Kisaraportti: VANTAAN MARATON 10.10.2020

Tämä on ollut kummallinen vuosi. Olin keväälle ilmoittautunut huhtikuussa juostavalle Wienin maratonille Itävaltaan, mutta maailmalla leviämään lähtenyt koronavirus perui keväältä kaikki kilpailut niin kotimaasta kuin ulkomailta. Harmitti, sillä olin juossut maaliskuussa puolimaratonin 1:19.12 ja mielesräni elämäni kunnossa vihdoin ja viimein pitkään tavoitteena olleen 2:50 rajan maratonilla rikkomaan. Treenien osalta vedin hieman happea ja otin huhti- ja toukokuun löysemmin. Tavoitteen siirsin syksylle ja valitsin kisaksi joka vuosi lokakuun toisena lauantaina juostavan Vantaan maratonin. Näin siksi, että en uskaltanut mihinkään ulkomaille tässä tilanteessa maratonmatkaa suunnitella ja Vantaan maraton on itselleni oikea kotikisa, sillä sen lähtö ja maali sijaitsevat n. 400m päässä kotioveltani. Lisäksi Vantaan maraton on varmasti Suomessa yksi parhaiten järjestetyistä kisoista ja vaikka sen reitti ei nyt ihan nopein ole, on se kovan tuloksen yrittämiseen ihan suht nopea.  

Sain treenata koko vuoden täysin ehjänä ja terveenä, mikä on itselleni ylen harvinaista. Vammoistahan olen edellisinä vuosina kärsinyt oikein urakalla ja niinä parina vuotena kun säilyin ehjänä, sairastuin harmittavasti juuri ennen kauden H-hetkeä. Päätin olla stressaamasta nyt syksyllä sitä, iskeekö joku flunssa (tai korona) riesaksi kisaa pilaamaan, jos iskee niin sitten ei vain juosta. Kaikki meni tällä kertaa kuitenkin putkeen ja pääsin maratonin starttiviivalle terveenä ja hyvin treenanneena. Treenit ja treenikisat olivat kulkeneet hyvin ja olin täynnä luottoa sekä valmiina taistoon.

Lokakuun toinen lauantai osui tänä vuonna päivämäärään 10.10. Silloin siis 2:50 rajan kimppuun...

Kisapäivä

Itse kisapäivälle oli luvattu maratonin kannalta hyvää keliä. Lämpöä olikin noin +12-13 astetta, eikä tuullut liikaa. Olin hakenut numerolappuni kisakeskuksesta jo edellisenä päivänä. Maratonin starttiaika oli klo. 11:00, mutta jos halusi omat juomat toimitettuna huoltopisteille, piti ne olla vietynä viimeistään klo. 10:00 kisakesukseen. Ihan kisakeskuksen vieressä asuvana tämä oli itselle helppoa. Nappasin edellisiltana rakentamani putelit kassiin ja kiikutin ne kisajärjestäjien laatikoihin, joista ne toimitettaisiin huoltopisteille. Käytän kotimaan maratonilla siksi omia juomia, että inhoan juoda järjestäjien muovimukeista, joista suurin osa menee vauhdissa päälle ja näin saan myös sitä juomaa, mihin olen treeneissä vatsani totuttanut: Joihinkin pulloihin oli teipannut myös geelejä kiinni. Pullot merkkasin lisäksi pinkillä kepeillä, jonka päässä oli kisanumerollani varustettu punainen lippu. Pullot näkisi siis jo kaukaa ja niihin olisi vauhdista helppo tarttua. 

Pullojen viennin jälkeen verryttelin 2km verran ja menin kotiin vaihtamaan kisa-asun ylle. Klo. 10:40 lähdin talsimaan starttipaikkaa kohti: Vielä viimeinen "vessareissu" pusikkoon ja olin valmis viivalle. Tänä vuonna Vantaan maratonin yhteydessä juostiin myös SM-maraton, eli tasokasta juoksuseuraa oli tarjolla. 

Itse kisa

Startti tapahtuu tasan klo. 11:00 kuten Vantaan maratonilla tapana on. SM-maratonin kärkimiehet painaa tietenkin kaltaiseltani taapertajalta heti horisonttia kohti, mutta en muuta toki epäillytkään. Tavoitteena on lähteä latomaan hieman alle 4min/km vauhtia. Aika pian lähdön jälkeen huomaan naisten SM-maratonia juoksevan Päivi Kauppisen, jota morjestan. Jutellaan siinä tavoitteista edetään samaa matkaa. Päivi kertoo myös tavoittelevansa sinne 2:48 loppuaikoihin. Mietin mielessäni, että onkohan vaan vaatimaton, koska tiedän hänen olevan kovassa kunnossa. Vantaan maraton juostaan neljänä n. 10,50km lenkkinä. Varsinkin ensimmäinen 5km reitistä on tosi tasaista. 3,5km kohdilla tulee vastaan ensimmäinen juoma-asema. Näen pulloni jo kaukaa omien juomien pöydällä ja nappaan mukaan ongelmitta. Juoksu sujuu helposti ja tunnen koneen lämmenneen mukavasti menoon. Juoksemme Päivin kanssa kahdestaa, edessä menee 20-30m päässä isompi porukka, mutta turha sitä olisi kiihdytyksellä kiinni rykäistä. Reitin jälkimmäinen vitonen on hieman ensimmäistä profiililtaan haastavampi, mutta mitään isoja mäkiä siinäkään ei ole. Pari tunnelia tien aliste ja siltaa ylitse ovat selkeimmät laskut ja nousut. Toisella juoma-asemalla 7km kohdalla turaan hieman pulloni kanssa ja Päivi karkaa kauemmaksi. Tiedän kokemuksesta että minkään valtakunnan peesin toivossa ei kannata maratonilla suuria vauhdinmuutoksia kiihdytysten yms. muodossa tehdä, siitä saisi takuulla myöhemmin maksaa kallista hintaa. Näen, että Päivi painaa ryhmän ohi edelläni ja lisää muutenkin selvästi vauhtia karaten pikku hiljaa horisonttiin. Pikku hiljaa itsellenikin tuo edellä juossut suurempi porukka alkaa kuitenkin lähestyä ja saan heidät kiinni 10km paalun jälkeen. Kympin väliaika näytti 39min. ja risat eli etenen presiis suunniteltua tavoitevauhtia. Ensimmäinen kierros täyttyy 10,55km kohdalla, jossa on myös reitin kolmas huoltopiste. Juoksu tuntuu helpolta ja morjestelen tutuille jotka ovat kannustamassa. 

Toisella kierroksella jään tämän saavuttamani porukan peesiin juoksemaan. He etenevät sellaista 3.55/km vauhtia ja sehän sopii minulle hyvin. Näiden 3 juoksijan peesissä on helppo edetä. Noin 12km hujakoilla joku kaippari takaa saa ryhmämme kiinni. Hän asettuu myös pian porukan vetomiehen töihin. Tällä kokoonpanolla edetäänkin oikeastaan koko toinen kierros. Puolimaratonin väliaika näyttää aikaa 1:23.34. Olen siis hyvin tavoiteaikani sisällä, jopa hieman edellä sitä. Juoksu tuntuu erittäin helpolle ja välillä spekuloidaan muiden kanssa etenemistä. 

Kolmanne kierroksen alussa joku saa taas takaa ryhmämme kiinni. Asetunkin pian tämän uuden jäsenemme kanssa vetotöihin, koska virtaa tuntuu piisaavan ja haluan vauhdin säilyvän tasaisena. 2 kaveria alkaakin kohta jäädä, mutta nämä 2 takaa tullutta tulevat mukanani samaa vauhtia. Jonkun verran tuuli on voimistunut, sen huomasi kun reitti 25km kohdilla meni hetkellisesti peltoaukion viereen ja puhalsi vastaisesti. Tämä nyt ei vielä ollut lainkaan menoa haitannut puhuri. Reitti käy hieman tämän reilun 10km kierroksen puolen välin jälkeen aika lähellä maalialuetta, joten vaimoni oli hiippaillut kierroksen aikana myös tähän kohtaan menoa seuraamaan ja kannustamaan. Siinä kohdassa näkyi muutenkin eniten väkeä maalialueen ja uuden kierroksen aloituskohtaa lukuun ottamatta. Meno on edelleen hyvää ja juoksu tuntuu mukavalle. Ennen kierroksen päättymistä näen myös parin työkaverini kannustavan, joista toinen huusikin kunnon kannustusta samassa kohtaa joka kierroksella. 30km paalu tulee ja menee. Ensimmäistä kertaa oikein ihmettelen menon keveyttä. Tänään tehdään kunnon tulos ja kivahan se on, mikäli tulee vielä helposti. En kuitenkaan kiristä vauhtia koska tiedän, että matka viimeisellä kympillä saattaa rankaista nopeastikin. Kovin väärässä en tässä ollut... 

Neljännen kieroksen alettua olen kahdestaan tämän aikaisemmin takaa nousseen kaverin kanssa. Joitakin olemme edeltä saavuttaneet ja ohittaneet, mutta kukaan ei takaa ole heittämällä rynninyt ohi. Tämäkin kertoo vauhdinjaon olleen aika optimaalinen. 33-34km välimaastossa tämä mukanani juossut kaveri alkaa jäädä ja olen yksin. Pian juoksun luonne muuttuu itsellänikin. Vähän ennen 35km paalua huomaan, että nyt alkaa jalkoja painaa ihan eri tavalla. Kepeys juoksusta katoaa ja meno on kohta kepeän rallatuksen sijaan raskasta ruhjomista. No enpä alun alkaenkaan muuta odottanut ja muistan taas miksi matkaa kutsutaan maratoniksi. Alamäessä oikea takareisi nykäiseen hieman ja on pakko himmata ettei se vaan kramppaa pahemmin. Muutoinkaan en enää 35km jälkeen kykene ylläpitämään alle 4.00/km vauhtia, vaan se hiipuu 4.05/km tietämille ja välillä jopa 4.10/km lukemaan. Ei kuitenkaan missään kohtaa tuota huonommaksi. Tämä neljännen kierroksen alussa jäänyt kaveri ottaa minut 37 ja 38 kilometrien välissä kiinni ja painaa hiljalleen ohi. Ei ole mitään palaa vastata ja kaveri karkaa askel askeleelta, hitaasti mutta varmasti. 38km kohdalla mietin että olo on kohtuu perseestä ja matkaa olisi vielä reilut 4km jäljellä. Pystyn kuitenkin ylläpitämään vauhtini, mutta todellakaan se ei enää nousekaan vaikka koetan tsempata jaloista ja "kokeesta" enemmän tehoja. 40km paalulla katson, että olisi yli reilusti yli 9min. aikaa tahkota maaliin ja 2:50 alittuu. Vielä en kuitenkaan juhli, jos vaikka jalat lyö kunnon kramppiin tai muutoin vain meno hyytyy pahasti. Työkaverini kannustaa n. 500m maalia, kohdassa, jossa näin hänet aikaisemmilla kierroksillakin. Nyt uskon tavoitteen saavuttamiseen kunnolla. En kerta kaikkiaan voi hyytyä enää niin pahasti. Parin ylikulkusillan yli ja sitten kohti maalia. Fiilis on melkoinen kun vaimoni ja monen tutun kaverin kannustaessa juoksen maalisuoraa. Tuuletan kunnolla loppusuoralla, ylitän maaliviivan ja käyn penkille istumaan. 

Loppuaikani on 2:48.20. VIHDOINKIN!!! Kauan tavoittelemani 2:50 rajan rikkominen toteutui ja selvästi. Näen vaimoni maalin jälkeen ja menen halaamaan häntä. Tunteet tulevat myös pintaan ja roskia on silmissä, niin kauan tätä yritin ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän kun laki sallii. Näen myös monia tuttuja jotka onnittelevat. Myös kanssani pitkään samaan matkaa etenemäni kaiffarin kanssa vaihdamme ajatuksia juoksun kulusta. 

Seuraavaksi

Se oli tämän projektin maali. Sanotaan, että matkan täytyy pääämäärää tärkeämpi, mutta onhan se kiva välillä tavoitekin saavuttaa ja ennen kaikkea päästä siihen pisteeseen, että sitä pystyi kunnolla yrittämään. 

Nyt otan treenien puolesta jonkun aikaa löysemmin. Katsotaan loppuvodesta taas kunnon treenivaihdetta. Eihän tämä nyt tähän toki lopu ja halu juosta maratoneja on edelleen iso. Sellaiseksi pelkäksi kuntojuoksijaksi, joka treenaa vain pysyäkseen kunnossa, minulla ei ole halua eikä motivaatiota ryhtyä. Se on joko kunnolla tai sitten ei lainkaan. Luulen, että kykenen nopealla reitillä ja hyvissä olosuhteissa vielä aikaanikin parantamaan. Lisäksi olen "vasta" 40-vuotias, joten aikaa hyvien tulosten tekemiseen on vielä monia vuosia aikaa. Moni kaverini ja tuttuni ovat juosseet ennätyksensä maratonilla vasta reilusti päälle 40v. ikäisinä. Ei muuta kuin uusia haasteita kohti !!!