Viikko 4

Ma 25.1; i: keskivartalojumppa
Ti 26.1; i: 12km, viim. 4km tv-reipas
Ke 27.1; i: 20km
To 28.1; a: 5km. i: 9km. Yht. 14km
Pe 29.1; a: 6km + lumitöitä. i: 10km, sis. 6km vauhtileikittelyä + lisää lumitöitä. Yht. 16km
La 30.1; p: 23km
Su 31.1; p: keskivartalojumppa. i: 15km

Viikko 4: juokusua yht. 100km

Viikkon mahtui vähän sitä sun tätä. Alkuviikosta töissä venyi päivät sen verran pitkiksi että ei meinannut ollenkaan ehtiä treenailemaan. Tiistain lenkin loppuun tehty reipastelu tuntui hirmu kovalta rypistykseltä ja meno oli kehnoa. Seuraavina päivinä vire oli kuitenkin jopa yllättävän hyvä. Innostuin keskiviikkona juoksemaan vitosen suunniteltua pidempään kun tuntui niin kevyeltä. Perjantaina oli aika tehokas päivä ja vauhtileikittelykään ei ollut hassumpaa. Tätä vasten ajattelin lauantain pitkän lenkin sujuvan hienosti. Ylpeys käy kuitenkin lankeamuksen edellä. Aurinko paistoi hienosti kun lähdin päivällä lenkuttelemaan, mutta tuuli oli myrskylumemissa. Eka kymppi hurahti hyvin myötätuuleen, mutta sitten vastatuuli hyydytti miehen. Juoksin vielä peltoaukion keskellä meneviä teitä ja suojaa tuulelta ei ollut suurella osaa reittiä lainkaan. En nyt kuitenkaan ymmärrä miten ihmeessä väsyin niin totaalisesti. Vikat kilsat oli hirveää raahautumista, piti kävelläkin pariin otteeseen ja lyhentää lenkkiä muutamalla kilsalla. Kotona rojahdin aivan rättiväsyneenä suihkuhuoneen lattialle, jossa otin jonkun aikaa lukua. Tämän jälkeen istuin suihkun alla jakkaralla jonkun aikaa ennen kuin pikku hiljaa aloin tokenemaan. Olipahan raastamista. Nyt sunnuntaina juoksu tuntui taas kevyeltä. Luulenpa oppineeni tuosta lauantain kärsimyksestä seuraavat asiat:

1. Kun olet huonossa kunnossa, älä juokse pitkää lenkkiä tehopäivän jälkeen. Hyvässä kunnossa ollessa tällaiset kova - pitkä yhdistelmät peräkkäisinä päivinä tehtyinä toimivat joskus hyvinä ärsykkeinä, mutta nykyisellä kunnolla siitä seuraa vain koetun kaltaista tuskaa.
2. Älä juokse lähes myrskyluman mitat täyttävällä tuulella lenkkiä peltoaukioiden laidalla, saati sitten sellaisella tiellä joka menee keskellä peltoja. Keli vaan oli auringonpaisteen kera niin hieno, että houkutti maisemia katsomaan. Paha virhe.

Kappas vaan, satanen tuli viikon aikana kilsoja mittariin. Edellisen kerran satkun viikko tulikin juostua viikolla 6 viime vuonna, joten melkein vuosi on edellisestä aikaa. Jospa seuraavaan ei nyt menisi aivan niin kauan ;) Tuosta lauantain totaalisippaamisesta huolimatta treenifiilis on aika korkealla. Jalat tuntuvat pelaavan hyvin eikä ole liiemmin haitannut sekään, että nastakengillä pitää tuolla pääkallojäätiköllä juosta. Haastavat kelit jatkuvat varmaan vielä pitkään Eiköhän konekin ala pikku hiljaa pelaamaan kun saa treeniä tarpeeksi.