sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Viikko 10: Kirurgin veitsi kutsuu

Ma 2.3; lepo
Ti 3.3; lepo
Ke 4.3; lepo
To 5.3; i: 50min. punttisalitreeni
Pe 6.3; i: keskivartalojumppa
La 7.3; lepo
Su 8.3; lepo

Viikko 10: juoksua 0km, ei oikein korvaaviakaan

Heti viikon aluksi marssin maanantai-iltapäivänä Sakari Oravan vastaanotolle. Tuomio oli selvä: leikkauspöytä kutsuu meikäläistä. Vaivani on sellainen että se ei Saken mukaan tule muuten kuntoon vaikka pitäisin juoksusta esim. puolen vuoden tauon tai ainakin se olisi hyvin epätodennäköistä. Vaivan laatu on seuraava (suora lainaus Oravan diagnoosista: "MRI:ssä on erikoinen oikean puoleisen lantion etuliitoksen symphysis pubiksen alareunan vaurio, nk. nivelside- ja kaselikiinnityksen irtoaminen ja repeämä." Suomeksi tämä meinaa sitä, että nivusessa on varsin erikoinen repeämä, joka on aiheuttanut myös nuvisen yläpuolelle olevalle rustoalueelle vaurion. Tämä rustoalue on Saken mukaan liikahtanut hieman väärään asentoon. Operaatiossa repeämä korjataan ja rustoalue tuetaan paikoilleen siihen tarkoitetulla verkolla. Vasta leikkauksen yhteydessä kuulemma selviää, joudutaanko johonkin nivelkohtaan poraamaan luuhun naula tukemaan liitosta.

Että tämmöstä. Operaatio tulee olemaan joskus huhtikuun puolessa välissä. Sain jo perjantaina Sairaala Neosta tiedon, että vakuutusyhtiö oli sinne toimittanut maksusitoumuksen. Viimeistään ensi viikon jälkeen saan tietää tarkan ajan, mutta Orava ennakoi jo tapaamisessamme sen ajoittuvan huhtikuun puoleen väliin. Millä tavalla voin sitten reenailla ennen leikkausta? Jopa crosstrainer on Saken mukaan vaivani kannalta huono vekotin, koska lonkan seutuun pitää iskutuksen lisäksi välttää nitkuttavaa liikettä. Pyörää voi sentään polkea. Huolsinkin viikolla maastopyöräni ajokuntoon ja sillä pitänee koittaa tulevilla viikoilla hieman Turun lähiseutuja kierrellä. Reenimotivaatio vaan ei ole tällä hetkellä kovinkaan korkealla tai oikeastaan sitä ei löydy juuri lainkaan. Ainakaan tällä viikolla en viitsinyt pyörää sotkea lainkaan, enkä tehdä juuri mitään muutakaan. Pitää koettaa tulevilla viikoilla hieman ryhdistäytyä. Leikkauksen jälkeen kestää Oravan mukaan ainakin 2kk ennen kuin saan aloittaa juoksemisen uudelleen. Seuraavat juoksuaskeleet otan siis näillä näkymin aikaisintaan juhannuksen jälkeen. Pyörää saan alkaa onneksi polkea kenties jo muutaman viikon jälkeen operaatiosta. Korpeaa tietenkin aika paljon, mutta eihän tälle mitään mahda. Joidenkin kroppa vaan näköjään kerää vammoja helpommin kuin toisten ja itselleni näitä näyttää kertyvän aikamoisen runsaasti. Ainoa hyvä uutinen oli Saken vastaaotolla se, että operaation myötä hajonnut kohta pitäisi tulla täysin oireettomaksi. Katsotaan siis sitten juhannuksena, millä tavalla juoksun voi taas aloittaa.

Liverpoolin maraton kesäkuussa jää nyt tietenkin kohdallani juoksematta. Peruinkin vaimon kanssa jo hotellivaraukset Liverpooliin, mutta reissuun lähdemme silti. En ole koskaan Briteissä käynyt ja aionkin nyt tehdä maisemamatkan. Vuokraamme Manchesterin lentokentältä auton ja ajelemme sitten aina Skotlannin ylämaalle asti paikallista eloa ja hienoja maisemia katselemaan.

6 kommenttia:

  1. Se olikin sitten hieman vakavampi juttu. Kyllä se pyöräily on ihan hauskaa puuhaa, kunhan pääset hieman sen makuun. Eihän se juoksua korvaa, mutta pitää peruskuntoa yllä.

    VastaaPoista
  2. Pitää koettaa tehdä tuon pyörän kanssa kevään mittaan tuttavuutta. Jotain on pakko tehdä jos meinaa kuntoa pitää yllä, edes jollain tavalla. Mun ruokahalulla elopaino ehtii muutoin nousta juhannukseen mennessä aivan uudenlaisille lukemille :)

    VastaaPoista
  3. Voivoi :( Toivottavasti sitä motivaatiota korvaavien tekoon kuitenkin löytyisi, vaikka vaikeaa se varmasti onkin.

    VastaaPoista
  4. Täälläpäs on ikäviä uutisia :( Tsemppiä odotteluun ja kuntoutukseen!!

    PS. Millainen vakuutus pitää olla, että tuollaisia vaivoja korvaavat?

    VastaaPoista
  5. Timo: Koetan kaivaa motivaatiota, vaikka kieltämättä nyt sen laita on vähän niin ja näin.

    Mikko: Kiitos tsempeistä. Sullehan tämä odottelu ja korvaavien teko on kanssa varmaan valitettavan kirkkaassa muistissa.
    Vakuutus on tietenkin hyvä olla sitä sorttia että saa lähes kaiken mahdollisen korvattua sitä kautta :) Itse olen vakuutusyhtiöiden kauhu siinä mielessä, koska mulla on todella hyvä vakuutus. Isäni otti minulle ollessani 17-vuotias vuonna 1997. Valitettava faktahan on että tuskin tällaista näin hyvillä ehdoilla (ja hinnoilla) olevaa saa nykyään juuri mistään. Tosin en ole kauheasti asiaan perehtynyt. Minulla homma on kyllä pelittänyt hyvin. Nytkin sain mangneettikuvia varten maksusitoumuksen yhdessä päivässä, eikä tämän operaationkaan kanssa kauaa nokka tuhissut. Taisi tulla hyväksytty vastaus ylihuomenna siitä kun Orava laittoi Sairaala Neosta maksusitoumuspyynnön vakuutusyhtiöön. Tässä mielessä olen kyllä helkkarin hyvässä asemassa. Usein olen isukin kaukonäköisyyttä kiitellyt ja en tule tietenkään ikinä tätä vakuutusta irtisanomaan.

    VastaaPoista
  6. No prkl. Tsemppiä. Ei tässä oikeen muuta voi enää sanoa.

    VastaaPoista