan jälkeen lähteneensä kovaa pienellä riskilla ja hänen ensimmäinen puolikas olikin peräti 1:14.10. Viimeisellä kiekalla oli ilmeisesti sitten alkanut matkanteko painaa, mutta kova tulos kaikesta huolimatta.

Ensi viikolla saatan kisata 10km Tuusulanjärven maratonilla, mutta tästä en ole vielä varma. Katsotaan mikä on mieli viikonlopun koittaessa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Viikko 16

Ma 16.4; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
Ti 17.4; a: 6km. i: 1h 40min. punttisalitreeni + 5km. Yht. 11km
Ke 18.4; lepo, illalla tunnin hieronta
To 19.4; i: 10km
Pe 20.4; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
La 21.4; i: 28km
Su 22.4; i: 12km

Viikko 16: juoksua yht. 101km

Hieman löysempi viikko, varsinkin juoksun tehojen puolesta. Tiistain punttisalitreeni veti kropan aika jöötiin ja keskiviikkona pidinkin liikunnasta totaalisen lepopäivän. Keskiviikkoillan hieronta teki kyllä gutaa. Torstai-iltana tein Mäkelänrinteen uimahallilta kovan maratoonarin ja triathlonistin Juha Laitisen kanssa kimppalenkin, jonka päätteeksi haastettelin vielä häntä tarkoituksenani kirjoittaa juttu Kestävyysurheilu.fi - sivustolle. Täytynee lähiaikoina kirjoittaa puhtaaksi omat harakanvarpaat. Loppuviikko sujui mukavasti lenkkeilyn merkeissä. Lauantain pitkä lenkkikin kulki oikein kivasti kovasta tuulesta huolimatta. Tästä on hyvä jatkaa. Ensi viikolla onkin sitten taas tarkoitus kisata. Kyrönjoki maraton olisi näyttämönä ja siellä meinaan puolimaratonin taivaltaa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Viikko 15

Ma 9.4; a: 5km. i: 14km. Yht. 19km
Ti 10.4; a: 5km. i: 2km + 2x1500m/2x1000m/2x500m vedot, 500m hölkkäpalautus vetojen välissä + 1,5km. Yht. 17km
Ke 11.4; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
To 12.4; a: 5km. i: 21km. Yht. 26km
Pe 13.4; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 9km. Yht. 14km
La 14.4; p: 4km + Averian lenkki (10km kisa): 37.57 + 1km. Yht. 15km
Su 15.4; p: 12km

Viikko 15: juoksua yht. 121km

Kevät tuli kunnolla ja treenit jatkuu mukavasti. Jatkoin alkuviikosta täydellä höngällä, vaikka viime viikon sunnuntain kisa tuntuikin alkuviikosta vielä jaloissa. Tiistain vedot olivatkin melkoista tempomista ja väsy tuppasi tulemaan. Torstai-illan puolipitkä töiden jälkeen kulki kuitenkin yllättävän kevyesti, josta olin hieman yllättynyt.

Lauantaina ajelin Vihdin maalaismaisemiin juoksemaan Averian lenkin (10km). Kisa starttasi klo. 12:00. Aurinko paistoi, lämmintä oli +13c, eikä tuultakaan ollut juurikaan. Aivan loistava keli siis juosta kisa. Reitti oli todella rankka. Se kävi ilmi heti ensimmäisistä kilometreistä. Ekat 3km juostiin asfaltilla ja se oli kumpuilevaa, mutta pääosin nousuvoittoista. Kolmannen kilsan päätteeksi oli pitkä nousu ja reitti muuttui nousun jälkeen pieneksi hiekkatieksi. Se oli sula, mutta vielä todella märkä talven jäljiltä. Pari kaveria lähti heti paukusta omille teilleen. Yksi jamppa juoksi edessäni pari ekaa kilsaa ja peesissäni tuli kaksikko. Aloin saada kuitenkin jo tuolla asfalttipätkällä eroa tähän kaksikkoon ja pian saavutin myös edellä menneen jampan. Sen jälkeen juokinkin oikeastaan yksin maaliin saakka kolmannella sijalla. Kun 5km oli takana, hiekkatie muuttui lumiseksi ja mutaiseksi poluksi. Meno hidastui melkoisesti ja pariin kertaa meinasin vetää nurinkin. Lumiset sohjopätkät piti ottaa varovasti ja polun mutapohja oli myös älyttömän liukas. Hyvin pian hoksasis, että kun juoksi polun vieressä olevaa heinikkoa, oli pito huomattavasti parempi. Onneksi polkua ei ollut kuin kilsan pätkä ja sitten pääsi taas hiekkatielle kirmaamaan. 7-8km väli oli aika ramakkaa nousua, joka uuvutti melkoisesti. Henki pihisi ja jaloista tuntui olevan puhti ihan lopussa. Pian 8km paalun jälkeen alkoi kuitenkin asfaltti, joka oli vielä positiiviseksi yllätykeksi loivaa alamäkeä oikeastaan maaliin saakka. Tätä oli suorastaan ilo laapottaa, vaikka väsymys hiipi vääjäämättä menoa kiusaamaan. Maalissa olin ajassa 37.57, mikä ei nyt kympille kummoinen aika ole. Reitti huomioon ottaen olin kuitenkin tyytyväinen. Raskaalla reitillä juostu kisa kävi erinomaisesti kovasta treenistä ja niitähän kroppa nyt kaipaakin kehittyäkseen.

Pohdin aikaisemmin juoksevani puolimaratonin viikon päästä Helsinki Spring maratonilla, mutta skippaan sen kisan ja keskityn töllöttimen ääressä löhöämiseen. Tuolloinhan juostaan koko vuoden merkittävin juoksukisa Lontoon maraton, jossa kohtaavat oikeastaan kaikki maratonmaailman tämän hetken suurimmat starat. Sitä en todellakaan aio missata. Seuraava startti on näillä näkymin puolimaraton 2 viikon päästä Ylistarossa, jossa juostaan Kyrönjoki maraton. Reitti siellä on pöytätasainen ja mielenkiintoista onkin siellä testata vauhdin todellinen tila.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Viikko 14

Ma 2.4; i: 11km
Ti 3.4; a: 5km. i: 1h 40min. punttisalitreeni + 5km. Yht. 10km
Ke 4.4; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
To 5.4; a: 5km. i: 2km + 8x500m vedot, 500m hölkkää vetojen välissä + 2,5km. Yht. 17km
Pe 6.4; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
La 7.4; p: 11km, sis. 5x100m kiihdytykset
Su 8.4; p: 4km + Nummelanharjun hölkkä (7km): 26.20 + 1km. Yht. 12km

Viikko 14: juoksua yht. 101km

Tehokas treeniviikko. 3 kovempaa treeniä tuli tehtyä. Tiistaina nujusin punttisalilla töiden jälkeen aika pitkän pätkän ja sain kasaan aika kokonaisvaltaisen voimatreenin. Torstain vedot tuntuivat taas aika kamalilta, mutta se tuppaa olemaan pelin henki kun kovia treenejä alkaan pitkähkön lusmuilun jälkeen kunnolla iskemään.

Sunnuntaina ajelin Vihtiin juoksemaan Nummelanharjun hölkän, joka oli ensimmäinen kisani tälle vuodelle. 7km ei matkana tuntunut kummoiseltakaan haasteelta, mutta vei kyllä miehestä mehut ihan lahjakkaasti. Reitti oli aika mäkinen, sisältäen kovan nousun ensimmäisellä ja viimeisellä kilometrillä. Kumpaankin suuntaan nousun jälkeinen pitkä alamäki oli itselleni myrkkyä. Jalat eivät pelanneet ja meno oli tönkköistä. Tätä ei auttanut reitillä asfaltin päällä talven liukkaiden kelien jäljiltä ollut murskekerros, joka luisti askeleen alla ikävästi. Vaikka kiva olikin kisakausi avata, korpesi järjestäjien toiminta melkoisesti. Mutkia ja risteyksiä ei ollut viitoitettu joko ollenkaan tai sitten tiehen oli piirretty joku kapea nuoli keltaisella liidulla, jota vauhdissa tuskin pystyi edes näkemään. Jos en vikalla kilsalla edellä menevän selkää nähnyt, olisi reitiltä eksyminen ollut varsin todennäköistä. Hieman saisivat järjestäjät kyllä panostaa tällaisiin asioihin kun mielestäni ei puhuta edes kovin mittavasta urakasta. Toki hyvinkin järjestetyjä kisoja piisaa ja esim. Oulun seudulla en ole vielä koskaan kisäjärjestäjien mihinkään toimintaan pettynyt.

Koetetaan jatkaa puuhastelua tulevilla viikoilla hyvällä temmolla. Kisoja olisi tarkoitus tässä myös ravata useampana viikonloppuna putkeen. Vaikka tulokset eivät tule todennäköisesti kummoisia olemaan, tarvitsee kroppa nyt hyviö tv-kovia kehittyäkseen.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Viikko 13

Ma 26.3; i: keskivartalojumppa
Ti 27.3; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 28.3; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
To 29.3; i: 13km, sis. lopussa 3x100m kiihdytykset
Pe 30.3; i: 25km
La 31.3; i: 14km hieman tavallista reippaammin
Su 1.4; a: 5km. i: 2km + 6x1km vedot, 500m palautus vetojen välissä + 1,5km. Yht. 17km

Viikko 13: juoksua yht. 104km

Tasan 5 kuukautta on nyt aikaa Levin Ruskamaratoniin. Merkatkoon tämä viikko treenien aloitusta. Viikon päätteeksi tehdyt kilsan vedot tuntuivat kerta kaikkiaan kermeille, mutta muutapa en kyllä odottanutkaan. Suunnittelin joskus mennä huomisena pääsiäismaanantaina juoksemaan Tulppaanijuoksun Turkuun, mutta avataan kisakausi vasta viikon päästä Nummelanharjun hölkässä Vihdissä. Kulkuhan on siellä varmasti surkeaa, mutta kiinnostaa lähinnä nähdä että kuinka surkeaa.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Viikot 11 & 12

Ma 12.3; lepo
Ti 13.3; i: 90min. punttisalitreeni
Ke 14.3; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
To 15.3; a: 6km. i: 13km. Yht. 19km
Pe 16.3; lepo
La 17.3; lepo
Su 18.3; lepo

Viikko 11: juoksua yht. 35km

Alkuviikosta oli vielä taudin parantelua. Yhden salitreenin ja muutaman löysän lenkin sain aikaiseksi. Perjantaina lähdin Tallinnan risteilylle työpaikan ammattiyhdistyksen vuosikokokoukseen/juhlaan. Tarpeettoman paljon tuli juhlittua eikä urheilemisesta luonnollisesti tullut tällaisen episodin jälkeen mitään koko viikonloppuna. Ei pitäisi tuolla tavalla pitkin yötä hillua, mutta joskus se vaan on kivaa hyvässä seurassa.

Ma 19.3; a: 5km. i: 14km. Yht. 19km
Ti 20.3; a: 5km. i: 75min. punttisalitreeni + 6km. Yht. 11km
Ke 21.3; i: 13km, sis. lopussa 5x100m kiihdytykset
To 22.3; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Pe 23.3; a: 5km. p: 9km. i: tunnin hieronta. Yht. 14km
La 24.3; lepo
Su 25.3; lepo

Viikko 12: juoksua yht. 74km

Kunhan toivuin edellisen viikonlopun yltiöpäisestä rymyreissusta, yritin taas käydä treeneihin käsiksi. Tiistai oli ihan tehokas päivä lenkkeineen ja salitreeneineen. Keskiviikoksi olin ajatellut jotain vetojen tai vauhtileikittelyn tyyppistä, mutta kylmentynyt keli oli tehnyt teistä tähän tarkoitukseen ikävän liukkaat. Myönnettäköön ettei minulla oikein ollut puhtiakaan mokomaan ja käytin tätä vain "hyvänä" tekoyynä. Torstaina ja perjantaina heitin peruslenkkejä, sekä kävin perjantaina hierojalla. Käsittely tekikin hyvää erittäin jumissa oleille jaloille.

Lauantaina lähdin heti aamusta taas Viroon. Nyt oli vuorosa Tallinnan reissu vanhan kaveriporukan kanssa. Matkaan lähti 9 äijän iloinen seurue. Tämä heti ensimmäisenä yliopistolukuvuotenani 2000-2001 alunsa saanut kaveripoppoo on edelleen pitänyt yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä porukassa on yleensä aina hauskaa ja niin oli nytkin. Käytiin ensin hohtogolfaamassa, jonka jälkeen suunnattiin syömään oikein pitkän kaavan mukaan hyvään ravintolaan. Sitten vielä saunomista ja yleistä hauskanpitoa aamutunneille. Vaikka alkomahoolia tuli taas runsaahkosti nautittua, ei nyt ollut sentään ihan viime viikon kaltainen maailmanlopun fiilis. Väsynyt toki olen ollut kun tänään saavuin illaksi Suomeen takaisin.

Ei terve! Nyt pitää oikeasti aloittaa treenaaminen. Eihän tällaisella lusmuilulla ja vetelehtimisellä ikinä saavuteta syksyksi kovaa maratonkuntoa. Ensi kuussa aloitan myös kisojen juoksemisen. Aivan sama kuinka kehnoja tuloksia kisoista tulee, mutta jostain se on taas lähdettävä liikkeelle. Itseänikin oikein ihmetyttää, miten tämä koko alkuvuosi on ollut näin hirveää velttoilua treenien suhteen?!? Jotenkin vaan ei ole ollut virettä tehdä kovia sessioita pätkän vertaa. Nyt on kerta kaikkiaan pakko ryhdistäytyä!!!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Viikko 10: Flunssaa

Ma 5.3; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ti 6.3; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 7.3; i: 11km
To 8.3; a: 6km. i: kekivartalojumppa + 16km. Yht. 21km
Pe 9.3; a: 8km
La 10.3; lepo
Su 11.3; lepo

Viikko 10: juoksua yht. 74km

Ja näinhän se menee, flunssa tuli kylään. Tortaina tyrkkäsin töiden jälkeen ihan ramakan yhdistelmän: jumppasin n. 40min. ja juoksin 16km. Olin lenkin jälkeen tosi väsynyt, jopa aika huonovointinen. Luulin sen vain johtuvan huonosta vireestäni. Perjantain aamulenkki olikin sitten hirveää raahautumista ja olin sen päätteeksi ihan loppu. Töissä väsymys vain yltyi. Mitään minulle tyypillisiä flunssain oireita ei ollut, kuten kurkkukipua, köhää, limaisuutta tms. Töiden jälkeen mittasin kuumeen ja sitähän oli 38c. No voihan nokka! Ei tosin yllätä kun töissä ovat kaikki sairastaneet urakalla. Kummallinen tosiaan vaan tämä taudin kuva kun väsymyksen ja kuumeen lisäksi ei muita oireita ole ilmennyt. Nyt viikkonlopun aikana kuume on laskenut lähelle 37 astetta. Toivottavasti en saa mitään vuoden takaista megaflunssaa seuraksi. Juuri näihin aikoihin alkoi vuosi takaperin influenssan kanssa tappelu joka kesti viikkokausia. Ei sellaista nyt kiitos!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Viikko 9

Ma 26.2; i: pieni kuntopiiri
Ti 27.2; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
Ke 28.2; i. 11km
To 1.3; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
Pe 2.3; p: 13km
La 3.3; i: pieni kuntopiiri
Su 4.3; p: 13km

Viikko 9: juoksua yht. 73km

Nyt pitää olla tarkkana etten saa taas kerran repullista ongelmia harrastusta haittaamaan. Oikean jalan nilkka tuntui kipeältä pitkin viikkoa. Perjantain lenkin jälkeen kipu tuntui myös lenkin jälkeen, mutta ei niinkään nilkassa vaan plica-vaivan oireena polven sisäsyrjässä. Viesti tuli harvinaisen selvästi perille: lihaksia ja jänteitä kiristää, mikä aiheuttaa kiputiloja. Myönnettäköön että taas olen lusmuillut tasapainojumpasta, jalkaterän lihasten aktivoinnista, riittävästä venyttelystä yms. Alkaa sitten näkyä heti kipuina ja särkyinä eri puolella koipia. Nyt kun pihalla on ollut kylmä ja siellä on pitänyt könkköstää vaatekaapillinen rytkyjä yllä, niin olisi erityisen tärkeää tehdä riittävästi huoltavaa treeniä.

Piti lähteä nyt sunnuntaina vetoja tekemään halliin, mutta näiltä kiputiloilta en uskaltanut kovaa treeniä ajatellakaan. Maaliskuukin jo vaihtui ja valoisuus sen kun lisääntyy. Eiköhän nämä kelitkin tästä kohta lämpene niin, että ulkonakin voi kohta juosta niin lujaa kun ukon kropasta vaan irtoaa.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Viikko 8

Ma 19.2; i: lonkka- ja jalkateräjumppa
Ti 20.2; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 21.2; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
To 22.2; i: 11km
Pe 23.2; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 14km. Yht. 19km
La 24.2; p: 11km
Su 25.2; i: 24km

Viikko 8: juoksua yht. 102km

Kylmä viikko. Pakkasta oli kunnolla viikon jokaisena päivänä. Kun töiden jälkeen siinä klo. 16:00 - 16:30 tienoissa kun lähti juoksemaan, aurinko vielä yleensä lämmitti jonkin verran. Parina aamuna sen sijaan oli elohopea -20 asteen kylmemmällä puolella ja oli hieman jämäkkää hiiviskellä pihalle. Vaatetuksellahan kylmästä toki selviää, mutta tympii heti aamusta ährätä puolet vaatekaapista ylle. Aikaakin mokoma vie. Eräs tuttava Tampereelta oli työmatkalla Vantaalla ja sain hänen kanssaa tehtyä mukavan kimppalenkin tiistaina. Tällaista peruslenkutteluahan tämä(kin) viikko taas oli. Kovista treeneistä ei ole tuon kylmän takia ulkona voinut oikein edes haaveilla ja olen ollut liian lusmu lähteäkseni Espoon halleihin juoksemaan. Kyllähän näin saa hölkkäkuntoa yllä pidettyä, mutta suorituskykyä tällä menolla on turha edes haaveilla saavutettavan. Saa nähdä josko ensi viikolla saisi vihdoin oikeitakin treenejä tehtyä. Riippuu hieman muistakin kiireistä.

Lauantai-iltana tuli käytyä katsomassa upea Planeetta maa, osa II - esitys Hartwall Arenalla. Olympialaisetkin päättyivät. Niistä en oikein katsonut kuin hiihtoa, ampumahiihtoa ja pikaluistelua. Lätkä ei innostanut sitten vähän vertaa kun NHL ei päästänyt pelaajia kisoihin, joten kyseessä oli aivan B-tason turnaus. Nummelan Akikin jäi viikoloppuna harmittavan vähän maratonin EM-rajasta Sevilla maratonilla. Kevt lähenee, valoisuus lisääntyy ja kevään upeat penkkiurheilun kohokohdatkin häilyvät jo nurkan takana.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikko 7

Ma 12.2; lepo
Ti 13.2; a: 7km. i: 80min. punttisalitreeni + 8km. Yht. 15km
Ke 14.2; a: 5km. i: 11km ja tunnin hieronta. Yht. 16km
To 15.2; a: 4km. i: 12km. Yht. 16km
Pe 16.2; a: 5km. i: 14km. Yht. 19km
La 17.2; p: jalkateräjumppaa. i. 16km
Su 18.2; i. 25km

Viikko 7: juoksua yht. 107km

Maanantaina pidin suosiolla lepopäivän. Oikean nilkan jänteet olivat todella pinkeinä edellisen viikon pitkän lenkin jälkeen. Kipuilu hävisikin maanantain aikana, mutta oli taas riesana tiistain aamuenkillä. Sain kuitenkin illalla vielä tehtyä hyvän punttisalitreenin. Keskiviikkona oli aika hierojalle töiden jälkeen ja kylläpä käsittely tekikin kintuille hyvää. Hieroja meinasi, että oikean jalan lihakset olivat kauttaaltaan aivan jökissä. Ei siis ihme jos kipuja alkaa esiintymään. Torstaina lenkillä olikin uusi mies. Kivut olivat poissa ja oikein hymyilytti. Perjantaina oli tarkoitus iltalenkillä tehdä vauhtileikittelyä, mutta heti kun lisäsin vauhtia, alkoi tuota oikeaa nilkkaa taas kolottamaan. Samassa keksin todennäköisen syyn kivuille: nastakengillä juoksu ja muljuava juoksualusta. Nilkat joutuu koville kun välillä ruopii lunta, välillä jalat muljuaa epätasaisella "perunapeltomaisella" alustalla ja välillä tallataan asfalttiakin kovempaa jäätä. Niinpä niin, talvi ne vaivat tuo. Tein lauantaina päivällä jalkateräjumppaa ja luulen sen tehonneen yhdessä venyttelyn kanssa, koska meno oli esim. nyt sunnuntain pitkällä lenkillä ihan siedettävää.

Sääthän ovat olleet nyt ihan kivat juosta. Hyviä talvisia pakkaskelejä. Kyllä ne aina kovan tuulen ja erityisesti loskakelit voittaa. Kevättä silti jo odotan. Ikävä pitävää tienpintaa ja ei tarvitse puolta vaatekaapista kiskoa ylle kun lähtee lenkille.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Viikot 5 & 6

Ma 29.1; i: 11km
Ti 30.1; a: 6km. i: 40min. lihasjumppa + 7km. Yht. 13km
Ke 31.1; i: 13km, viim. 5km kiihtyvällä vauhdilla
To 1.2; a: 6km. i: 6km (lumihangessa). Yht. 12km
Pe 2.2; i: 13km
La 3.2; i: 12km
Su 4.2; i: 21km

Viikko 5: juoksua yht. 95km

Keli tuppasi olemaan aika-ajoin suhteelisen haastava juoksemiseen. Torstaina erityisesti tuli lunta taivaan täydeltä heti aamusta lähtien. Kun sitten töiden jälkeen ryykäsin ulos juoksemaan, sain kahlata minimissään yli nilkkojen yltävässä kinoksessa. 6km sai piisata tätä rämpimistä. Loppuviikostakin väylät olivat vielä melkoista pöperöä, jonka varjolla jätin mm. kovan treenin tekemättä.

Ma 5.2; i: keskivartalojumppa
Ti 6.2; a: 6km. i: 15km. Yht. 21km
Ke 7.2; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
To 8.2; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
Pe 9.2; a: 5km. i. 9km. Yht. 14km
La 10.2; lepo
Su 11.2; i: 25km

Viikko 6: juoksua yht. 97km

Peruslenkuttelua, jota ei nyt kovin hääppöiseksi treenaamiseksi voi kutsua. Treenaamisen meinikinä voisi kuvata plussilla ja miinuksilla:

+++ = erinomaista tekemistä
++ = tekeminen hyvällä mallilla
+ = ollaan paremmalla puolella
- = asiassa hieman parannettavaa
-- = pitää selvästi parantaa tekemistä
--- = vetelyksen on syytä ryhdistäytyä ja tekemisen kurssin muuttua

Jos nyt tältä viikolla ja muutenkin alkuvuodelta listaa plussia ja miinuksia edellä mainitulla asteikolla, voin havaita ainakin seuraavat seikat:

++ en ole sairastellut nyt talvella lainkaan, ainakaan vielä. Vaivojakaan ei ole ilmaantunut

+ olen jaksanut alkaa könytä paremmin aamulenkeille, vaikka sen pitäisi tietty olla itsestään selvää

+/- herkkuja ei tarvitsisi koko ajan mättää naamaan kun on tuo paino taas noussut. Tätä nyt en missään nimessä miinukseksi laske, ainakaan pelkästään koska syöminen on kivaa ja siitä en hevillä tingi. Painon pitää lähteä liikkumalla jos on lähteäkseen eikä syömällä.

- juoksumäärät ovat olleet aika vähäisiä. Tässä vaiheessa vuotta en tosin tästä vielä hirveästi murehdi

-- lihaskuntotreenit ovat surkealla mallilla. Näin talvella pitäisi jaksaa myös hieman rautojen kanssa tapella, jotta saisi voimatasoa hieman nostettua, ainakin pois tasosta "onnettoman surkea"

--- kovien treenien tekeminen, tai pikemminkin niiden lähes täydellinen puuttuminen treeniviikoista. Mulla on ollut aina itselleni joku "hyvä" selitys: keli on huono, tuli nukuttua huonosti niin ei tällä vireellä kannatta tempoa, töissä venähti myöhään jne... seli seli... Pakkohan tässä olisi tietty ryhdistäytyä. Kevään kisoissa vauhtini riittää muuten vain hermostuttamaan tapahtumien ajanottajat. 

lauantai 3. helmikuuta 2018

Vuoden 2018 maratonpläänit

Eräs ilta sohvalla (taas) löhötessäni aloin miettimään näitä tämän vuoden treeni- ja ennen kaikkea maratonpläänejä. Tässä hieman ajatuksen virtaa siitä, mitä olen pienessä mielessäni alkanut suunnitella.

Muutoksia aikaisempiin suunnitelmiin.

Olin alunperin ajatellut tähtääväni tässä keväällä Terwamaratonille Ouluun ja sitten syksyllä Ruskamaratonille Leville. Tulin tässä kuitenkin siihen tulokseen, että tulen toukokuun lopulla juoksemaan Oulussa vain puolimaratonin ja maratonin aika tulee sitten vasta syksyllä. Miksikö näin? Tähän keväälle on tiedossa kaikenlaista muutakin kivaa oheisohjelmaa, kuten viikonloppureissuja kavereiden kanssa, työpaikan matkaa, mahdollisia seminaarireissuja yms. Näillekin olisi kiva osallistua ja jos maraton painaa päälle, ei reissuilla olisi oikein varaa nautiskella kaikesta oheistoiminnasta kun pitäisi kilometrejä mättää koneeseen, tehdä kovia treenejä jne. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: haluan ottaa kevään treenillisesti lunkimmin. Sen olen päättänyt, että kun seuraavan kerran asetun maratonin lähtöviivalle, on siellä oikeasti oltava sellaisessa kunnossa, että hyvän tuloksen tekeminen on mahdollista. Keväälläkin tulen tässä toki lyhempiä kisoja juoksemaan, mutta lähinnä sillä ajatuksella, että luodaan pohjaa sille, että kesällä jaksetaan oikeasti mättää kunnolla treeniä koneeseen ja elimistö ottaa sitä oikealla tavalla vastaan.

Ruskamaraton 1.9 

Leville lähden Ruskamaratonia juoksemaan syyskuun alussa se on vissi ja varma. Viime vuonnahan juoksin siellä vain 10km kun sarastuin harmittavasti kalkkiviivoilla. Viimeistelytreenit menivät tuolloin mönkään ja vire laski kun se kuuluisa lehmän häntä. Nyt on siis revanssin paikka. Levillä oli myös Lapin aina niin mukava tunnelma kisan ympärillä ja olin reissussa mukavan porukan kanssa, joiden kanssa on tulevanakin syksynä taas matkaan lähteä. Reittihän ei Levillä tietenkään mikään nopea ole, vaan mäkeä löytyy oikein kunnolla. Kovan ajan juokseminen on näin ollen työs ja tuskan takana, mutta parhaani tulen ilman muuta sen eteen yrittämään. Bileet maratonin jälkeen Levillä ovat tietty aivan oma luku sinänsä. Ensin juostaan ja sitten pidetään hauskaa :)

La Rochelle marathon 25.11

Kun tuo New Yorkin maratonreissu siirtyy ainakin ensi vuodeksi, aloin miettiä josko juoksisin vielä loppuvuodesta Euroopassa jonkun maratonin. La Rochellen maraton Ranskassa marraskuun lopussa vaikuttaa kiinnostavalta kisalta. Reitti on nopea ja sää Ranskan länsirannikolla yleensä tuohon vuodenaikaan mukavan viileä, yleensä jopa liiankin kylmä, mutta mieluummiin näin päin kun ennätytä yrittää. Siellähän siis voisi koettaa iskeä kauden päätökseen alle 2:50 tuloksella. Kisa on viimeisiä syksyn isoja maratoneja Euroopassa (n. 7000 juoksijaa). Ilmoittautuminen aukeaa maaliskuussa ja koetan lykätä nimeni listalle mahdollisimman hyvissä ajoin. Lueskelin kisan kommenteista, että koska La Rochelle on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki,täyttyy kaupungin majoituskapasiteetti todella nopeasti. Katsonkin varmaan sopivan murjun läheltä maratonin starttia jo ennen kuin edes ilmoittaudun.

Näillä mennään. Koetetaan saada vuodesta ehjä ja onnistunut, sekä sovittaa sinne kisallisesti muutama kohokohta.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Viikot 3 & 4

Ma 15.1; lepo
Ti 16.1; a: 6km. i: 60min. kuntopiiri + 5km. Yht. 11km
Ke 17.1; a: 8km. p: tunnin hieronta
To 18.1; i: 11km
Pe 19.1; lepo
La 20.1; lepo
Su 21.1; i: 13km

Viikko 3: juoksua yht. 43km

Etukäteen oli jo tiedossa, että viikkoon tulee paljon sellaisia päiviä joihin voi olla hankala ympätä treenejä. Jotenkin myös laiskotti ja tuloksena oli oikeaa lusmuilua. Maanantaina en vain yksinkertaisesti viitsinyt hilata ruhoani lenkille, en aamulla enkä töiden jälkeen. Tiistaina sentään sain suht laadukkaan kuntopiirin tehtyä ja keskiviikon hieronta teki kyllä totaalisen jumissa oleville jaloille hyvää. Perjantaina lähdin heti töiden jälkeen ajelemaan pakettiauton ja peräkärryn kanssa Vantaalta Seinäjoelle, josta toin lauantaina messevän määrän tavaraa uuteen lääväämme. Nämä 2 päivää humahtivat siis tehokkaasti tavaroiden pakkamisessa, purkamisessa ja asettelussa enkä taaskaan vaan jaksanut kiskoa lenkkikenkiä jalkoihin. Treenaaminen pitäisi kuitenkin jo oikeasti aloittaa...

Ma 22.1; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ti 23.1; i: keskivartalojumppa ja 13km
Ke 24.1; lepo
To 25.1; a: 7km. i: 13km. Yht. 20km
Pe 26.1; i: 15km
La 27.1; p: 3km + 8x500m vedot, 500m hölkkäpalautuksella + 2.5km. Yht. 13km
Su 28.1; i: 23km

Viikko 4: juoksua. yht. 101km

Hieman sain nyt ryhtiä tekemiseen. Lauantaina tehty vetotreeni tosin osoitti karulla tavalla missä nyt mennään. Kunto on kehno eikä kovaa jaksa juosta pätkän vertaa. Juoksu on muutenkin sellaista jotenkin kankeaa könkköstämistä, mutta kovaa juokseminen ihan hirveää. Kun alkaa lyödä löylyä kiukaalle ja kierroksia "koneeseen", henki vaan pihisee ja väsy iskee miltei välittömästi. Tähänhän ei luonnollisesti auta muuta kuin traanata lisää. Ehkä tämä toimii nyt starttina hyvälle treenikeväälle, ainakin toivottavasti.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viikko 2

Ma 8.1; i: 13km
Ti 9.1; i: pieni kuntopiiri
Ke 10.1; a: 5km. i: 13km. Yht 18km
To 11.1; i: 11km, sis. 7k vauhtileikittelyä ja lopussa 3x100m kiihdytykset
Pe 12.1; i: 11km
La 13.1; i: 15km
Su 14.1; a: 10km

Viikko 2: juoksua yht. 78km

Ei tämä nyt oikein lähde liikkeelle. Johtunee tietty suurimmaksi osaksi siitä, että kunto on aika kehno eikä treenit siksikään kulje kovin häävillä tavalla. Tähän vaivaan luonnollisesti auttaa treenaaminen eikä mikään muu ;) Peruslenkit sujuu kyllä ihan ok fiiliksellä, mutta torstain vauhtileikittely paljasti karvaan totuuden. Heti kun koetan oikeasti juosta ja lisätä hiemankin pökköä pesään henki vain pihisee ja väsy iskee. Tekemistä siis piisaa, mutta sehän hommassa onkin niin hienoa ja samalla kauheaa, että ilmaiseksi ei saa yhtikän mitään.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Viikko 1

Ma 1.1; lepo
Ti 2.1; lepo
Ke 3.1; a: 5km. i.: 8km Yht. 13km
To 4.1; a: 5km
Pe 5.1; i: pieni keskivartalojumppa + 14km
La 6.1; p: 11km
Su 7.1; i: 12km

Viikko 1: juoksua yht. 55km

Aika nihkeä startti vuoden treeneihin. Alkuviikosta olin... sanotaanko nyt vaikka ettäb "väsynyt" uuden vuoden juhlinnasta kavereiden luona. Viikon puolesta välistä tein sitten tuollaisia pieniö peruslenkkejä. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä kiinni normaaliin arkirytmiin kunnolla.

Tuohon mainitsemaani New Yorkin maratonin reissuun otankin vielä hieman tuumaustauon. Tarkoitus olisi sinne lähteä hyvällä kaveriporukalla, mutta nyt tästä porukasta eräät kertoivat, että ovat suunnitelleet niihin aikoihin tänä vuonna matkaa Japanin suuntaan, joten täytyypä miettiä, juoksenko BMW:n väreissä vielä tänä vuonna, vai siirränkö tämän ensi vuoteen. Kaverini BMW:ltä kertoi, että ei ole ongelmaa jos päättäisinkin lähteä vasta tulevina vuosina, koska saavat kuulemma nämä juoksupäikat myös ensi vuoden kisaan. Ei siis tehdä vielä hätäisiä päätelmiä. Ainakin nuo Suomen maratonin, Terwamaraton keväällä ja Ruskamaraton syksyllä pidetään jo nyt aika "kiveenhakattuina" suunnitelmina.

torstai 4. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 ja tulevia pläänejä

Vuosi 2017 on ohi ja on aika tehdä perinteistä yhteenvetoa. Taas kerran juoksun suhteen tavoitteet eivät täyttyneet ja vastoinkäymisiä oli. Pikemminkin kyse oli huonosta tuurista kuten sairastumisista väärään aikaan. Mitään suuria vaivoja tai muita onneksi eteen tullut. Aloitetaan juoksukilometreistä jonka jälkeen hieman kertausta tapahtumista.

- tammikuu: 364km
- helmikuu: 152km (flunssaa)
- maaliskuu: 371km
- huhtikuu: 307km
- toukokuu: 394km
- kesäkuu: 469km
- heinäkuu: 501km
- elokuu: 398km
- syyskuu: 276km
- lokakuu: 214km
- marraskuu: 327km
- joulukuu: 238km (Honolulun maraton)

Vuosi 2017: juoksus yht. 4011km

Surkea vireinen kevät

Vuosi alkoi ihan hyvissä fiiliksissä ja taas kerran olin intoa piukassa suunnittelemassa vaikka mitä hienoa. Helmikuussa iski sitten perinteinen talviflunssa seuraksi ja kuten viime vuosina on tapana ollut, ei tauti meinannut millään mennä ohi, vaan asusti elimistössä viikkotolkulla. Vireenhän moinen tietty tiputti todella alas ja hommaa piti aloittaa aika pohjilta. Juoksu oli tämän jälkeen muutenkin todella nihkeää pitkin kevättalvella ja vielä oikeastaan myöhemminkin keväällä. Hivenen vielä sairastelin huhtikuussa, tosin nyt en niin pahasti. Tämä ei kuitenkaan mielestäni selittänyt todella alavireistä juoksua. Vasta oikeastaan toukokuun lopulla näkyi valoa tunnelissa. Kovemmat treenitkin alkoivat joten kuten kulkea ja tunsi että olen vihdoin oikealla tiellä. Kesä ja treenaaminen kohti syyskuun alun Ruskamaratonia saattoi alkaa.

Hyvä kesä

Kesän treeneistä ei oikeastaan ole valittamista. Pysyin terveenä ja ehjänä, joten ihan kiva oli lenkkitossuja kuluttaa. Kuntokin koheni hitaasti mutta varmasti. Heinäkuun alun Paavi Nurmi maratonin puolikkaalla tosin tuli oikea mahalasku. En vaan jaksanut yhtään ja 14km kohdilla meno oli niin vaikeaa, että siitä eteenpäin vain hölkkäsin maaliin. En antanut tämän liikoja häiritä, sillä uskoin tekemiseni vielä tuottavan tulosta. Koko heinäkuu sujuikin treenillisesti ihan mallikkaasti. Kylmä kesä ja vähäinen auringonpaiste olivat ainoat asiat mitä kesään kaipasi lisää.

Aku Ankan tuuri

Elokuu koitti ja kunto piti viilata huippuunsa syyskuun alussa odottavalle vuoden eisimmäiselle päätavoitteelle, Levissä juostavalle Ruskamaratonille. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin juuri ennen keventelyjakson alkamista puolimaratonin Sulvassa rennon kovaa aikaan 1:22.52 ja olin luottavaisella mielellä. Mutta jo toisena vuonna peräkkäin oli tuuri ratkaisevalla hetkellä huonompaa kuin sarjakuvisa tai komediasarjoissa. Astuin tuon puolimaratonin jälkeisen viikon alussa lenkillä tulleen pakollisen puskareissun yhteydessä ampiaispesään. Tässä rytäkässä joitakin pörriäisiä pääsi lihaani tikkaamaan, muutama kinttuihin ja keskivartaloon, sekä yksi ylähuuleen. En ole allerginen, joten eipä noista punaisia patteja kummempaa seurannut. Partaa ajaessani onnistuin ylähuuleen nouseen patin rikkomaan ja tästä pääsikin sitten joku hiivatin pöpö elimistööni. Naama turposi niin, että näytti lähinnä siltä kun olisin saanut yön nakkikioskin jonossa kunnolla pataani. Myös imusolmukkeet kaulalla olivat niin turpeat että tuntui leukaluissa saakka. Marssin lekuriin selvittämään asian. Tulehdusarvot olivat korkeat ja antibiootteja piti alkaa syömään. Arvon tohtori kertoi jonkun pöpön päässeen sisään rikkoutuneen ihon kautta ja aiheuttaneen näin tulehduksen. Kysyipä vielä, että milloinka olen desinfioinut tai kunnolla puhdistanut partakoneeni terät saati koneen. Siis häh?!? Yleensä koputtelen masiinasta enimmät karvat jonnekin. Mistä hiivatista olisi tullut mieleen että tätä rumaa pärstää kuoriessa liiasta karvasta, pääseekin ihon alle joku maratonprojektin tuhoava bakteeri?! Näin kuitenkin kävi. Tulin kunnolla terveeksi vasta maratonviikon keskiviikkona. Viimeistelyt menivät ihan penkin alle, eikä olo muutenkaan ollut kovin voimakas. Päätin juosta vain 10km maratonin sijaan Levillä ja keskittyä sitten treenaamaan ennen joulukuussa odottavaa Honolulun maratonia.

Hölkkäilyä Havaijilla

Ruskamaratonin jälkeen suunnittelin ensin vetäväni loppusyksystä vaikka miten huimat treeniviikot. Lokakuussa kuitenkin sairastelin vielä lisää ja motivaatio koviin treeneihin katosi täysin. Päätin jo hyvissä ajoin, että tulen vaan hölkkäämään Honolulun maratonin joulukuussa lävit ilman mitään aikatavoitteita. Tämä olikin ihan mukavaa, tosin ehkä hieman numerolapun "väärinkäyttöä" koska kyllähän yleensä kisoissa pitäisi täysillä yrittää. Yli 3 viikkoa kestänyt Havaijin loma oli muutenkin upea tapa päättää vuosi ja jouluakin tuli vietettyä ensi kertaa lämpöisessä.

Vuoden 2017 tuomio

Juoksukilometrit jäivät vähäisiksi ja tulostavoitteet eivät täyttyneet. Eipä vuosi taaskaan mennyt harrastuksen osalta niin kun olin suunnitellut. Kouluarvosana ei kyllä nouse hääviksi ja tavoitteiden puolesta tulee täysi hylätty!

Mietintää tulevasta

Mikäli en vielä mieli täysipainoiseksi ja kiloja kerääväksi sohvan orjaksi, on vain yksi vaihtoehto: jälleen kerran vannoa kostoa!! Maratonin ennätystä olisi saatava tiputettua uudelle kymmenminuuttiluvulle, eli alle 2:50. Eipä sitten muuta kuin sanoista tekoihin. Lenkkareita sietääkin alkaa ulkoiluttaa sillä paino nousi Honolulun maratonin jälkeen vuoden loppuun oikein kunnolla ja kunto on muutenkin (taas) aika pohjalukemissa. Ensimmäinen tavoite odottaa kuitenkin jo toukokuun lopussa, sillä olen jo ilmoittautunut 26.5 juostavalle Terwamaratonille. Ja totta vieköön aion koettaa Oulun kaduilla taistella kunnon maratontuloksen eteen!

Yllättävä uutinen vuoden alkuun --> päätatoite vuodelle 2018

Kaverini on iso kiho BMW:n johdossa Tukholmassa. Kertoi että BMW on yksi New Yorkin maratonin pääsponsori ja että hän on saanut 2 osallistumispaikkaa maratonille. Toista näistä hän tarjosi minulle. Loistavaa! New Yorkin maraton kuuluu ehdottomasti niiden maratonien joukkoon, jotka haluan joskus juosta. Osallistumismaksuha sinne on julmetun kallis, eikä minulla ole viimeisen 2 vuoden aikana juostuna edes sellaista tulosta, jolla saisin varman paikan. Muutoinhan joutuu mukaan arvontaan, jonka kautta paikan saaminen on suunnilleen lottovoiton todennäköisyyttä vastaava. Kaverini mukaan ainoa ehto on, että minun on juostava BMW:n logolla varustetulla juoksuasulla. Tämänhän kyllä sopii. Alistun mielelläni kapitalismin alttarille ja olen "juokseva mainos" jos sillä pääsee New Yorkin maratonin juoksemaan. Ilmoittautumisikkuna aukeaa tammikuun puolivölissä ja päättyy helmikuun lopussa. Tuona aikana pitää koettaa sumplia asia kuntoon ja näin vuoden päätavoite odottaa marraskuun alussa New Yorkin kaduilla.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Joulukuun puuhasteluja

Päivitetäänpä tännekin hieman tekemisiä. Jäin siis lomalle marraskuun lopussa ja 5.12 matkustimme vaimoni kanssa Havaijin saarille. Siellä vietimme suurimman osan joulukuusta, sillä Suomeen palasimme vasta joulun jälkeen 27.12. Tätä kirjoittaessani vuosikin on jo vaihtunut, joten edessä ovat vuoden 2018 haasteet ja tavoitteet. Juoksutavoitteiden osalta kirjoittelen lähipäivinä perinteisen edellisen vuoden yhteenvedon ja mietintöä tulevasta vuodesta. Tässä kuitenkin vielä joulukuun viikkojen satoa:

Ma 4.12; p: keskivartalojumppa. i: 13km
Ti 5.12; a: 9km
Ke 6.12; lepo
To 7.12; a: 10km
Pe 8.12; p: 3km + 2x1km kovaa + 3km. Yht. 9km
La 9.12; a: keskivartalojumppa. p: 6km, sis. 4x100m kiihdytykset
Su 10.12; a: 1km + Honolulun maraton: 3:15.54. Yht. 43km

Viikko 49: juoksua yht. 90km

Havaijille lensimme tiistain ja keskiviikon aikana. Suunnilleen vuorokausi tuli koneessa istuttua. Reittimme oli Helsinki-Tukholma, Tukholma-Los Angeles ja Los Angeles-Honolulu. Onneksi pisimmällä pätkällä Tukholmasta Losiin kone oli aika tyhjä ja pääsimme täysin tyhjillä penkkiriveillä vetämään unta palloon. 

Honolulussa majoituimme täksi viikoksi Waikiki Beachin itäpäätyyn maratonin lähtöä silmällä pitäen. Maratonia edeltävinä päivinä härväsin tuttuja rutiineja, vaikka olin jo etukäteen päättänyt juosta kisan löysästi vailla aikatavoitteita. Startti tapahtui sunnuntaiaamuna klo. 5:00 paikallista aikaa. Tämä tiesi sitä, että laitoin herätyskellon rämisemään klo. 3:00 aamuyöstä. Hieman temmoin aamiasita (tai yöpalaa) maaruun ja lähdin hölkkäämaan noin kilsan matkan hotellilta maratonin starttiin. Mielenkiintoista oli nähdä 26000 juoksijan kokoontuvan pimeässä lähtöön. Honolulun maraton on muistaakseni osallistujajoukoltaan Yhdysvaltojen viidenneksi suurin.

Itse maraton ammuttiin liikkeelle valtavalla ilotulituksella, jota en kuitenkaan liiemmin jäänyt pällistelemään, vaan laitoin töppöstä toisen eteen. Oli tullut juotua vähän turhan ramakasti ennen satrttia ja heti parin kilsan jälkeen piti tehdä reissu pusikkoon. Pimeilla kaduilla se ei tuottanut pulmaa, eikä mokoma haitannut kun taivalsin vailla tavoiteaikaa :) Lompotin sellaista tasaista @4.35-4.30 kilsavauhtia, joka tuntui mukavalle lenkkeiluvauhdille. Melkein pari tuntia saimme juosta pimeässä ennen kuin aurinko nousi. Silti oli Havaijille tyypillinen trooppisen lämmin keli. Kun alkoi valkenemaan, iski sadekuuro päälle ja tuuli ikävästi vastaan. Jos olisi tosissaan ravannut, olisi sade luultavasti vain miellyttävästi viilentänyt menoa, mutta vastatuuli taas haitannut matkan tekoa. Nyt kumpikaan ei haitannut. Sade loppui aika pian ja loppumatka meni koko ajan kirkastuvassa kelissä. Mukava oli kyllä juosta, vaikka hieman rumerolapun raiskaustahan tällainen lenkkeily kisassa on. Kysessä oli ennemminkin pitkä lenkki kuin kisa. Tällä tavoin taivaltaessa oli tietty myös se etu, että saatoin havainnoida kaikkea kiinnostavaa juoksun aikana. Juoksutovereista eniten pisti silmään reilun 25km jälkeen tapahtunut vauhdin lisäys todella suurella porukalla. Väkeä painoi ohi oikealta ja vasemmalta, sekä karkasi kohti horisonttia ryhmästä, jonka mukana olin siihen saakka suht samaa vauhtia edennyt. Kummastelin tätä sillä maaliin oli kuitenkin 16-17km matkaa. Mietin että mitenhän moni tulee vielä ennen maalia selkä edellä vastaan ja näinhän siinä kävi, että sain ohittaa 35km jälkeen melkein kaikki nämä rynnineet kaverit. 38-40 kilsat olivat vielä aika ramakkaa ylämäkeä, jossa uupuneita maratoonareita tuli selkä edellä vastaan tosi paljon. Ei moni tuntunut jotenkin ehkä tajuavan viimeisen kympin julmuutta kun 25km jälkeen alkoi innosta puhkuen rynniä. 

Maratonin jälkeen vietimme iltaa toisen suomalaispariskunnan Timon ja Sarin kanssa jotka myös olivat juoksemassa. Muina päivinä polkumme eivät sitten enää reissussa kohdanneetkaan.

Ma 11.12; lepo
Ti 12.12; a/p: 3h patikontia. i: 10km
Ke 13.12; i: 9km
To 14.12; lepo
Pe 15.12; p: tunti suppausta + 6km
La 16.12; i: keskivartalojumppa
Su 17.12; i: 9km matolla, sis. 2 mailia kovaa

Viikko 50: juoksua yht. 34km

Maratonilla lusmuilusta kertoo sekin, että jalkani olivat jo alkuviikosta tosi vetreät. Tiistain kiipeäminen Diamond Head kukkulalle ja patikoiminen tulivuorenkraaterin maastoissa eivät tuottaneet mitään tuskaa. Maanantaina olimme muuttaneet toiseen hotelliin vastakkaiselle puolelle Waikiki Beachia, jossa majailimme aina lauantaihin saakka, jolloin lähdimme viikon kestävälle risteilylle. Sunnuntaina kiersimme autolla ympäri Mauin saarta ja olipahan hienoja maisemia ja uskomattoman paljon upeaa koettavaa. Tiedän että on maailman säälittävintä menna kuntosalin matolle juoksemaan kun maisemia ja lämmintä keliä on tarjolla, mutta näinpä vain tein kun en enää jaksanut koko päivän rupeaman jälkeen lähteä ulos laivasta lenkille. Tästä saa ja pitääkin muistuttaa mua maailman tappiin saakka. 

Ma 18.12; p: 14km
Ti 19.12; i: 10km matolla
Ke 20.12; p: 13km
To 21.12; i: pientä jumppaa
Pe 22.12; p: 13km
La 23.12; lepo
Su 24.12; p: 10km

Viikko 51: juoksua yht. 60km

Maanantaina tuli lenkkeiltyä Kahuluin kaupungissa Mauilla. Samana iltana laiva lähti kohti seuraavaa etappia, Hilon kaupunkia Big Islandilla. Sieltä teimme myös koko päivän kestäneen retken, joka suuntautui tuliperäisen saaren aktiivisesti savuavia kraatereita, höyryäviä lähteitä yms. hienoa pallistelemään. Samoin kun sunnuntaina, tein laivaan palattuamme tiistaina lenkin laivan kuntosalin matolla = säälittävää. Keskiviikkoaamuksia laiva risteili toiselle puolelle Big Islandia, Kailua-Konan kaipunkiin, josta starttaa lokakuussa aina triathlonin merkittävin kisa Havaiji Ironman. Olikin suorastaan pakollista lähteä lenkille ironmanin maaliviivan kohdalta. Torstaiksi laiva reissasi Kauain saarelle, joka on Havaijin pääsaarista pienin ja jyrkkärantaisin. Suurimmalle osaa saaresta ei mereltä käsin pääse lainkaan koska rannat ovat niin jyrkät ja kohoavat korkeuksiin. Ensimmäinen Jurassic Park ja Peter Jacksonin ohjaama King Kong on kuvattu saarella. Törsäsimme torstaina helikopterilentoon saaren yllä, joka oli kyllä rahojen väärti. Perjantaina vielä tuli käytyä lenkilläkin saaren hienoissa maisemissa. Lauantaina sitten risteilimme takaisin Oahun saarelle Honoluluun. Majoituimme loppureissuksi vielä eri hotelliin, tällä kertaa Waikiki Beachin paraatipaikalle. Siellä tuli sitten jouluaatto vietettyä meren kohinassa ja palmujen alla :)

Ma 25.12; p: 8km
Ti 26.12; lepo
Ke 27.12: lepo
To 28.12; i: keskivartalojumppa
Pe 29.12; i: 12km
La 30.12; lepo
Su 31.12; a: 6km

Viikko 52: juoksua yht. 26km

Joulupäivän vietimme vielä täysin Havaijin lämmössä, mutta tiistaina sitten piti lähteä hienon 3 viikon jälkeen takaisin kohti Suomea. Koska Suomi on Havaijin ajassa täydet 12h edellä, tuntuivat pari päivää humahtavan matkatessa nopeasti. Aikaerorasitus ei itselläni ollut kuitenkaan ollenkaan niin paha kuin sellaisista paikoista jossa se on esim. 5-9h Suomen aikaan nähden eroa.

Koska pitkänkin loma täytyy joskus loppua, tulen palaamaan töihin heti uuden vuoden päivän jälkeen tiistaina 2.1.2018. Samalla aloitan työt Vantaalla uudessa työpaikassa. Lauantaina toimmekin lisää tavaraa Seinäjoelta Vantaalle ja uuden vuoden vietimme kavereiden kanssa Helsingissä. Havaijin matkan aikana saimme ilouutisen, että vaimonikin sai töitä Hensingistä ja aloittaa siellä helmikuun alussa. Nyt sitten pitäisi Seinäjoelta saada vielä läävä myytyä. 

Vuoden vaihtumisen myötä täytyy taas aloittaa kunnolla treenaamaankin, vaika tuo liukas jäätikkö ja sohko tuolla eivät olekaan houkuttavin juoksukeli. Tulevista tavoitteista sitten eri tekstissä tarkemmin kuten alussa lupasin. Vuoden vaihdoshan tietää mulle aina myös vanhenemista, koska synttärini ovat 30.12. Nelikymppinen on taas vuotta lähempävä...