sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Viikot 3 & 4

Ma 15.1; lepo
Ti 16.1; a: 6km. i: 60min. kuntopiiri + 5km. Yht. 11km
Ke 17.1; a: 8km. p: tunnin hieronta
To 18.1; i: 11km
Pe 19.1; lepo
La 20.1; lepo
Su 21.1; i: 13km

Viikko 3: juoksua yht. 43km

Etukäteen oli jo tiedossa, että viikkoon tulee paljon sellaisia päiviä joihin voi olla hankala ympätä treenejä. Jotenkin myös laiskotti ja tuloksena oli oikeaa lusmuilua. Maanantaina en vain yksinkertaisesti viitsinyt hilata ruhoani lenkille, en aamulla enkä töiden jälkeen. Tiistaina sentään sain suht laadukkaan kuntopiirin tehtyä ja keskiviikon hieronta teki kyllä totaalisen jumissa oleville jaloille hyvää. Perjantaina lähdin heti töiden jälkeen ajelemaan pakettiauton ja peräkärryn kanssa Vantaalta Seinäjoelle, josta toin lauantaina messevän määrän tavaraa uuteen lääväämme. Nämä 2 päivää humahtivat siis tehokkaasti tavaroiden pakkamisessa, purkamisessa ja asettelussa enkä taaskaan vaan jaksanut kiskoa lenkkikenkiä jalkoihin. Treenaaminen pitäisi kuitenkin jo oikeasti aloittaa...

Ma 22.1; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ti 23.1; i: keskivartalojumppa ja 13km
Ke 24.1; lepo
To 25.1; a: 7km. i: 13km. Yht. 20km
Pe 26.1; i: 15km
La 27.1; p: 3km + 8x500m vedot, 500m hölkkäpalautuksella + 2.5km. Yht. 13km
Su 28.1; i: 23km

Viikko 4: juoksua. yht. 101km

Hieman sain nyt ryhtiä tekemiseen. Lauantaina tehty vetotreeni tosin osoitti karulla tavalla missä nyt mennään. Kunto on kehno eikä kovaa jaksa juosta pätkän vertaa. Juoksu on muutenkin sellaista jotenkin kankeaa könkköstämistä, mutta kovaa juokseminen ihan hirveää. Kun alkaa lyödä löylyä kiukaalle ja kierroksia "koneeseen", henki vaan pihisee ja väsy iskee miltei välittömästi. Tähänhän ei luonnollisesti auta muuta kuin traanata lisää. Ehkä tämä toimii nyt starttina hyvälle treenikeväälle, ainakin toivottavasti.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Viikko 2

Ma 8.1; i: 13km
Ti 9.1; i: pieni kuntopiiri
Ke 10.1; a: 5km. i: 13km. Yht 18km
To 11.1; i: 11km, sis. 7k vauhtileikittelyä ja lopussa 3x100m kiihdytykset
Pe 12.1; i: 11km
La 13.1; i: 15km
Su 14.1; a: 10km

Viikko 2: juoksua yht. 78km

Ei tämä nyt oikein lähde liikkeelle. Johtunee tietty suurimmaksi osaksi siitä, että kunto on aika kehno eikä treenit siksikään kulje kovin häävillä tavalla. Tähän vaivaan luonnollisesti auttaa treenaaminen eikä mikään muu ;) Peruslenkit sujuu kyllä ihan ok fiiliksellä, mutta torstain vauhtileikittely paljasti karvaan totuuden. Heti kun koetan oikeasti juosta ja lisätä hiemankin pökköä pesään henki vain pihisee ja väsy iskee. Tekemistä siis piisaa, mutta sehän hommassa onkin niin hienoa ja samalla kauheaa, että ilmaiseksi ei saa yhtikän mitään.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Viikko 1

Ma 1.1; lepo
Ti 2.1; lepo
Ke 3.1; a: 5km. i.: 8km Yht. 13km
To 4.1; a: 5km
Pe 5.1; i: pieni keskivartalojumppa + 14km
La 6.1; p: 11km
Su 7.1; i: 12km

Viikko 1: juoksua yht. 55km

Aika nihkeä startti vuoden treeneihin. Alkuviikosta olin... sanotaanko nyt vaikka ettäb "väsynyt" uuden vuoden juhlinnasta kavereiden luona. Viikon puolesta välistä tein sitten tuollaisia pieniö peruslenkkejä. Ensi viikolla olisi tarkoitus päästä kiinni normaaliin arkirytmiin kunnolla.

Tuohon mainitsemaani New Yorkin maratonin reissuun otankin vielä hieman tuumaustauon. Tarkoitus olisi sinne lähteä hyvällä kaveriporukalla, mutta nyt tästä porukasta eräät kertoivat, että ovat suunnitelleet niihin aikoihin tänä vuonna matkaa Japanin suuntaan, joten täytyypä miettiä, juoksenko BMW:n väreissä vielä tänä vuonna, vai siirränkö tämän ensi vuoteen. Kaverini BMW:ltä kertoi, että ei ole ongelmaa jos päättäisinkin lähteä vasta tulevina vuosina, koska saavat kuulemma nämä juoksupäikat myös ensi vuoden kisaan. Ei siis tehdä vielä hätäisiä päätelmiä. Ainakin nuo Suomen maratonin, Terwamaraton keväällä ja Ruskamaraton syksyllä pidetään jo nyt aika "kiveenhakattuina" suunnitelmina.

torstai 4. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 ja tulevia pläänejä

Vuosi 2017 on ohi ja on aika tehdä perinteistä yhteenvetoa. Taas kerran juoksun suhteen tavoitteet eivät täyttyneet ja vastoinkäymisiä oli. Pikemminkin kyse oli huonosta tuurista kuten sairastumisista väärään aikaan. Mitään suuria vaivoja tai muita onneksi eteen tullut. Aloitetaan juoksukilometreistä jonka jälkeen hieman kertausta tapahtumista.

- tammikuu: 364km
- helmikuu: 152km (flunssaa)
- maaliskuu: 371km
- huhtikuu: 307km
- toukokuu: 394km
- kesäkuu: 469km
- heinäkuu: 501km
- elokuu: 398km
- syyskuu: 276km
- lokakuu: 214km
- marraskuu: 327km
- joulukuu: 238km (Honolulun maraton)

Vuosi 2017: juoksus yht. 4011km

Surkea vireinen kevät

Vuosi alkoi ihan hyvissä fiiliksissä ja taas kerran olin intoa piukassa suunnittelemassa vaikka mitä hienoa. Helmikuussa iski sitten perinteinen talviflunssa seuraksi ja kuten viime vuosina on tapana ollut, ei tauti meinannut millään mennä ohi, vaan asusti elimistössä viikkotolkulla. Vireenhän moinen tietty tiputti todella alas ja hommaa piti aloittaa aika pohjilta. Juoksu oli tämän jälkeen muutenkin todella nihkeää pitkin kevättalvella ja vielä oikeastaan myöhemminkin keväällä. Hivenen vielä sairastelin huhtikuussa, tosin nyt en niin pahasti. Tämä ei kuitenkaan mielestäni selittänyt todella alavireistä juoksua. Vasta oikeastaan toukokuun lopulla näkyi valoa tunnelissa. Kovemmat treenitkin alkoivat joten kuten kulkea ja tunsi että olen vihdoin oikealla tiellä. Kesä ja treenaaminen kohti syyskuun alun Ruskamaratonia saattoi alkaa.

Hyvä kesä

Kesän treeneistä ei oikeastaan ole valittamista. Pysyin terveenä ja ehjänä, joten ihan kiva oli lenkkitossuja kuluttaa. Kuntokin koheni hitaasti mutta varmasti. Heinäkuun alun Paavi Nurmi maratonin puolikkaalla tosin tuli oikea mahalasku. En vaan jaksanut yhtään ja 14km kohdilla meno oli niin vaikeaa, että siitä eteenpäin vain hölkkäsin maaliin. En antanut tämän liikoja häiritä, sillä uskoin tekemiseni vielä tuottavan tulosta. Koko heinäkuu sujuikin treenillisesti ihan mallikkaasti. Kylmä kesä ja vähäinen auringonpaiste olivat ainoat asiat mitä kesään kaipasi lisää.

Aku Ankan tuuri

Elokuu koitti ja kunto piti viilata huippuunsa syyskuun alussa odottavalle vuoden eisimmäiselle päätavoitteelle, Levissä juostavalle Ruskamaratonille. Pari viikkoa ennen h-hetkeä juoksin juuri ennen keventelyjakson alkamista puolimaratonin Sulvassa rennon kovaa aikaan 1:22.52 ja olin luottavaisella mielellä. Mutta jo toisena vuonna peräkkäin oli tuuri ratkaisevalla hetkellä huonompaa kuin sarjakuvisa tai komediasarjoissa. Astuin tuon puolimaratonin jälkeisen viikon alussa lenkillä tulleen pakollisen puskareissun yhteydessä ampiaispesään. Tässä rytäkässä joitakin pörriäisiä pääsi lihaani tikkaamaan, muutama kinttuihin ja keskivartaloon, sekä yksi ylähuuleen. En ole allerginen, joten eipä noista punaisia patteja kummempaa seurannut. Partaa ajaessani onnistuin ylähuuleen nouseen patin rikkomaan ja tästä pääsikin sitten joku hiivatin pöpö elimistööni. Naama turposi niin, että näytti lähinnä siltä kun olisin saanut yön nakkikioskin jonossa kunnolla pataani. Myös imusolmukkeet kaulalla olivat niin turpeat että tuntui leukaluissa saakka. Marssin lekuriin selvittämään asian. Tulehdusarvot olivat korkeat ja antibiootteja piti alkaa syömään. Arvon tohtori kertoi jonkun pöpön päässeen sisään rikkoutuneen ihon kautta ja aiheuttaneen näin tulehduksen. Kysyipä vielä, että milloinka olen desinfioinut tai kunnolla puhdistanut partakoneeni terät saati koneen. Siis häh?!? Yleensä koputtelen masiinasta enimmät karvat jonnekin. Mistä hiivatista olisi tullut mieleen että tätä rumaa pärstää kuoriessa liiasta karvasta, pääseekin ihon alle joku maratonprojektin tuhoava bakteeri?! Näin kuitenkin kävi. Tulin kunnolla terveeksi vasta maratonviikon keskiviikkona. Viimeistelyt menivät ihan penkin alle, eikä olo muutenkaan ollut kovin voimakas. Päätin juosta vain 10km maratonin sijaan Levillä ja keskittyä sitten treenaamaan ennen joulukuussa odottavaa Honolulun maratonia.

Hölkkäilyä Havaijilla

Ruskamaratonin jälkeen suunnittelin ensin vetäväni loppusyksystä vaikka miten huimat treeniviikot. Lokakuussa kuitenkin sairastelin vielä lisää ja motivaatio koviin treeneihin katosi täysin. Päätin jo hyvissä ajoin, että tulen vaan hölkkäämään Honolulun maratonin joulukuussa lävit ilman mitään aikatavoitteita. Tämä olikin ihan mukavaa, tosin ehkä hieman numerolapun "väärinkäyttöä" koska kyllähän yleensä kisoissa pitäisi täysillä yrittää. Yli 3 viikkoa kestänyt Havaijin loma oli muutenkin upea tapa päättää vuosi ja jouluakin tuli vietettyä ensi kertaa lämpöisessä.

Vuoden 2017 tuomio

Juoksukilometrit jäivät vähäisiksi ja tulostavoitteet eivät täyttyneet. Eipä vuosi taaskaan mennyt harrastuksen osalta niin kun olin suunnitellut. Kouluarvosana ei kyllä nouse hääviksi ja tavoitteiden puolesta tulee täysi hylätty!

Mietintää tulevasta

Mikäli en vielä mieli täysipainoiseksi ja kiloja kerääväksi sohvan orjaksi, on vain yksi vaihtoehto: jälleen kerran vannoa kostoa!! Maratonin ennätystä olisi saatava tiputettua uudelle kymmenminuuttiluvulle, eli alle 2:50. Eipä sitten muuta kuin sanoista tekoihin. Lenkkareita sietääkin alkaa ulkoiluttaa sillä paino nousi Honolulun maratonin jälkeen vuoden loppuun oikein kunnolla ja kunto on muutenkin (taas) aika pohjalukemissa. Ensimmäinen tavoite odottaa kuitenkin jo toukokuun lopussa, sillä olen jo ilmoittautunut 26.5 juostavalle Terwamaratonille. Ja totta vieköön aion koettaa Oulun kaduilla taistella kunnon maratontuloksen eteen!

Yllättävä uutinen vuoden alkuun --> päätatoite vuodelle 2018

Kaverini on iso kiho BMW:n johdossa Tukholmassa. Kertoi että BMW on yksi New Yorkin maratonin pääsponsori ja että hän on saanut 2 osallistumispaikkaa maratonille. Toista näistä hän tarjosi minulle. Loistavaa! New Yorkin maraton kuuluu ehdottomasti niiden maratonien joukkoon, jotka haluan joskus juosta. Osallistumismaksuha sinne on julmetun kallis, eikä minulla ole viimeisen 2 vuoden aikana juostuna edes sellaista tulosta, jolla saisin varman paikan. Muutoinhan joutuu mukaan arvontaan, jonka kautta paikan saaminen on suunnilleen lottovoiton todennäköisyyttä vastaava. Kaverini mukaan ainoa ehto on, että minun on juostava BMW:n logolla varustetulla juoksuasulla. Tämänhän kyllä sopii. Alistun mielelläni kapitalismin alttarille ja olen "juokseva mainos" jos sillä pääsee New Yorkin maratonin juoksemaan. Ilmoittautumisikkuna aukeaa tammikuun puolivölissä ja päättyy helmikuun lopussa. Tuona aikana pitää koettaa sumplia asia kuntoon ja näin vuoden päätavoite odottaa marraskuun alussa New Yorkin kaduilla.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Joulukuun puuhasteluja

Päivitetäänpä tännekin hieman tekemisiä. Jäin siis lomalle marraskuun lopussa ja 5.12 matkustimme vaimoni kanssa Havaijin saarille. Siellä vietimme suurimman osan joulukuusta, sillä Suomeen palasimme vasta joulun jälkeen 27.12. Tätä kirjoittaessani vuosikin on jo vaihtunut, joten edessä ovat vuoden 2018 haasteet ja tavoitteet. Juoksutavoitteiden osalta kirjoittelen lähipäivinä perinteisen edellisen vuoden yhteenvedon ja mietintöä tulevasta vuodesta. Tässä kuitenkin vielä joulukuun viikkojen satoa:

Ma 4.12; p: keskivartalojumppa. i: 13km
Ti 5.12; a: 9km
Ke 6.12; lepo
To 7.12; a: 10km
Pe 8.12; p: 3km + 2x1km kovaa + 3km. Yht. 9km
La 9.12; a: keskivartalojumppa. p: 6km, sis. 4x100m kiihdytykset
Su 10.12; a: 1km + Honolulun maraton: 3:15.54. Yht. 43km

Viikko 49: juoksua yht. 90km

Havaijille lensimme tiistain ja keskiviikon aikana. Suunnilleen vuorokausi tuli koneessa istuttua. Reittimme oli Helsinki-Tukholma, Tukholma-Los Angeles ja Los Angeles-Honolulu. Onneksi pisimmällä pätkällä Tukholmasta Losiin kone oli aika tyhjä ja pääsimme täysin tyhjillä penkkiriveillä vetämään unta palloon. 

Honolulussa majoituimme täksi viikoksi Waikiki Beachin itäpäätyyn maratonin lähtöä silmällä pitäen. Maratonia edeltävinä päivinä härväsin tuttuja rutiineja, vaikka olin jo etukäteen päättänyt juosta kisan löysästi vailla aikatavoitteita. Startti tapahtui sunnuntaiaamuna klo. 5:00 paikallista aikaa. Tämä tiesi sitä, että laitoin herätyskellon rämisemään klo. 3:00 aamuyöstä. Hieman temmoin aamiasita (tai yöpalaa) maaruun ja lähdin hölkkäämaan noin kilsan matkan hotellilta maratonin starttiin. Mielenkiintoista oli nähdä 26000 juoksijan kokoontuvan pimeässä lähtöön. Honolulun maraton on muistaakseni osallistujajoukoltaan Yhdysvaltojen viidenneksi suurin.

Itse maraton ammuttiin liikkeelle valtavalla ilotulituksella, jota en kuitenkaan liiemmin jäänyt pällistelemään, vaan laitoin töppöstä toisen eteen. Oli tullut juotua vähän turhan ramakasti ennen satrttia ja heti parin kilsan jälkeen piti tehdä reissu pusikkoon. Pimeilla kaduilla se ei tuottanut pulmaa, eikä mokoma haitannut kun taivalsin vailla tavoiteaikaa :) Lompotin sellaista tasaista @4.35-4.30 kilsavauhtia, joka tuntui mukavalle lenkkeiluvauhdille. Melkein pari tuntia saimme juosta pimeässä ennen kuin aurinko nousi. Silti oli Havaijille tyypillinen trooppisen lämmin keli. Kun alkoi valkenemaan, iski sadekuuro päälle ja tuuli ikävästi vastaan. Jos olisi tosissaan ravannut, olisi sade luultavasti vain miellyttävästi viilentänyt menoa, mutta vastatuuli taas haitannut matkan tekoa. Nyt kumpikaan ei haitannut. Sade loppui aika pian ja loppumatka meni koko ajan kirkastuvassa kelissä. Mukava oli kyllä juosta, vaikka hieman rumerolapun raiskaustahan tällainen lenkkeily kisassa on. Kysessä oli ennemminkin pitkä lenkki kuin kisa. Tällä tavoin taivaltaessa oli tietty myös se etu, että saatoin havainnoida kaikkea kiinnostavaa juoksun aikana. Juoksutovereista eniten pisti silmään reilun 25km jälkeen tapahtunut vauhdin lisäys todella suurella porukalla. Väkeä painoi ohi oikealta ja vasemmalta, sekä karkasi kohti horisonttia ryhmästä, jonka mukana olin siihen saakka suht samaa vauhtia edennyt. Kummastelin tätä sillä maaliin oli kuitenkin 16-17km matkaa. Mietin että mitenhän moni tulee vielä ennen maalia selkä edellä vastaan ja näinhän siinä kävi, että sain ohittaa 35km jälkeen melkein kaikki nämä rynnineet kaverit. 38-40 kilsat olivat vielä aika ramakkaa ylämäkeä, jossa uupuneita maratoonareita tuli selkä edellä vastaan tosi paljon. Ei moni tuntunut jotenkin ehkä tajuavan viimeisen kympin julmuutta kun 25km jälkeen alkoi innosta puhkuen rynniä. 

Maratonin jälkeen vietimme iltaa toisen suomalaispariskunnan Timon ja Sarin kanssa jotka myös olivat juoksemassa. Muina päivinä polkumme eivät sitten enää reissussa kohdanneetkaan.

Ma 11.12; lepo
Ti 12.12; a/p: 3h patikontia. i: 10km
Ke 13.12; i: 9km
To 14.12; lepo
Pe 15.12; p: tunti suppausta + 6km
La 16.12; i: keskivartalojumppa
Su 17.12; i: 9km matolla, sis. 2 mailia kovaa

Viikko 50: juoksua yht. 34km

Maratonilla lusmuilusta kertoo sekin, että jalkani olivat jo alkuviikosta tosi vetreät. Tiistain kiipeäminen Diamond Head kukkulalle ja patikoiminen tulivuorenkraaterin maastoissa eivät tuottaneet mitään tuskaa. Maanantaina olimme muuttaneet toiseen hotelliin vastakkaiselle puolelle Waikiki Beachia, jossa majailimme aina lauantaihin saakka, jolloin lähdimme viikon kestävälle risteilylle. Sunnuntaina kiersimme autolla ympäri Mauin saarta ja olipahan hienoja maisemia ja uskomattoman paljon upeaa koettavaa. Tiedän että on maailman säälittävintä menna kuntosalin matolle juoksemaan kun maisemia ja lämmintä keliä on tarjolla, mutta näinpä vain tein kun en enää jaksanut koko päivän rupeaman jälkeen lähteä ulos laivasta lenkille. Tästä saa ja pitääkin muistuttaa mua maailman tappiin saakka. 

Ma 18.12; p: 14km
Ti 19.12; i: 10km matolla
Ke 20.12; p: 13km
To 21.12; i: pientä jumppaa
Pe 22.12; p: 13km
La 23.12; lepo
Su 24.12; p: 10km

Viikko 51: juoksua yht. 60km

Maanantaina tuli lenkkeiltyä Kahuluin kaupungissa Mauilla. Samana iltana laiva lähti kohti seuraavaa etappia, Hilon kaupunkia Big Islandilla. Sieltä teimme myös koko päivän kestäneen retken, joka suuntautui tuliperäisen saaren aktiivisesti savuavia kraatereita, höyryäviä lähteitä yms. hienoa pallistelemään. Samoin kun sunnuntaina, tein laivaan palattuamme tiistaina lenkin laivan kuntosalin matolla = säälittävää. Keskiviikkoaamuksia laiva risteili toiselle puolelle Big Islandia, Kailua-Konan kaipunkiin, josta starttaa lokakuussa aina triathlonin merkittävin kisa Havaiji Ironman. Olikin suorastaan pakollista lähteä lenkille ironmanin maaliviivan kohdalta. Torstaiksi laiva reissasi Kauain saarelle, joka on Havaijin pääsaarista pienin ja jyrkkärantaisin. Suurimmalle osaa saaresta ei mereltä käsin pääse lainkaan koska rannat ovat niin jyrkät ja kohoavat korkeuksiin. Ensimmäinen Jurassic Park ja Peter Jacksonin ohjaama King Kong on kuvattu saarella. Törsäsimme torstaina helikopterilentoon saaren yllä, joka oli kyllä rahojen väärti. Perjantaina vielä tuli käytyä lenkilläkin saaren hienoissa maisemissa. Lauantaina sitten risteilimme takaisin Oahun saarelle Honoluluun. Majoituimme loppureissuksi vielä eri hotelliin, tällä kertaa Waikiki Beachin paraatipaikalle. Siellä tuli sitten jouluaatto vietettyä meren kohinassa ja palmujen alla :)

Ma 25.12; p: 8km
Ti 26.12; lepo
Ke 27.12: lepo
To 28.12; i: keskivartalojumppa
Pe 29.12; i: 12km
La 30.12; lepo
Su 31.12; a: 6km

Viikko 52: juoksua yht. 26km

Joulupäivän vietimme vielä täysin Havaijin lämmössä, mutta tiistaina sitten piti lähteä hienon 3 viikon jälkeen takaisin kohti Suomea. Koska Suomi on Havaijin ajassa täydet 12h edellä, tuntuivat pari päivää humahtavan matkatessa nopeasti. Aikaerorasitus ei itselläni ollut kuitenkaan ollenkaan niin paha kuin sellaisista paikoista jossa se on esim. 5-9h Suomen aikaan nähden eroa.

Koska pitkänkin loma täytyy joskus loppua, tulen palaamaan töihin heti uuden vuoden päivän jälkeen tiistaina 2.1.2018. Samalla aloitan työt Vantaalla uudessa työpaikassa. Lauantaina toimmekin lisää tavaraa Seinäjoelta Vantaalle ja uuden vuoden vietimme kavereiden kanssa Helsingissä. Havaijin matkan aikana saimme ilouutisen, että vaimonikin sai töitä Hensingistä ja aloittaa siellä helmikuun alussa. Nyt sitten pitäisi Seinäjoelta saada vielä läävä myytyä. 

Vuoden vaihtumisen myötä täytyy taas aloittaa kunnolla treenaamaankin, vaika tuo liukas jäätikkö ja sohko tuolla eivät olekaan houkuttavin juoksukeli. Tulevista tavoitteista sitten eri tekstissä tarkemmin kuten alussa lupasin. Vuoden vaihdoshan tietää mulle aina myös vanhenemista, koska synttärini ovat 30.12. Nelikymppinen on taas vuotta lähempävä...