Viikko 4: Keskeytys Dubain maratonilla

Ma 21.1; am: 8km matolla
Ti 22.1; lepo, matkustus Dubaihin
Ke 23.1; am: 8km, josta 1km 3.56
To 24.1; lepo
Pe 25.1; am: 1km + Dubain maraton: keskeytys 27km kohdalla + 1km. Yht. 29km
La 26.1; lepo
Su 27.1; lepo

Viikko 4: juoksua yht. 45km

Karvas pettymys tuli siis Dubain maratonilla. Ei mennyt Suomen miekkosilla hyvin, sillä Timo keskeytti myös 29km kohdalla ja Hyryläisen Janne niin ikään samoilla hujakoilla. Onneksi sentään Hyryläisten pariskunnasta Anne-Mari intoutui oikein kunnon loikkaan ja teki upean oman ennätyksensä 2:44.13, joka on samalla naisten kotimainen kärkitulos.

Meno Dubaihin

Dubaihin saavuimme vaimon kanssa vasta keskiviikkoaamuna, sillä jo tiistaiaamuksi kaavailtu lentomme myöhästyi 12 tuntia. Onneksi tieto tästä tuli tekstiviestillä meille ennen kuin ehdimme lähteä Porista Vantaalle ajamaan. Kaiken huipuksi lento kesti suunnilleen tunnin suunniteltua pidempään, kun Dubaissa oli aamulla kova sumu ja ruuhkaa, joten laskeutumislupaa ei tullut. Kierreltiin siinä sitten Persianlahden yllä rinkiä. Hotellille saavuimme keskiviikkoaamuna noin klo. 9.00. En kuitenkaan halunnut enempää rytmiä sekoitella, vaan otin ainostaan lyhyet nokoset ja lähdin klo. 11:00 Timon kanssa lenkille. Juoksimme 8km, josta 1km kumpikin veti suunniteltua maratonvauhtiaan. Tämän jälkeen kävimme hakemassa numerot. Illalla meninkin vedin sitten lyhyet päiväunet, joista huolimatta nukuin autuaasti yli 10 tuntia seuraavana yönä. Torstai meni rennosti hengaille ja tankkaillen perjantain koitosta varten.

Maratonpäivä

Dubain maratonin lähtolaukaus pamahtaisi klo. 7:00 aamulla, joten heräsin klo. 5:00. Hieman aamiaista naamaan ja kisavermeet ylle. Niiden päälle vedin kylmän suojaksi risat ja nuhjuiset oloasuvermeet, jotka voi sitten ehittää mäkeen ennen lähtöä. Olin majoittunut taktisesti noin 15min. kävelymatkan päähän startista ja siirtyminen lähtöalueelle aamun pimeydessä sujui siis vaivatta. Verkkasin noin 1km verran ja valuin sitten lähtöalueelle. Tungin ihan eturivin paikoille eliittijuoksijoiden taakse, jossa tapasin myös Timon ja Hyryläiset. Anne-Mari oli ilmoitellut etukäteen myös tavoittelevansa alle 2:50 aikaa, joten kaavailin hänestä mahdollista seuraa. Kuten Anne-Marin tuloskin osoitti, oli hän aliarvioinut kuntonsa (tod.näk. taktisesti) paljon. Tämän huomasin heti lähtölaukauksen paukahdettua, sillä Timon lisäksi molemmat Hyryläiset katosivat nopeasti horisonttiin. Kello kertoi ekoilla kilsoilla kuitenkin, että itse vedin tosi tasaisesti 4min/km vauhtia, eli olin ihan omassa suunnitelmassani, he vain latoivat paljon nopeammin. Juoksu eteni ihan hyvin 10km paalulle, jonka ohitin ajassa 40.04. Tästä 5km eteenpäin alkoi kuitenkin oikea akillesjänteeni kipuilla ja samoin etureisissä tuntua epämiellyttävälle. Jatkoin silti tasaisesti eteenpäin, mutta 20km paalulla jalat tuntuivat olevan jo sellaisessa kunnossa, mitä niiden pitäisi olla vasta 35km jälkeen, jos sittenkään. Vauhti oli myös hidastunut ja puolimatkan ohitin ajassa 1:27 ja risat, eli jo reilut 3min. jäljessä tavoiteaikaa. Sinnittelin aika hyvää vauhtia 25km kodhalle, mutta homman luonne alkoi olemaan aika selvä. Jalat eivät vaan kestäneet iskutusta ja muuttuivat tuskaisen kipeiksi "pölkyiksi". 27km paalulla päätin sitten homman olevan tässä, koska näillä mun kintuilla ei kerta kaikkiaan enää vedettäisi 15 kilsaa tv-kovaa. Hengitys pelasi hyvin ja kunto tuntui muutenkin olevan ihan hyvä, joten sitä vasten tuntui tosi hölmöltä keskeyttää. Jalat vaan loppuivat alta ihan totaalisesti. Tunne jota en aikaisemmin tällä tavalla kokenutkaan. Keskeytys oli lisäksi "urani" vasta toinen, Pirkkalan yöhölkässä vuonna 2011 tapahtuneen lisäksi, jolloin vatsa sekosi.

Jälkimietteitä

Miksi sitten näin kävi? Olin kuitenkin reenannut suht ehjänä / terveenä koko pitkän syksyn ja suurimman osan kesästäkin sitä ennen. Kunto tuntui hyvälle, omasta mielestäni jopa selvästi paremmalta kuin ennen 2010 Amsterdamin maratonia. Timo ja Janne olivat keskeyttäneet aika lailla samoihin ongelmiin. Syyksi epäilimme yhdessä iskutuksen puutetta reeneissä viimeisten kuukausien aikana. Kun omia reenejä mietin niin Suomeen taas talvi pysyvästi jo marraskuun lopulla, jonka jälkeen juoksu on ollut pitkälti lumessa tarpomista tai matolla tapahtuvaa, jos liukkaat kelit ovat estäneet pihalla juoksemisen. Tein pääsääntöisesti paria ratareeniä lukuunottamatta kaikki kovat harjoitukset tuona aikana matolla kun se ei pihalla ollut mahdollista. Näillä pehmeillä alustoilla lompottaminen ei vaan ole oman johtopäätökseni mukaan tuonut riittävää iskutuksen kestoa siihen, että maraton menisi ilman ongelmia kisakengillä. Oikea akilles tuntui myös vielä pari päivää maratonin jälkeen tosi kipeältä ja sitä en osaa sanoa mistä mokova johtuisi. Nyt kipu tuntuu levon myötä jo asettuneen kuitenkin aika lailla kokonaan.

Tästä on suunta vain ja ainoastaan ylöspäin. Tällä viikolla palaan tässä pikkuhiljaa reenien pariin. Helmikuun alussa pitää alkaa pohtia uutta projektia, joka tulee varmast olemaan maraton loppusyksystä. Teemaa ei tarvitse kauaa miettiä sillä se on varsin selväti K O S T O  !!!