Ma 4.6; i: 60min. punttisalitreeni + 20min. crosstrainer
Ti 5.6; i: 1h 10min. pyöräily
Ke 6.6; lepo
To 7.6; a: 10min. sisäsoutu + 10min. crosstrainer. i: 1h 10min. pyöräily
Pe 8.6; 60min. crosstrainer + §0min. sisätoutu
La 9.6; a: jalkaterä- ja pohjejumppaa. i: 1h 30min. pyöräily
Su 10.6; p: pientä jumppaa. i: 30min. crosstrainer
Viikko 23: juoksua 0km
Ma 11.6; i: 1h 15min. pyöräily
Ti 12.6; i: 90min. punttisalitreeni
Ke 13.6; i: 8km
To 14.6; a: 5km. i: 9km. Yht. 14km
Pe 15.6; a: 6km. i: 9km. Yht. 15km
La 16.6; lepo
Su 17.6; i: 11km
Viikko 24: juoksua yht. 48km
Ma 18.6; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ti 19.6; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 20.6; a: 6km. i: 11km. Yht. 17km
To 21.6; a: 6km. i: 12km, sis. 4x100m kiihdytykset. Yht. 18km
Pe 22.6; p: 13km
La 23.6; a: 7km
Su 24.6; i: 13km
Viikko 25: juoksua yht. 102km
Ma 25.6; i: 14km
Ti 26.6; a: 5km. I 10km. Yht. 15km
Ke 27.6; a: 5km. i: 16km. Yht. 21km
To 28.6; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 5km. Yht. 10km
Pe 29.6; a: 6km. i: 2km + 6km vauhtileikittely + 1km. Yht. 15km
La 30.6; p: 3km + 4x1500m ratavedot, 2min. palautuksella + 3km. Yht. 12km
Su 1.7; lepo
Viikko 26: juoksua yht. 87km
Ma 2.7; a: 7km. i: keskivartalojumppa + 14km + tunnin hieronta. Yht. 21km
Ti 3.7; i: 13km
Ke 4.7; a: 5km. i: 3km + 5x800m/5x400m ratavedot, 2min. palautus vetojen välissä ja 5min. matkan vaihtuessa + 3km. Yht. 17km
To 5.7; a: 6km. i: 14km. Yht. 20km
Pe 6.7; lepo, p: tunnin hieronta
La 7.7; lepo
Su 8.7; lepo
Viikko 27: juoksua yht. 71km
Ma 9.7; lepo
Ti 10.7; i: 70min. punttisalitreeni
Ke 11.7; lepo
To 12.7; i: 8km
Pe 13.7; lepo
La 14.7; i: 11km
Su 15.7; lepo
Viikko 28: juoksua yht. 19km
Lekurilta saadun diagnoosi jälkeen pidin siis reilun 3 viikon tauon juoksusta. Akilleksesta ei repeämiä löytynyt ja arvon ortopedi meinasi, että saisin piakkoinkin testata taas juoksuun palaamista. Jalka tuntuikin korvaavien treenien jälkeen paremmalta, eikä akilleksessa esiintynyt kipua enää edes aamuisin. 13.6 aloitin varivasti taas juoksemaan. Jalka tuntui hyvältä. Mitään kovempia treenejä en kuitenkaan uskaltanut tehdä vielä pariin viikkoon, vaan keskityin peruslenkkeilyyn ja aktiiviseen jumppaan akilleksen seudun vahvistamiseksi. Myös venyteltyä tuli ahkerasti. Valoa oli touhussa olemassa ja toiveet kunnon treenien aloittamisesta kasvoivat. Kesäkuun lopussa tyrkkäsin ensimmäiset kovemmat juoksukilometrit vauhtileikittelyn ja ratavetojen muodossa. Hetihän sieltä ikävähköjä tuntemuksia tuntui tulevan. Seuraavina päivinä tuo mokoma kipeytyi sitten heti peruslenkkienkin jälkeen aivan hurjasti. 5.7 tehtty ratavetotreeni oli viimeinen pisara. Homma oli selvä: oikea akilles ei missään nimessä kestä treenaamista!!! Yhtään kilometrimäärältäkään kunnon maratontreeniviikkoa en vielä saanut sinne päinkään aikaiseksi, joten turha sellaisesta edes haaveilla. Muutoinkin tuntui tulevan kiputiloja mm. lonkan seutuun, johtuen varmaan siitä että alitajuisesti varoin juoksussa oikean jalan käyttöä. Hirveiden kipujen kanssa väänsin väkisin lenkit vielä 6.7, mutta illalla oli hyvin helppo tehdä lopullinen päätös: tämä oli nyt tässä. Maratonhaaveet on haudattu ainakin tämän vuoden osalta, toistaiseksi ehkäpä muutenkin!!!
Turkanen sentään! Vit**taa suhteellisen ramamaksti. Noiden toukokuun loppupuolen ja kesäkuun puolenvälin juoksutauon välisenä aikana jaksoin vielä vääntää korvaavia treenejä kunnon ylläpitämiseksi. Nyt motivaatio kaikkeen treenaamiseen on nollissa, ellei jopa pakkasen puolella. Pitäisiköhän tässä näiden toistuvien vaivojen jälkeen vihdoin alkaa tajuta, että meikäläisestä ei vain ole tavoitteelliseksi maratonjuoksijaksi?!? Ainakin kroppa tuntuu voimakkaasti olevan sitä mieltä kun aina joku paikka hajoaa. Teinkin nyt päätöksen, että lusmuilen nyt eloa eteenpäin rennosti vailla mitään liikunnallisia tavoitteita. Katsotaan sitten jossain vaiheessa JOS koivet tulee kuntoon, viitsiikö sitä vielä yrittää. Tällä hetkellä mokoma tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Epäsäännöllisesti saatan lenkillä käydä, mutta en välitä kattiakaan siitä, kuinka alas kunto putoaa. Omilla epäterveellisen ruoan suursyöntiin keskittyvillä elintavoilla varmasti todella alas :)
Blogi hiljenee nyt toistaiseksi. En tänne viitsi tarinaa naputella jonnin joutavasta velttoilustani, tosin eipä tämä eloni tähän mennessäkään ole mitään jet set seurapiirien, oikeiden urheilijoiden tai maailmanmatkaajien hohdokkuutta tarjonnut. Miläli saan jalat joskus toimimaan haluamallani tavalla (kestää kunnon treeniä ilman jatkuvaa kipua) ja into tavoitella vielä tuloksia maratonilla herää, palaan sitten aiheeseen... ehkä.