Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

1.9 Ruskamaraton
25.11 La Rochelle marathon

torstai 4. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 ja tulevia pläänejä

Vuosi 2017 on ohi ja on aika tehdä perinteistä yhteenvetoa. Taas kerran juoksun suhteen tavoitteet eivät täyttyneet ja vastoinkäymisiä oli. Pikemminkin kyse oli huonosta tuurista kuten sairastumisista väärään aikaan. Mitään suuria vaivoja tai muita onneksi eteen tullut. Aloitetaan juoksukilometreistä jonka jälkeen hieman kertausta tapahtumista.

- tammikuu: 364km
- helmikuu: 152km (flunssaa)
- maaliskuu: 371km
- huhtikuu: 307km
- toukokuu: 394km
- kesäkuu: 469km
- heinäkuu: 501km
- elokuu: 398km
- syyskuu: 276km
- lokakuu: 214km
- marraskuu: 327km
- joulukuu: 238km (Honolulun maraton)

Vuosi 2017: juoksus yht. 4011km

Surkea vireinen kevät

Vuosi alkoi ihan hyvissä fiiliksissä ja taas kerran olin intoa piukassa suunnittelemassa vaikka mitä hienoa. Helmikuussa iski sitten perinteinen talviflunssa seuraksi ja kuten viime vuosina on tapana ollut, ei tauti meinannut millään mennä ohi, vaan asusti elimistössä viikkotolkulla. Vireenhän moinen tietty tiputti todella alas ja hommaa piti aloittaa aika pohjilta. Juoksu oli tämän jälkeen muutenkin todella nihkeää pitkin kevättalvella ja vielä oikeastaan myöhemminkin keväällä. Hivenen vielä sairastelin huhtikuussa, tosin nyt en niin pahasti. Tämä ei kuitenkaan mielestäni selittänyt todella alavireistä juoksua. Vasta oikeastaan toukokuun lopulla näkyi valoa tunnelissa. Kovemmat treenitkin alkoivat joten kuten kulkea ja tunsi että olen vihdoin oikealla tiellä. Kesä ja treenaaminen kohti syyskuun alun Ruskamaratonia saattoi alkaa.

Hyvä kesä

Kesän treeneistä ei oikeastaan ole valittamista. Pysyin terveenä ja ehjänä, joten ihan kiva oli lenkkitossuja kuluttaa. Kuntokin koheni hitaasti mutta varmasti. Heinäkuun alun Paavi Nurmi maratonin puolikkaalla tosin tuli oikea mahalasku. En vaan jaksanut yhtään ja 14km kohdilla meno oli niin vaikeaa, että siitä eteenpäin vain hölkkäsin maaliin. En antanut tämän liikoja häiritä, sillä uskoin tekemiseni vielä tuottavan tulosta. Koko heinäkuu sujuikin treenillisesti ihan mallikkaasti. Kylmä kesä ja vähäinen auringonpaiste olivat ainoat asiat mitä kesään kaipasi lisää.

Aku Ankan tuuri

Elokuu koitti ja kunto piti viilata huippuunsa syyskuun alussa odottavalle vuoden eisimmäiselle päätavoitteelle, Levissä juostavalle Ruskamaratonille. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin juuri ennen keventelyjakson alkamista puolimaratonin Sulvassa rennon kovaa aikaan 1:22.52 ja olin luottavaisella mielellä. Mutta jo toisena vuonna peräkkäin oli tuuri ratkaisevalla hetkellä huonompaa kuin sarjakuvisa tai komediasarjoissa. Astuin tuon puolimaratonin jälkeisen viikon alussa lenkillä tulleen pakollisen puskareissun yhteydessä ampiaispesään. Tässä rytäkässä joitakin pörriäisiä pääsi lihaani tikkaamaan, muutama kinttuihin ja keskivartaloon, sekä yksi ylähuuleen. En ole allerginen, joten eipä noista punaisia patteja kummempaa seurannut. Partaa ajaessani onnistuin ylähuuleen nouseen patin rikkomaan ja tästä pääsikin sitten joku hiivatin pöpö elimistööni. Naama turposi niin, että näytti lähinnä siltä kun olisin saanut yön nakkikioskin jonossa kunnolla pataani. Myös imusolmukkeet kaulalla olivat niin turpeat että tuntui leukaluissa saakka. Marssin lekuriin selvittämään asian. Tulehdusarvot olivat korkeat ja antibiootteja piti alkaa syömään. Arvon tohtori kertoi jonkun pöpön päässeen sisään rikkoutuneen ihon kautta ja aiheuttaneen näin tulehduksen. Kysyipä vielä, että milloinka olen desinfioinut tai kunnolla puhdistanut partakoneeni terät saati koneen. Siis häh?!? Yleensä koputtelen masiinasta enimmät karvat jonnekin. Mistä hiivatista olisi tullut mieleen että tätä rumaa pärstää kuoriessa liiasta karvasta, pääseekin ihon alle joku maratonprojektin tuhoava bakteeri?! Näin kuitenkin kävi. Tulin kunnolla terveeksi vasta maratonviikon keskiviikkona. Viimeistelyt menivät ihan penkin alle, eikä olo muutenkaan ollut kovin voimakas. Päätin juosta vain 10km maratonin sijaan Levillä ja keskittyä sitten treenaamaan ennen joulukuussa odottavaa Honolulun maratonia.

Hölkkäilyä Havaijilla

Ruskamaratonin jälkeen suunnittelin ensin vetäväni loppusyksystä vaikka miten huimat treeniviikot. Lokakuussa kuitenkin sairastelin vielä lisää ja motivaatio koviin treeneihin katosi täysin. Päätin jo hyvissä ajoin, että tulen vaan hölkkäämään Honolulun maratonin joulukuussa lävit ilman mitään aikatavoitteita. Tämä olikin ihan mukavaa, tosin ehkä hieman numerolapun "väärinkäyttöä" koska kyllähän yleensä kisoissa pitäisi täysillä yrittää. Yli 3 viikkoa kestänyt Havaijin loma oli muutenkin upea tapa päättää vuosi ja jouluakin tuli vietettyä ensi kertaa lämpöisessä.

Vuoden 2017 tuomio

Juoksukilometrit jäivät vähäisiksi ja tulostavoitteet eivät täyttyneet. Eipä vuosi taaskaan mennyt harrastuksen osalta niin kun olin suunnitellut. Kouluarvosana ei kyllä nouse hääviksi ja tavoitteiden puolesta tulee täysi hylätty!

Mietintää tulevasta

Mikäli en vielä mieli täysipainoiseksi ja kiloja kerääväksi sohvan orjaksi, on vain yksi vaihtoehto: jälleen kerran vannoa kostoa!! Maratonin ennätystä olisi saatava tiputettua uudelle kymmenminuuttiluvulle, eli alle 2:50. Eipä sitten muuta kuin sanoista tekoihin. Lenkkareita sietääkin alkaa ulkoiluttaa sillä paino nousi Honolulun maratonin jälkeen vuoden loppuun oikein kunnolla ja kunto on muutenkin (taas) aika pohjalukemissa. Ensimmäinen tavoite odottaa kuitenkin jo toukokuun lopussa, sillä olen jo ilmoittautunut 26.5 juostavalle Terwamaratonille. Ja totta vieköön aion koettaa Oulun kaduilla taistella kunnon maratontuloksen eteen!

Yllättävä uutinen vuoden alkuun --> päätatoite vuodelle 2018

Kaverini on iso kiho BMW:n johdossa Tukholmassa. Kertoi että BMW on yksi New Yorkin maratonin pääsponsori ja että hän on saanut 2 osallistumispaikkaa maratonille. Toista näistä hän tarjosi minulle. Loistavaa! New Yorkin maraton kuuluu ehdottomasti niiden maratonien joukkoon, jotka haluan joskus juosta. Osallistumismaksuha sinne on julmetun kallis, eikä minulla ole viimeisen 2 vuoden aikana juostuna edes sellaista tulosta, jolla saisin varman paikan. Muutoinhan joutuu mukaan arvontaan, jonka kautta paikan saaminen on suunnilleen lottovoiton todennäköisyyttä vastaava. Kaverini mukaan ainoa ehto on, että minun on juostava BMW:n logolla varustetulla juoksuasulla. Tämänhän kyllä sopii. Alistun mielelläni kapitalismin alttarille ja olen "juokseva mainos" jos sillä pääsee New Yorkin maratonin juoksemaan. Ilmoittautumisikkuna aukeaa tammikuun puolivölissä ja päättyy helmikuun lopussa. Tuona aikana pitää koettaa sumplia asia kuntoon ja näin vuoden päätavoite odottaa marraskuun alussa New Yorkin kaduilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti