sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Viikko 22

Ma 25.5; i: keskivartalojumppa
Ti 26.5; i: 3km
Ke 27.5; i: kuntopiiri
To 28.5; i: 45min. crosstrainer
Pe 29.5; lepo
La 30.5; p: 4h tavaroiden kantoa muuttoapuna. i: 60min, pyöräily + varovaisesti avojaloin juoksua nurmikolla
Su 31.5; i: 3km

Viikko 22: juoksua 6km

Tiistaina päättyi 98 päivän putki ilman juoksuaskelia kun hissuttelin varovaisesti 3km. Eipä ole silti aihetta hurraahuutoihin, pikemminkin päinvastoin. Oikeaan nivuseen ja alavatsaan koski melkoisesti. Karvas totuus on että kunnon juoksu tulee olemaan etäinen haave vielä pitkän aikaa. Sakari Orava ei lainkaan liioitellut kuvatessa tätä vammaa erittäin hitaasti paranevaksi. Vaikka jänne nivusessa jo pelaakin suht hyvin, luun pinnalla ollut tulehdus ja turvotus aiheuttaa vielä harmeja repullisen.

Tärähtävä liike aiheuttaa tuskaa. Crosstreinerin ja pyörän vinttaaminen sujuu aika mukavasti. Motivaatio vaan on tällä hetkellä hieman hakusessa, tai suoraan sanottuna se on surkea. Tiedän että kuntoa ylläpitääkseen pitäisi pyörän ja crosstrainerin päällä kuluttaa paljon enemmän aikaa. Ei vaan ole huvittanut. Totuus valkeni tuon tiistain juoksukokeilun jälkeen. Saattaa mennä vielä kuukaisia ennen pääsemistä kunnon treenaamisen makuun. Hetken aikaa teki mieli koota kaikki juoksukengät jätesäkkiin ja nakata ne lähimmälle roskalavalle.

Etenen nyt niin että kokeilen juoksua aina satunnaisesti kun siltä tuntuu. Ahkera korvaavien vääntäminen ja jumppaaminen edesauttaisi varmasti toipumista, mutta en takaa motivaatiotani niihin. Juuri tällä hetkellä tympii tämän vamman kanssa taistelu.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikko 21

Ma 18.5; lepo
Ti 19.5; lepo
Ke 20.5; lepo
To 21.5; lepo
Pe 22.5; lepo
La 23.5; lepo
Su 24.5; lepo


Viikko 21: juoksua 0km


Ei treeneistä tietoakaan, totaalista lusmuilua. Maanantai meni vielä viime viikonlopun rankasta reissusta palautuessa. Tiistaina iski päälle hirveä tauti. Aika ironista sillä keskiviikkona menin leikkauksen jälkeiselle kontrollikäynnille Sakari Oravan luo kun operaatiosta tuli kuluneeksi 6 viikkoa. Sakke väänteli koipea ja oli sitä mieltä, että liikeradat nivusessa ovat erittäin hyvällä mallilla ja toipuminen siis näyttää hyvältä. Sain luvan alkaa yrittää hölkkää varovaisesti, alkuun max. 5km kerrallaan. Peräkkäisinä päivinä ei ole vielä suositeltavaa juosta, mutta pikku hiljaa eteenpäin. Nivusvaivojen hitaan paranemisen vuoksi kunnon treenaamisesta ei kannata ennen heinäkuuta edes haaveilla. No nyt olisi ollut mahdollista reippaan 3kk juoksutauon jälkeen sovittaa lenkkitossut jalkaan, mutta tämä yllättäen iskenyt virus vesitti haaveet. Tiistaista perjantaihin oli korkea kuume ja muutenkin aivan hirveä olo. Viikonloppuna olo helpottui, mutta missään täydessä tikissä en ole oikein vieläkään. Ehkei muutamat päivät tässä tilanteessa enää paljoa paina.


Tällä viikolla yritän juosta varovasti ja palata muutenkin ruotuun tekemään myös korvaavia treenejä. Olen näin tosin kirjoittanut jo usealla viikolla, joten alan kohta epäillä, onko tämä velttoilu tullut elämäntavaksi jäädäkseen?! Luulin edellisellä viikolla elopainonkin saavuttaneen lakipisteensä, mutta kyllä tämä löhöily pisti energiat kertymään osaksi kroppaa. Vaakaa näytti lukemat 85,5 sunnuntaina. En tahtoisi ostaa uusia vaatteita lihomisen takia, joten hommaan pitänee viimein paneutua tosissaan. Parista arkihousuista ei ainakaan nappi mene enää kunnolla kiinni. Liikuntaa lisää, sillä se taittuu. Syömistähän nyt ei tietenkään vähennetä :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viikko 20

Ma 11.5; i: 25min. pyöräily
Ti 12.5; i: keskivartalo- ja pohjejumppaa
Ke 13.5; i: 70min. löysää pyöräilyä
To 14.5; p: 2h pihatöitä. i: 15min. crosstrainer + 70min. punttisaletreeni + 15min, crosstrainer
Pe 15.5; lepo
La 16.5; lepo
Su 17.5; lepo

Viikko 20: juoksua 0km

Lusmuilu sai jatkoa. Maanantaina kokeilin polkea hieman pyörää englannin kurssin jälkeen, mutta tiistaina sain aikaiseksi vain pientä jumppaa kotona vaikka alkuperäinen ajatus oli vintata joku lenkkikin. Keskiviikkona pyöräilin taas työkeverini mukana hänen juostessaan. Helatorstain vapaan kunniaksi ryhdistäydyin. Päivällä temusin pihahommien kimpussa ja raahasin illalla vielä ruhoni salille. Testasin hieman crosstrainenilla, mitä nivunen tykkää juoksua muistuttavasta liikkeestä. Ei ainakaan ilmennyt mitään kipuja. Viikonloppu menikin sitten Helsingissä ammattiyhdistyksen vuosikokouksessa ja työkavereiden kanssa remutessa. Mukavaa nähdä oma ammattikunnan väkeä ympäri Suomea.

Ensi keskiviikkona on leikkauksen jälkeinen kontrollitarkastus Sakari Oravan luona. Samana päivänä päättyy myös pitkä odotus ja saan kokeilla juoksua varovaisesti !!! :-) :-) :-) Katsoin treenipäiväkirjasta, että edellisen kerran olen juossut 16.2 eli reilut 3kk on hurahtanut ilman juoksuaskeleita. Keskiviikkona kiskaistaan sitten kengät jalkaan. Juoksen todennäköisesti työkaverini kanssa muutaman kilometrin Kupittaan urheilupuiston alueella. Oravan painottama maltillinen aloitus sopii nyt mainiosti koska kunto on pudonnut niin alas, että tuskin edes jaksaisin pidenpää lenkkiä. Katsotaan miten homma lähtee etenemään.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikko 19

Ma 4.5; lepo
Ti 5.5; lepo
Ke 6.5; i: 70min. löysää pyöräilyä
To 7.5; i: keskivartalojumppa
Pe 8.5; a: 30min. pyöräily. i: pieni kuntopiiri
La 9.5; p: 2km uinti + 500m potkuja laudan kanssa
Su 10.5; i: 40min. pyöräily

Viikko 19: juoksua 0km

Hieman huolestuttavia kivun tuntemuksia on toisinaan tuntunut operoidun nivusen alueella. Toivottavasti se olisi normaalia toipumiseen liittyvää paranemiskipua eikä merkki mistään huolestuttavasta takapakista. Ainakaan en ole mielestäni mitenkään liikaa remponut, pikemminkin päinvastoin sillä sen verran lusmua on elo ollut. Iltani ovat toki toukokuun ajan osittain aika täydet, sillä käyn töiden jälkeen englannin kielen kurssia, joka on ma, ti ja to iltaisin klo, 17:00-18:30. Vuonna 2006 kun yliopisto-opintoni jäivät viittä vaille valmista vaille, suorittamatta jäi mm. pakollinen suullinen vieraan kielen kurssi. Multahan ei sen jälkeen maisterinpahveista puutu muuta kuin gradu jaa siihen liittyvä seminaari, jotka teen ensi talvena. Edes jossain asiassa koetan siis ryhdistäytyä ja saada tämän vuonna 2000 aloittamni tutkinnon viimein valmiiksi. Massakausi ei sitten ollutkaan saavuttanut huippuaan. Vaakaan tärähti taas uudet enkat. Tätä enemmän olenkin painanut joskus vuonna 2001, jolloin paino kipusi polvivaivan ja opiskelijaelämän ansiosta käsittämättömän korkealle. Ilmeisesti syömiseni on sen verran tuhtia, että tällaisella pikkuliikunnalla paino ei laske tai nousu edes pysähdy. En aio edelleenkään moisesta ressiä repiä. Liikakilot tosin ottaa sitten oman aikansa päästä edes kohtuulliseen kuntoon, mutta olen päättänyt ottaa asenteen jossa nautin tämän hetken elostani ja keskityn treenin sijaan enemmän töihin ja opiskeluun. Juoksua saan testata noin puolentoista viikon kuluttua. Katsotaan sitten miten homma lähtee toimimaan. Tällä hetkellä on jotenkin tunne, että hirmu hyvin jalalla ei vielä tulla juoksuaskelia ottamaan.

Keskiviikkona kävin sporttibaarissa seuraamassa kun FC Barcelona pöllytti 3-0 Bayern Münchenin. Turkanen sentään! Juventus sentään voitti 2-1 kotonaan Real Madridin, joten jos München ei teen ensi viikolla kotonaan ihmenousua, täytyy laittaa toivo Torinon konkareihin. Pyöräilyssäkim tapahtuu. Italian ympäriajo Giro d´Italia alkoi lauantaina, joten seuraavat 3 viikkoa töllöttimestä riittää päivittäin mielenkiintoista seurattavaa. Tosin en Giroa tule aivan yhtä intensiivisesti seuraamaan kun Touria heinäkuussa, mutta kyllä henk.koht aika-ajot ja vuoristoetapit pitää tapittaa.

Ensi viikolla treenit voivat jäädä entistäkin vähäisemmiksi, sillä lähden perjantaina Helsinkiin ammattiyhdistyksemme vuosikokoukseen, joka kestää rientoineen koko viikonlopun. Veikkaan että kuntoilu ei tapahtumassa ole ihan päällimmäisenä mielessä ;)

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Viikko 18

Ma 27.4; i: 85min. löysää pyöräilyä
Ti 28.4; p: pientä jumppaa, sis. 3x25kpl kyylyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 20min. pyöräily
Ke 29.4; a: pientä jumppaa
To 30.4; p: pieni kuntopiiri
Pe 1.5; lepo
La 2.5; p: 3x25kpl kyykyt ja 3x50kpl päkiälle nousuja. i: 25min. pyöräily
Su 3.5; a: 3x25kpl kyykyt. p: 30min. pyöräily ja keskivartalojumppa

Viikko 18: juoksua 0km

Taas ollaan viikko toipumisessa pidemmällä. Aloin jumppaamaan hieman enemmän ja kokeilemaan, mitä tuo nivunen tuumaa pienestä liikkeestä. Oravan ohjeiden mukaan otin ohjelmaan hieman sivuaskeleita sekä varovaista lonkankoukistajan ja nivusen venyttelyä. Mitään kunnon venytystä tuo leikattu nivunen ei vielä salli, mutta jotain kuitenkin. Nivunen on myös kovin jäykkä ja pientä kireyttä tuntuu suuntaan jos toiseenkin, mutta se taitaa kuulua asiaan leikkauksen jälkeen. Maanantaina poljin työkaverin mukana pyörää hänen juostessaan ja sen jälkeen nivuseen koski tavallista enemmän. En jaksanut ajatella, että hiljainen ja rauhallinen vauhti aiheuttaisi mitään vahinkoa, mutta ilmeisesti näidenkin kanssa on oltava tarkkana. Kestoltaanhan tuo ei nyt ihan ohjeiden mukainen lenkura ollut. Aivan oireeton tämä nivunen ei ole pieniä tuntemuksia ja toisinaan kipuakin esiintyy. Kaipa se tästä asettuu pikku hiljaa.

Kunto on muuten luvalla sanoen surkea. Huomasin sen kun ajelin nyt viikonlopun pyörälenkeillä paria mäkeä ylös hieman ravakammin. Henki pihisee välittömästi ja ruhoon on kertynyt miltei sellaisen täyden vesiämpärin verran ylimääräistä painoa kannettavaksi. Hekottelinkin ihan ääneen lenkiltä palatessani tänään, että miltähän juoksuni mahtaa näyttää sitten kun sen aika koittaa. Omenapuita pihallaan leikannut naapurin äijä ihmetteli varmaan, että mitähän tuokin höntti itsekseen naureskelee. Olen kaiken suhteen todella positiivisella mielellä, mikä varmaan on vaan hyvä asia. Tiesin että kunto tulee tippumaan ja paino nousemaan. Jälkimmäisen nyt olisi voinut välttääkin, mutta syöminen on kivaa enkä ole siitä valmis luopumaan. Aivan turhaa moisista olisi stressata. Minulla ei oikeasti edes ole mikään palava kiire huippukuntoon. Välillä tekee päinvastoin hyvää ottaa rennosti. Katsotaan sitten kaikessa rauhassa miten treenaaminen alkaa sujua.

Penkkiurheiluakin riittää. Prahan maraton tuli seurattua nyt sunnuntaina. Ensi viikolla on futiksessa huippujännittävät mestareiden liigan välierät ja loppuviikosta alkaakin sitten jo pyöräilyn Italian ympärijo Giro d´Italia. Sen sijaan nämä suomalaisten suuresti seuraamat lätkän niin sanotut "MM-kisat" ei kyllä voisi taas vähempää kiinnostaa. Parhaat pelaa koko ajan rapakon takana siitä jääkiekon oikeasti arvokkaasta tittelistä, joten näissä Ö-maajoukkueiden karkeloissahan pelaavat taas ainoastaan noista tosipeleistä tippuneet luuserit. Maailmanmestaruudeksi tällaisten kisojen voittoa ei voi sanoa edes vitsillä.