Vuosi 2023 on päättynyt ja vuosi 2024 alkanut. Kirjoitetaanpa näin vuoden ensimmäisenä päivänä perinteinen yhteenveto menneestä vuodesta, lähinnä juoksutreenien näkökulmasta. Tai no... samoin kuin edellisenkin vuoden yhteenvedossa, voidaan puhua lähinnä treenaamattomuudesta.
Aloitetaan listaamalla vuoden 2023 juoksukilometrit:
- tammikuu: 188km
- helmikuu: 191km
- maaliskuu: 201km
- huhtikuu: 201km
- toukokuu: 147km
- kesäkuu: 209km
- heinäkuu: 162km
- elokuu: 161km
- syyskuu: 172km
- lokakuu: 226km
- marraskuu: 143km
- joulukuu: 144km
Vuosi 2023: juoksua yht. 2145km
Kun edellisen vuoden treenejä ajattelee, toiminnan siitä voi kiteyttää yhteen lauseeseen, jota toistelin itselleni pitkin vuotta: "Kohta aloitan treenaamaan". Se oli vakaa plääni ihan vuoden alusta lähtien, joka jäi sitten pelkälle suunnitteluasteelle. En vaan millään ole saanut kaivettua vieläkään motivaatiota takaisin. Motivaatio on loistanut poissaolollaan jo vuoden 2022 alun akillesjänteen leikkauksesta lähtien. Kinttuhan tuli tuolloin hyvään kuntoon ja keväästä 2022 saakka olen ollut ehjänä.
Jotain positiivista sentään sen suhteen, että sain nyt pitkin vuotta liikuntaa edes jotenkin harrastettua. Ovathan nämä vuoden juoksukilometritkin hyppäys vuodesta 2022 selvästi ylöspäin, jolloin lusmuilin aika totaalisesti ja könysin vain 848km koko vuoteen. Silti määrät ovat valovuosien päässä kunnon treenistä, jota tarvittaisiin mikäli aion vielä hyviä tuloksia juosta. Painokin putosi sieltä päälle 90kg lukemista 84kg hujakoille, tehden toki välillä sahausliikettä. Syömistähän minä en itseltäni vahdi saati rajoita, paino tippuu liikkumalla jos on tippuakseen. Tietenkin vuoden alussa melkoiseksi möhröksi paisunutta ruhoa oli aika haastavaa lähteä juosten liikuttamaan :)
Osallistuin vuoden aikana myös viiteen kilpailuun, joiden tulokset olivat seuraavat:
- 18.3 Maantiejuoksu cup, osa V (10km): 41.43
- 8.7 Kisamakkara, osa II (5km): 20.51
- 12.8: Kisamakkara, osa III (5km): 20.21
- 9.9 Ruskamaraton (puolimaraton): 1:46.02
- 30.9 Kisamakkara, osa IV (5km): 20.28
Kisat vedin läpi parhaan kykyni mukaan vaikka toki tiesin jo ennen koitoksia, että mistään hyvistä tuloksista ei voi edes haaveilla. Tulokset kertovat kunnosta karua kieltä. Edes 5km matkaa en päässyt alle 4.00/km vauhtia. Pudotus 3 vuoden takaiseen ennätyskuntoon on ollut siis raju kun tuolloinhan maratonkin taittui 3.58/km keskivauhdilla.
Kun yli 2½ vuoden tauon jälkeen asetuin 10km starttiviivalle Vantaan maantiejuoksu cupin viimeisessä osakilpailussa maaliskuussa, ennekoin matkasta tulevan tuskainen. Ja sitä se todella oli! Jossain 6km jälkeen oli tunne, että kuolen tänne ennen kun pääsen maaliin. Puuskutin kuin veturi ja askeleet lömpsyivät painavina asfalttiin, mutta vauhti oli surkeaa. Tällä reitillä olin tätä ennen parhaimmillaan juossut 36.25 ja huonoimmillaankin 37.30. Nyt sitten kolisi päälle 41min. ja yhtään kovempaa en olisi päässyt vaikka susilauma olisi takana jahdannut.
Heinäkuun alussa osallistuin ensimäistä kertaa Teemu Plantingin ideoimaan 5km Kisamakkaraan, joka on kerta kaikkiaan hieno kisaformaatti. Siinä jokaiselle juoksijalle on määritetty lähtöaika oman silloisen tason mukaan. Eli siis huonommat lähtevät etumatkalta kovempien jahdattavaksi ja luonnollisesti ensimmäisenä maaliin tullut voittaa. Kisan tuomaristo on yleensä onnistunut kunkin tuloskunnon arvioinnissa erinomaisesti ja viimeisellä kilometrillä nähdään kovaa taistoa sijoituksista. Lähtötaso on vielä arvioitu niin, että kisaa ei kyllä voita, ellei ylitä hieman tasoaan. Itse pääsin tähän heinäkuun kisaan reilulta etumatkalta jahdattavaksi koska kuntoni oli tunnetusti huono. Tuomaristo oli onneksi arvioinut tasoni vielä juoksemaani aikaa 20.51 huonommaksi ja onnistuin kisan voittamaan heti ensimmäisellä yrityksellä. Helpolla se ei tullut, sillä jo 3km jälkeen oli aivan nakit ja muusi. 4km kohdalla ramakan ylämäen jälkeen yökkäilin oksennusta, mutta luonne ei antanut periksi lopettaa. Normaalia juoksufiilistä kehnompi olo johtui osaltaan varmaan myös viikkoa aikaisemmin vietetyistä kaverin rajuista polttareista, joissa tuli juopoteltua 2 päivää likipitäen aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Seuraava startti oli Kisamakkara 12.8, joka oli samalla kisajärjestäjän Teemun Plantingin 50v. juhlakisa. Väkeä oli viivalla normaalia enemmän tämän erityisen tilaisuuden kunniaksi. Tällä kertaa tuomaristo ei armoa tuntenut lähtöaikani määrityksessä ja niinpä takaa kovemmat juoksijat vyöryivät ohitseni oikealta ja vasemmalta. Kuitenkin 30s onnistuin parantamaan edellisen kuukauden tulostani ja maalissa piti jälleen hetki kerätä itseään tienpinnassa huohottaen. Kisan jälkeen olikin isolla porukalla hienoa juhlistaa Teemun viisikymppisiä.
Minähän en tunnetusti kesä-, heinä- ja elokuussa lomaa pidä. Syyskuu sen sijaan on itselleni vakiokuukausi viettää lomaa joka vuosi, niin tänäkin vuonna. Ja jo perinteeksi tulleen tavan mukaan lähdin Lappiin, tarkemmin Leville tutun kaveriporukan kanssa. Reissumme ajoittuu aina Levin Ruskamaratonin viikonloppuun, joka juostiin syyskuun toisen lauantaina 9.9.2023. Päätin lähteä puolimaratonin tapahtumaan juoksemaan, vaikka kunto olikin moista matkaa silmällä pitäen luvattoman kehno. Ajattelin hölkätä sellaisella mukavuusalueella ilman totista rypistystä. No eihän sekään tässä kunnossa onnistunut! Jossain 11km jälkeen jalat alkoivat kramppailla ja oli selvää että viimeisestä 10km matkasta tulee tuskainen. Välillä hölkkäsin, välillä kävelin, välillä pysähdyin venyttelemään... matka ei tuntunut loppuvan koskaan. Jalat hirveässä jöötissä raahauduin maaliin ajassa 1:46.02. Plääh! Kisan jälkeen "palauduin" sitten Levin tyyliin sopivasti kavereiden kanssa eloamme juhlistaen, eli 2 päivää vilahti tukevassa humalassa. Jäin Lappiin vielä seuraavaksi viikoksi syksyn ruskan väreistä ja maisemista nauttimaan.
Vielä kerran raahasin ruhoni starttiviivalle vuoden viimeiseen Kisamakkaraan syyskuun lopussa. 5km "kulki" aikaan 20.28, joka oli taas aivan kaikki mitä pystyin kropasta irti kiskomaan. Ja ohihan jahtaajia taas painui vikalla kilsalla enkä mahtanut yhtikäs mitään.
Puuhastelin kyllä sellaista pientä liikuntaa pitkin vuotta, eli ihan ei mennyt tosiaan edellisen vuoden tyyliin sohvalla lojumiseksi. Viikkokilometrit pyörivät useimmiten 30-50km välillä, muutamina viikkoina hieman enemmän ja usein myös vähemmän. Ei siis kovin kummoista. Lihaskuntoa olen myös pyrkinyt ylläpitämään tekemällä viikossa 1-2 harjoitusta. Kokemus on osoittanut, että jos ylipäätään meinaan haaveilla kunnon treenaamisesta, pitää lihaskunnosta ja voimatasosta huolehtia. Muutoin vammat kolkuttavat ovella ääntäkin nopeammin. Tätä sain hieman parannettua, mutta lähtötaso tässä(kin) oli vuoteen aivan susisurkea.
Mietintöjä tulevasta
Vuoden lopussa taivuin vuosien tauon jälkeen sellaiseen ihmeeseen, että suunnittelin tulevia treenejä. Täytin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä 44 vuotta. Kestävyyslajeissa erityisesti tällaisen harrastelijan on varttuneemmallakin iällä mahdollista vielä parantaa tuloksia, mutta tämä vaatii tietenkin motivaatiota treenata päämäärätietoisesti. Pari tuttua kaveria juoksivat tänä vuonna uudet maratonennätyksensä, toinen vähän alle 45v. iässä ja toinen hieman ennen kuin täytti 46v. Lisäksi kun toimin Päivi Kauppisen huoltajana SM-maratonilla, jossa hän veti nelossijalle uudella 50-vuotiaiden pohjoismaiden ennätyksellä 2:49.42, antaa tämmöinen inspiraatiota itsellekin.
Katsotaan saisiko tässä hommasta kiinni usean vuoden kestäneen suvantovaiheen (lue: lusmuilun) jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti