sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Viikko 16

Ma 17.4; p: 13km. i: 7km. Yht. 20km
Ti 18.4; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 19.4; lepo
To 20.4; lepo
Pe 21.4; lepo
La 22.4; p: keskivartalojumppa
Su 23.4; i: 7km

Viikko 16: juoksua yht. 45km

Selvisi syykin voimattomuuteen ja jaksamattomuuteen. Oireiltaan täysin kummallinen tauti iski päälle. Kummallinen tämä on ollut siksi, että kaikki mun taudeille tyypilliset oireet ovat puuttuneet. Yleensä saan aina ensin kovan kurkkukivun ja sitten muut röhinät, mutta nyt ei ole ollut lainkaan kurkkukipua, hengitysteiden röhinää, köhää taikka nuhaa. Ainoastaan todella voimaton olo ja kuume ovat olleet taudin oireet. Liekö tätä ollut jo viime viikonloppuna kun en jaksanut lenkeillä mihinkään. Alkuviikosta vaikea meno jatkui. Kun sitten tiistai-illan lenkillä loppuivat voimat tavallista tai oikeastaan aika löysääkin vauhtia juostessani aivan totaalisesti, tiesin jotain olevan pielessä. Vikoilla kilsoilla tuntui että taju lähtee. Keskiviikkona nousikin sitten kuume. Lauantaina ei enää kuumetta ollut, mutta en lähtenyt lenkille vielä intoilemaan. Nyt sunnuntaina juoksin varovaisen seiskan, eikä mikään surkea olo ollut, joskin ei mitenkään virkeäkään.

Ei tämä nyt suju. Tarkoitus oli aloittaa kunnolla treenaamaan, joten tällainen kevättauti ei todellakaan ole missään muodossa toivottu vieras. Töistähän tämä taas varmaan tuli kun siellä on porukka sairastanut. Mulla on nykyään umpisurkea vastustuskyky. Tuntuu että kun joku köhäiseekin lähelläni, saan heti taudin riesakseni. Toista se oli takavuosina kun sairastelut olivat harvinaisia. No joo, toki sitten oli kaikenlaiset vaivat koko ajan riesana. Pitäisi varmaan vaan röhnöttää sohvalla ja kitata olutta niin ei vaivais vammat eikä taudit (katkeruutta äänessä).

Onneksi Lontoon maraton oli tänään juurikin niin huikea juoksu kun etukäteen oli hehkutettukin. Seurasin sitä salibandyliigan tuoreen pronssimitalijoukkueen Seinäjoen Peliveljien luottopakin Harri Karjalan kanssa.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Viikko 15

Ma 10.4; lepo. i: tunnin hieronta
Ti 11.4; a: 5km. i.: 15km. Yht. 20km
Ke 12.4; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
To 13.4; i: 16km
Pe 14.4; i: 4km + 5x500m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas ja 1min. tauko alhaalla + 3km. Yht. 12km
La 15.4; p: keskivartalojumppa. i: 16km
Su 16.4; p: 9km

Viikko 14: juoksua yht. 89km

Ei kulje, ei sitten ollenkaan. Alkuviikko meni vielä ihan suht mutkattomasti. Hieronta teki hyvää ja seuraavina päivinä juoksu kulki edes jotenkin siedettävästi. Perjantain mäkivedot kulkivat sitten niin kuin kovemmat treenit ovat tupanneet viime aikoina kulkemaan, eli surkeasti. Väsyin lisäksi aivan luokattoman paljon, siis olotila treenin jälkeenkin oli tosi väsynyt. Lauantain lenkin loppua kohti tämä väsymys näkyi ja loppu lenkki oli tosi väsynyttä taaperrusta. Ajattelin tämän olevan vain normaalia treeniväsymystä, mutta kun nyt sunnuntaina lähdin pitkää lenkkiä tekemään, ei hommasta tullut yhtään mitään. Olin vitosen jälkeen jo aivan kuitti. Viimeinenkin into juoksuun loppui kun sen kuuluisan kanan lento. Päätin jättää homman siihen ja kurvasin suorinta tietä kotiin.

En nyt ymmärrä mikä tässä oikein mättää. Mitään tautia ei ole päällä enkä ole nukkunutkaan mitenkään huonosti. Silti ei vain jaksa, ei sitten yhtään. Olen treenannut sen verta lusmusti, että kaikki ylikunnon mahdollisuudet voi kyllä myös laskea pois kuvioista. Ainahan mulla juoksu toki ottaa tietyllä tapaa "takapakkia" kun alan tehdä kovempia treenejä ennen kuin meno sitten jossain vaiheessa aukeaa, mutta nyt on jotenkin todella vaikeaa. Suunnitelman mukaan kohta pitäisi oikeasti alkaa kroppaa ahdistamaan ja juuri tällä hetkellä moisen ajatteleminenkin hirvittää.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Viikko 14

Ma 3.4; i: 10km
Ti 4.4; lepo
Ke 5.4; a: 4km. i: 13km. Yht. 17km
To 6.4; a: 4km. i: keskivartalojumppa + 13km. Yht. 17km
Pe 7.4; i: 4km + 4x1500m vedot, 2min. palautus vetojen välissä + 3km. Yht. 13km
La 8.4; a: 5km
Su 9.4; p/i: 25km

Viikko 14: juoksua yht. 87km

Viikko alkoi kurkkukivulla. Maanantaina menin työmatkalle Tampereelle, jossa kävin illalla tutuissa Hervannan maisemissa kympin kiertämässä. Koska kurkkukipu oli seuraavana päivänä entistä kovempi, päätin pitää lepopäivän. Usein mulla flunssat alkaa juuri kurkkukivulla ja mietin jo että mitähän seuraavaksi. Olo oli muuten hyvä ja kun mitään muita oireita ei ilmaantunut, niin ajattelin juosta keskiviikkona. Kipu alkoi seuraavina päivinä talttua eikä mitään tautia tullut lainkaan. Kurkku lienee vain pahemman kerran ärtynyt teillä vallinneesta valtaisasta katupölyn määrästä.

Perjantaina maha oli kuralla ja ravasin töissäkin veskissä tuon tuostakin. Päätin silti vetää illaksi suunnittelemani vetotreenin koska olo ei tuntunut heikolta. Kovassa tuulessa kiskotut 1500m pätkät veivät kuitenkin miehestä kaikki mehut. Olo viimeisen vedon jälkeen oli kammottava. Nojasin polviin ja yökkäilin, mutta varsinaista oksennusta en tien viereen läjäyttänyt. Raahauduin tämän jälkeen muutaman kilsan matkan kotiin ja rojahdin pitkäksi aikaa suihkuhuoneen lattialle istumaan. Lauantaina tyydyin vitosen aamulenkkiin ja kävin illalla kannustamassa Seinäjoen Peliveljet voittoon Helsin Eräviikingeistä salibandyliigan välierisä. Nyt viikon viimeisenä päivänä lojuin ensin töllöttimen ääressä Pariisin maratonia katsellen. Iltapäivällä mukavan pitkän lenkin. eno ei ollut mitään hulppeaa, mutta suorastaan huippuhyvää verrattuna moniin aikaisempien päivien tekemisiin. Kansalaisvelvollisuus, eli äänestäminenkin pitää vielä käväistä suorittamassa. Hyökkään uurnille perinteiseen tyyliin viimeisten minuuttien aikana. Viimeisenä äänestäjänä saan aina kysyttyä paikallisen äänestysprosentin :)

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Viikko 13

Ma 27.3; a: 6km. i: 13km. Yht. 19km
Ti 28.3; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 29.3; i: 4km + 10x200m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas ja 30s huili vetojen välissä + 3km. Yht. 11km
To 30.3; a: 4km. i: 13km. Yht. 17km
Pe 31.3; i: 13km, sis. 5km tv-kova ja lopussa 4x100m kiihdytykset
La 1.4; p: pieni kuntopiiri. i: 17km
Su 2.4; p: 10km

Viikko 13: juoksua yht. 104km

Paluu ruotuun. Tämä alkaa olla turhan tuttu mantra hoettavaksi. Pitäisi yrittää pysyä tekemisen meiningissä kiinni eikä vähän väliä lipsua lusmuilemaan jos jonkinlaisten tekosyiden varjolla. Tiistaina oli todella vaikeaa. Tähän oli tosin selkeä syy sillä maha oli koko päivän sekaisin ja veskissä sai ravata jatkuvasti. Energiat olivat aivan loppu ja juoksu hirveää raahautumista. Onneksi mokoma loppui tiistaihin ja keskiviikkona oli normaali fiilis. Mäkivedot eivät tosin kummasti kulkeneet, mutta tämä johtuu vain huonosta kunnosta. Samaa voi sanoa perjantain kovasta vitosen pätkästä. Jos meinaan juosta suunniteltua maratonvauhtia kovempaa (@4.00) edes muutaman kilsan, joudun revittämään likipitäen täysiä. Huhtikuukin vaihtui jo, eli kevätkunto on surkealla tolalla.

Ilmoittauduin juuri ennen tämän tekstin kirjoittamista mukaan Ruskamaratonille. Syyskuun alussa pitäisi siis olla kunnossa. Kokemukseni mukaan kesä hurahtaa ohi yhdessä hujauksessa, joten kovinkaan paljoon lusmuiluun ei kyllä ole varaa mikäli meinaan juosta lähellekään tavoitevauhtiani.