Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

26.5 Terwamaraton
2.9 Ruskamaraton

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Viikko 4

Ma 23.1; i: keskivartalojumppa
Ti 24.1; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 25.1; i: 15km, sis. 3 + 2 + 2x1km kova, 1km löysästi kovien väleissä
To 26.1; a: 4km. i: 9km. Yht. 13km
Pe 27.1; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
La 28.1; i: 16km
Su 29.1; i: 17km

Viikko 4: juoksua yht. 98km

Tympeä viikko! Maanantaina olin vielä aivan pihalla viime viikonlopun törttöilystä ammattiyhdistyksen Viron reissulla. Millonhan sitä oppisi, että noilla tuollaisilla(kaan) reissuilla ei tartte syödä niin kuin ei olisi ruokaa ennen nähnykään ja juoda viinaa kuin sitäkään ei olisi koskaan ennen tehnyt. Päätin että nyt tällainen turmiollinen elo saa riittää. Tulevilla edustus, seminaari ym. vastaavilla reissuilla käytän vapaa-aikana lenkkarien ulkoiluttamiseen paheiden sijaan.

Tiistain lenkit sujuivat ihan peruskuviolla, mutta siitä eteenpäin koko viikon treenit olivat yhtä takkuamista. Keskiviikkona piti juosta 4+3+3+1km kovaa, mutta heti ekassa kovemmassa rypistyksessä olo oli hirveä jo 2km jälkeen. Kolmosen kohdalla luovutin ja muutin treeniä sillä sekunnilla. Kakkosen jälkeen puhalsin jo aivan tuskissani vaikka mistään kovasta vauhdista ei todellakaan voida puhua. Pakotin itseni kiskomaan vielä 2x1km kovaa ja sen jälkeen olo oli suorastaan infernaalisen kammottava. Nojasin polviini hetken ja yökkäilin, mutta en varsineisesti oksentanut mitään. Elimistö oli ilmeisesti treenin jälkeen ihmeellisesti ylikierroksilla, sillä en nukkunut seuraavana yönä juuri lainkaan. Katselin n. klo. 4:00 jälkeen kello tasaisin väliajoin. Herätys oli säädetty meluamaan klo. 6:30. Päätin nousta ylös ja lähteä juoksemaan vaikka väsytti tolkuttomast. En olisi kuitenkaan enää saanut unta. Töiden jälkeen oli pakko levyttää tunti työpaikalla ennen kuin kiskoin lenkkivermeet ylle ja juoksin ysin verran paskalla fiiliksellä. To-pe välisen yön nukuin onneksi kuin tukki ja perjantaina olin kuin uusi mies. Hieno oli fiilis myös illan lenkillä, sillä kun lähdin töiden jälkeen juoksemaan, aurinko paistoi ja oli valoisaa. Siistiä! Juoksin peltoaukioita kiertäviä teitä ja ihalin aurinkoa ja sen värjäämää maisemaa. Lenkin puolivälissä alkoi hämärtää enemmän ja lopussa oli jo pimeää, mutta olipahan hienoa. Kuukausi vielä ja saa alkaa enemmänkin luonnon valoa lenkeillä näkemään työpäivinäkin. Perjantai jäi ikävä kyllä ainoaksi valonpilkuksi koko viikon treeneihin. Lauantaina maha sekoili pahemman kerran. Suunnittelin vetäväni reilun parinkympin lenkuran, mutta mahassa kiersi koko ajan ikävästi. Suolistostani tuli kaasua tasaisella 4bar paineella ja olo oli kuin olisi ollut joku kaasua tuottava laitos. Pötsi sekosi lopullisesti, mutta onneksi olin lähellä Sokos Hotel Lakeutta, jonka veskiin hyökkäsin ääntäkin nopeammin. Luulin vessareissun helpottavan, mutta mitä vielä. Olo oli edelleen hirveä ja koukkasin suosiolla lyhemman kautta kotiin. Sunnuntaina ei sentään ihan niin surkea olo enää ollut, mutta edelleen lenkillä pötsi mellastaa ja aiheuttaa kehnoa oloa. Vasen polvikin on välillä turkasen kipeä, ilmeisesti kovalla jäällä juoksemisesta. Ehkäpä tämä tästä pikku hiljaa vielä iloksi taas muuttuu...

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Viikko 3

Ma 16.1; lepo, i: tunnin hieronta
Ti 17.1; a. 5km. i: 11km, sis. 2x100m kiihdytykset. Yht. 16km
Ke 18.1; a: 5km. i: 14km, sis. 10km vauhtileikittelyä suhteessa 3/4 kovaa. Yht. 19km
To 19.1; a: 5km. i: 90min. punttisalitreeni + 1km. Yht. 6km
Pe 20.1; lepo
La 21.1; lepo
Su 23.1; lepo

Viikko 3: juoksua yht. 41km

Jalat olivat oikeat pölkyt ja hieronta viikon alussa tekikin niille pienimuotoisen ihmeen. Tiistain lenkillä oli aivan uudenlainen fiilis juosta. Keskiviikkona koetin laittaa hieman vauhtia koneeseen vauhtileikittelyn muodossa. Tässä kunnossa tuosta oli kuitenkin leikki kaukana ja meno aivan kamalan tuntuista. Torstaina sitten taas kunnon voimatreeni koko kropalle.

Loppuviikko meni lusmuillessa. Lähdin perjantaiaamuna ammattiyhdistyksen edustusreissulle Viroon ja hyvästä ajatuksesta huolimatta lenkkikenkien ulkoilutus jäi reissulla haaveeksi. Päivällä oli pitkään ohjelmaa ja illalla tuli ratkettua sitten viihteelle, luonteeltani kun olen heikko ja vietävissä oleva. Ensi viikolla pitää saada itsensä ruotuun, taas kerran. Alkaa olla turhan tuttu fraasi kuvaamaan mun tekemisiäni.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Viikot 1 & 2

Ma 2.1; i: 10km
Ti 3.1; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 4.1; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km
To 5.1; i: 90min. punttisalitreeni
Pe 6.1; i: 16km
La 7.1; i: 15km
Su 8.1; i: 2km + 10 x 200m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas ja 1min. alhaalla + 2km. Yht. 8km

Viikko 1: juoksua yht. 82km

Paluu takaisin kohti normaalia treenirytmiä. Eiköhän tämä taas tästä lähde kulkemaan. Mitään hurjia määräviikkoa en tammikuussa vielä edes haaveile juoksevani. Panostan tarkoituksella jalkojen voimatreeneihin tavallista enemmän tähän alkuvuoteen, tälläkin viikolla tein kattavan punttisalitreenin, toki muullekin kropalle kuin vain kintuille ja sunnuntaina avasin mäkivetokauden. Vedot kulkivat juuri niin kuin odotinkin, eli todella kehnosti. Maksimaalisen revityksen sijaan nyt on tärkeää mäkivedoissa keskittyä hyvän juoksuasennon ylläpitoon ja askeleen terävyyteen, hengitys kyllä tässä kunnossa joutuu helpostikin koville.

Ma 9.1; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ti 10.1; a: 5km. i: 9km. Yht. 14km
Ke 11.1; a: 5km. i: 6km. Yht. 11km
To 12.1; i: 11km
Pe 13.1; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 13km. Yht. 19km
La 14.1; p: 7km
Su 15.1; i: 21km

Viikko 2: juoksua yht. 101km

Todella kaksijakoiset olivat fiilikset tämän viikon lenkeillä. Välillä oli ihan mukava kulku, mutta välillä taas tihkasi oikein kunnolla. Keskiviikkona piti juosta ainakin kympin iltalenkki, mutta hyvä kun jaksoi tuon kutosen raahautua. Oli ilmeisesti univelkaa tai jotain kun kuuppa ja koko kroppa oli koko päivän ihan jumeksessa. Perjantain kulku oli tosi kevyttä, mutta lauantaiksi suunniteltu vauhtileikittely muuttui lyhyeksi laahustukseksi. Sunnuntaina vire hieman kohosi alkukilometrien jälkeen ja sain tuollaisen puolipitkän taaplattua.

Maanantaina pidän suosiolla lepopäivän ja illaksi onkin tiedossa kauan kaivattu hieronta. Pohkeet ovat aivan puuta jäätiköllä juoksusta ja muutkin osat kintuista ovat todella jumissa. Viikosta voi muutenkin tulla treenien suhteen aika kevyt kun tiedossa on muutaman päivän mittainen ammattiyhdistyksen reissu jolle oli ohjelmaa laitettu aika lailla aamusta iltaan. Katsotaan mitä ehdin ja mitä viitsin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

THE REVENGE, it will continue

Edellinen projekti meni männikköön, taas kerran. Kuten olen täällä turhankin useasti vuodattanut, viime vuoden maratonprojekti karahti kiville aivan viime hetkellä kun sain riesakseni kunnon flunssan juuri maratonviikonlopun alla. Treenit olivat menneet putkeen ja olin elämäni kunnossa. Sapettihan tuo aika lailla! Nyt olen tuon lokakuun lopun jälkeen viettänyt aikamoista lusmueloa rapiat pari kuukautta ja vasta hiljattain palasin takaisin ruotuun. On aika suunnata katseet tulevaan. Janoan edelleen kostoa ja nyt kovemmin kuin koskaan!!! Uskon että ei kai nyt aina voi olla huonoa tuuria?!

Viekas ilmeeni ja Brasiliasta vuonna 2005 ostetun merirosvohuivin pääkallotunnus kuvastakoon kasvavaa treenimotivaatiotani saada kosto, eli juosta kova maratontulos, ehkä useampikin.
Kolmen maratonin vuosi

Suunnitelmissa on juosta ensi vuonna peräti 3 maratonia ja kaikki vielä jälkimmäisen vuosipuoliskon aikana. Jos Z sattuu tämän lukemaan, haukkunee hän näin tiheälle aikataululle tekemääni suunnitelmaa maratonkeskittyneisyyden puutteesta. Kuten olen tuonne blogin uuden projektiotsikon alle listannut, ensin olisi tarkoitus juosta 1.7 Paavo Nurmi maraton Turussa, sitten 2.9 Ruskamaraton Levillä ja vielä 10.12 Honolulun maraton Havaijin saarilla. Tiedän että suunnittelemani maratonit eivät ole mitään otollisimpia ennätysten tekemiseen. Reitti ei Paavo Nurmessa ole kovinkaan nopea, pikemminkin päinvastoin ja Turussa on heinäkuun alussa vielä todennäköisesti hellekeli. Ruskamaratonilla keli on lämpötilan puolesta syyskuun alussa yleensä aivan ihanteellinen, mutta reitti on aivan törkeän mäkinen. Honolulussa on myös tarjolla aika mäkinen reitti ja varmuudella kuuma keli höystettynä kovalla kosteusprosentilla. Miksikö siis tällaiset kohteet jos mielin juosta kovan maratonajan? Mietin asiaa niin, että haluan kevään treenata rauhassa kuntoa kovemmaksi ja kesällä olisi sitten sopiva aika testata, minkälaiseen iskuun sitä oikein on itsensä saanut. Paavo Nurmi on tähän ajankohdallisesti loistava ja vaikka sen reitti ei nyt mikään pöytätasainen olekaan, en jaksa välittää. Jo hyvän aikaa on ollut suunnitelmissa viettää vuoden 2017 joulukuu Havaijin saarilla lähes kokonaan. Koska matkasta tulee pitkä ja todennäköisesti reissun budjettikaan ei ole sieltä halvimmasta päästä, juoksen myös syksyn maratonin kotimaan kamaralla. Suomen maratoneista Ruskamaraton vaan on tällä hetkellä sellainen, että se kiinnostaa tapahtumana paljon enemmän kuin mitkään muut syysmaratonit. Tasaisempia ja paljon nopeampia reittejähän löytyisi vaikkapa esim. Jyväskylästä, Vantaalta ja Kankaanpäästä, mutta eivät muuten houkuta juuri nyt pätkän vertaa Ruskamaratoniin verrattuna. Toki lähden Leville kovaa juoksemaan, siitä ei ole tarkoitus tinkiä. Honolulun maraton loppuvuodesta tulee todennäköisesti olemaan sitten enemmänkin fiilismaraton. Päivän vireestä riippuen tulen sielläkin kunnolla yrittämään, mutta en ota mitään paineita saada kuntoa huippuunsa joulukuun maratonpäivälle. Havaijin reissulla maraton on kuitenkin vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta. Tunnelmaltaan kyseessä on varmasti ainutlaatuinen tapahtuma, startata klo. 5:00 aamulla pimeään valtaisan ilotulituksen saattelemana ja nähdä juoksun aikana auringon nousu Tyynenmeren takaa.

Etsin viileässä kelissä juostavia tasaisen reitin maratoneja sitten joskus tulevina vuosina. Timo varmaankin arvostelee tasaisten maratonreittien fanina tätä ideaani pöhköksi ;)

Ajatuksia tulevista treeneistä

Vuoden ensimmäisinä kuukausina olisi tarkoitus saada treenit sujumaan taas totutunlaisesti. Tulen tällä jaksolla panostamaan myös tavallista enemmän voimatreeneihin. Lihaskunnon ylläpito kuuluu ohjelmaan jo vammojakin estävänä aina, mutta ajattelin nujuta punttisalilla painojen kimpussa alkuvuodesta hieman tavallista useammin. Myös mäkivetoja alan tekemään ”koneiston” virittämiseksi ja juoksun voimatason nostamiseksi tässä vuoden ensimmäisten kuukausien aikana.
Maaliskuun korvilla sitten vauhtiharjoituksia kehiin enemmän. Myös kisoja ajattelin lykätä ohjelmaan sopivasti maaliskuusta eteenpäin. Kisat ovat kuitenkin erinomaisia tv-kovia treenejä. Erikoisuutena kisoihin liittyen ehkä se, että tulen todennäköisesti juoksemaan puolimaratoneja kovinkin runsaasti. Tämä siksi että totesin viime vuonna puolikkaan olevan matkan puolesta mitä otollisin tv-kova treeni muun maratontreenin sekaan. Mikäli teen viikolla esim. kovan vetotreenin puolessa välissä viikkoa, toimii puolikas vaikkapa kymppiä paremmin loppuviikon kovana treeninä. Jos se osuu kovaan viikkoon niin ei haittaa sillä en koeta suurimmalla osalla näistä puolikkaista olla mitenkään ennätysiskussa. Päämääränä on saavuttaa ennen kaikkea hyvä tuloskunto maratoneille. Katsotaan, miten tämän idean toteuttaminen alkaa toimia ja viilataan suunnitelmaa jos alkaa näyttää, että ei kulje kirveelläkään.

"Työkalujen" arsenaalia. Saa ulkoiluttaa!
Lyhyt aika maratonien välissä on itselleni täysin uusi ja tuntematon haaste. Paavo Nurmen ja Ruskamaratonin välissä on vain 2 kuukautta ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten saa itsensä a) palautumaan maratonista sopivasti ja b) treenattua vireen mahdollisimman hyväksi seuraavaan maratoniin. Pitää olla tarkkana ettei tohota pää kolmantena jalkana itseään uuvuksiin. Mielikuvani on sellainen, että kovasta määrästä kannattaa tinkiä, mutta avainharjoitukset tulee koettaa toteuttaa kovalla intensiteetillä. Katsotaan miten äijän käy. Fiksu, hyvää maratontulosta tavoitteleva juoksisi maratonin max. keväällä ja syksyllä, jopa kaltaiseni hidas taapertaja, mutta koetan nyt näin.

Haaste pysyä ehjänä

Kuten tämä surullinen ”juoksu-urani” on useaan otteeseen osoittanut, olen todella vamma-altis kaveri. Aina tuppaa joku paikka krakaamaan ja telakka kutsuu, joskus oikein turkasen pitkäksikin aikaa. Helmikuussa tulee kuluneeksi 2 vuotta siitä kun edellisen kerran rikoin itseni leikkauspöydälle ja pitkään toipumiseen. Treeneissä pitää ehdottomasti muistaa huolehtia lihaskunnon ylläpidosta, riittävästä venyttelystä, alku- ja loppuverryttelyistä jne. eikä paneutua näihin vasta sitten kun kipuja on riesana repullinen. Vuodet toimivat tässä suhteessa kerrankin eduksi, sillä oman kehon ja niille sopivat harjoitteet on oppinut tuntemaan aina vaan paremmin. Jospa sitä pysyisi ehjänä ja olisi vielä tervekin kun maratonviikonloppu koittaa.

Tässäpä ajatuksia tulevaan. Jos kaikki menee putkeen niin joku päivä revenge will be mine!!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Perinteisen menneen vuoden yhteenvedon aika. Vuosi sisälti treenien puolesta kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin, täsä tapauksessa onneksi paljon enemmän hyvää. Aloitetaan kuukausittaisten juoksukilometrien purkamisella.

- tammikuu: 301km
- helmikuu: 408km
- maaliskuu: 224km (influenssa)
- huhtikuu: 315km (alkukuussa vielä influenssan "jälkimaininkeja")
- toukokuu: 361km
- kesakuu: 296km
- heinäkuu: 431km
- elokuu: 494km
- syyskuu: 488km
- lokakuu: 374km (Dublinin maraton: DNS)
- marraskuu: 162km
- joulukuu: 263km

Vuosi 2016: juoksua yht. 4117km

Juoksukilometrien valossahan vuosi oli jopa vallan erinomainen kun vuoteen 2015 sain vammoiltani juostua vain 1920km. Kuntokin koheni varin mallikkaasti pienista takapakeista huolimatta. Vuoden voisi oikeataan jakaa seuraavin alaotsikoin:

Lupaava alkuvuosi

Edellinen vuosi oli kulunut pitkälti vammojen kanssa tapellessa. Juoksu ei oikein loppuvuodestakaan maittanut, vaikka luulisi motivaatiota pitkän tauon jälkeen piisaavan. Alkuvuodesta motivaatio oli saatu takaisin ja juoksu maittoi. Tammikuussa piti kovimpien pakkasten aikaan keksiä hieman korvaavaa treeniä sillä työpaikan muuten kattavalla ja isolla salilla ei ole juoksumattoa, enkä viitsi pelkän juoksumaton takia mitään salijänenyyttä hommata. Tämä ei menoa lannistanut. Treenielo maittoi taas. Helmikuussa sain yllättävänkin paljon juostua, vaikka töissäkin piti välillä kiirettä pitkien päivien merkeissä.

Karmea influenssa

Maaliskuun alussa iski työpaikalle todella hirmuinen tautikierre riesaksi. Porukkaa oli influenssan kourissa vähän joka osastolla ja pari kaveria sai vielä keuhkokuumeenkin riesaksi. Maaliskuun loppupuolella tauti iski sitten muhunkin. Kerta kaikkeaan karmea pöpö olikin. Olin kuumeessa 10 päivää putkeen, joista 3 päivää kuume huiteli 40C kieppeillä. Veti miehen aika huonoon happeen. Lekurissa varmistui tautikannaksi A-virustyypin influenssa. Moneen päivään sängystä tai sohvalta nousukin tuntui ylivoimaiselta. Parin täyslepoviikon jälkeen kun testasin varovasti juoksua, iski vielä uudelleen niin huono olo, että päätin levätä suosiolla lisää. Kunnon tämä megatauti veti todella alas. En olisi uskonut, että kovakaan tauti voi kuntoa niin paljon laskea, mutta hyvin alkanut vuosi otti tuossa kohtaa suorituskyvyn suhteen rajusti takapakkia.

Maltillista ja rentoa menoa

Huhtikuussa influenssasta lopullisesti toipuneena aloin treenailla normaalisti. Vedin aika maltillisia viikkomääriä, mutta tehoja aloin lykätä ohjelmaan sopivasti sinne tänne. Näin jatkoin toukokuun loppuun saakka. Kesäkuun otin tarkoituksella aika löysästi. Tehtiin vaimon kanssa reissua pohjoiseen, aina Jäämeren rannoille saakka, jossa olikin upea tehtä mm. keskiyön lenkkiä auringon paistaessa korkealla läpi koko yön. Unohtumattomia elämyksiä. 

Todellinen maratontreeni päälle

Heinäkuusa aloin latomaan jo enemmän kilometrejä koneeseen ja elokuussa alkoi kova rypistys kohti lokakuun lopussa odottavaa Dublinin maratonia. Elokuun alussa homma meinasi tyssätä heti alkuunsa kun onnistuin trampoliinilla loikkiessani vääntämään oikeaa nilkkaani ikävästi. Selvisin onneksi säikähdyksellä tällä kertaa ja homma jatkui suunnitellusti. Määrää tuli mukavasti ja kovia treenejäkin tein suunnitellun mukaan. Elokuun puolenvälin jälkeen juoksin kisan 3 viikonloppuna putkeen. Kuula hölkkä Alavudella sujui raskaassa maastossa kohtalaisesti, mutta olin Oulun juoksun kympin aikaan 37.20 hieman pettynyt, vaikka toki juoksun aikana vallinnut hirmuinen tuuli varmaan verotti ajasta jonkun verran. Kolmen kisaviikonlopun putki päättyi syyskuun alussa Vaasa maratonin puolikkaaseen jossa ei kulkenut pätkän vertaa. Kauhean taistelun jälkeen saavuin maaliin ajassa 1:24.36, joka oli ylivoimaisesti surkein virallisesti mitatun puolimaratonin aikani ikinä. Yhtään lujempaa en olisi tuona päivänä päässyt. Mietin jo, että mikähän hommassa mättää?! Usko tekemiseen palautui salamannopeasti sillä puolikkaan jälkeisellä viikolla treeneissä tuntui, että kunto on alkanut nousta kohisten. Tv-kovat ja vetotreenit osoittivat tämän todeksi. Ei pidä siis aina häkeltyä odotettua huonommista tuloksista, koska joskus kunnon nousu vaan ottaa oman aikansa. Syyskuun lopussa olikin Vimpelin puolimaratonilla meno vallan toisenlaista kun 3 viikkoa aiemmin Vaasassa. Juoksin 1:19.17 ja vielä selvästi nousevalla vauhdinjaolla. Pisti oikein hymyilyttämään, etteipä jopa virnistämään. Maratoniin reilu kuukausi aikaa ja kunto oli mallillaan. Lokakuun alussa meno jatkuikin hyvänä ja juoksin puoleen väliin mennessä kuuta vielä pari sopivaa viimeistelykisaa, 15,8km Kyrkösjärven kierroksen Seinäjoella ja Kankaanpään maratonin yhteydessä järjestetyn 10km. Olin elämäni kunnossa ja valmis uhmaamaan 2:50 rajaa maratonilla.

Valtava pettymys

Viimeistelyt maratonille sujuivat lokakuun puolen välin jälkeen suunnitelman mukaan. Luotto kuntoon ja omaan tekemiseen olivat korkealla. Maratonviikolle tultaessa olin rehellisesti jo sitä mieltä, että projekti on juoksemista vaille valmis. Olen vuosien jälkeen tilanteessa, jossa vältyin vammoilta ja pääsen maratonia juoksemaan. Eipä pidä iloita liian aikaisin. Maratonviikon torstaina heräsin kovaan kurkkukipuun. Kurkkukipu on mulla yleensä alkavan flunssan ensioire. Elättelin silti toiveita, että jospa tämä olisi vain joku ohimenevä kivistys tms. No ei se sitten ollut, vaan flunssa iski päälle kaikella voimallaan. Taistelu oli taas hävitty! Mitään toivoa maratonille starttaamisesta ei ollut ja Dublinin matkasta tuli pelkkä turistireisu, eikä siitäkään voinut oikein nauttia kauhean räkätaudin ja heikon olon takia.

Loppuvuosi lusmuilua

Dublinin reissun jälkeen oli tyhjä olo. Treenit olivat menneet putkeen, olin elämäni kunnossa ja taas se maratonijn juokseminen ei vain ottanut onnistuakseen. Otin löysästi. Kävin eri kaupungeissa vanhoja kavereita tapaamassa ja prosenttipitoista juomaa tuli nautiskeltua aika runsaasti. Pikkujouluaika marras- joulukuun välissä ei myöskään tästä kaavasta poikennut. En oikeastaan missään vaiheessa koko loppuvuotta viitsinyt liiemmin treeneilla. Lenkkeilin jonkun verran, että ei nyt ihan touhu menisi pelkäksi sohvalla makoiluksi, mutta mitään tehokasta en saanut missään vaiheessa aikaiseksi.

Uusi vuosi, sama vanha ajatus

Vuosi on vaihtunut, mutta mielessä on sama ajatus kuin aikaisempinakin vuosina: maraton pitäisi pystyä lujaa juoksemaan, tai siis itselleni kovaa vauhtia. Todellisille juoksijoillehan maratonille suunnittelemani 4min. kilsavauhti on suoranaista kävelyä. Vaikka pettymys maratonin suhteen oli kova, jää vuosi 2016 positiivisena mieleeni. Säästyinhän vammoilta ja huonolle tuurille nyt ei mitään vain voi. Dublinin maratonviikonlopun jälkeen painoa on tullut rapiat 8kg lisää ja kunto tippunut aikamoisesti (lue hiivatin paljon). Suunnitelma tästä eteenpäin on tosin jo funtsittu. Siitä joskus enemmän eri tekstissä...

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Viikko 52

Ma 26.12; lepo
Ti 27.12; i: 12km
Ke 28.12; i:11km
To 29.12; p: 45min. luistelua. i: 60min. kuntopiiri
Pe 30.12; p: 10km
La 31.12; p: 13km
Su 1.1; i: 13km

Viikko 52: juoksua yht. 59km

Maanantaina lepäilin, mutta muutoin sain joka päivä jotain pientä liikuntaa puuhasteltua. Keskiviikkona menimme Keski-Suomeen ja juoksinkin lenkin illalla appivanhempien luota Jämsänkosken maisemissa. Torstaina kävin päivällä hieman luistelemassa Maijan veljen ja siskon lasten kanssa. En ollut kiskonut luistimia jalkaan vuosikausiin ja vaikka en mitään hurjaa urheilusuoritusta ne jalassa tehnytkään, olivat jalat vielä torstain lenkilläkin aivan törkeän jumissa. Eivät varmaan äkkiseltään tykänneet luistelun tuomasta oudosta rasituksesta lihaksille. Loppuviikon lenkit tein taas Seinäjoella ja suunnilleen peilikirkkaalla jäällä nastarit kintuissa. Yhdistelmä nastarit + kova jää on vaan polville ehkä kovin mahdollinen koettelemus, joten täytynee olla tarkkana.

Vuosi 2016 on sitten lusittu ja 2017 alkanut. Mun kohdalla tämä tarkoittaa myös vanhenemista sillä synttärini ovat 30.12. Ikää mittariin tuli 37v. niin kuin tuonne käyttäjäprofiiliinkin päivitin. Nelikymppinen lähestyy, mutta en pode ikäkriisejä ja tunnen itseni nuoreksi :)

Alkuviikosta koetan saada jonkinlaisen yhteenvedon vielä kirjoitettua menneestä vuodesta. Hyvää uutta vuotta kaikille!