Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

1.9 Ruskamaraton
25.11 La Rochelle marathon

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Viikko 4

Ma 19.1; i: keskivartalojumppa + 13km matolla, sis, 10x500m vedot, 500m palautuksella
Ti 20.1; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
Ke 21.1; a: 4km. i: 9km. Yht. 13km
To 22.1; a: 5km. i: 9km + tunnin hierointa. Yht. 14km
Pe 23.1; a: 5km
La 24.1; lepo
Su 25.1; i: kuntopiiri

Viikko 4: juoksua yht. 65km

Ei taas oikein homma luonnistu. Viikko tosin alkoi ihan mukavasti ja vedot kulkivat matolla hyvin. Tiistain iltalenkillä oikea lonkka alkoi sitten kipuilla oikein kunnolla. Kohta se ei ollut edes suurin huoli sillä vasen pohje otti jäätiköllä juoksusta ilmeisesti jotenkin nokkiinsa ja tuli todella kipeäksi. Pidin siinä kylmäpussia illalla, mutta keskiviikon lenkeillä siihen koski siihen malliin, että lyhensin illan lenkkiä merkittävästi. Sama toistui torstaina ja perjantaina en sitten enää töiden jälkeen viitsinyt suotta kinttujani kiusata. Otetaan tähän paikkaan mieluummin löysästi kun että saadaan pahimmassa tapauksessa pohkeeseen repeämä aikaan. Tuo oikea lonkkakin pitää saada jotenkin kivuttomaksi. Olen sitä koettanut venyttää ahkerasti ja tehnyt myös vahvistavia liikkeitä, mutta ei tuo ole ainakaan paremmaksi muuttunut. Pitänee käydä osteopaatilla jos hän saisi vaikka jumisia paikkoja aikaistua ja sitä kautta vaivaa poistettua.

Taas on hieman sellainen fiilis, että juoksu tuo mukanaan lähinnä kipua ja kolotusta. Ei ollenkaan kivaa. Vaivojen syykin on todennäköisesti selvillä: tämä talvi!! Että mua korpeaa nämä liukkaat kelit ja sitä myöden koko talvi. Tulis jo kevät.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Viikko 3

Ma 12.1; i: käynti fysioterapeutilla ja kuntopiiri
Ti 13.1; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 14.1; a: 5km. i: 16km. Yht. 21km
To 15.1; i: keskivartalojumppa ja 12km matolla, sis 6x1km vedot (3.40min./km) 500m palautuksella
Pe 16.1; a: 5km. i: 16km. Yht. 21km
La 17.1; p: 19km matolla, viimeiset 3km reippaammin (4.05-4.00min./km)
Su 18.1; i: 12km, viimeinen kilsa kiihdyttäen

Viikko 3: juoksua yht. 103km

On kyllä taas kelit. Liukasta on piisannut aivan riittävästi. Oikea lonkka kipuili pitkin viikkoa. Epäilen oireen tulleen nimenomaan liukkaalla juoksemisesta. Välillä se tuntui jo juoksun aikana paremmalta, mutta sitten kipu taas palasi. Vaikka nastakengät pitävätkin jäällä tosi hyvin, niin on pinta välillä muhkurainen kuin perunapelto ja askel muljuaa ikävästi. Keskiviikon aamulenkillä meinasi tulla kunnon harakanlento nurin, mutta sain kauhean venkoilun tuloksena pidettyä tasapainoni. Selkää tosin kolotti tämän jälkeen hieman, hepottaen onneksi seuraavana päivänä. Pitkä lenkki jäi tältä viikolta taas tekemättä. Meinasin ensin juosta lauantaina matolla pidempään, mutta homma kävi sen verran puisevaksi, että lopetin jo 19km tultua täyteen.

Juoksuvire on tällä hetkellä vuodenaikaan nähden jopa yllättävän hyvä, lukuunottamatta tuota lonkan kipuilua. Pitää koettaa venytellä ja jumpata aktiiivisesti jotta vaiva pysyisi kurissa, eikä ainakaan pahenisi. Vaivasta on kokemusta takavuosilta ja tiedän, että mikäli tilanne pahenee, alkaa alaselkäkin juoksun aikana kipuilla. Tämä tietää yleensä taukoa juoksuun, joten mokoma pitää koettaa estää. Ainakin varaan ajan osteopaatille, jolla käynti on aikaisemminkin tämän tyyppisiin vaivoihin auttanut. Jos vaiva pysyy kurissa, on luotto kunnon kehittymiselle tällä hetkellä hyvä. Katselin talven juoksukalenteria ja ainakin joku kympin kisa pitää koettaa käydä helmikuussa juoksemassa. Varmaan Aktia Cup ja ehkä joku muukin.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Viikko 2

Ma 5.1; i: 14km
Ti 6.1; p: 17km
Ke 7.1; a: 4km. i: 9km. Yht. 13km
To 8.1; a: 5km. i: 3km + keskivartalojmppa + 10km tv-reipas (3.58min./km) matolla + 2km. Yht. 20km
Pe 9.1; a: 5km. i: 8km. Yht. 13km
La 10.1; lepo
Su 11.1; lepo

Viikko 2: juoksua yht. 77km

Sain taas hieman kipuja riesakseni. Oikea etureisi meni jo viikon alussa aikamoiseen jökkiin. Tämä tuntui juostessa sellaisena puujalan kaltaisena kipuna. Torstain mattoreipastelu sujui aika mukavasti, mutta sen jälkeen kipu paheni ja perjantaina tuntui, että oikea lonkankoukistajakin alkaa jumiutua ja kipuilla. En tiedä onko näihin vaivoihin syynä huonot juoksukelit. Eivät ne ainakaan tilannetta helpota. On jäätä ja liukasta kun välillä iskee reipas pakkanen ja sitten taas lauhtuu. Olen pääasiassa juossut nastakengillä tämän ja edellisen viikon aikana. Nämä ovat saattaneet aiheuttaa reiden jumin joka puolestaan vaikuttaa lonkonkoukistajaan. Eipä ole eka kerta kun tästä(kin) vaivasta kärsin.

Kävin viikonloppuna Tampereella katsomassa lyhytelokuvan, jonka kaverini olivat tehneet. Aikovat lähettää sen filmifestivaaleillekin. Toivottavasti tulee menestystä. Leffan trailerin voi katsoa täältä. Lepäilyt juoksusta tulivat varmaan ihan tarpeeseen. Katsotaan alkuviikosta, millaisia tuntemuksia juoksu saa koipeen aikaiseksi.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Viikko 1

Ma 29.12; a: 4km. i: 12km. Yht. 16km
Ti 30.12; a: 5km. i: keskivartalojumppa ja 13km. Yht. 18km
Ke 31.12; a: 4km. i: 10km. Yht. 14km
To 1.1; p: kuntopiiri. i: 13km
Pe 2.1; i: 9km
La 3.1; i: 15km
Su. 4.1; i: 13km matolla, sis. 2x2km/3x1km vedot, 500m palautus jokaisen vedon jälkeen

Viikko 1: juoksua yht. 98km

Vuosi vaihtui ja uusi alkoi. Itselleni tämä tietää myös vanhenemista, sillä olen syntynyt 30.12. Tiistaina tuli 35v. mittariin, eli nelikymppinen alkaa nyt sitten toden teolla lähentyä. Reenien puolesta sujui ihan mukavasti. Lähes kaikki lenkit piti juosta nastakengät jalassa kun keli tuppasi olemaan aika liukas. Oli ottanut perjantain lomapäiväksi ja lähdimme tuolloin Maijan kanssa Keski-Suomeen. Suuntasimme ensin Keuruulle. Maija tiputti minut Mäntäntielle Riitalahden kohdalla juoksemaan, josta sitten juoksin Keuruulle äitini luokse. Tarkoitus oli juosta hieman pidempäänkin, mutta surkea keli autojen päälle roiskuttama kuravesi vei juoksusta huumorin. Mäntäntien varressa ei ole pyörätietä vasta kun aika lähellä kaupunkia ja se oli suhteellisen pottumainen juostava näin talvella. Kuinka kummassa jaksoin sitä joskus lukioiässä tampata?! Lauantaina ajelimme sitten Jämsänkoskelle Maijan porukoiden luo. Siellä ollessamme tulee usein juostua Jämsänkoskelta Jämsään ja takaisin. Niin nytkin. Menomatkalla oli valtava myötätuuli ja takaisin tullessa sitten luonnollisesti hirveä vastapuhuri. Juoksu oli kuitenkin viikon parasta. Sunnuntaina ajelimme takaisin Turkuun. Olin suunnitellut kovempaa reeniä, mutta tiet olivat tähän tarkoitukseen liian pöpperöisiä ja liukkaita. Salille ja matolle siis. Sainkin tehtyä hyvän vetoja sisältäneen pätkän.

Olen ottanut tulevan viikon maanantain myös lomapäiväksi, eli palaan töihin vasta loppiaisen jälkeen keskiviikkona. Jospa näihin vapaisiin saisi vaikka pitkän lenkin sisällytettyä.

P.S Tuli tieto, että YLE ei enää ensi kaudella (2015-2016) näytä mestareiden liigan futista. Kyllä korpeaa ja pahasti!!! Permanto sentään! Seuraan joukkuelajeita lähinnä kahta liigaa todella intensiivisesti: jenkkifutiksen NFL:lää ja futiksen mestareiden liigaa. Jälkimmäistä varten ei vielä toistaiseksi ole tarvinnut välttämättä kanavapakettia, mutta kai tämäkin on sitten edessä. Katson kyllä satunnaisesti muitankin Euroopan futissarjoja, joten näkeepä niitäkin sitten. On tämä vaan niin tympeää kun kohta pitää olla miljoona eri pakettia, jos meinaa kaiken haluamansa hähdä kotisohvalta. Eurosport pitää olla tietty aina lisäkavavana, jotta maratonit ja pyöräilyt näkyy. Todennäköisesti kaivan kiltisti kuvetta koska olen niin urheilufriikki, mutta korpeaa se silti!

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Seuraavasssa hieman yhteenvetoa päättyneestä vuodesta.

Vuoden 2014 juoksukilometrit

- tammikuu: 74km
- helmikuu: 229km
- maaliskuu: 161km
- huhtikuu: 403km
- toukokuu: 420km
- kesäkuu: 342km
- heinäkuu: 427km
- elokuu: 365km
- syyskuu: 314km
- lokakuu: 402km
- marraskuu: 328km
- joulukuu: 406km

Vuosi 2014, juoksua yhteensä: 3871km

Tästä vuodesta ei nyt jäänyt mitään kummallista kerrottavaa. Vasen polvi alkoi kipuilla jo vuoden 2013 lopussa. Heti loppiaisen jälkeen kävin lääkärissä Sakari Oravan luona selvittämässä, mikä oikein hiertää. Patellajänne oli selvästi tulehtunut ja paksuuntunut. Sakke määräsi juoksukieltoon muutamaksi viikoksi ja lisäksi käymään kerran viikossa, yhteensä 3 kertaa ESWT-hoidossa, jossa polveen kohdistettiin laitteella sellaista mekanista iskutusta. Iskutuksen piti vaivassani "rikkoa" jänteestä tulehdus pois, jolloin paksuuntunut jänne pääsee kiinteytymään normaaliin muotoonsa. Juoksutauko ja hoito tepsivätkin jopa yllättävän hyvin ja helmikuussa pääsin takaisin lenkkeilyn pariin. Maaliskuussa tuli sairastelun myötä hieman lisää pakollista taukoa ja sitten vapaaehtoisesti hankittua taukoa käsivarteen otetun uuden tatuoinnin myötä. Voikin sanoa, että treenasin päättyneen vuoden aikana kunnolla vasta huhtikuussa.

Kesäaikana sain juostua ihan kohtalaisesti, mutta jotenkin homma jäi hieman puolittaiseksi. En saanut kunnolla motivoituani itseäni koviin treeneihin ja ne jäivätkin pääsääntöisesti kokonaan tekemättä. Olin jo alkukesästä päättänyt, että en koeta maratonia juosta syksyllä. Ehkäpä se jollain tavalla söi sitten motivaatiota kovia harjoituksia kohtaan. Heinäkuun lopussa juoksin Keuruulla Hirvijrvihölkän (13,9km) todella kovassa helteessä. Sen lisäksi, että helle teki kisasta tosi tuskaisen, tunsin viimeisillä kilometreillä oikean polven sisäsyrjässä jotain kummallista. Juoksua tunne ei estänyt eikä sitä voinut edes kivuksi sanoa, mutta jokin siellä hierti. Normaaleilla lenkeillä tätä tunnetta ei sitten esiintynyt, joten en mokomaa tämän jälkeen oikeastaan edes ajatellut. Elokuun puolessa välissä sitten sama tunne palasi erään aamulenkin aikana ja pikkuhiljaa paheni elokuun edetessä. Vaiva oli kummallinen sillä se ei suoranaisesti liittynyt askeluksesta aiheutuvaan tärähtelyyn, vaan polvea koukistava liike toi oikean polven sisäsyrjään kivun. Pystyin tästä huolimatta juoksemaan suht ok:sti kunnes syyskuussa tilanne paheni. Aamulenkeillä tuntui, että polvea ei saanut koukistettua lainkaan ilman kamalaa kipua, eikä kovaa juoksua voinut ajatellakaan. Niinpä varasin taas ajan Sakari Oravalle. Vaivaksi paljastui plica, eli polven sisäsivulla sijaitseva nivelkalvo oli tulehtunut. Sakke kertoi, että vaiva ilmenee niin, että kyseisen kalvon tulehtuessa sen pinnalle kasvaa pieniä nystyröitä, joka muodostaa kalvon pinnasta epätasaisen, ikään kuin tippukiviluolan katon. Tämä sitten hirtäää juostessa ja saa aikaan kipua polvea koukistettaessa. Olen takavuosina kärsinyt kaikenlaisista polvivaivoista, mutta tämä oli uutta. Sain vaivaan kortisonipiikin, jonka piti taltuttaa vaiva yhdessä viikon juoksutauon kanssa. Jos olisin takunnut vaivani kanssa pidempään, olisi tilanne voinut Saken mukaan pahentua niin, että kortisoni ei sitä olisi enää rauhoittanut. Vaiva asettui todella hyvin ja lokakuun alussa juoksu jatkui normaalisti.

Mietin juoksevani lokakuussa joitakin kisoja, mutta kunto tuntui niin kehnolta, että hyllytin ajatuksen. Lokakuun lopussa ja marraskuun alussa sain tehtyä muutaman hyvän kovan reenin ja päätin lähteä marraskuun puolivälissä Aktia Cuppiin kokeilemaan, mitä vauhtia 10km kulkee. Oli todella positiivinen yllätys että kello näytti maalissa peräti 36.25. Tämä oli todella hyvä tulos ainoastaan muutaman kovemman reenin jälkeen kun painokin oli päässyt hieman korkealle. Ainakin luottoa tuli lisää roppakaupalla. Jos vain pääsen jatkamaan ehjänä treenejä niin eiköhän ne tuloksetkin siitä kohene. Loppuvuosi menikin ihan hyvin treenien puolesta, mitä nyt pikkujouluaika tuli otettua aika löysin rantein ja biletettyä vähän tarpeettomankin paljon.

Juoksukilometrit jäivät vuoteen 2013 verrattuna n. 900km huonommiksi, mutta yllättävän hyvin niitä kertyi loppujen lopuksi vaivoihin nähden. Kuten todettua, kovia harjoituksia tulikin sitten aika minimaalisesti, kisoista puhumattakaan. Starttiviivalle venyin huimat 3 kertaa. Toivottavasti vuosi 2015 tulee olemaan paljon edeltäjäänsä antoisampi. Päätavoitteena on tietenkin kohentaa maratonennätys uudelle kymmenluvulle, eli alittaa viimein 2:50 aikaraja. Olen jo ilmoittautunut Liverpoolin maratonille joka juostaan 14.6.2015. Siellä olisi siis luvassa ensimmäinen yritys. Täytyy toivoa, että jalat säästyisivät vammoilta, eikä tulisi pitkiä sairasteluja. Tuon plica-vamman kanssa pitää olla tarkkana, sillä lekurin mukaan se saattaa uusiutua joskus herkästikin. Lihaskuntoon ja venyttelyyn on siis myös syytä keskittyä huolella mikäli haluaa pysyä ehjänä. Ei kun kohti uusia haasteita.