Vuoden 2021 alku

Tässäpä vuoden 2021 alun treenejä, tai voisi oikeammin sanoa treenitöntä eloa. Olen jotain pientä pyrkinyt puuhastamaan, jotta homma ei olisi ihan pelkkää lojumista, mutta motivaatiota todelliseen treenaamiseen ei tällä hetkellä ole. Suurin syy on kisojen peruminen koronaviruksen varjolla, mikä on mielestäni täysin järjetöntä touhua. Ulkona tapahtuvaan urheilutoimintaan ei pitäisi missään nimessä soveltaa samoja kokoontumis ym. rajoituksia kuin vaikkapa sisätiloihin. No, alkuvuoden lusmu eloni näyttää seuraavala:

Ma 28.12; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km

Ti 29.12: a: 5km. i: 8km. Yht. 13km

Ke 30.12; i: 1h 45min. punttisalitreeni

To 30.12; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km

Pe 1.1; i: 12km

La 2.1; p: 10km

Su 3.1; i: 12km

Viikko 53: juoksua yht. 80km

Ihan tällainen perusviikko. Ei tosin pitkää lenkkiä eikä mitään tehoja juoksun osalta. Keskiviikkona ärhärin kiitettävästi rautojen kimpussa punttisalilla. Vuoden 2020 lopussa, tarkemmin torstaina 30.12 tuli ikääkin taas vuosi lisää mittariin. Nyt vuosia on elettynä jo 41v. En pode mitään ikäkriisiä, tunnen itseni nuoreksi ja henkisestihän olen edelleen hädin tuskin aikuinen :)

Ma 4.1; a: 6km. i: 12km. Yht. 18km

Ti 5.1; i: 80min. kuntopiiri

Ke 6.1; i: 12km

To 7.1; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km

Pe 8.1; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km

La 9.1; i: 17km

Su 10.1; 14km

Viikko 1: juoksua yht. 99km

Pari ihan normaalin rytmin mukaista treenipäivää, siis jopa määränsä puolesta. Ajattelin jo, että alkaisko homma tästä tuttuun tyyliin rullaamaan, mutta viikon jälkeen jotenkin into lässähti pahemman kerran. 

Ma 11.1; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km

Ti 12.1; a: 2km. i: 90min. punttisalitreeni + 3km. Yht. 5km

Ke 13.1; a: 2km (sis. autojen työntöä lumihangesta). i: 2km + tunti lumitöitä. Yht. 4km

To 14.1; a: 2km. i: 2km. Yht. 4km

Pe 15.1; p: kuntotesti (pyörätesti, vatsalihakset, pystypunnerrus ja kyykky)

La 16.1; lepo

Su 17.1; lepo

Viikko 2: juoksua yht. 31km

Oikeastaan tämä oli kulminaatioviikko nykyiseen olotilaan. Lakkasi vaan huvittamasta edes yrittää kunnollista treeniä ja juoksukunnon kohotusta. 

Lunta satoi alkuviikosta tosi paljon ja tiet olivat välillä aika mielenkiintoisessa kunnossa. Kun lähdin tiistaiaamuna juoksemaan töihin, oli joku autonsa kanssa jumissa heti n. 150m. päässä kotioveltani. Auttamaan pyrkivänä kaverina hain kotoa lumilapion ja autoin kaipparin irti kinoksesta. Teitä ei oltu vielä paikoin lainkaan aamuliikennettä varten aurattu ja tyyppi oli juuttunut pohjastaaan risteykseen. Sain lapioitua/työnnettyä miekkosen irti ja hilpasin lumilapion takaisin kotivarastoon. Pääsin sen jälkeen about 400m kun toinen poloinen autonsa kanssa jumissa keskellä tietä. Muutaman muun avuliaan kanssa autoimme hänet liikkeelle. Tulipa ainakin päivän hyvä työ tehtyä :) Loppuviikosta en sitten oikein jaksanutkaan enää lenkkeillä, johtui osaksi lumen tulon paljoudesta, mutta sehän on vain tekosyy kaltaiselleni lusmulle. Perjantaina oli työpaikan kuntotesti, jonka läpäisin hyvin. Suoritin kuulemma jopa erityisen korkeat tulokset. Seuraava työkunnon kuntotesti on 3v. kuluttua ja testin pitäjä sanoikin, että olettaa kunnon olevan sitten yhtä hyvällä mallilla. Vitsailin, että saahan niin odottaa, mutta saatan ilmestyä sitten keski-ikäisenä rapamahana puuskuttamaan jos ei ole treenit kiinnostanu. 

Ma 18.1; a: 5km. i: 5km. Yht. 10km

Ti 19.1; a: 3km. i: 60min. kuntopiiri + 5km. Yht. 8km

Ke 20.1; a: 4km. i: 2km. Yht. 6km

To 21.1; a: 2km. i: 2km + puolitoista tuntia lumitöitä. Yht. 4km

Pe 22.1; lepo

La 23.1; i: 13km

Su 24.1; i: 13km

Viikko 3: juoksua yht. 54km

Tiistaina sain sentäs ihan hyvän kuntopiirin väännettyä, mutta muuten olikin aika vetelehtimistä. Keskiviikkona juoksin suoraa töistä kotiin ja jäin sohvalle makaamaan. Torstaina ei mokomaa voinut toistaa, sillä lunta oli tullut ylen määrin ja tämähän tiesi töiden jälkeen messevää lumikolan ja lapion kanssa heilumista. Viikonloppuna sain ihme kyllä kemmettua itseni ihan hyvät lenkit juoksemaan. 

Ma 25.1; lepo

Ti 26.1; a: 4km. i: 8km. Yht. 12km

Ke 27.1; a: 5km. i: 9km. Yht. 14km

To 28.1; i: 60min. punttisalitreeni

Pe 29.1; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km

La 30.1; p: tunti lumitöitä. i: 60min. kuntopiiri

Su 31.1; lepo

Viikko 4: juoksua yht. 41km

Lihaskuntoa sain kyllä kunnolla väännettyä, juoksua en niinkään. Jospa olisin kesällä silmiä hiveleväsä rantakunnossa?! (tähän epäuskoista naurua). Näkyhän ei silmiä hivele, vaikka miten treenaan, eikä ole tuo kuvajainen peilistä kyllä koskaan mielessä treenejä tehdessä :) 

Ma 1.2; a: 2km. i: 10km. Yht. 12km

Ti 2.2; a: 2km. i: 8km. Yht. 10km

Ke 3.2; a: 2km. i: 7km. Yht. 9km

To 4.2; lepo

Pe 5.2; i: keskivartalojumppa

La 6.2; i: 11km

Su 7.2; p: 10km

Viikko 5: juoksua yht. 52km

Heh, alkuviikosta kun sain itseni liikkeelle töihin juoksemaan, oli tämä lenkki tasan tarkkaan suorinta tietä töihin. Enempää en jaksanut enkä viitsinyt. Viikonloppuna lenkuttelin hieman päiväunien lomassa, sillä su-ma yönä tuleva amerikkalaisen jalkapallon NFL:n finaali Super Bowl vaati, että jaksaa taas valvoa koko yön putkeen. 

Ma 8.2; lepo

Ti 9.2; i: 80min. punttisalitreeni

Ke 10.2; a: 2km. i: 11km. Yht. 13km

To 11.2; lepo

Pe 12.2; a: 3km. i: 11km. Yht. 14km

La 13.2; i: 12km

Su 14.2; lepo

Viikko 6: juoksua yht. 39km

Maanantai toki oli jo etukäteen junailtua töistä vapaapäiväksi kun valvoin su-ma yönä jenkkifutiksen finaalin Super Bowlin kaverin kanssa ja olihan se taas valvomisen arvoista, vaikka suosikkijoukkueeni olikin taas tippunut välierissä. Menin nukkumaan aamulla klo. 6:00 tienoilla ja sain ihan hyvin kiskottua hirsiä suunnilleen 6 tuntia. Toki rytmin sekoittuminen aiheutti maanantaina vielä melkomoisen kooman tunteen kehoon. 

Näemmä tuo aamun laiskuuskin on jotenkin salakavalasti hiipinyt pysyvämmäksi olotilaksi. Tiistain juntti-puntti oli taas viikon "tehokkainta" antia treenien osalta. 

Katsotaan miten homma etenee. Nyt ei tosiaan oikein treenaaminen motivoi. Katsotaan myöhemmin, mikä on kesän ja syksyn tilanne kisojen suhteen? Jos vaikka treenimotivaatio herää talvihorroksestaan. Ja jos ei herä, pidetään vuosi enemmän ja vähemmän "välivuotena", lusmuillaan ja pidetään hauskaa muilla tavoilla. 

Ajatuksia tulevasta

 Vuosi 2021 on hyvässä vauhdissa. Tammikuun puoliväli on jo ohitettu ja ensi kuussa alkaa valoisuuskin jo selkeästi lisääntyä. Pitäisi varmaan miettiä edessä olevan kauden treenisuunnitelmia. Tässäpä ajatuksia, joita nyt mielessäni olen pyöritellyt.

Alkuperäiset pläänit maratonien suhteen 

Kun viime vuoden lokakuussa juoksin Vantaan maratonin, oli ideana lähteä tulevana keväänä juoksemaan Britteihin Newport Wales maraton 18.4.2021. Kun tämä hiivatin koronatilanne alkoi jo hyvissä ajoin näyttämään siltä, että ensi keväänäkään ei vielä ulkomaan reissuja ole juuri mahdollista suunnitella, saati kisoja ulkomailla juosta, muuttuivat suunnitelmat. Harmi sinänsä, koska kovin mielelläni lähtisin maratoneja ulkomaille juoksemaan. Vaikka juostava matka on sama ja kotimaassakin löytyy hyviä maratoneja, tulee itselleni silti uutta puhtia siitä, että saisi lähteä jonnekin muualle juoksemaan. Näin on jostain syystä aina ollut. 

Toisena vaihtoehtona ajattelin sitten ottaa sopivan maalin jostain Suomen kevätmaratonista. Tällaiseksi mietin Yyteri maratonia, joka tänä vuonna tullaan juoksemaan 29.5.2021 (jos siis tullaan). Yyterin reitti on pöytätasainen ja hyvällä kelillä ideaalinen kovan tuloksen yrittämiseen. Fundeerasin, että jospa sinne koettaisi alkuvuoden aikana päästä kovaan kuntoon, juoksisi hyvän kevätmaratonin ja sitten voi kesällä tahkota sopivasti taas treeniä koneeseen ja juosta syksyllä toisen maratonin. Tämänkin pläänin olen kuitenkin nyt haudannut. 

Motivaatio tökkii eikä vain kiinnosta

Syksyn maratonin jälkeen lusmuilin urakalla. Mietin treenimotivaation loppuvuodesta tai viimeistään nyt alkuvuodesta kyllä löytyvän helpostikin. No ei ole oikein löytynyt. Muutamia vetotreenejä lukuun ottamatta en ole oikein saanut mitään kunnolla tehdyksi. Pitkiä lenkkejä en ole tehnyt lainkaan sitten viime syksyn. En nyt täysin sohvaperunana ole ollut. Lenkkeillyt olen marraskuusta lähtien suhteellisen säännöllisesti ja punttisalilla käynyt voimatreenejäkin välillä heilumassa. Sellaisen treenin mättäminen, jota hyvän maratonkunnon saavuttaminen edellyttäisi, ei nyt vaan kiinnosta tällä hetkellä. Ei tähän ole mitään yksittäistä syytä. Talvikin tuli kunnolla nyt tammikuussa Etelä-Suomeen ja toi omat haasteensa juoksemiseen, mutta en koe sen vähentäneen treenimotivaatiota. Jotenkin vaan kokonaisuus ei iske. Niimpä päätin skipata kaikki ajatukset kevätmaratonin juoksemisesta. Mikäli keväällä saisi motivaation takaisin, voisi sitten loppukesään ja syksylle yrittää tavoitteita asettaa. 

Meinaan tässä kyllä lenkkeillä suht paljon ja mikäli kisoja keväällä järjestetään, juoksen niitäkin joitain varmasti. Ainakin kymppejä ja mikseipä jonkun puolimaratoninkin voisi käydä kipaisemassa. Mulle ei ole niin väliä, tulisiko lyhyemmän matkan kisoista hyviä tuloksia vaiko ei. Kisoissa käynti jo sinänsä on kivaa puuhaa. Maraton onkin sitten eri juttu. Puolikuntoisena en viitsi viivalle lähteä koska maratonin läpi lönköttely ei motivoi pätkääkään. Kunnon pitäisi maratonilla olla sellainen, että hyvän tuloksen saavuttaminen olisi realistista, muita matkoja saatan lähteä vaan huviksenikin kiskomaan. 

Tästä eteenpäin uusin miettein

Päätin katsella nyt kevään etenemistä kaikessa rauhassa. Lenkkeilen, nujuan välillä punttsalilla ja teen muutakin mukavaa jos siltä tuntuu/tilaisuuksia tulee. Kunnon treenit tai edes niiden yrityksen jätän suosiolla myöhemmäksi. Turha suotta räpiköidä, jos pikemminkin tympäsee kun innostuu treeneihin lähdöstä. 

Sain viime vuoden puolimaratonin sijoitukseni perusteella lahjakortin osallistumiseen elokuussa juostavalle Paavo Nurmi maratonille Turkuun. Jos keväällä motivaatio herää, voisi yrittää tahkota kesän mittaan treenit siihen malliin, jotta 21.8.2021 olisi Turussa vireessä. Antaa ajan näyttää... Sitten loppuvuodestahan on kotimaassakin vielä hyviä kisoja tarjolla, jos vain intoa piisaa, eli hätäkös tässä. 

Muusta elosta

Onhan sitä nyt toki elämää treenien ulkopuolellakin, vaikka vahvasti ne ovat toki yleensä vapaa-ajan vieton suunnittelua yleensä hallinneetkin. Tietysti tämä korona-aika vaikuttaa juoksukisojen peruuntumisen lisäksi moneen muuhunkin asiaan. 

Juuri juoksukisojen suhteen en vain voi käsittää ollenkaan kisojen perumisia. Siinä ei mielestäni ole päätä eikä häntää! Ulkona tapahtuvaa toimintaa ja kukaan nyt ei viivalle muutenkaan sairaana ilmesty juoksemaan. Paljon todenäköisemmin sitä nyt jostain ostoskeskuksesta tai vastaavasta itselleen viruksen saa. Korpeaa koko touhu! Samoin lasten ja nuorten harrastusten perumisessa ei ole tolkun hiventä. Ehkäpä ajatukseni näihinkin juontavat juurensa kokonaiskuvasta, jossa en pidä näin mittavia yhteiskunnan rajoituksia mitenkään järkevinä. Hinta vain on liian kova. Ja onhan se nyt monesta vielä kovemman sulun päälle laittaneesta maasta nähty, että ei se viruksen leviäminen pysähdy rajoitusten myötä. Turhaan mä toki burnaan, tilanne on mikä on ja koronavirus nyt on otettu koko maailman silmätikuksi. Omasta mielestäni vain ihan liian voimallisesti. 

Noo, eteenpäin täytyy katsoa. Jospa vielä maailma aukenee ja elo palaisi taas edes suht normaaliksi. Kavereiden kanssa peruttiin ensi kesän jalkapallon EM-kisoihin liput, koska tulee eolemaan erittäin epätodennäköistä, että: a) ottelut pidetään suunnitelluissa kaupungeissa ympäri Eurooppaa ja b) yleisöä päästetään (ainakaan suurissa määrin) katsomoihin. Penkkiurheiluun pitänee vielä pitkään keskittyä kotisohvalta käsin ja senhän mä toki osaan :) Loppuvuodesta kyllä lähden reissuun, mikäli se on mahdollista ja syksyllä käyn 100% varmuudella perinteisen ruskareissun Lapissa tekemässä. 

Vuoden 2020 yhteenveto

Näin uuden vuoden päivänä tätä kirjoittaessani vuosi 2020 on päättynyt ja vuosi 2021 vaihtunut. Mennyt vuosi oli monella tavalla poikkeuksellinen, mutta itselleni siitä tuli poikkeuksellinen positiivisessa mielessä kun ajattelen juoksuharrastustani. Kerrankin sain vedettyä vuoden läpi ilman mitään vammoja tai muita harmeja. Maailman velloessa koronapandemian kynsissä, en ollut itse taudissa kertaakaan koko vuonna. Sairasolopäiviäkin töistä kertyi pyöreät 0 kappaletta. 

Suraaavassa tarkemmin vuodesta 2020, keskittyen lähinnä juoksujuttuihin, treeneihin ja kisoihin, vaikka saatan jotain muutakin kannaltani kiintoisaa sivuta. 

Aloitetaan perinteisesti menneen vuoden juoksukilometreistä, jonka perään tarkempaa strooria:

- tammikuu: 436km

- helmikuu: 456km

- maaliskuu: 490km

- huhtikuu: 418km

- toukokuu: 429km

- kesäkuu: 438km

- heinäkuu: 425km

- elokuu: 504km

- syyskuu: 439km

- lokakuu: 184km (10.10 Vantaan maraton)

- marraskuu: 232km

- joulukuu: 304km

Vuosi 2020: juoksua yht.  4755km

Lähtötilanne ja vuoden alku

Lähtötilanne vuoteen 2020 maratonharrastuksen puolesta oli tuttu: edellinen vuosi oli mennyt tavoitteiden osalta päin honkia ja janosin kostoa! Nyt tilanne toki oli paljon valoisampi kuin vuosi takaperin, jolloin toipuminen akillesjänneleikkauksesta oli edelleen kesken. Olin saanut treenattua edellisenä vuotena jo hyvin, vaikka marraskuun 2019 New Yorkin maratonilla tulikin paha pettymys. Syy siihen oli kuitenkin selvä, eli maratonin vaatimaa treeniä en ollut tehnyt tarpeeksi, erityisesti pitkien lenkkien muodossa, koska jalat sanoivat vikalla kympillä yhteistyösopimuksen irti. Olin ilmoittaunut 19.4.2020 juostavalle Wienin maratonille Itävaltaan ja sitä kohti oli tarkoitus alkaa treenejä mättämään. 

Vuosi lähtikin mukavasti käyntiin. Vaikka talvi oli muuten Etelä-Suomessa aika ankea, eli täysin lumeton ja "syksymäinen", juoksuharrastukseen kelit olivat mitä parhaimmat. Ainoastaan yhden ainoan kerran käytin nastalenkkareita liukkaan kelin takia ja olihan omituista vetää ratavetoja yleisurheilukentällä tammi-helmikuussakin. Enpä ole moista ennen kokenut. Treenit sujuivat hyvin, tehoja ja määrää sain tehtyä sopivassa suhteessa ja kävin treenimielessä myös 10km kisat juoksemassa Aktia Cupissa Vantaalla sekä tammi- että helmikuussa. Tulokset niissä eivät kovin hävejä olleet, mutta se ei hommassa ollut todellakaan pääasia. Mielessä oli maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton (lainaus Tuomas "Z" Zacheukselta). 

Kunto nousee

Helmikuussa vedin jo kovia viikkoa, niin määrän kuin tehojenkin suhteen. Olihan maraton tulossa huhtikuun puolivälin kieppeillä, joten näin pitikin tehdä. Tunsin kunnon nousevan hyvin. Olin päättänyt maaliskuun alussa lähteä Porin Karhuhalliin juoksemaan puolimaratonin APK Hallimaraton - tapahtumaan, joka järjestettiin 6.3.2020. Se tulisi osumaan kovaksi suunniteltuun treeniviikkoon, mutta ajattelin katsoa, miten kroppa pelaa kisassa vösyneenpänäkin. Tuon viikon alkuun juoksin pitkän lenkin ja vielä torstaina temmoin radalla tonnin vetoja, vaikka lauantaina piti kisata. Kroppa oli väsynyt kisaa edeltävänä päivänä, mutta vähät välitin. Yllätyin suuresti, miten kevyesti juoksu kulki. Hieman hölmöltä tuntui 400m rataa kiskoa puolimaratonin verran, mutta kun fiilis oli yleisesti hyvä, ei se liikoja haitannut. Loppuaikani 1:19.12 yllätti täysin. Viikkoon tuli kuitenkin juoksua yhteensä 124km ja toinenkin kova treeni tämän puolimaratonin lisäksi. Tästä on jostain oli hyvä lähteä viimeistä 6 viikon viimesitelyä vetämään kohti maratonia. 

Koronapandemia ja kisat seis

Maailmalta Eurooppaan ja Suomeen iskenyt korinaviruspandemia konkretisoitui päälle maaliskuussa. Urheilutapahtumat alettiin laittaa jäihin ja myös juoksukisoja perumaan, ensin Euroopassa ja kohta myös Suomessa. Isot massatapahtumat kuten yli 30000 juoksijan Wienin maraton peruttiin luonnollisesti heti ensimmäisten joukossa. Ajattelin, että jospa pääsisi kotimaassa jonkun kevätmaratonin juoksemaan vielä, mutta pian homma oli siinä pisteessä, että mitään kisoja ei pidetty. Kyllähän mielessä kävi, että ei voi olla totta!! Monen tuskaisen vammavuoden jälkeen olin viimein saanut itseni tavoitteen edellyttämään kuntoon ja sitten käy näin. Tympäsi, mutta minkäpä tilanteelle mahdoin. 

Uusi plääni

Kun selvisi, että maailma sulkeutui aika totaalisesti koronaviruksen aiheuttaman sekamelskan takia, aloin miettiä vuotta treenien suhteen eteenpäin. Myös muutkin suunnitelmat menivät ihan uusiksi. Olinhan oman juoksuharrastuksen lisäksi odottanut myös innokkaana penkkiurheilijana tätä vuotta kuin kuuta nousevaa: kesä piti viettää jalkapallon EM-kisat, pyöräilyn Ranskan ympäriajo ja olympialaiset katsellen. Futiksen EM-kisoihin minulla oli vielä lippukin Unkarin Budapestiin neljännesväliriä katsomaan kesäkuun lopulla, mutta kaikki tulisi peruuntumaan. Treenien osalta päätin loppukevään ja alkukesän otta rennommin, jotta kynttilä ei palaisi loppuun. Se olisi vaarana, jos koettaisi syksyyn saakka mättää liian kovaa yhtäjaksoisesti. Huhti- ja toukokuussa kyllä juoksin normaalisti, mutta tehoja en tehnyt juuri lainkaan. 

Uudeksi tavoitteeksi asetin maratonin lokakuussa ja kisaksi valitsin 10.10.2020 juostavan Vantaan maratonin. Tässä tilanteessa en uskaltanut alkaa mitään ulkomaan maratoneja edes miettimään, vaikka maratoneja tykkäänkin yleensä käydä jossain kauempana juoksemassa. 

Hyvä juoksukesä

Kesäkuussa iskin taas enemmän treeneissä höökiä pyttyyn. Itselleni epätavalliseen tapaan olin ottanut juhannuksen jälkeiset 2 viikkoa lomaksi, koska alunperin piti tuolloin lähteä niitä futiksen EM-kisoja katsomaan ym. kavereiden kanssa kikkailla. Yleensähän en kesäisin juuri koskaan lomaa pidä, mutta nyt en sitä viitsinyt enää alkaa perumaankaan. Treenit kulkivat ja ilokseni Suomessa alettiin jo kesäkuussa taas juosta myös kisoja, joskin erityisjärjestelyin. Kävinkin kesäkuun puolivälissä 10km kisa vetämässä ja sama oli vielä kesäkuun lopussakin. Tässä toisessa kisassa vaan eksyin reitiltä 7km hujakoilla, kuten teki moni muukin juoksija tuona päivnä. Joku edellä veti harhaa ja kaikki siinä kohtaa aivan perässä tulevat sitten perässä. Ekan kerran ikinä keskeytin kisan siihen, että juoksin reitiltä harhaan. No tämä ei juuri jaksanut harmittaa, olihan kyse vain treenikisasta. Myös heinäkuussa juoksin yhden 10km kisan ja muutoinkin teenit kulkivat mukavasti. Vielä en mättänyt mitään hurjia hevoskuuriviikkoja, mutta sellaiset oli tarkoitus aloittaa heti elokuun alussa. 

Elo- ja syyskuussa treenit kulkee ja hommat sujuu

Elokuun alussa aloitin 11 viikon suunnitellun treeniohjelman toteuttamisen kohti maratonia. Olin muuttanut täksi vuodeksi yleisesti viikkorytmiäni niin, että tein pitkän lenkin aina keskellä viikkoa perinteisen viikonlopun sijaan. Tämä palveli erityisesti sitä ajatusta, että treenikisoja oli parempi juosta. Kisat kun yleensä ovat aina viikonloppuna, niin pitkä lenkki oli hyvä juosta jo tiistai-keskiviikko akselilla. Tämä tuntui toimivan hyvin. Kovimmilla viikoilla tein pitkän lenkin heti alkuviikosta, sitten joku vetotreeni keskellä viikkoa ja kisa kovana treeninä viikonloppuun. Tarkoitus oli kisata elokuussa ja syyskuussa aika paljon, ja tällä tavalla hioa kunto huipuunsa. Juoksinkin 5 viikonloppuna putkeen kisan elokuun alusta syyskuun alkuun. Putki starttasi 8.8 Tuusulajärven maratonin kympillä, jossa taas eksyinb reitiltä. Sapetti, koska nyt se oli ihan vain järjestäjien puutteellisesta reitin merkkauksesta johtuvaa ja kyseinen kisa on jatkossa protestilistalla. 15.8 Haaga Runin 10km kulki kovassa helteessä ihan kivasti. Vielä paremmat fiilikset jäivät 22.8 Turussa juostusta Paavo Nurmi puolimaratonista ja 30.8 Espoossa juostusta Länsiväyläjuoksusta (17,3km). 

Länsiväyläjuoksun jälkeen jäin 2½ viikon lomalle. Olen aina tähän aikaan vuodesta lomalla ja lähes aina suuntaan Lappiin, niin nytkin. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettävä Levin Ruskamaraton oli tänä vuonna typistetty pelkäksi polkujuoksukisaksi, jossa matkoina oli rankassa maastossa 15km ja 25km matkat. Lähdin korkkaamaan polkujuoksu-urani ja osallistuin 15km kisaan. Hyvästä treenistä se toki kävi, mutta ei tule minusta polkujuoksijaa, eikä homma mitenkään sytyttänyt. Vaikeassa kivirakkaa, juurakkoa ym. elementtejä sisältäneellä reitillä en uskaltanut juosta ollenkaan kuntoni edellyttämällä tavalla. Nyt erityisesti maratonin ollessa lokakuussa kaiken tähtäimen kohteena, en ottanut mitään riskejä jalkojen telomisen kanssa. Muutoin kavereiden kesken tehty Levin viikonloppu oli taas mitä parhain. Tällä kertaa jätin juhlinnat vähemmälle, koska en halunnut pilata seuraavaa viikkoa krapulasta kärsien. Kavereiden lähtiessä jo etelää kohti, jäin itse vielä viikoksi Pallaksen/Levin maisemiin retkeilemään ja treenaamaan. Se jos joku oli hienoa! 

Viimeiset kovat treeniviikot

Loman ja Lapin reissun jälkeen koitti taas arki työn merkeissä. Treenit jatkuivat suunnitelman mukaan kohti maratonia. Syyskuun toisella puolikkaalla juoksin vielä pari kisaa kovina treeneinä ja tuntuma oli, että kulkee ihan kivasti. Nyt vain lokakuun alussa loppukeventelyt putkeen, koetan olla sairastumatta niin johan pitäisi Vantaalla maraton kulkea. Päätin olla liikoja stressaamatta tuon sairastumisen suhteen. Syksyllä 2016 sain elämäni kunnossa karmean flunssan päälle juuri maratonviikolla ja mokoma surkea tuuri toistui sairasteltuani pitkin syksyä 2017 ennen joulukuista Honolulun maratonia. "Jos tauti iskee, sitten se iskee", oli ajatukseni. Nyt kuitenkin kaikki meni putkeen, eikä flunssa, korona tai mikään muukaan kalkkiviivoilla pilannut hommaa. 

Pitkäaikainen tavoite täyttyi

10.10.2020 juoksin Vantaan maratonilla 2:48.20 ja samalla toteutui pitkään tavoitteena ollut 2:50 alitus. Joskus, kohdallani hyvin harvoin, päivä paistaa risukansaankin. Projekti tämän toteuttamiseksi oli venynyt vuosia ja taas vuosia, koska olen kärsinyt todella paljon vammoista ja kuten äsken mainitsin, parina vuotena sairastelut pilasivat muutoin hyvien vuosien työn maratonin suhteen kalkkiviikoilla. Sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi, mutta olihan se hienoa viimein onnistua :) 

Loppuvuosi lusmuilua

Maratonin jälkeen vietin ansaittua ylimenkautta, joka kohdallani tarkoitta yleensä myös railakkaamppa juhlimista. Korona-aika teki tyhjäksi tietyn kaltaisen kemujen pitämisen, mutta kyllä sitä muutamat messevähköt keikat saatiin kavereiden kanssa aikaiseksi. Lokakuun lopun ja pitkälle marraskuutakin lusmuilin treeneistä maratonin jälkeen aika totaalisesti. Nyt joulukuussa aloin taas jotain yrittää, mutta vieläkin määrät ovat olleet tosi vaatimattomia. Uudet suunnitelmat ovat toki olemassa, mutta niistä myöhemmin tarkemmin. Täytin ihan loppuvuodesta 41 vuotta, eli olen vasta parhaassa juoksuiässä ;) Tunnen että kykenen ehjänä ja terveenä ollessani vielä parantamaan aikaani maratonille. Aika näyttää, miten käy. 

Nyt katse vauhtuneeseen vuoteen 2021. Toivottavasti myös maailma taas avautuisi normaaliksi. 

Viikot 51 ja 52

Viimeisiä viedään tästä vuodesta. Seuraavassa 2 edellisen viikon treenit ja jotain yleistä kotkotusta elostani, eli siis ei mitään hohdokasta luettava :) En todellakaan ole vielä mitään ohjelmaa noudattanut, vaan mennyt ihan fiiliksen mukaan. Toki melkomoista lusmuiluahan tämä edelleen on ollut, sitä en voi kiistää enkä edes yritä. Ei vaan ole jaksanut eikä huvittanut kunnolla tiestöä takoa. 

Ma 14.12; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km

Ti 15.12; a: 2km. i: 11km. Yht. 13km

Ke 16.12; a: 4km. i: 14km. Yht. 18km

To 17.12; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km

Pe 18.12; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km

La 19.12; lepo

Su 20.12; p: keskivartalojumppa. i: 10km, sis. 5 sarjaa loikka-askelia ylämäkeen

Viikko 51: juoksua yht. 87km

Koetin saada oikeaa rytmiä treenien muodossa taas tähän elooni. Töissä on melkoinen hässäkkäviikko ja jotkut työpäivät venyivät hieman pitkiksi, tosin ei kohdallani nyt kovin massiivisiksi. Jokaisena arkipäivänä sainkin kammettua itseni juoksemaan ennen töitä ja töiden jälkeen, joskin tiistaina laiskotti niin, että hölkötin aamulla suorinta tietä työpaikalle. Työpäivien venyminen nyt yleisesti on surkea tekosyy passata treenejä, sillä voihan sitä duunissa aina nautiskella sen verta välipalaa, jotta jaksaa pitkänkin työpäivän jälkeen lenkkareita ulkoiluttaa tai tehdä jotain muuta kroppaa sopivasti rasittavaa. Mitään kovempaa rypistystä en kovemman juoksun muodossa jaksanut edes ajatella, ihan normi lenkkeilyä. Perjantai-iltana tuli eräs kaverini kylään ja nautittiin lihafondueta hyvän viinin kera. Sen verta väsyneeksi iski kropan tämä nautiskelu, että lauantaina en tehnyt yhtikäs mitään liikunnallista. Sunnuntaina puhisin keskivartalojumppaa kotona päivällä samalla kun vahtasin ampumahiihtoa töllöttimestä. Illalla hilpasin vielä 10km lenkin, jonka suuntasin taktisesti Hakunilan suuntaan, jossa sahasin erästä pitkähköä ylämäkeä 5 kertaa loikka-askelin ylös osana lenkkiä. 

Ma 21.12; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km

Ti 22.12; a: 2km. i: 3km + 3000m/2000m/1000m/2x500m ratavedot, 3min. palautus matkan vaihtuessa ja 1min. palautus 500m vetojen välissä +3km. Yht. 15km

Ke 23.12; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km

To 24.12; p: 11km

Pe 25.12; lepo

La 26.12; p: 60min. kuntopiiri i: 9km

Su 27.12; lepo

Viikko 52: 67km

Maanantaina jalat olivat aamulenkillä edellisen päivän ylämäkiloikkien jäljiltä todella jöötissä. Mutkien kautta töihin juostu 5km olikin melkoista könkköstämistä. Jos jalkani osaisivat jutella, olisivat sunnuntain loikkien yhteydessä kyselleet, että "mitähän toi nyt oikein taas puuhaa"? Töiden jälkeen venyttelin hieman ennen lenkkiä, mutta meno oli siltikin erittäin kankeaa. Tiistaina hölkkäsin suoraan kotoa töihin, mutta päätin työpäivän jälkeen lähteä Hiekkaharjun kentälle vetoja kiskomaan. Verryttelin muutaman kilsan, jonka jälkeen aloin lyödä höökiä pyttyyn. Vauhti ei päätä huimannut, mutta muutoin tunnuin jaksavan ihan suht mukavasti, joten vaihdoin lennosta plääniä niin, että kiskoin heti alkuun 3000m pätkän. Ajattelin kokeilla jonkinlaista pyramiditreeniä, joten seuraavaksi 2000m, sitten 1000m ja loppuun vielä 2x500m. Aika poikki olin tuon rupeaman jälkeen ja muutenkin meno Hiekkaharjussa oli ihan "pimeetä meininkiä" sanan kaikessa muodossa. Kentällähän ei ole valoja lainkaan, mutta viereiseltä lätkäkentältä kyllä kajastaa sen verta valoa, että ei nyt ihan säkkipimeässä tartte juosta. Henkisestihän mun touhu on muuten vaan usein ihan himmeetä, joten nyt myös fyysisesti :)

Tuli alkuviikosta treenien jälkeen vahdattua la-su yön NFL-kierroksen pelejäkin iltaisin jälkilähetyksien muodossa siihen malliin, että nukkumaan menoa venähti aika myöhäiseen. Keskiviikkona väsyttikin turkasesti kun herätyskello aamulla rämisi. Siinä hötäkässä unohin, että toin eilen työpaikan pukkarista pyyhkeen kotiin pestäväksi enkä tietenkään muistanut toista viedä tilalle. Ei todellakaan ollut edes eka kerta kun näin käy!!  No aina sattuu, harvemmin tapahtuu... Työpäivän jälkeen lönköttelin 10km lenkin ja olin valmis joulua viettämään. Jouluna tuli perinteiseen tyyliin syötyä vallan mahdottomasti. Kuuluu mielestäni asiaan ja syömistä toki harrastan muutenkin aina aika messevästi. Aattona tein päivällä lenkin, mutta joulupäivänä olo oli niin turpea, että vaan olla öhnötin kotosalla. Tapaninpäivänä olen usein tehnyt pitkän lenkin, mutta tänä vuonna en siihen taipunut. Kuntopiiriä sen sijaan aloin kotona veivaamaan hieman ennen puolta päivää ja aika tehokkaasti sainkin tohotettua eri liikkeitä. Illalla vielä pieni lenkki löhöämistä huoltamaan. Nyt sunnuntaina sitten vaan laiskotti niin, että lenkit ja kaikki muukin liikunta jäi vain ajatuksen asteelle. 

Vuosi 2020 alkaa kohta olla taputeltu. Viikon kuluttua eletään jo vuotta 2021. Kohdallani tämä tarkoittaa myös vanhenemista, koska olen syntynyt vuoden toiseksi viimeisenä päivänä :) Mitään ikäkriisiä en pode enkä ole koskaan potenutkaan. Henkisestihän olen hädin tuskin aikuinen vieläkään. 

Palaan asiaan päivitysten muodossa viimeistään viikon kuluttua perinteisen vuoden yhteenvedon merkeissä. Juoksun sarallahan kulunut vuosi on ollut erinomainen ja kerrankin voi kertoa kivoista asioista niiden iänikuisten vammoista turinointien sijaan. 

Lusmuiluviikot, osa II

Maratonin jälkeinen ylimenokausi on jatkunut edelleen. Melkoista lusmuilua on ollut treenien suhteen, eikä kunnon treenaamisesta kyllä voida vielä missään nimessä edes puhua. Seuraavassa edellisten viikkojen touhuja. 

Ma 9.11; i: 9km

Ti 10.11; a: 2km. i: 11km. Yht. 13km

Ke 11.11; a: 3km. i: 2km. Yht. 5km

To 12.11; a: 5km. i: 7km. Yht. 12km

Pe 13.11; a: 5km. p: 8km. Yht. 13km

La 14.11; lepo

Su 15.11; lepo

Viikko 46: juoksus yht. 52km

Pientä lenkkeilyä arkipäivisin, mutta kokonaisuutena tosi laiskaa menoa. Tiistai- ja keskiviikkoaamuina laiskotti niin, että juoksin lähestulkoon suorinta tietä työpaikalle. Keskiviikkona myös töiden jälkeen juoksin suorinta tietä kotiin, vaikka suunnitelmissa oli jonkinlainen lenkki tehdä. Lauantaina neutiskelin elostani ja taisipa tulla hieman hapantakin otettua. Tällä kertaa en tosin mitään hirveitä kännejä kiskonut, vaan sellaista pientä "sopivaa" tissuttelua. Tämäkin aiheutti sunnuntaiksi raukean olon päälle enkä taipunut mihinkään liikunnallisiin suorituksiin. 

Ma 16.11; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 10km. Yht. 15km

Ti 17.11; i: 9km

Ke 18.11; a: 5km. i: 2km. Yht. 7km

To 19.11; a: 5km. i: 6km. Yht. 11km

Pe 20.11; a: 5km. p/i: 90min. punttisalitreeni + 2km. Yht. 7km

La 21.11; lepo

Su 22.11; i: 3km + 5x800m ratavedot, 1min. palautuksella + 3km. Yht. 10km

Viikko 47: juoksua yht. 59km

Puolivaloilla tehty puuhastelu jatkui. Torstaina laiskotti jälleen töiden jälkeen taas siihen malliin, että lönköttelin lyhintä tietä kotiin kunnollisen lenkin sijaan. Perjantaina sentään sain temuttua punttisalilla kunnon voimatreenin, jonka jälkeen lauantaina vain olla öhnötin. Sunnuntaina päätin ensimmäistä kertaa yli kuukauteen testata hieman vauhdikkaampaa menoa ja lähdin illalla Hiekkaharjun kentälle vetoja tekemään. 5x800m vedot kiskoin surkealla kukulla ja fiiliksellä. Ei oikein tämä kovempi juoksu irtoa reilun kuukauden lusmuilun jälkeen, mutta empä toki muuta olettanutkaan. 

Ma 23.11; a: 5km. i: 9km. Yht. 14km

Ti 24.11; a: 5km. i: 6km ja tunnin hieronta Yht. 11km

Ke 25.11; lepo

To 26.11; a: 4km. i: 2km. Yht. 6km

Pe 27.11; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km

La 28.11; lepo

Su 29.11; 3km + 4x1000m ratavedot, 1min. palautuksella + 3km. Yht. 10km

Viikko 48: juoksua yht. 57km

Edellisen viikon sunnuntain ratavedot vetivät jalat todella jöötiin. Varmaan ihmettelivät pitkän tauon jälkeen, että mitähän tuo nyt kuvittelee tekevänsä. Onneksi olin varannut tiistai-illaksi hieronta-ajan, joka tekikin koiville tosi hyvää. Tämän jälkeen palauttelin ruhoani keskiviikkona levon merkeissä ja torstaina vaan en viitsinyt muuten kunnon lenkkejä juosta. Myös työpäivät venyivät välillä suhteellisen pitkiksi, mutta sehän nyt on pelkkä tekosyy treenejä skipata. Sunnuntaina päätin edellisen viikon tyyliin lähteä katsomaan Hiekkaharjun kentälle, kuinka kovempi juoksu "kulkee". No eihän se häävisti kulkenut. Kelloa en viitsinyt juuria vauhtien muodossa edes vilkuilla ja ainoat kellotukset olivat minuutin palautukset vetojen väliin. Eiköhän tästä vielä vauhti ja kesto saada taas kohilleen kun alkaa kunnolla treenaamaan. 

Ma 30.11; a: 4km. i: 11km. Yht. 15km

Ti 1.12; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km

Ke 2.12; i: 10km

To 3.12; i: keskivartalojumppa

Pe 4.12; a: 4km. i: 14km. Yht. 18km

La 5.12; lepo

Su 6.12; lepo

Viikko 49: juoksua yht. 58km

Arkipäivät sujuivat töiden lisäksi sopivan rennon lenkuttelun merkeissä. Perjantaina intouduin lenkin jälkeen hieman olutta nautiskelemaan, mutta varsinainen biletys oli tiedossa lauantaina. Silloin suuntasin kaverini luo hyvissä ajoin jo alkuillasta, jossa meitä oli 7 henkilöä viettämässä kaveriporukan pikkujouluja. Pysyttelimme siis kotioloissa ja koronarajoitusten sisällä, jos joku juhlintaa tässä ajassa ihmettelee. Tulipa sitten taas juopoteltua pitkälle aamuntunneille saakka ja oikein urakalla. Luonnollisesti tämä tiesi sitä, että sunnuntaina oli surkea olo aamusta iltaan. Kun tulee ikää lisää, tällaisista keikoista palautuminen tuntuu vuosi vuodelta vaan pahenevan, mutta en mä mokomasta välitä, joskus pitää ottaa ilo irti elosta. 

Ma 7.12; lepo

Ti 8.12; lepo

Ke 9.12; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km

To 10.12; i: 8km

Pe 11.12; a: 5km. p/i: keskivartalojumppa + 9km. Yht. 14km

La 12.12; i: 11km

Su 13.12; p: pohje- ja nilkkajumppaa. i: 3km + 7km vauhtileikittely + 2km. Yht. 12km

Viikko 50: juoksua yht. 61km

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli hirveä "liskojen/mörköjen" sävyttämä, kuten tuppaa rajun ryypiskelyn jälkimainingeissa olemaan. Vaikka huono olo helpotti, oli alkuviikosta edelleen sellainen tolkuttoman väsynyt ja hutera fiilis. Kuvittelin tiistai-iltana lenkin juoksevani, mutta työpäivän jälkeen elimistö kävi vieläkin niin puolivaloilla, että en edes yrittänyt suotta rimpuilla. Loppuviikosta yritin sitten palata oikeasti normaalin rytmiin, vaikka en nyt mitään kunnon päiväkohtaisia määriä vielä juossutkaan. Sunnuntaina temmoin 7km verran vauhtileikittelyä. Tästä pätkästä heti alkuun vedin 3km putkeen kovempaa vauhtia ja henki pihisi suhteellisen messevästi. Taso on nyt tämä ja siitä täytyy lähteä taas rekentamaan kohti kunnon tuloskuntoa. 

Tulevasta

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että reilut pari kuukautta jatkunut ylimenokausi saa luvan ollan päättynyt. Lusmuilu vaihtuu siis taas treenaamiseen ja korkki menee visusti kiinni kaikenmaailman törpöttelyreissujen suhteen. Jos vain maailma vähänkään makaa sillä tolalla keväällä, että kisojan järjestetään normaalisti, olisi tarkoitus toukokuussa maraton juosta. Kaipa tämä koronahullutuksenkin on joskus loputtava. Ei yhteiskuntia ole kerta kaikkiaan varaa pitää suljettuina loputtomiin.

Valoitan jossain kohtaa ensi vuoden alussa tarkemmin tulevia suunnitelmiani.  

Maratonviikko ja sen jälkeistä lusmuilua

Ma 5.10; i: 11km

Ti 6.10; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 7km ja tunnin hieronta. Yht. 12km

Ke 7.10; i: 2km + 2x2km kovaa, 1km hölkkää vetojen välissä + 2km. Yht. 9km

To 8.10; i: 6km

Pe 9.10; a: 4km. i: 4km, sis. 4x100m kiihdytykset. Yht. 8km

La 10.10; a/p: 2km + Vantaan maraton: 2:48.20. Yht. 44km

Su 11.10; lepo

Viikko 41 <> maratonviikko 11/11: juoksua yht. 88km

Maratonviikko!! Viimeistely maratonille meni putkeen ja lauantaina juoksin Vantaan maratonin uuteen ennätysaikaani 2:48.20. Vihdoin kauan tavoitteena ollut 2:50 alitus maratonilla toteutui. Tästä olen aikaisemmassa postauksessa kirjoittanut erillisen kisaraportin maratonin jälkeen, joten en lähde enää kisaa ruotimaan tarkemmin. Maratonin jälkeen suunnitelmissa on ylimenokauden viettäminen, joka erityisesti näin hienon onnsitumisen jälkeen tarkoittaa jonkun aikaa totaalista lusmuilua, hauskanpitoa ja sen sellaista. 

Ma 12.10; lepo

Ti 13.10; lepo

Ke 14.10; lepo

To 15.10; lepo

Pe 16.10; i: 90min. punttisalitreeni

La 17.10; lepo

Su 18.10; lepo

Viikko 42: juoksua 0km

Juoksusta maratonin jälkeen totaalista lepoa. Ainoastaan perjantaina iskeydyin työviikon päättymisen jälkeen punttisalille ja temusin puolitoista tuntia rautojen kimpussa. Ylimenokausihan on mitä parhainta aikaa koettaa tehdä voimatreeniä, koska voimatason ylläpito ja parantaminen auttaa vammojen ehkäisyssä sitten kun taas alkaa tiestöä enemmän takomaan. Lauantaina tuli myös kavereiden kanssa juopoteltua kunnolla, joka puolestaan tiesi sunnuntaille surkeaa oloa. En häpeä millään tavalla myöntää, että välillä tekee todella mieli viihteelle sortua. Kun treenataan, silloin treenataan. Kun ollaan viihteellä, tehdään sekin "kunnolla" :)

Ma 19.10; lepo

Ti 20.10; lepo

Ke 21.10; lepo

To 22.10; lepo

Pe 23.10; lepo

La 24.10: lepo

Su 25.10; p: keskivartalojumppa

Viikko 43: juoksua 0km

Lusmuilu jatkui. Usein päivät meni töiden jälkeen niin, että hain pizzan tai jotain kunnon roskaruokaa ja könysin kotisohvalle syömään/löhöämään. En todellakaan välitä kattiakaan tippuuko nyt kunto jotenkin hetkellisesti, saatika vielä vähemmän, nouseeko paino. Muutenkinhan olen järkyttävä ahmatti jolle maistuu kaikki mahdollinen ja motto on aina ollut, että paino lähtee liikkumalla, ei syömällä. Jos taas sitten ei tule liikuttua, alkaa omilla ruokatottumuksilla usein paino nousta. So what! Alkoholipitoista juomaakin tuli taas viikonloppuna jonkun verrna nautiskeltua, mutta nyt ei mitään hirveää törpöttelyä. 

Ma 26.10; a: 2km. i: 7km. Yht. 9km

Ti 27.10; a: 5km. i: 8km. Yht. 13km

Ke 28.10; lepo

To 29.10; a: 6km. i: 11km. Yht. 17km

Pe 30.10; p/i: 1h 45min. punttisalitreeni

La 31.10; lepo

Su 1.11; i: 12km

Viikko 44: juoksua yht. 51km

Reilut 2 viikkoa hurahti ilman että juoksin metriäkään. Nyt ajattelin jotain pientä alkaa taas puuhastelemaan, vaikka eihän tätä nyt voi parhaalla tahdollakaan miksikään treenaamiseksi kutsua. Jopa kolmena aamuna sain kiskottua itseni sängystä lenkille. Töihinhän mulla on kotoa hieman vajaat 2km matkaa aivan suorinta reittiä. Maanantaina en viitsinyt mitään "ketunlenkkiä" edes miettiä, vaan köpöttelin suorinta tietä toimistolle, niin että sain 2km just ja just mittariin. Tiistaina ja torstaina viitsin sentään hieman kunnollisemman aamulenkin tehdä. Viikon tehokkain setti oli kuitenkin taas ehdottomasti perjantainen salitreeni. Hieman alle 2 tuntia jaksoin riehua erilaisten voimainkoitosten merkeissä. Sen jälkeen olikin mukava lähteä uuden juoksukaverin kanssa hieman viihteelle, mistä maksoin lauantaina taas "veroa" surkean olotilan muodossa. Jostain kumman syystä sain sunnuntaina olotilan helpotettua kammettelua illalla itseni lenkille. 

Ma 2.11; lepo

Ti 3.11; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km

Ke 4.11; a: 6km. i: 7km. Yht. 13km

To 5.11; lepo. i: tunnin hieronta

Pe 6.11; p/i: 80min. punttisalitreeni

La 7.11; p: 9km

Su 8.11; lepo

Viikko 45: juoksua yht. 37km

Edellisen viikon kaava jatkui. Pientä puuhastelua. Maanantaina kello herätti aamulenkille. Painoin herättäjän kuitenkin kiinni, vetelehdin puolisen tuntia lisää ja sotkin laiskasti pyörällä töihin. Töiden jälkeenkin laiskotti ja unohin suosiolla kaiken juoksuun liittyvän. Olin muutenkin niin nollat taulussa, että unohdin maanantai-illalle varaamani hieronta-ajan. Onneksi hieroja oli niin joviaali, että ei unohduksesta velottanut ja sain jopa torstaille uuden ajan. Vaikka tiistaina ja keskiviikkona tein sekä aamu- että iltalenkin, ei puhettakaan töiden jälkeen mistään kunnollisen pituisesta lenkistä. Katsotaan myöhemmin, lusmuilu toistaiseksi jatkukoon. Torstain hieronta teki terää. Kintut olivat todella jumissa, lähinnä siksi, että olen löhönnyt sohvalla törkeän paljon + venyttely on ollut laiskuuden johdosta olematonta. Mokomasta en pode pätkän vertaa huonoa omaa tuntoa, koska joskus on kerta kaikkiaan mukavaa vaan olla tekemättä yhtikäs mitään, ainakaan siis treenaamiseen viittaavaa. 

Lauantaina juoksin päivällä 9km lenkin, jonka jälkeen (taas) asennoiduin viihdemoodiin. Lenkin jälkeen kokkasin sapuskaa ja aloin jo samalla tohottaa oluttölkkien kimpussa. Alkuillasta lähdin erään tuttavan kanssa sitten hieman enemmänkin maistelemaan ja iltaa istumaan. Ja taas oli sitten sunnuntaina olotila mallia kammottava, väsynyt, hutera, heikko jne. Nyt voisi taas koettaa nämä viihteellä olemiset hetkeksi unohtaa. 

Tätä kirjoittaessa on nyt reilu kuukausi kulunut maratonin juoksemisesta. Pikku hiljaa alan asennoitua uuden treenikauden aloittamiseen. Olen ajatellut niin, että viimeistään joulukuun alussa alan taas oikeasti lenkkikenkiä ulkoiluttamaan ja tahkoamaan kilometrejä koneeseen. On se vaan välillä kiva rötvätä, varsinkin kun kerrankin syy siihen on hyvin sujunut kausi, joka huipentui onnistuneeseen päätavoitteeseen, Eikä joku hiivatin kauden päättävä vamma kuten yleensä. Tästä on kiva jatkaa. 

Kisaraportti: VANTAAN MARATON 10.10.2020

Tämä on ollut kummallinen vuosi. Olin keväälle ilmoittautunut huhtikuussa juostavalle Wienin maratonille Itävaltaan, mutta maailmalla leviämään lähtenyt koronavirus perui keväältä kaikki kilpailut niin kotimaasta kuin ulkomailta. Harmitti, sillä olin juossut maaliskuussa puolimaratonin 1:19.12 ja mielesräni elämäni kunnossa vihdoin ja viimein pitkään tavoitteena olleen 2:50 rajan maratonilla rikkomaan. Treenien osalta vedin hieman happea ja otin huhti- ja toukokuun löysemmin. Tavoitteen siirsin syksylle ja valitsin kisaksi joka vuosi lokakuun toisena lauantaina juostavan Vantaan maratonin. Näin siksi, että en uskaltanut mihinkään ulkomaille tässä tilanteessa maratonmatkaa suunnitella ja Vantaan maraton on itselleni oikea kotikisa, sillä sen lähtö ja maali sijaitsevat n. 400m päässä kotioveltani. Lisäksi Vantaan maraton on varmasti Suomessa yksi parhaiten järjestetyistä kisoista ja vaikka sen reitti ei nyt ihan nopein ole, on se kovan tuloksen yrittämiseen ihan suht nopea.  

Sain treenata koko vuoden täysin ehjänä ja terveenä, mikä on itselleni ylen harvinaista. Vammoistahan olen edellisinä vuosina kärsinyt oikein urakalla ja niinä parina vuotena kun säilyin ehjänä, sairastuin harmittavasti juuri ennen kauden H-hetkeä. Päätin olla stressaamasta nyt syksyllä sitä, iskeekö joku flunssa (tai korona) riesaksi kisaa pilaamaan, jos iskee niin sitten ei vain juosta. Kaikki meni tällä kertaa kuitenkin putkeen ja pääsin maratonin starttiviivalle terveenä ja hyvin treenanneena. Treenit ja treenikisat olivat kulkeneet hyvin ja olin täynnä luottoa sekä valmiina taistoon.

Lokakuun toinen lauantai osui tänä vuonna päivämäärään 10.10. Silloin siis 2:50 rajan kimppuun...

Kisapäivä

Itse kisapäivälle oli luvattu maratonin kannalta hyvää keliä. Lämpöä olikin noin +12-13 astetta, eikä tuullut liikaa. Olin hakenut numerolappuni kisakeskuksesta jo edellisenä päivänä. Maratonin starttiaika oli klo. 11:00, mutta jos halusi omat juomat toimitettuna huoltopisteille, piti ne olla vietynä viimeistään klo. 10:00 kisakesukseen. Ihan kisakeskuksen vieressä asuvana tämä oli itselle helppoa. Nappasin edellisiltana rakentamani putelit kassiin ja kiikutin ne kisajärjestäjien laatikoihin, joista ne toimitettaisiin huoltopisteille. Käytän kotimaan maratonilla siksi omia juomia, että inhoan juoda järjestäjien muovimukeista, joista suurin osa menee vauhdissa päälle ja näin saan myös sitä juomaa, mihin olen treeneissä vatsani totuttanut: Joihinkin pulloihin oli teipannut myös geelejä kiinni. Pullot merkkasin lisäksi pinkillä kepeillä, jonka päässä oli kisanumerollani varustettu punainen lippu. Pullot näkisi siis jo kaukaa ja niihin olisi vauhdista helppo tarttua. 

Pullojen viennin jälkeen verryttelin 2km verran ja menin kotiin vaihtamaan kisa-asun ylle. Klo. 10:40 lähdin talsimaan starttipaikkaa kohti: Vielä viimeinen "vessareissu" pusikkoon ja olin valmis viivalle. Tänä vuonna Vantaan maratonin yhteydessä juostiin myös SM-maraton, eli tasokasta juoksuseuraa oli tarjolla. 

Itse kisa

Startti tapahtuu tasan klo. 11:00 kuten Vantaan maratonilla tapana on. SM-maratonin kärkimiehet painaa tietenkin kaltaiseltani taapertajalta heti horisonttia kohti, mutta en muuta toki epäillytkään. Tavoitteena on lähteä latomaan hieman alle 4min/km vauhtia. Aika pian lähdön jälkeen huomaan naisten SM-maratonia juoksevan Päivi Kauppisen, jota morjestan. Jutellaan siinä tavoitteista edetään samaa matkaa. Päivi kertoo myös tavoittelevansa sinne 2:48 loppuaikoihin. Mietin mielessäni, että onkohan vaan vaatimaton, koska tiedän hänen olevan kovassa kunnossa. Vantaan maraton juostaan neljänä n. 10,50km lenkkinä. Varsinkin ensimmäinen 5km reitistä on tosi tasaista. 3,5km kohdilla tulee vastaan ensimmäinen juoma-asema. Näen pulloni jo kaukaa omien juomien pöydällä ja nappaan mukaan ongelmitta. Juoksu sujuu helposti ja tunnen koneen lämmenneen mukavasti menoon. Juoksemme Päivin kanssa kahdestaa, edessä menee 20-30m päässä isompi porukka, mutta turha sitä olisi kiihdytyksellä kiinni rykäistä. Reitin jälkimmäinen vitonen on hieman ensimmäistä profiililtaan haastavampi, mutta mitään isoja mäkiä siinäkään ei ole. Pari tunnelia tien aliste ja siltaa ylitse ovat selkeimmät laskut ja nousut. Toisella juoma-asemalla 7km kohdalla turaan hieman pulloni kanssa ja Päivi karkaa kauemmaksi. Tiedän kokemuksesta että minkään valtakunnan peesin toivossa ei kannata maratonilla suuria vauhdinmuutoksia kiihdytysten yms. muodossa tehdä, siitä saisi takuulla myöhemmin maksaa kallista hintaa. Näen, että Päivi painaa ryhmän ohi edelläni ja lisää muutenkin selvästi vauhtia karaten pikku hiljaa horisonttiin. Pikku hiljaa itsellenikin tuo edellä juossut suurempi porukka alkaa kuitenkin lähestyä ja saan heidät kiinni 10km paalun jälkeen. Kympin väliaika näytti 39min. ja risat eli etenen presiis suunniteltua tavoitevauhtia. Ensimmäinen kierros täyttyy 10,55km kohdalla, jossa on myös reitin kolmas huoltopiste. Juoksu tuntuu helpolta ja morjestelen tutuille jotka ovat kannustamassa. 

Toisella kierroksella jään tämän saavuttamani porukan peesiin juoksemaan. He etenevät sellaista 3.55/km vauhtia ja sehän sopii minulle hyvin. Näiden 3 juoksijan peesissä on helppo edetä. Noin 12km hujakoilla joku kaippari takaa saa ryhmämme kiinni. Hän asettuu myös pian porukan vetomiehen töihin. Tällä kokoonpanolla edetäänkin oikeastaan koko toinen kierros. Puolimaratonin väliaika näyttää aikaa 1:23.34. Olen siis hyvin tavoiteaikani sisällä, jopa hieman edellä sitä. Juoksu tuntuu erittäin helpolle ja välillä spekuloidaan muiden kanssa etenemistä. 

Kolmanne kierroksen alussa joku saa taas takaa ryhmämme kiinni. Asetunkin pian tämän uuden jäsenemme kanssa vetotöihin, koska virtaa tuntuu piisaavan ja haluan vauhdin säilyvän tasaisena. 2 kaveria alkaakin kohta jäädä, mutta nämä 2 takaa tullutta tulevat mukanani samaa vauhtia. Jonkun verran tuuli on voimistunut, sen huomasi kun reitti 25km kohdilla meni hetkellisesti peltoaukion viereen ja puhalsi vastaisesti. Tämä nyt ei vielä ollut lainkaan menoa haitannut puhuri. Reitti käy hieman tämän reilun 10km kierroksen puolen välin jälkeen aika lähellä maalialuetta, joten vaimoni oli hiippaillut kierroksen aikana myös tähän kohtaan menoa seuraamaan ja kannustamaan. Siinä kohdassa näkyi muutenkin eniten väkeä maalialueen ja uuden kierroksen aloituskohtaa lukuun ottamatta. Meno on edelleen hyvää ja juoksu tuntuu mukavalle. Ennen kierroksen päättymistä näen myös parin työkaverini kannustavan, joista toinen huusikin kunnon kannustusta samassa kohtaa joka kierroksella. 30km paalu tulee ja menee. Ensimmäistä kertaa oikein ihmettelen menon keveyttä. Tänään tehdään kunnon tulos ja kivahan se on, mikäli tulee vielä helposti. En kuitenkaan kiristä vauhtia koska tiedän, että matka viimeisellä kympillä saattaa rankaista nopeastikin. Kovin väärässä en tässä ollut... 

Neljännen kieroksen alettua olen kahdestaan tämän aikaisemmin takaa nousseen kaverin kanssa. Joitakin olemme edeltä saavuttaneet ja ohittaneet, mutta kukaan ei takaa ole heittämällä rynninyt ohi. Tämäkin kertoo vauhdinjaon olleen aika optimaalinen. 33-34km välimaastossa tämä mukanani juossut kaveri alkaa jäädä ja olen yksin. Pian juoksun luonne muuttuu itsellänikin. Vähän ennen 35km paalua huomaan, että nyt alkaa jalkoja painaa ihan eri tavalla. Kepeys juoksusta katoaa ja meno on kohta kepeän rallatuksen sijaan raskasta ruhjomista. No enpä alun alkaenkaan muuta odottanut ja muistan taas miksi matkaa kutsutaan maratoniksi. Alamäessä oikea takareisi nykäiseen hieman ja on pakko himmata ettei se vaan kramppaa pahemmin. Muutoinkaan en enää 35km jälkeen kykene ylläpitämään alle 4.00/km vauhtia, vaan se hiipuu 4.05/km tietämille ja välillä jopa 4.10/km lukemaan. Ei kuitenkaan missään kohtaa tuota huonommaksi. Tämä neljännen kierroksen alussa jäänyt kaveri ottaa minut 37 ja 38 kilometrien välissä kiinni ja painaa hiljalleen ohi. Ei ole mitään palaa vastata ja kaveri karkaa askel askeleelta, hitaasti mutta varmasti. 38km kohdalla mietin että olo on kohtuu perseestä ja matkaa olisi vielä reilut 4km jäljellä. Pystyn kuitenkin ylläpitämään vauhtini, mutta todellakaan se ei enää nousekaan vaikka koetan tsempata jaloista ja "kokeesta" enemmän tehoja. 40km paalulla katson, että olisi yli reilusti yli 9min. aikaa tahkota maaliin ja 2:50 alittuu. Vielä en kuitenkaan juhli, jos vaikka jalat lyö kunnon kramppiin tai muutoin vain meno hyytyy pahasti. Työkaverini kannustaa n. 500m maalia, kohdassa, jossa näin hänet aikaisemmilla kierroksillakin. Nyt uskon tavoitteen saavuttamiseen kunnolla. En kerta kaikkiaan voi hyytyä enää niin pahasti. Parin ylikulkusillan yli ja sitten kohti maalia. Fiilis on melkoinen kun vaimoni ja monen tutun kaverin kannustaessa juoksen maalisuoraa. Tuuletan kunnolla loppusuoralla, ylitän maaliviivan ja käyn penkille istumaan. 

Loppuaikani on 2:48.20. VIHDOINKIN!!! Kauan tavoittelemani 2:50 rajan rikkominen toteutui ja selvästi. Näen vaimoni maalin jälkeen ja menen halaamaan häntä. Tunteet tulevat myös pintaan ja roskia on silmissä, niin kauan tätä yritin ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän kun laki sallii. Näen myös monia tuttuja jotka onnittelevat. Myös kanssani pitkään samaan matkaa etenemäni kaiffarin kanssa vaihdamme ajatuksia juoksun kulusta. 

Seuraavaksi

Se oli tämän projektin maali. Sanotaan, että matkan täytyy pääämäärää tärkeämpi, mutta onhan se kiva välillä tavoitekin saavuttaa ja ennen kaikkea päästä siihen pisteeseen, että sitä pystyi kunnolla yrittämään. 

Nyt otan treenien puolesta jonkun aikaa löysemmin. Katsotaan loppuvodesta taas kunnon treenivaihdetta. Eihän tämä nyt tähän toki lopu ja halu juosta maratoneja on edelleen iso. Sellaiseksi pelkäksi kuntojuoksijaksi, joka treenaa vain pysyäkseen kunnossa, minulla ei ole halua eikä motivaatiota ryhtyä. Se on joko kunnolla tai sitten ei lainkaan. Luulen, että kykenen nopealla reitillä ja hyvissä olosuhteissa vielä aikaanikin parantamaan. Lisäksi olen "vasta" 40-vuotias, joten aikaa hyvien tulosten tekemiseen on vielä monia vuosia aikaa. Moni kaverini ja tuttuni ovat juosseet ennätyksensä maratonilla vasta reilusti päälle 40v. ikäisinä. Ei muuta kuin uusia haasteita kohti !!!