torstai 12. huhtikuuta 2012

Hiippailua Keski-Suomessa

Ma 9.4
PM: pientä tukilihasjumppaa ja 11km

Ti 10.4
PM: 13km

Ke 11.4
PM: 2 tuntia tenniksen pelaamista

Lomaviikon alussa suuntasin kotiseudulleni, elikkä Keuruun maisemiin. Maanantaina juoksin kevyen kympin lenkin Keurusselän maratoonareiden kanssa höystettynä omalla lisäkilsalla. Oli ihan mukavaa nähdä vanhoja juoksututtuja. Mukana oli ihan kovia vanhoja menijöitä, mm. Ahosen Tuomo, joka on joskus pistellty maratonin 2:44 ja risat. Kun aloitin juoksuharrastuksen 1990-luvun puolivälin jälkeen kunnolla, niin Tuomo, Ryynäsen Esa ja muut vanhat konkarit laittoivat tuolloin hölkkäkisoissa usein meille nuorille jauhot suuhun. Yleensä (liian) kovan alkuvauhdin jälkeen kun itellä alkoi askel painaa, niin nämä kokeneet konnat yleensä vasta lämpenivät. Hienoa nähdä, että he jo eläkeiän lähestyessä tai jo eläkkeellä olleessann, yhä jaksavat lenkkeillä aktiivisesti. Tuomo oli käynyt juuri pistelemässä 1:35 puolikkaan veteraanien MM-kisoissa.

Tiistaina kolusin yksin 13km verran Keuruun keskustaa ja lähimaastoja. Aika harvoin tulee enää Keuruulla vierailtua, patisi kesäisin mökillämme Keuruun lomahotellin lähistöllä. Mökiltä lenkit yleensä suuntautuvat maastoliikuntakeskuksen koviin maastoihin. Meikä on muuten ollut kartoittamassa Keuruun maastoliikuntakeskuksen kartalle vuosituhannen alussa, ennen kun sitä alettiin kunnolla rakentamaan. Olin tuolloin yliopistovuosieni alkuaikaan kesäisin töissä Keuruun kaupungin maanmittaustoimessa. Tämä karoitus on jäänyt elävästi mieleen, koska oli hirveä helle ja joutui päivät rypemään kovissa maastoissa aivan tolkuttomassa ryteikössä.

Keskiviikkona kävinkin sitten Jyväskylässä kummipoikaa perheineen morjestamassa. Kävin myös vanhan kaverini kanssa mätkimässä tennistä pari tuntia Hutungissa. Hyvinhän se vielä sujuu, vaikka edellisestä pelikerrasta oli kulunut jo lähes 2 vuotta. Kai se aina pysyy jollain tavalla "selkäytimessä" kun keltasta karvapaloa tuli aikoinaan hakattua vuosikausien ajan lähes päivittäin. Pitkän tauon jälkeen vaan käsi tuppaa tulemaan aivan törkeä kipeeksi ja niin nytkin.

Edelleenkaan ei olo ole tautien jälkeen aivan normalisoitunut. Ohimoita särkee ilmeellisesti ja olo on muutenkin hieman sellainen puolitehoilla kulkevan oloinen. Pitää kattoo mitä tuleman pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti