keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ke 7.12: Mikähän tän kivun takana taas on?

AM: 5km
PM: 7km
Yht. 12km

Aamulla oli fiilis, että jospa nuo lonkka- ja nivuskivut häviäisivät pikku hiljaa, mutta mitä vielä. Kilsojen edetessä alkoi vain enemmän koskemaan. Töiden jälkeen päätin juosta kotiin pienen mutkan kautta selvittääkseni tarkammin tuntemuksia oikean lonkan seudun kipujen suhteen. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä tämä kipuilu taas ilmaantui riesakseni?!? Olen koettanut vahvistaa keskivartalon lihaksia suht aktiivisesti välttääkseni juuri lonkan seudun kivut. Olen myös venytellyt mm. lonkan koukistajia, etureiden lihaksia yms. ahkerasti, mutta ei auta. Kivun luonne on hieman kummallinen, tässä siitä lyhyt kuvaus:

Kipu tuntuu siis oikean lonkan etupuolella ja nivusessa, heijastaen lonkan ulkoreunaan. Se ei tunnu kävellessä, mutta juostessa kipu muuttuu suorastaan sietämättömäksi. Päkiähyppely tai vastaava ei myöskään aiheuta kipua, mutta juostessa jalan tärähtäessä maahan ja ponnistus tiestä aiheutta kivun välittömästi. Tämä alkoi jo marraskuun alussa ennen lomamatkaani jolloin ajattelin kyseessä olevan vain tyyliin jumitilan lonkankoukistajassa, mutta nyt olen ruennut taipumaan tulehduksen tai revähdyksen suuntaan. Tulee myös mieleen, että onko jotain häikkää kiertäjälihaksissa. Tosin tuo tärähdyksen ja ponnistuksen aiheuttama kipu antaa syytä olettaa, että kivun syynä olisi kiinnittäjät, jossa isot eureiden lihakset yhtyvät lantion lihaksiin. Nämä kaikki ovat vain tietty arvailua ja täytynee raahautua (taas kerran) syynättäväksi lekurin pakeille, mikäli kivut eivät tässä ota hellittääkseen.

Pidin juuri kylmää pussia lonkan ja nivusen seudussa. Sen verran tunnustelin, että kun sohvalla istuessa ojennan jalkani suoraksi ja nostan sitä ylöspääin, niin hieman tuntuu kipua nivusen yläpäässä ja juuri lantion luun alapuolella. Saapa nähä joutuuko tässä taas korvaavien pariin reeniä vääntämään. Lähinnä vaan tympii ja ottaa nuppiin tällä hetkellä, mutta ei kai siinä muukaan auta, mikäli peruskuntoa haluaa pitää yllä edes jollain tavalla. Vielä olen sen verran toiveikas, että uskallan toivoa vaivan häviävän kylmähoidolla, hieronnalla ja venyttelyllä, mutta se taitaa valitettavasti olle turhan optimistinen kuvitelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti