sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Viikko 39: Seinäjoelle

Ma 21.9; a: 4km. i: 13km. Yht. 17km
Ti 22.9; i: 17km
Ke 23.9; a: 4km. i: 5km. Yht. 9km
To 24.9; lepo
Pe 25.9; lepo
La 26.9; lepo
Su 27.9; i: kuntopiiri

Viikko 39: juoksua yht. 42km

Eipä tullut kuin suunnilleen maratonin verran juoksua tähän viikkoon. Tiistain lenkki kulki mukavasti ja antoi uskoa siihen että treenaamisen aloitus on vielä nyt syksyllä oikeasti mahdollista. Torstai ja perjantai hurahtivat ammattiyhdistyksemme hallituksen ja luottamusmiesten kokouksessa. Todella mukavaa porukkaa joita on ollut ilo tuntea ja puuhastella heidän kanssaan.

Viikonloppu menikin sitten muuttopuuhissa. Maisema vaihtuu taas kerran, tällä kertaa Seinäjoelle. Pitäisi kai osata asettua aloilleen, mutta vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se nyt menikään?! Samalla vaihdan työpaikkaa ja tällä kertaa palaan takaisin vanhaan tuttuun toimeen 4½ vuoden jälkeen. Vanhojen maakuntarajojen mukaan olen asunut Keski-Suomessa, Uudella maalla, Kainuussa, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Jos opiskelu- ja työharjoittelu otetaan mukaan, niin myös Pirkanmaalla ja Pohjois-Savossa on tullut majailtua. Etelä-Pohjanmaalla en vielä olekaan tätä ennen asunut, joten katsotaan nyt sekin kolkka Suomesta. Odotan ihan innolla. Seinäjoki kiinnostaa minua kaupunkina että myöskin sijaintinsa puolesta. Matka Keski-Suomen mökille lyhenee alle puoleen, joten jospa sielläkin tulisi kesällä käytyä enemmän. Samoin matka Oulun seudulle lyhenee suunnilleen puoleen. Lappiin on toki edelleen ajamista, mutta toivottavasti sinnekin tulisi taas suunnattua viime vuosia aktiivisemmin Seinäjoki on tällä hetkellä pääkaupunkiseudun ulkopuolella Suomen suurin kasvukeskus, joten kyseessä on ihan virkeä paikkakunta.

Uusi työni alkaa ensi torstaina eli 1.10. Olemme Maijan kanssa jo ehtineet ostaa uuden läävän Seinäjoelta, joten taas ollaan iloisesti kahden asunnon loukussa. Asuntomme Turussa on kaupan ja katsojia on käynyt ihan kivasti, joten toivottavasti loukku jää mahdollisimman lyhyeksi. Jotkut oppivat kerralla, mutta me hölmöt tuppaamme aina toistamaan virheemme ;) Mitään paniikkia ei toki ole koska Maija jää vielä toistaiseksi Turkuun töihin, ainakin joksikin aikaa. Katsotaan miten tilanne tässä etenee. Eiköhän Maijallekin Seinäjoen seudulta ennen pitkää jotain mielenkiintoista löydy. Ensi viikolla teen siis mahdollisesti montakin mielenkiintoista asiaa: aloitan uuden työn, jatkan muuttamista ja otan askeleen kohti kunnon treenejä. Näistä uusi työ ja treeni ovat positiivisessa mielessä kiinnostavia, muuttaminen hieman eri tavalla.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Viikko 38: Alisa Vainio !!!

Ma 14.9; i: 1h 45min. punttisalitreeni
Ti 15.9; a: 6km. i: 7km + tunnin hieronta. Yht. 13km
Ke 16.9; i: 14km
To 17.9; i: 13km
Pe 18.9; lepo
La 19.9; lepo
Su 20.9; a: keskivartalojumppa. i: 10km hieman tavallista reippaammin

Viikko 38: juoksua yht. 50km

Oma liikkumiseni oli tällä viikolla hieman lusmua. Aloitin ihan tehokkaasti, mutta perjantaina työkevereiden kanssa pidetyt pirskeet vesittivät treenit osittain loppuviikosta. Tosin nyt sunnuntai-iltana tehty hieman reipasveuhtisempi kymppi sujui jopa nautinnollisen kevyesti.

Sitten viikon todelliseen urheilu-uutiseen. Harvoin joku urheilija säväyttää niin että hänestä pitää ihan blogin viikkopäivityksen otsikossa mainita. Eilen kuitenkin Lappeenranna Urheilu-Miehiä edustava vasta 17-vuotias Alisa Vainio (linkki nimestä Tilastopajan urheilijan tietoihin) tempaisi maratonin Joutsenossa aikaan 2:33.24. Käsittääkseni Alisa taittoi vielä matkaa täysin yksin, eli kyseessä oli todellinen soolojuoksu. Aivan mieletön veto! Vuoden ehdoton suomalaissuoritus kaikki lajitkin huomioiden. Aika taitaa olla kautta aikojen kuudenneksi paras suomalaisnaisen juoksema maratontulos. Samalla Alisa alitti kirkkaasti Rion olympiarajan, mutta hän on vielä liian nuori päästäkseen olympiamaratonille juoksemaan. Tulevaisuus näyttää kuitenkin nuorelle lahjakkaalle juoksijalle hyvältä. Jos vain motivaatiota piisaa ja vammat eivät ala kiusaamaan, vain taivas on auki. Itse toivon Alisalle hienoja juoksuja jatkoonkin. Jalat kannattaa kuitenkin pitää maassa, myös meidän fanien omissa odotuksissaan. Liika into kun tuppaa yleensä kostautumaan ja juoksijalle itselleen ilmeneekin paineita yms. Rennosti ja positiivisella asenteella vaan eteenpäin niin hyvä siitä tulee.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Viikko 37

Ma 7.9; lepo
Ti 8.9; a: 4km. i: keskivartalojumppa ja 7km. Yht. 11km
Ke 9.9; i: peini kuntopiiri
To 10.9; a: 6km. i: 4km + 90min. tenniksen pelaamista. Yht. 10km
Pe 11.9; lepo
La 12.9; i: 9km
Su 13.9; i: 12km

Viikko 37: juoksua yht. 42km

Alkuviikosta lepäsin ja otin aika kevyesti ihan suunnitellusti. Torstaina pelasin yli 2 vuoden tauon jälkeen tennistä. Tennishän oli ykköslajini suunnilleen 15 vuoden ajan. Aloitin 5-vuotiaana ja pelasin parikymppiseksi saakka. Vielä lukiossa pelasin seurojen välisiä SM-liigamatseja, mutta tennis jäi tämän jälkeen vähälle kun muutin pois kotipaikkakunnaltani. Nykyisin pelaan satunnaisesti todella harvoin. Yleensä 1-2 kertaa on vuodessa tullut mailaan tartuttua, mutta nyt oli takana poikkeuksellisen pitkä tauko. Yllättävän hyvin peli silti kulki. Kaipa se on jollain tavalla selkäytimessä kun sitä tuli vuosikausia hakattua useita kertoja viikossa ympäri vuoden. Kroppa vaan ei mokomaan ollut ollenkaan valmis. Oikea käsi tuli pelin jälkeen aivan hiivatin kipeäksi. Samoin oikean puolen alavatsan lihakset jotenkin venähtivät ja ovat edelleen arat. Myös oikean jalan akilles otti ilmeisesti tenniskentällä koikkelehtimisesta nokkiinsa kun se oli perjantaiaamuna todella arka. Lepäsinkin perjantain suosiolla koska kävelykin tuntui koskevan akillekseen. Pitäisi ottaa varmaan rennommin kun pitkästä aikaa pelaa tenniksen kaltaista pallopeliä, mutta totta kai piti pisteistä pelata, ravata pallon perässä hullun raivolla ja venyttää torsoaan ties mihin asentoihin.

Viikonloppuna kävin vaimon kanssa Naantalin kylpylässä extempore reissun. Lenkkeilin tuommoiset sopivat lenkit. Akilles alkoi rauhoittumaan, mutta oikean puoleiset alavatsalihakset ovat edelleen aika kipeät. Juoksu ei tosin ole ollenkaan eniten kipua tuottava liike vaan esin. istumasta nousu koskee paljon enemmän. Suunnittelin seuraavan viikon alkuun punttisalilla ähräämistä, mutta katsotaan nyt mihin keho taipuu.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viikko 36

Ma 31.8; lepo
Ti 1.9; a: 4km. i: 11km. Yht. 15km
Ke 2.9; i: kuntopiiri
To 3.9; i: 15km
Pe 4.9; i: 7km, sis. 8x100m kiihdytykset + 3x50kpl päkiähypyt
La 5.9; i: 13km
Su 6.9; i: 11km, viimeiset 2km kovempaa

Viikko 36: juoksua yht. 61km

Mitäs nyt? Jo toinen viikko putkeen hieman parempaa menoa. Tiistai oli ainoa hieman vaikeampi päivä. Uskon aamulenkin olleen syy tähän. Jalat ei jostain syystä tykkää aamumenosta tällä hetkellä. Illan lenkki on ollut huomattavasti vaikeampi jos olen jo aamulla koettanut ottaa juoksuaskelia. Päätinkin olla koko loppuviikon raahustamatta suotta aamuisin. Meno olikin välillä jopa nautinnollista. Ilmeisesti juoksu voi siis tällaistakin kun ei ole jatkuvia kipuja riesana. Torstain lenkin yllätettyä posiitiivisesti päätin uskaltautua perjantaina hieman kiihdyttelemään. Vähän jalat ihmetteli, että "mitä menoa tämä tällainen on", mutta aika vähäistä kipu lopujen lopuksi oli. Viikojnlopun lenkeillä hyvä fiilis sai jatoa :)

Olenko nyt oikeasti menossa parempaan suuntaan näiden vaivojen ja kipujen jälkeen? Vai onko tämä jalkojen ikivanha temppu, jossa ne antaa ikään kuin luulla kaiken olevan ok, kunnes iskevät takaisin jollain hirvittävällä vaivalla? Ainakin haluaisin uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Viikolla lenkkeily jopa hymyilytti pitkästä aikaa. Sellainen viekas ja ilkikurinen virnistys käväisi naamallani, juuri sellainen joka viestii: "jossain vaiheessa alan suunnitella kostoa". Vielä tämä aika ei ehkä ole konkreettisesti, mutta jo suunnitelman miettiminen tuo positiivista mieltä.