sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Viikko 42

Ma 16.10; i: 17km
Ti 17.10; p: 7km. i: 2km + 4km/3km/2km kovaa, 1km hölkkää kovien välissä. Yht. 20km
Ke 18.10; p: 1km + pieni kuntopiiri + 1km. i: 15km. Yht. 17km
To 19.10; a: 7km. i: 10km, sis. lopussa 3x100m kiihdytylset. Yht. 17km
Pe 20.10; a: 7km, sis. 3x100m kiihdytykset
La 21.10; p: 4km + Wihan kilometrit (puolimaraton): 1:22.45. Yht. 25km
Su 22.10; p: 12km

Viikko 42: juoksua yht. 115km

Ensimmäinen kunnon treeniviikko sitten elokuun lopun. Tiistain kova treeni tuntui kerta kaikkiaan kamalalle. Jaksoin juuri ja juuri pitää yllä muutaman kilsan ajan @4.00 vauhtia kun revitin aivan sata lasissa. Mietin että ei terve! Ajatuksena oli lähteä Tampereelle juoksemaan puolimaraton lauantaina Wihan kilometreille, mutta tämän tiistaisen treenin jälkeen kisailu, edes treenimielinen sellainen ei oikein jaksanut innostaa. Päätin kuitenkin lähteä ja perjantaina ajelin Tampereelle kaverini luo. Mukava olikin nähdä. Saunottiin, katsottiin leffoja ja turistiin joutavia. Kaverini on alkanut harrastamaan laatukahveja ja jauhaa itse kahvipavut. Olikin astetta parempaa settiä kun itse kotona keittämäni perussumppi :)

Lauantaina sitten kisapaikalle Pirkkahallille. Wihan kilometreillähän juostaan sellaisella kaavalla, että aamulla klo. 9:00 starttaa 100km, 50km ja päivän ensimmäinen maraton. Iltapäivällä klo. 15:00 sitten starttaa päivän toinen maraton ja puolimaraton. Mielestäni tällainen iltäpäivän starttiaika on mahdollisimman tympeä, mutta kaikkeen pitää sopeutua. Kisassa kierretään 3,333km mittaista rinkiä, joka puolikkaalla kierretään 6 kertaa + ekalla kiekalla juostava lisälenkki. Yllättävän miellyttävä reittiä oli kiertää, vaikka ajattelin sen etukäteen olevan jotenkin henkisesti raskaampaa. Odotukset ajan suhteen olivat ihan nollissa. Kun treeneissä ei meinannut edes lyhyttäkään matkaa päästä alle nelosen kilsavauhtia, ei voi olettaa puolikkaan kulkevan kovinkaan mairittelevasti. Kisa lähti kuitenkin liikkeelle sen verta ravakasti, että huomasin ekan vitosen jälkeen eteneväni sellaista @3.55 vauhtia. Lisäksi eipä tuntunut mitenkään pahalle, oikeastaan aika hyvällekin joten aattelin tempoa samaa rataa kunnes alkaa tökkiä. Yllätys oli kerrassaan positiivinen kun tällaista kohtaa ei tullutkaan. Juoksu oli kauttaaltaan ihan mukavaa, vaikka tätä juurikaan kovemmasta vauhdista ei kyllä pystynyt edes haaveilla. Väitän että lopussa olisin kyllä pystynyt kiristämäänkin, mutta oikean pakaran seutu ja erintoten piriformis alkoi kipuilla ilkeästi toiseksi vikalla kielalla. Viimeinen kierros menikin sen takia hieman könkköstämiseksi, joskaan vauhti ei onneksi pudonnut. Kaiken sairastelun jälkeen olen loppuaikaani 1:22.45 ihan tyytyväinen. Kummasti jaksoi @3.54 keskivauhdilla matkan taivaltaa, vaikka treeneissä mokomasta on voinut vaan unta nähdä. Sen verta heikko taso kisassa oli, että onnistuin suorituksellani voiton nappaamaan 44s erolla kakkoseen.

Toivottavasti nyt pysyisi terveenä hieman pidempään, ainakin pitkälle joulukuuhun ;) Hyvä että kävin tuon puolikkaan juoksemassa. Se antoi rutkasti lisäpontta ja uskoa tekemiseen. Vaikka tässä on pitkittynyttä flunssaa yms. ongelmia ollut päällä, ei kunto siltikään ole tippunut mitenkään kovin paljon. Eteenpäin, kuten se kuuluissa mummo lumihangessa...

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viikko 41

Ma 9.10; i: 12km
Ti 10.10; lepo
Ke 11:10; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 13km. Yht. 19km
To 12.10; i: 14km
Pe 13.10; lepo
La 14.10; p: 25km
Su 15.10; i: 11km

Viikko 41: juoksua yht. 81km

Koetan taas jotain puuhata. Kävin tiistaina mykoplasma- ja keuhkoklamydia testeissä. Vastaukset tulee vasta ensi maanantaina. Saanpa ainakin varmuuden ettei näiden sairastelujen taustalla ole nuo viheliäiset pöpöt ja jos sitten ovat niin medisiinikuuri varmaankin päälle.

Perjantaina tulin Keuruulle mökillemme. Samalla alkoi loma. Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni triathloniin ehdotonta ykköstapahtumaa Havaiji Ironmania valvoessa. Oli taas hieno kisa. Alla vielä jotain otoksia viikolta.

Maanantaina harvinainen luonnonilmiö nimeltä aurinko paistoi. 

Vaasassa piisaa hienoja merenrantareittejä. 

Edelleen Vaasan rantaraitti...

Mökkimme Keuruulla rannasta katsottuna. 

Mökkirantaa

Mökkirantaa 

Mökin rantaa terassilta kuvattuna. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikot 39 &40: Tauti päällä

Ma 25.9; i: 10km
Ti 26.9; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
Ke 27.9; lepo
To 28.9; lepo
Pe 29.9; lepo
La 30.9; lepo
Su 1.10; a: keskivartalojumppa. p: 7km

Viikko 39: juoksua yht. 33km

Alkuviikosta kurkku kipeytyi, mutta kun muuta ihmeellistä ei pienen röhinän lisäksi ilmaantunut, vedin normi lenkkiä maanantain ja tiistain. No tiistai-iltana sitten olo huononi lenkin jälkeen merkittävästi ja keskiviikkona makasin kotona aivan petipotilaana. Kuume laski onneksi keskiviikkoiltana. Olo oli edelleen niin kehno ettei liikunnasta voinut edes haaveille, mutta töihin hyökkäsin torstaina sutena. Inhoan yli kaiken sairaslomalla möllöttämistä ja lähden kyllä töihin välittömästi jos en aivan petipotilaana ole. Sunnuntaina tunsin sen verran flunnsa hellittäneen että kokeilin hieman jumpata ja juosta lyhyen lenkin.

Ma 2.10; i: 11km
Ti 3.10; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 10km. Yht. 16km
Ke 4.10; lepo
To 5.10; lepo
Pe 6.10; lepo
La 7.10; p: 13km
Su 8.10; i: 10km

Viikko 40: juoksua yht. 50km

Kröh, köh, köh, krääh! On tää nyt kertakaikkiaan tämän tauteilun kanssa. Sama homma kun edelliselläkin viikolla. Pari lenkkipäivää ja olo huononi jälleen merkittävästi. Taas on perin sitkeetä tämä röhisemisen pysyminen elimistössä. Mikähän hiivatti mua vaivaa?!? Taudit tuntuu tarttuvan herkästi ja sitten kun tulevat niin eivät lähde pois kirveelläkään. Perjantaina olo parani, mutta en uskaltanut vielä mitään urheilla. Viikonloppuna sitten juoksin pari kevyttä lenkkiä, mutta yllätys yllätys, henki pihisi kummasti taas sunnuntain lenkin jälkeen. Jos tää nyt ei millään katoa, pitänee marssia mykoplasmatesteihin. Alkaa meininki olla hieman kevään 2011 tuntuinen ja silloinhan kärsin myköplasman ja keuhkoklamydian takia hengitystieoireista pääsiäisestä juhannukseen.

Motivaatio ainakin on pohjissa. 9 viikkoa on aikaa Honolulun maratoniin. Onhan tässä vielä aikaakin, mutta olen vahvasti alkanut kallistua sille kannalle, että hölkkään vain maratonin Havaijilla läpi fiilistellen ja unohdan kaikki aikatavoitteet. Mua korpeaa nämä iänikuiset vastoinkäymiset! Taas on sen suuntaisia ajatuksia, että tekisi mieli viskata se kuuluisa kirves kaivoon ja vieläpä niin syvään sellaiseen, että se ei enää päivän valoa näe. Taistelenko vaan tuulimyllyjä vastaan, eli räpistelen aikani kunnes joku vaiva tai tauti tulee pilaamaan homman? Saakelin saakeli! Siltä tämä ainakin tuntuu.