Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

26.5 Terwamaraton
2.9 Ruskamaraton

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viikko 17

Ma 20.4; lepo
Ti 21.4; lepo
Ke 22.4; p: pientä keskivartalojumppaa. i: 20min. pyöräily
To 23.4; p: jalkaretä- ja pohjejumppaa. i: 60min. löysää pyöräilyä
Pe 24.4; a: 20min. pyöräily. i: 20min. pyöräily
La 25.4; i: n. 30min. pyöräilyä
Su 26.4; p: muutama km kävelyä ja muuta ulkoilua. i: pientä jumppaa

Viikko 17: juoksua 0km

Totaalinen löhöäminen tuli päätökseensä. Tiistaina leikkauksesta tuli kuluneeksi 2 viikkoa ja sen jälkeen oli lupa aloittaa mm. vesijuoksu, uinti ja pyöräily. Pyöräilyä tosin on näin alkuun suositeltavaa tehdä vain 15-20min lenkkejä kerrallaan. Tuon torstain pidempi rupeama oli sellainen, että poljin erään työkaverini mukana, joka juoksi omaa lenkkiään. Tämä sessio oli oikein hyvä sillä pyörittelin kaverin lenkkivauhtia todella pienellä vastuksella koko ajan, jolloin tuli hyvää liikettä minimaalisella vastuksella. Sovittiin että tulen olemaan lenkkiseurana tulevilla viikoilla useamminkin. Myös pientä lihaskuntoilua harrastin kotona pariin otteeseen.

Penkkiurheilun puolella oli oikein kiva viikko. Maanantaina seurasin Bostonin maratonia ja tiistaina oli hienoa katsoa kun Bayern München murskasi mestareiden liigan ottelussaan Porton tieltään. Seuraavalla kierroksella onkin vastassa FC Barcelona. Toivottavasti Bayern nuijii katalonialaisjätin toissavuoden tyyliin. Vielä kun Juventus hoitaisi Madridin katsomoon, olisi finaali miltei täydellinen. Toki kelpais mulle finaalissa Bayernin voitto Realistakin. Viikonloppuna kävin lauantai-iltana seuraamassa Aurajoen yöjuoksua Turun keskustan kupeessa ja viikko huipentui sunnuntaina Lontoon maratoniin, joka oli kyllä taas aivan huima kaikilla muilla mittareilla mitattuna paitsi Eurosportin lähetyksen tasolla.

Tästä on hyvä jatkaa maltillisa kuntoutusta. Kävelyä saa tulevalla viikolla lisätä ja ensimmäiset juoksuaskeleetkin odottavat jo vajaan kuukauden päässä :)

Kevät koittaa: näkymä takapihaltamme.

Takapihallamme on keväällä hyvää väriloistoa.

Lisää kukkaloistoa.



Tylsyyttä kotoa ennen paluuta liikuntaan. Hiukset seisoo kuten järkikin.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Viikko 16

Ma 13.4; lepo
Ti 14.4; lepo
Ke 15.4; lepo
To 16.4; lepo
Pe 17.4; lepo
La 18.4; lepo
Su 19.4; lepo

Viikko 16: juoksua 0km

Lepo ja toipuminen jatkuu. Olen pitänyt itseni kurissa enkä onneksi ole mitään remponut. Koetin muutamia kertoja jumpata jalkaa selin makuulla nostaen sitä suorana ilmaan. Jonkun verran tuntui heti sellaista kiristystä nivusessa joten lopetin aina aika pikaisesti. "Projekti" keskivartalon kasvatus sen sijaan edistyy hyvin ilman varsinaista yrittämistäkin. Uskaltauduin tänään astumaan vaa´an päälle ja tuo mokoma näytti turhankin hurjia lukemia. Ensi viikolla voin jo testata pyörällä ajoa 15-20min. lenkuroita, joten jospa tämä lineaarinen painon nouseminen ainakin hieman hidastuisi. Nythän olen käytännössä istunut töllöttimen tai tietokoneen ääressä koko päivän ja syöpötellyt jotain lähes tauotta :)

Nyt jatkamaan jännittävää eduskuntavaalien laskentaa. Tuleva viikko alkaa penkkiurheilun puolesta heti maanantain Bostonin maratonilla ja huipentuu sunnuntaina juostavaan Lontoon maratoniin, josta on taas kerran tulossa kauden ylivoimaisesti kovatasoisin koitos.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Viikko 15: Leikkaus ja toipumista

Ma 6.4; i: 30km pyöräily, josta 5km maantiellä ja 25km kuntoradoilla/poluilla
Ti 7.4; lepo, leikkaus Sairaala Neossa
Ke 8.4; lepo
To 9.4; lepo
Pe 10.4; lepo
La 11.4; lepo
Su 12.4; lepo

Viikko 15: juoksua 0km, pyöräilyä 30km

Maanantaina annoin keuhkoille viimeistä kertaa kyytiä vähään aikaan. Vinttasin maastopyörällä pääosin kuntoradoilla ja poluilla aika tehokkaan treenin.

Tiistaina marssin sitten Sairaala Neoon puukotettavaksi. Sakari Orava ja Lasse Lempainen operoivat mut. Leikkaus sujui oikein hyvin. Oravan mukaan jänne mun nivusessa oli kummallisesti "kiilautunut" väärään asentoon. Näin se oli myös pahasti arpeutunut. Jos repeämää ei olisi tullut kohtaan missä se nyt oli, niin olisi se Saken mukaan tullut tod.näk kuitenkin johonkin kohtaa nivusessa ennemmin tai myöhemmin. Operaatiossa repeämä korjattiin, sekä jänne putsattiin ja laitettiin oikealle paikalleen. Myös luuhun porattiin reikiä, ilmeisesti veren kierron vilkastuttamiseksi alueella, jolloin paraneminen sujuisi nopeammin.

Toipumisennuste on Oravan mukaan oikein hyvä. Olen jo päässyt kepeistä eroon, mutta käveleminen on vielä sellaista lyhyttä töpötystä. Heti maanantaina menen ompeleiden poistoon, jonka jälkeen jalkaa saa selin makuulla alkaa varovasti nostamaan jalkaa kivun sallimissa rajoissa. 2 viikon jälkeen kävelyn pitäisi alkaa sujua suht normaaliin tyyliin ja heti tuollöin saa Oravan ohjeiden mukaan alkaa myös polkemaan pyörää varovasti 15min. kerrallaan. Myös vesijuoksua ja uintia saa alkaa kokeilemaan puolentoista viikon kuluttua. Useiden kilometrien kävelyä voisi kokeilla 3 viikkoa leikkauksesta. Sitten se oleellisin: juoksua voi kokeilla kun on 6 viikkkoa kulunut leikkauksesta :) Orava tosin painotti, että juoksu tarkoittaa sitten muutaman kilometrin mummohölkkää aluksi, eikä mitään innostunutta riuhtomista. Vamma on kuulemma sikäli pottumainen, että se luo parantuessaan illuusion turhan hyvästä voinnista, vaikka todelliseen innostumiseen ei vielä olisikaan aihetta.

Näillä siis mennään. Maltillista kuntoutusta kehiin, niin eiköhän tästä hyvä tule. Aletaan puolentoista viikon päästä polkemaan pyörää varovaisesti ja muutenkin pikku hiljaa jumppaamaan. Tämä massakausi pitää tässä varmaan huolen, että en edes pääse juoksemaan turhan kovaa siinä vaiheessa kun sen aika tulee. Massakausi ei todellakaan ole tarkoitus toteuttaa, mutta se taitaa tulla jotenkin automaattisesti. Nytkin huomasin kaipaavani koko ajan jotain syömistä kun löhösin kotona sohvalla. Lisäksi vaimo suostui tekemään mulle herkkuja hyvin sujuneen leikkauksen kunniaksi :) No eiköhän ne kilotkin sitten karise kun taas pääsee intoa puhisten treenaamaan.

Tällaisia lettulautasia tuli vedettyä aika monta.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Viikko 14

Ma 30.3; i: 65min. wattbike, sis. 5+4+3min. kovaa raskaalla vastuksella
Ti 31.3; p: keskivartalojumppa + akilles- ja pohjetreeni portaissa. i: 35km pyöräily maantiellä
Ke 1.4; i: 1h 40min. punttisalitreeni
To 2.4; p: 50km pyöräily maantiellä
Pe 3.4; p: 25km pyöräily kuntoradoilla ja poluilla
La 4.4; p: 3h ulkoilua maastossa. i: pieni kuntopiiri
Su 5.4; p: 30km pyöräily kuntoradoilla ja poluilla. i: 2h ulkoilua maastossa

Viikko 14: juoksua 0km, pyöräilyä 140km

Tuli ihan hyvä viikko tähän juuri ennen leikkausta. Sain tehtyä jopa 5 kovaa treeniä viikon aikana. Maanantaina olin niin lammas, että menin sotkemaan salille wattbikea koska pihalla satoi kaatamalla. Ihan tehokas sessio kuitenkin. Myös keskiviikon punttitreenissä huhkin aika menevästi rautojen kimpussa. Todellista sykkeen kohotusta harrastin to, pe ja su.

Parasiten pitkiä nousuja torstain lenkiltä.
Torstaina poljin 50km Paraisen suuntaan, pätkän jossa mäkiä riittää mukavasti. Lisää haastavuutta toi vaihteleva keli. Välillä aurinko paistoi, mutta heti seuraavassa hetkessä satoi kuin saavista olisi vettä päälleen kaatanut. Lisäksi tuuli aika navakasti. Perjantaina suuntasin pois tieltä ja vinttasin kuntoratoja ja polkuja pitkin tehokkaan 25km pätkän. Tällainen maastoajo on kyllä todellista intervallirynkytystä, varsinkin kun ajelee oikein mäkisiä reittejä. Lauantaina otin puolittaisen välipäivän liikunnasta, mutta ulkoiltua tuli ihan mukavasti. Maija on hurahtanut geokätkojen etsimiseen ja olen ollut häntä siinä auttamassa. Samalla saa maastossa mukavaa reippailua.

Sunnuntain lenkillä kiipesin vesitornin viereisen mäen huipulle osana lenkkiä. Rinne tosiaan pisti puuskuttamaan.

Turun keskusta mäeltä nähtynä.

Tällaisilla radoilla kelpaa ajella. No kelpaisi kyllä juostakin.

 Sunnuntaina tein myös perjantain kaltaisen lenkin kuntoradoille ja poluille. Ajattelin laittaa keuhkot vielä kerran oikein kunnolla töihin ennen seuraavien viikkojen pakkolepoa. Onnistuikin aika hyvin ja välillä hengitys suorastaan pihisi.


Pääasiallinen treeniväline juoksun ollessa pannassa. Varmaan väline nro. 1 myös leikkauksen jälkeisessä kuntoutumisessa ennen kuin saa taas alkaa juoksemaan.

I´ll be back!!!

Ensi viikolla sitten vain treffeille kirurgin puukon kanssa, mutta kuten viikolla kirjoittamassani edellisessä blogitekstissäni "mietteitä tulevasta" kerroin, tarkoitus on tulevina vuosina kipittää entistä kovempaa.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mietteitä tulevasta

Ensi tiistaina 7.4 klo. 10:00 on leikkausaika Sairaala Neossa. Nivusen repeämä korjataan, nivusen yläpuolelta haurastunut rusto tuetaan tukiverkolla paikoilleen ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan. Summa summaarun: ilmenneet vaivat korjataan jotta päästään taas jossain vaiheessa takaisin juoksun pariin. Ajattelin tässä julkisesti pohtia, miten homma tulee tästä etenemään kun kävin juuri Neossa briiffauksessa tulevaan operaatioon liittyen.

Hyvä tai pikemminkin loistava asia on ilman muuta se, että operaation jälkeen nivunen ja lonkan seutu pitäisi tulla täysin kuntoon. Huonoa sen sijaan, että Sakari Orava ei yhtään peitellyt operaatiosta kertoessaan, että toipuminen täydelliseen juoksukuntoon saattaa kestää useita kuukausia. Nivusvammat tuppaavat kuulemma olemaan juuri paranemisen kannalta pottumaisia. Orava sanoi usein itseään toistamisen uhallakin, että paranemiseen tulee todennäköisesti liittymään illuusioita joiden mukaan jalka on jo kunnossa, vaikka niin ei todellisuudessa olisikaan. Nivusen seutuun muodostuu hänen mukaansa ensimmäisten toipumisviikkojen aikana arpikudosta joka tavallaan tukee leikattua kohtaa niin hyvin, että jalka voi tuntua jo täysin valmiilta treeneihin. Tämä on harhaa ja seurauksena on takuuvarmasti reipasta takapakkia, mikäli liian aikaisin alkaa vähänkin liikaa edes haaveilemaan kunnon treeneistä. Kiinnityskohdalle pitää Saken mukaan antaa reilusti aikaa toipua ja asennettavan tukiverkon tukea rustoalue paikoilleen. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa suunnilleen seuraavaa: Kepit saa kuulemma heittää menemään jo ensimmäisen viikon aikana mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja sitten pääsee jo kävelemään. Töihinkin voi palata jo 2 viikon jälkeen. Tämä on hyvä koska vihaan sairaslomalla kyhjöttämistä, oli syy siihen mikä hyvänsä. Noin kuukauden jälkeen saa alkaa jotain enemmän tekemään. Pyöräily ja vesijuoksu ovat niitä suositeltavia liikunnan muotoja. Näitä voi Saken mukaan kokeilla jo hieman aikaisemminkin, kunhan muistaa varoa, mutta kuukauden jälkeen hän epäili esim. juuri pyörän vinttauksen alkavan olla toden teolla mahdollista. Lihaskuntotreeniä varovasti oheen, erityisesti keskivartalon alueen treeniä ja pakarajumppaa. Pitää varmaan katella sitten joistain jotain "peppu kuntoon" - treenivinkkejä ;) Noin 2kk leikkauksen jälkeen voi sitten kokeilla juoksua!!! Tässä on varmasti se suurin koetinkivi, sillä juoksun tulee olla alkuun erittäin maltillista ja voi mennä vielä yllättävän pitkä aika sen aloittamisesta ennen kuin pääsee kunnolla treenirytmiin. Ei siis auta, malttia pitää löytyä nyt toden teolla.

Lähestulkoon jatkuvasti erinäköisitä vammoista kärsineenä mietin taannoin, että urheilun harrastamisen suhteen on 3 vaihtoehtoa:
1. Unohtaa treenaaminen ja keskittyä keskivartalon kasvattamiseen
2. Harrastaa liikuntaa sen verran, että pysyy suht hyvässä kunnossa
3. Vannoa kostoa ja pistää täysi rähinä päälle tulosten parantamiseksi

Vaikka tuo vaihtoehto 1 joskus kuulostaakin todella houkuttelevalta, niin vaihtoehto 3 on kuitenkin se selvä valinta. Vielä en ole valmis luovuttamaan, enkä suostu hyväksymaan, että olisin jo juossut parhaat tulokseni. "Ensi vuonna sitten", kuten olen usein aiemminkin joutunut ajattelemaan. En edes tiedä onko tuo vaihtoehto 2 kohdallani koskaan mahdollinen. Jotenkin tuntuu, että olisi hurjan vaikea kaivaa itseään liikkumaan ilman selvää tavoitetta tuloksista yms. seikoista. Varoitinkin joskus vaimoa, että sitten kun intoni treenaamiseen joskus loppuu, minusta tulee todennäköisesti valtava säkki joka löhöää sohvalla töllöttimen ääressä ja vyöryy silloin tällöin jääkaapille hakemaan täydennystä :)

Monia haasteita kuntoutumisessa jälleen kerran varmasti riittää, mutta sellainen johon voi itse vaikuttaa on kohdallani ilman muuta suurin: painon pitäminen kurissa. Jotenkin ennustan, että tässä koittaa ankara massakausi. Olen toivoton syöppö johon ruokaa uppoaa kuin rekikoiralaumaan ja jonka ruokahalu on kuin kyntöhevosella kevätlaitumella. En lisäksi ole liiemmin nirso juuri millekään ruualle, vaan syön kaiken suurella innolla. Jos en pääse liikkumaan, tuntuu aika varmalta, että painoni lähtee nousemaan eksponentiaalisesti. Pitää miettiä kuinka kummassa pystyisin sen välttämään? Myönnän tämän olevan todella iso haaste. Jotenkin syöminen olisi vaan saatava pysymään tasolla, jolla liikakiloja ei ainakaan mitenkään kovin rajusti pääsisi muodostumaan. Paluu treenaamiseen olisi näin ollen huomattavasti miellyttävämpi. Kun minulla vuosituhannen alkupuolella uuden vuoden tienoilla hajosi polvi enkä pystynyt useaan kuukauteen juoksemaan, niin painoni nousi 16 kiloa toukokuuhun mennessä. Taisi pahimmillaa olla jopa tuotakin enemmän. Toki silloin vietin epäsäännöllistä opiskelijaelämää, korvaavat treenit eivät innostaneet juurikaan ja biletettyä tuli turhankin usein. Kesällä olikin sitten hippasen haasteellista palata treenien pariin mokomalla ruholla. Tuon suuntainen olisi tällä kertaa koetettava välttää.

Muita kuin teenikuvioita, lähinnä julkaisutoimintaa.

Onhan näitäkin. Olen jo vuosikausia tehnyt valvataa projektia, nimeltä "100 historian suurinta urheilijaa". Mielestäni on kiinnostavaa miettiä, kuka oikein on historian paras urheilija. Projekti on ollut suuri ja haastava. Materiaalia minulla on tähän todella paljon ja jotkut tutut joskus sanoivatkin, että jos olisin käyttänyt saman ajan fiksumpaan tutkimiseen, olisi valmistunut tohtoriksi jo parikin kertaa. Eri lajen vertailu vaan on tätä listaa varten äärimmäisen vaikeaa ja niinpä päädyin kompromissiin tehdä lista "50 historian parasta kestävyysurheilijaa". Nyt kun tässä on enemmän aikaa, on tarkoitukseni tämä lista julkaista Kestävyysurheilun sivuilla. Olen alustavasti jo sopinut asiasta mogulin kanssa. Tarkoitus on esitellä vuoropäivinä mies- ja naisurheilija countdown-tyyppisesti, jolloin julkaisupäiviä kertyy alku- ja loppuraporttien kanssa hieman yli 100. Tarkoitus on aloittaa kevään suurten kapunkimaratonien jälkeen joskus huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin lista on julkaistu jo hyvissä ajoin ennen kesän lopulla tulevia yleisurheilun MM-kisoja. Tällä koetan eliminoida sitä, että julkaisuputken aikana olisi mahdollisimman vähän sellaisia urheilutapahtuamia, jotka voisivat vaikuttaa nykyisten listalla olevien huippujen sijoituksiin. Toki on esim. Tour de France kesällä, mutta kaikkia nyt ei tietenkään voi välttää. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tarkemmin.

Tarkoitus on myös saattaa opintoja eteenpäin, että valmistun vihdoin maisteriksi. Opinnot ovat olleet viittä vaille valmiit jo viimeiset 8 vuotta, mutta nyt teen ne loppuun. On hieman naurettavaa, että vuonna 2006 kun siirryin ylipistolla passiivirekisteriin, ei valmistumisesta gradun lisäksi jäänyt puuttumaan juin muutama kurssi. Teen tässä nyt nämä kurssiin pois alta ja gradu tulee sitten siihen liittyvän seminaarin kanssa ensi lukuvuonna, jolloin seminaari-istunnot järjestetään työssäkäyvän kannalta sopivasti.

Eipä tässä muuta ihmeempää. Vammat parannetaan ja vannotaan kostoa! Tuosta alla olevan kuvan tapahtumasta pistetään vielä joskus paremmaksi, paljon paremmaksi!!!

Kankaanpään maraton 19.10.2013. Matkalla kohti nykyistä maratonenkkaa.