Ma 11.7; i: 14km
Ti 12.7; i: 13km
Ke 13.7; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
To 14.7; a: 6km. i: 1km + 7,5km + 500m avojaloin nurmikolla. Yht. 15km
Pe 15.7; i: 15km
La 16.7; p: keskivartalojumppa. i: 3km + 3 x n. 650m mäkivedot, välissä hölkkää mäki alas ja 1.30min. tauko alhaalla + 3km. Yht. 10km
Su 17.7; i: 24km
Viikko 28: juoksua yht. 111km
Alkuviikko oli raskasta. Viime viikonlopun kisa painoi jaloissa ja kuten viime kirjoituksessa kirjoitin, otti muutenkin todella koville. Keskiviikkona alkoi sujua paremmin ja loppuviikon lenkit sujuivat huomattavasti kevyemmin lukuunottamatta noita lauantain mäkivetoja jotka tuntuivat kerta kaikkiaan kamalilta. Työkaveri neuvoi pitkän ja rankan nousun Jouppian laskettelurinteen huipulle. Tarkoitus oli revitellä sitä 5 kertaa ylös, mutta jo kolmannen vedon jälkeen puhti oli aivan poissa. Päätin että en vedä tahalleni itseäni aivan punaiselle ja jätin treenin paria rypistystä lyhyemmäksi. Viikon päätteeksi vedin mukavalla fiiliksellä tuollaisen semipitkän. Ranskan ympäriajon seuraaminen on hieman sotkenut normaalia treenirytmiä. Tuo torstainkin kummallinen merkintä meinaa sitä, että ryntäsin tuon 1km suorinta tietä töistä kotiin hirven askelin Tourin vuoristoetappia seuraamaan. Vasta illalla etapin jälkeen juoksin sitten lisää. Myös sunnuntain pitkälle lähdin vasta n. klo. 18:50 kun Tourin etappi oli ohi. Vielä viikko mennään näin sillä viimeisen viikon Alppietappeja ei kerta kaikkiaan voi missata.
Viikon kovimmat kestävyysurheilusuoritukset tehtiin kuitenkin Saksan maalla, tarkemmin Rothissa jossa käytiin triathlonin täysmatkan perinteinen suurkisa Challenge Roth. Saksan hallitseva Havaiji Ironmanin voittaja Jan Frodeno hurjasteli 3,8km uinnin, 180km pyöräilyn ja maratonin verran juoksua aikaan 7:35.39 joka on ylivoimainen uusi täysmatkan ME-aika. Entinen merkkipaalu 7:41.33 oli maamies Andreas Raelertin nimissä samaiselta Rothin reitiltä vuodelta 2011. Naisten kisassa niin ikään hallitseva Havaijin voittaja Sveitsin Daliela Ryf ei jäänyt yhtään pahemmaksi. Hän voitti kisan kautta aikojen kolmanneksi kovimmalla naisten ajalla 8:22.04. Ryf oli pitkään edellä Chrissie Wellingtonin täysin lyömättömänä pidettyä ME-aikaakin 8:18.19, mutta taipui lopussasiitä muutaman minuutin. Kisa oli kuitenkin osoitus, että Ryfillä on potentiaalia ehkä joskus vielä siirtääkin Wellingtonin ennätys historiaan, jota en uskonut olevan edes mahdollista vielä tämän sukupolven aikana. Hienoa oli tätäkin koitosta katsoa. Koko sunnuntaipäivä menikin sohvalla lojuessa aamusta alkaen aina illan lenkkiin saakka. Että sellasta on "urheilu" tässä taloudessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti