maanantai 27. kesäkuuta 2011

Viikko 25

Viikko 25: juoksua 40km

Vähänlaisesti tulee vielä kilsoja, mutta ei anneta sen häiritä. Juhannuksenkin vietin ihan vaan lusmuillen.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuksen aika

Pe 24.6: AM: vatsa -, kylki- ja selkälihasliikkeitä ja verryttelyä + loikkia avojaloin omalla takapihalla.

La 25.6: lepoa ja hengailua

Su 26.6: myös lepoa ja lisää hengailua

Kävin juhannuksena perinteitä kunnioittaen sukulaisten luona Puhäjoella, tarkemmin Yppärin kylässä. Mukavaa oli taas serkkujen kanssa meren rannassa / saarimökissä hengailla.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

To 23.6

AM: 5km
PM: 5km

Juoksu töihin ja takaisin. Huomenna Pyhajoelle, tarkemmin Yppärin kylään juhannusta viettämään serkkujen sekä kummisedän -ja tädin kanssa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Ke 22.6

AM: 5km
PM: 5km

Töihin juoksu aamulla ja sama iltapäivällä kodin suuntaan. Aamulla meno oli ihmeen kevyttä, mutta iltapäivällä taas totutun kankeeta. Kunhan saan tässä tunnusteltua tän viikon ja ens viikon alkua miten keuhkot reagoi jokapäiväiseen liikuntaan, niin rupean kyllä määriäkin pikku hiljaa nostamaan kohti oikeaa reenaamista.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ti 21.6

AM: 5km
PM: 5km + tukilihasjumppa

Jep, jep. Näillä mennään. Rauhallista ja sellaista testailevaa menoa.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Viikko 24 ja tän viikon alku

Viikko 24: löysää työpaikkapyöräilyä, ei juoksua tai muita varsinaisia reenejä

ma 20.6 <> AM: 5km. PM: 5km

Viime viikko meni vielä ilman juoksemista. Toivottavasti nyt alkaisi keuhkot olemaan siinä tilassa, että juoksu ja muukin fyysinen reeni olisi pitkästä aikaa taas pysyvämpi olotila. Alkaa pikku hiljaa korpeamaan, jos joutuu vaan makoilemaan, vaikka toki tiedostan, että sitkeiden pöpöjen kanssa olen tekemisissä.

Jukolan viesti oli viikonloppuna mahtava elämys. On siinä tapahtumassa vaan jotain aivan erityislaatuista. Kelikin suosi, sillä vaikka päivällä hieman vielä vettä satoikin, niin sää selkeni illaksi ja yöksi hyvin. Kävin vetään Venlojen viestin jälkeen muutaman tunnin sikeitä teltassasi, joten jaksoin hyvin koko yön tavata tuttuja ja seuraamaan jännittävää / vaiherikasta kisaa. Kyllä Suomen kesä on sitten hieno, kun aurinko nousee aikaisin ja yöllä on pimeää vain lyhyen hetken. Jukolan viestissä tätä kesän juhlaa voi aina hienolla kisafiiliksellä höystettynä kokea. Huikea taisto käytiin kärkisijoista, vaikka voittajajoukkue lopulta karkasikin aika selvään voitoon. Harmi, että voitto lipesi taas Norjaan, mutta Halden SK todella ansaitsi ykkössijansa. Taas tuli paljon kyselyjä, että miksi mä en ite ollu metässä juoksemassa. Nyt olin tautien takia toipilaana, mutta kyllähän sekin on mielessä pyörinyt. Karttaa pitäisi vaan opetella "hieman" paremmin lukemaan, jotta en eksyisi ihan totaalisesti. Ne harvat kerrat kun oon suunnistanu, niin juoksen yleensä liialla innolla aivan hakoteille. Kunnioitusta kyllä herättää huippusuunnistajien kartanluvun lisäksi myös heidän kyky juosta maastossa. Melkoista kyytiä he siellä rymistävät, tuskin hirvetkään pysyy puuskuttamatta perässä. Paitsi että moiseen ei itellä riittäis kuntokaan, niin ei myös rohkeus, sillä huippujen vauhti vaikeassakin maastossa on sitä luokkaa, että tavallinen pulliainen ei siitä ilman raajojensa telomista selviytyisi.

Tänään juoksin aamulla töihin 5km ja samanmoisen pätkän iltapäivällä töistä kotiin. Ainakaan ei pahemmin tuntunut keuhkot ja sitä myöten hengitys vinkuvan. Jos nyt juoksu alkaiskin tuntua taas hyvältä, niin jäitä silti hattuun. Maltilla pitää aloittaa ja erintoten lenkkien alut on syytä pitää yllä jopa liioitellun rauhallista vauhtia.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Jukolan viesti

Huomenna se sitten taas koittaa: Jukolan viesti tuo suunnistuksen ykköstapahtuma. Siinä on jotain sellaista suomalaisuuden henkeä, mitä on vaikea selittää. Ukot kirmaa pitkin metikköä Suomen suven yössä. Tällaista et koe missään muualla.

Muutto Poriin kuukauden alussa ja kaikki sen tuoma hässäkkä + kaikki sairastelut, niin ajattelin jopa jossain vaiheessa, että pitääkö tämä kisa seurata kotisohvalta. No ei totta vieköön. Soitto Porin Rastikarhuille ja johan sieltä onneksi kyyti järjestyy myös yhdelle ylimääräiselle siipeilijälle. Viikonloppu vietetään siis Virolahdella suunnistusta seuraten, kavereita tsempaten ja kaikkien tuttujen kanssa kuulumisia vaihdellen. Great!

Ensi viikolla palataan taas yrittämään juoksua. Jospa keuhkot antais periksi mokomaan.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Alkuviikon tekemättömyyttä ja Jukolan viestin matkajärjestelyä

ma 13.6 - ke 15.6: löysää pyöräilyä töihin ja töistä takaisin

Eipä tässä. Tää viikko mennään vielä antibiootteja napsien, pöpöjä parantaen ja ollaan pois lenkkitossujen päältä. Sapettaa, korpeaa, jäytää, tympii...

Hyviä uutisiakin tuli, sillä mahdun Porin Rastikarhujen kyytiin viikonloppuna Jukolan viestiin. Tarvii vaan sotkea lauantaiaamuna fillarilla ennen kukonlaulua Porin poliisiaseman pihaan, josta bussi starttaa kohti Virolahtea. Pitää koettaa koisia varastoon jossain vaiheessa, että jaksaa sitten paikan päällä koko yön viestiä seurata ja hiippailla ympäriinsä. Keli ei vaan tällä hetkellä lupaa hyvää, sillä vesisadetta ois viikonlopuksikin tiedossa. Viime vuonnahan satoi lähes koko yön, enkä kovasta yrityksestä edes jaksanut koko yötä valvoa. Muistan jossain vaiheessa olleeni niin väsynyt, että hyvä kun jaksoin teltalle saakka raahustaa ennen kuin valot sdammu yläkamarista. Viestin ratkaisut sentään heräsin taas fiilistelemään. Saa nähä miten homma suttaantuu tänä vuonna. Tuttuja pitää koettaa ainakin tsempata.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Viikko 23

Viikko 23 numeroina: juoksua 24km + lusmua työmatkapyöräilyä

Nyt sitten seuraava viikko vielä vietetään taukoa, vedetään antibiootteja ja koetetaan päästä kuntoon. Kyllä se tästä. Jukolan viestiä odotellessa...

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Uutta antibioottiakuuria ja lepoa

Pe 10.6 <> AM: pyöräily töihin rauhallisesti 5km. PM: aamuinen vastakkaiseen suuntaan toistettuna
La 11.6: lepo

Sain tulokset kontrollikokeista ja asia oli aivan niin huonoisti kun tuntemukseni olivat osoittaneet. Vieläkään ei ole pöpöjä täysin selätetty. Tilanne ei toki ole yhtä paha kun vielä kuukausi sitten, mutta antibiootteja tuli 10 päivän kuuri syötäväksi. Uuden työpaikkani lääkäri on onneksi tosi pätevän tuntuinen kaveri, ei mikään puoskari tosiaankaan. Sanoi lisäksi juuri keskustelleensa jonkin infektiogurun kanssa mykoplasmasta ja keuhkoklamydiasta. Sanoi, että sitkeitä pirulaisiahan nuo pöpöt ovat ja eivät meinaa poistua elimistöstä kirveelläkään.

Meikä etenee nyt seuraavan kaavan mukaan: nyt syödään tämä 10 päivän antibioottikuuri ja levätään juoksuista vastaavista reeneistä vielä ensi viikko. Sitten saa palata juoksun ääreen varovasti ja edetä omien tuntemusten mukaan. Jos olo ei normalisoidu tällä antibioottikuurilla, niin luvassa on 20 tai jopa 30 päivän jatkokuuri. Vaikka tiedän, että en ole ainoa, jota tää mykoplasma - tai keuhkoklamydiaoireet ovat pitkään piinanneet, niin päähänhän tilanne ottaa. Lenkki-into ois valtava ja joutuu vaan kotona himmailemaan. Toki tiedostan, että toipilaana revittely johtaa äkkiä sydänlihastulehdukseen tai muuhun vähemmän kivaan, joista lekurikin jakoi taas kerran varoitella. Malttaa siis pitäisi!!! Työmatkat koetan polkee pyörällä vaimon kanssa samaa matkaa keskustaan rauhallisesti, niin tulee siinä edes hieman "lenkin tuntua", vaikka ei paljoo lämmitäkään.

Ensi viikolla on onneksi yksi Suomen urheilukesän ehdoton kohokohta JUKOLAN VIESTI, joka juostaan tänä vuonna Virolahdella. Soittelin tuossa Porin Rastikarhuille, että mahtuisiko tällainen yksi ylimääräinen tollo kyytiin ja pitäisi moisen onnistua. Mun traditiohan on jo vuosia ollut, että vaikka itse en suunnistakaan, niin kavereita ja tuttuja olen ehdottomasti koko yön paikan päällä tsemppaamassa ja tunnelmasta nauttimassa. Onhan sinne muakin kyselty usein mukaan, mutta vielä en ole lupautunut. Ehkä tulevina vuosina, jos olen siihen aikaan terveenä ja ehjänä. Suunnistustaitoni ovat aivan susi surkeat, tosin reenamallahan niidenkin luulisi parantuvan. Jokolassa on jotain maagista, jonka vuoksi siellä jaksaa joka vuosi yön yli valvoa. Tapahtumahan tulee nykyään kattavana tv-lähetyksenäkin suorana läpi koko yön, jos ei paikan päälle pääse. Tällaista kivaa on siis onneksi tiedossa, vaikka omat reenit onkin seis.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ke 8.6 Ei hyvältä vaikuta

AM: 5km

Aamuun jäi sitten päivän juoksut ja muutkin reenit. Olo on jotenkin voimaton ja kuvottava. Joku tässä terve / sairas yhtälössä koko ajan kiskoo tuonne sairaan puolelle. Ei oo kuumetta tai tavanomaisia flunssan oireita, mutta vaan olo on selkeesti sellainen, että väsyy tavanomaista helpommin. Eikö ne mykoplasma / keuhkoklamydia - infektiot sitten meinaakaan parantua?!? Jos tilanne jatkuu niin selvittäähän ne pitää. Kontrollikokeet on niistä muutenkin toki tulossa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Ti 7.6 Hellettä

AM: 5km pyöräily
PM: 5km pyöräily ja tukilihasjumppaa
Ilta: 9km lenkki

Menin aamulla pyörällä töihin kun piti käydä laboratorioon antamassa verinäytteitä. Aattelin säästää hoitsupoloisia, että en mee sinne juosseena ja kauttaaltaan hikeä valuvana.

Päivällä lämpötila kiipesikin sitten päälle +30 C (ainakin täällä Porissa). Ainakin tarkeni, kun lähin vinttaan töistä kotiin. Kävin taannoin ostamassa sellasen muutaman sadan euron rutken tällaisia kaupunkipyöräilyjä varten, koska en oikeen viitsi mun kilpamaasturia jättää kaupunkiin lojumaan vaikka olisikin vahvoilla ketjuilla tolpissa kiinni. Vuosituhannen alussa multa vietiin 2 kertaa mun entiset hyvät pyörät alta aikayksikön ja tästä viisastuneena ajan sillä vain lenkkiajoja. Kotona hääräsin sitten hieman tulilihasjumppaa ja vasta illemmalla kävin juoksemassa 9km lenkin.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Ma 6.6

AM: 5km
PM: 5km

Eilen tuli juostua vähän liian kovalla vauhdilla. Vaikka ei olekaan varsinaisesti mikään sairas olo, niin välillä nuo keuhkot antaa kummallisella vinkumisella ilmotella itsestään, eikä aina niin positiivisessa hengessä. Tyydyin siis vielä vetämään työmatkajuoksujen voimalla enkä lähtenyt lisälenkkejä tekemään. Katsotaan mihin malliin homma etenee. Semmonen ihmeellinen fiilis on, että ei oo kipee mutta ei kyllä ihan tervekkään. Sormet ristiin, että ei nyt tulis tauteja, ei uusia eikä jälki sellaisia. Uusi viikko on täten käynnistynyt.

Viikko 22: Paluu juoksuun

Viikko 22: juoksua 63km + 10km pyöräilyä

Tuossapa siis paluuviikko numeroina. Jos vaan nyt pysys terveenä (ja tietty ehjänä) niin eiköhän tässä pian saada ladottua sellaisia määrältäänkin parempia reeniviikkoja.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Su 5.6

PM: pieni tukilihasjumppa ja 9km

Aamusella ajelin nurmikkoa pihalla ja päätin jättää kaikki reenit iltapäivään. Sitten innnostuin katsomaan Rafael Nadalin ja Roger Federerin välistä Ranskan avointen tennisfilaania ja lenkki vähän venähti iltaseen. Loistavaa tennistä olikin. Oma lenkki kulki ihan ookoosti.

La 4.6

PM: 10km

Juoksin illansuussa 10km lenkin läheltä Porin keskustaa ja pienen pätkää Kokemäenjoen laitamilla. Tuolla osalla lenkkiä nuoriso oli jo alkanut kerääntyä viettämään koulunpäättäjäisiä. Kello oli about 19.30 tuossa vaiheessa ja tunnelma oli vielä rauhallinen. Tiedä sitten mihin suuntaan on siitä jatkunut yön lähstyessä. Porukkaa ainakin oli liikkeellä paljon jo alkuillasta.

Itse lenkki sujui yllättävän hyvin. Ainoa miinus oli että mahaa hieman väänti. Porissa on kyllä todella monipuoliset ja hyvät lenkkeilymahdollisuudet. Jahka kaupungin kartta iskostuu kunnolla nuppiin, niin variaatioita löytynee vaikka kuinka paljon. Toistaiseksihan en ole vielä juossut tällä "paluuviikolla" kuin max. 10km lenkkejä, joten kunnollinen maastoihin tutustuminen alkaa kun lenkkien pituuskin kasvaa.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Samalla kaavalla mennään

To 2.6
AM: tukilihasjumppa
PM: 10km

Pe 3.6
AM: 5km
PM: 5km

Helatorstain vapaapäivänä kävin illalla juokseen 10km lenkin vähän niin kuin Porin lenkkimaastoja tutkaillen. Tänään juoksin sitten aamulla 5km töihin ja samamoisen iltäpäivällä töistä kotiin. Mitään muuta en sitten enää jaksanut / viitsinyt resuta. Katsellaan viikonloppuna millaisiin suorituksiin kunto tai fiilis antaa myötä reenailla.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Täydellinen työmatka

Ke 1.6
AM: pyöräily töihin 5km.
PM: pyöräily töistä kotiin 5km
Ilta: 8km lenkki

Eilen oli meikän eka työpäivä uudessa duunissa. Keli kun oli hyvä, niin päätin vintata töihin pyörällä. Mukana oli melkoisesti romua, joten otin vaimon pyörän ja sulloin repun lisäksi takatelineen korinkin vielä täyteen. Työpäivä menikin sitten uusia kuvioita opetellessa. Työ vaikuttaa mielenkiintoiselta kunhan vielä opin kaikki järjestelmät ja muut siihen liittyvät. Töistä sitten vinttasin kotiin ja illalla läksin vielä tekeen rauhallisen 8km lenkin.

Reenimotivaatio koki tuon työmatkan muodossa nousun vielä ihan uusiin sfääreihin. Nimittäin mun nykyinen työmatka on aivan TÄYDELLISEN mittainen juoksua ajatellan. Kotiovelta työpaikan ovelle kertyy matkaa reilu 5km (taitaa olla tarkalleen 5,2km, mutta ei olla turhan tarkkoja). Kajaanissa mun työmatka oli vain 2km, joka tuntui aamulenkiksi hieman liian lyhyeltä. Laiskana miehenä en tietenkään jaksanut töihin mennessä mitään ylimääräistä juosta ;) Sitä ennen Vantaalla työmatka oli taas 10km, joka tuntui hieman liian pitkältä, enkä juossutkaan tuolloin töihin kuin muutaman kerran. Tää 5km on juuri sopiva!!! Sen kun painaa aamuisin töihin, iltäpäivällä töistä kotiin ja sitten vielä päälle jotain, niin johan on merkillistä ellei kunto ala jossain vaiheessa nouseen. Ukko on nyt intoo täynnä kun ilmapallo. No jäitä hattuun nyt vielä kuitenkin. Pitää muistaa, että vasta ekaa viikkoa viedään noiden megasairauksien jälkeen ja juoksu on toistaiseksi ollut tosi raskasta. Suunta on kuitenkin varmasti ylöspäin ja ajatukset todella positiivisia.