Viikko 9

Ma 27.2; a: 4km. i: keskivartalojumppa + 11km. Yht. 15km
Ti 28.2; i: 10km, osin poluilla ja metikössä
Ke 1.3; a: 4km. i: 10km. Yht. 14km
To 2.3; a: 5km . i: 11km. Yht. 16km
Pe 3.3; a: 5km. i: 90min. punttisalitreeni + 5km. Yht. 10km
La 4.3; i: 13km
Su 5.3; p/i: 20km

Viikko 9: juoksua yht. 98km

Yritetäänpä taas. Aika hyvin pääsin palaamaan normaaliin treenirytmiin. Keli vaan ei taas ollut viikolla oikein paras mahdollinen. Oli jäätä, loskaa, räntäsadetta, kovaa tuulta yhditettynä pyryyn tai vesisateeseen jne. Kerran jos toisenkin ajattelin, että kuinka vihaankaan talvea. Tiistain lenkin vedin nastarit jalassa pitkin jäisiä polkuja ja osin ihan umpimetikössä. Jalat olivat aika poikki tämän rupeaman jälkeen. Perjantain salitreenin jälkeen taas koko kroppa veti todella jöötin päälle. Treeni ei sinänsä niin raskas ollut, mutta ilmeisesti taudin jäljiltä tullut monen viikon tauko kunnolliseen lihaskuntotreeniin tuntui äkkiseltään suhteettoman kovalle. Könkköstin lauantaiaamuna sängystä ylös kuin reumatautinen vanha ukko. Illalla lenkille lähtiessäkin jalat olivat kuin kakkosnelosen lankut. Tilannetta ei helpottanut se, että en laittanut nastareita jalkaan ja kylmentynyt keli oli vetänyt tiet paikoin erittäin liukkaiksi. Sunnuntaina viisastuin ja kiskoin nastarit jalkaan. Kiertelin tuollaisen puolipitkän aurinkoisessa talvikelissä luontoa ihaillen. Ehkäpä tämä talvi ei nyt aivan joka hetki ole aivan syvältä. Silti kaipaan jo lämpimiä kelejä ja pitävää juoksualustaa.

Kovien treenien juokseminen jäässä tai sohjossa on aika haastavaa eikä mulla ole tällä haavaa juoksumattoa käytettävissä. Kovia/semikovia lenkkejä ja mäkivetoja pitäisi silti alkaa jossain määrin tekemään. Tällaisella tasaisella taapertamisella suorituskyvyn noususta voi nimittäin vain haaveilla.