Plan for 2018, THE REVENGE is still going on:

1.9 Ruskamaraton
25.11 La Rochelle marathon

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikot 39 &40: Tauti päällä

Ma 25.9; i: 10km
Ti 26.9; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
Ke 27.9; lepo
To 28.9; lepo
Pe 29.9; lepo
La 30.9; lepo
Su 1.10; a: keskivartalojumppa. p: 7km

Viikko 39: juoksua yht. 33km

Alkuviikosta kurkku kipeytyi, mutta kun muuta ihmeellistä ei pienen röhinän lisäksi ilmaantunut, vedin normi lenkkiä maanantain ja tiistain. No tiistai-iltana sitten olo huononi lenkin jälkeen merkittävästi ja keskiviikkona makasin kotona aivan petipotilaana. Kuume laski onneksi keskiviikkoiltana. Olo oli edelleen niin kehno ettei liikunnasta voinut edes haaveille, mutta töihin hyökkäsin torstaina sutena. Inhoan yli kaiken sairaslomalla möllöttämistä ja lähden kyllä töihin välittömästi jos en aivan petipotilaana ole. Sunnuntaina tunsin sen verran flunnsa hellittäneen että kokeilin hieman jumpata ja juosta lyhyen lenkin.

Ma 2.10; i: 11km
Ti 3.10; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 10km. Yht. 16km
Ke 4.10; lepo
To 5.10; lepo
Pe 6.10; lepo
La 7.10; p: 13km
Su 8.10; i: 10km

Viikko 40: juoksua yht. 50km

Kröh, köh, köh, krääh! On tää nyt kertakaikkiaan tämän tauteilun kanssa. Sama homma kun edelliselläkin viikolla. Pari lenkkipäivää ja olo huononi jälleen merkittävästi. Taas on perin sitkeetä tämä röhisemisen pysyminen elimistössä. Mikähän hiivatti mua vaivaa?!? Taudit tuntuu tarttuvan herkästi ja sitten kun tulevat niin eivät lähde pois kirveelläkään. Perjantaina olo parani, mutta en uskaltanut vielä mitään urheilla. Viikonloppuna sitten juoksin pari kevyttä lenkkiä, mutta yllätys yllätys, henki pihisi kummasti taas sunnuntain lenkin jälkeen. Jos tää nyt ei millään katoa, pitänee marssia mykoplasmatesteihin. Alkaa meininki olla hieman kevään 2011 tuntuinen ja silloinhan kärsin myköplasman ja keuhkoklamydian takia hengitystieoireista pääsiäisestä juhannukseen.

Motivaatio ainakin on pohjissa. 9 viikkoa on aikaa Honolulun maratoniin. Onhan tässä vielä aikaakin, mutta olen vahvasti alkanut kallistua sille kannalle, että hölkkään vain maratonin Havaijilla läpi fiilistellen ja unohdan kaikki aikatavoitteet. Mua korpeaa nämä iänikuiset vastoinkäymiset! Taas on sen suuntaisia ajatuksia, että tekisi mieli viskata se kuuluisa kirves kaivoon ja vieläpä niin syvään sellaiseen, että se ei enää päivän valoa näe. Taistelenko vaan tuulimyllyjä vastaan, eli räpistelen aikani kunnes joku vaiva tai tauti tulee pilaamaan homman? Saakelin saakeli! Siltä tämä ainakin tuntuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti