Vuoden 2011 YHTEENVETOA

Niin kuin tuossa jo todettua, vuosi on vaihtunut. Juoksureenien kannalta tämä toivottavasti merkitsisi uuden ja positiivisen ajan alkua. Seuraavassa hieman menneen vuoden tilitystä.

JUOKSUN JA YLEENSÄ REENIEN osalta vuosi meni aika lailla päin mäntyä. Vuoden ekat 3 kuukautta menivät vielä varsin mallikkaasti, ettenkö sanoisi suorastaan loistavasti. Reenit sujuivat ja peruskunto kehittyi rautaisesti. Juoksukilsoja ei tullut mitään hillittömiä määriä, mutta aloin vuoden vaihteessa 2010-2011 hiihtämään 1-2 kertaa viikossa, joka tuntui oikein toimivalta ratkaisulta. Peruslenkit/pitkät lenkit juosten yhdistettyinä Kajaanin mäkisiin hiihtomaastoihin purivat erinomaisesti mun kehooni. Odotukset siis tulevaa kesää ja syksyä kohti olivat aika korkealla. Kuten monesti ennenkin, tässä hyvässä nousuvaiheessa maa petti kuvaannollisesti jalkojen alta. Tällä kertaa ei iskenyt mikään vammakierre, vaan sairastelut. Hieman ennen pääsiäistä sain sitkeän taudin joka ei tuntunut millään lähtevän. Olon mokoma veti aivan veltoksi ja vetämättömäksi. Pari viikkoa lärvisteltyäni lompsin testeihin ja tulosten perusteella mulla oli mykoplasma- sekä keuhkoklamydia infektiot. Alkoi piiitkän antibioottikuurin syöminen, eikä sekään mokoma vielä pöpöjä nujertanut. Välillähän tyhmänä aina testasin hieman juoksua, mutta sain vastaukseksi vaan aina voimattoman olon ja hengityksen vinkumisen. Kesäkuussa näytti jo paremmalta, mutta vieläkin tuli hieman takapakkia ja uusi antibioottikuuri edellisen pitkän päälle. Lopullisesti nuo keuhkoissa myllänneet taudinvihulaiset nujertuivat vasta juhannuksen tienoilla. Pari kuukautta meni siis reenillisesti täysin harakoille, joka korpesi aika lahjakkaasti. Hiljakseen aloitin päivittäisen juoksun ja pääsin ihan mukavaan rytmiin. Aiemmin mua kiusanneet maha ja närästysvaivat aiheuttivat toisinaan kunnon kiusaa, mutta ei sentään mitään totaalistoppia. Nämäkin vaivat sain asettumaan aika hyvin syksyn mittaan. Reenit olivat koko loppuvuoden aika lailla perustekemistä. Muutamaa hassua kertaa lukuunottamatta en tehnyt juuri lainkaan tehokkaista vauhtireenejä, rata/mäkivedoista nyt puhumattakaan. Marraskuun lopussa sitten oikea lonkka alkoi vihoitella oikein kunnolla ja tidossa olikin joulukuussa pääosin korvaavien reenien tekemistä. Nyt lonkkavaivat ovat hieman hellittäneet, mutta eivät täysin poistuneet. Jospa ne pysyisivät aisoissa ahkeralla lihashuollolla ja venyttelyllä (joka voisi olla ahkerampaakin).

Tässä vielä vuoden 2011 juostut kilometrit, jotka eivät todellakaan häikäise:

- tammikuu: 293km
- helmikuu: 335km
- maaliskuu: 270km
- huhtikuu: 125km
- toukokuu: 31km
- kesäkuu: 152km
- heinäkuu: 362km
- elokuu: 216km
- syyskuu: 368km
- lokakuu: 248km
- marraskuu: 142km
- joulukuu: 97km

* Vuoden 2001 juoksukilometrit yhteensä: 2639km

Tuossa määrässä ei totta vieköön ole hurraamista. Vuonna 2010 sain mittariin reippaasti päälle 4000km ja reenien laatukin oli kesällä hivenen toista luokkaa kun tänä vuonna. Vuonna 2010 vietin vielä aika pitkän lusmuilukauden Amsterdamin maratonin jälkeen, joka laski kilsojen määrää, mutta silti se ylitti 4000. Vaikka takapakkia vuoteen 2010 tulikin aika lailla, niin mun kohallahan se tarkoittaa oikeastaan vaan paluuta normaaliin. Tämmösiä vuosiahan ja osin vielä paljon pahempiakin vuodet 2005-2009 olivat.

KISOJA juoksin tasan 2. Elokuun alussa kävin rampimässä Pirkkalan yöhölkässä (10,55km), jossa ärtyneet mahavaivat pakottivat keskeyttämään. Lokakuun alussa juoksin sitten Noormarkussa virallisesti mitatun kympin aikaan 37.00. Olin tähän ihan tyytyväinen, sillä reitti oli osin aika mäkinen ja reenini kun oli ollut mitä oli.

MUIDEN kuin reenien osalta vuosi sujuikin aika hyvin. Kesäkuun alkuun saakka ehdimme asua Maijan kanssa Kajaanissa huikeat 1v. 9kk. Olin keväällä hakenut uutta työpaikkaa Porista ja osittaiseksi yllätyksekseni sen myös sain. Samalla vaihtui myös ala poliisista ulosottovirastoon. Saimme Kajaanissa nopeasti talomme myytyä ja aika nopeasti ostimme myös uuden talon Porista. Olemme viihtyneet kumpikin erittäin hyvin, niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin. Voikin sanoa, että jos juoksuasiat unohdetaan, niin elämä hymyili vuonna 2011. Juoksu vaan on tietenkin niin iso osa jokapäiväsitä rutiinia, että sen mönkään meneminen korpeaa siinä määrin, että ei osaa muista hyvistä asioista valttämättä nauttia niiden ansaitsemalla tavalla.

Tästä lähdetään vuotta 2012 rakentamaan. Toivottavsti kroppa pysyisi ehjänä (ainakin jotenkin) ja kammottavat sairaudet loitolla, niin johan luulisi juoksukunnonkin taas paranevan nykyisestä.