Olen ollut tässä tällä viikolla Keuruulla sellainen vanhojen tavaroiden kärrääjä. Äiti kun otti ja myi vanhan kotitalomme, niin luonnollisesti vanhaa romua on vaikka muille jakaa. Niinpä suunnittelin tämän lomaviikon jo hyvissä ajoin niin, että heilun hänen apunaan tyhjentämässä taloamme vanhasta romusta. Olenkin ollut Keuruulaisille tuttu näky viime päivinä kuomukärryn kanssa rahtaamassa vanhaa rautaromua, eletroniikkarojua jne. Jyväskyläänkin tuli SPR:n keräykseen kuskattua aimo kasa vanhoja vaatteita.
Lenkki jäi torstailta tekemättä. Päätin aloittaa suunnitellun parin viikon reeinitauon päivää aikaisemmin. Tähän vaikutti osittain hillittömän liukkaat tiet, mutta myöntää täytyy, että myös oikea lorvikatarri iski illalla tavaroiden kuskaamisen jälkeen.
Tänään lähdenkin tästä Keuruulta kohti Jyväskylää ja tatuoitsija Ella Ruuskan piirtoalustaksi. Viime syksynä Amsterdamin maratonin jälkeisellä lepotauolla hän aloitti oikeaan käsivarteeni kuvan, jonka saattaa nyt päätökseen. Tuolloin piirtäminen kesti noin 6 tuntia ja samanmoinen rupeama olisi vielä edessä. Kun otin ekan tatuointini 2005, niin en malttanut sitä kunnolla parantaa, vaan lenkkeilin jo muutaman päivän sisään kuvan ottamisesta. Tästähän ei iho tykännyt. Nyt ole oppinut parantamaan ne rauhassa, joten seuraavat pari viikkoa vietän lusmumpaa eloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti