Vuosi 2021 on hyvässä vauhdissa. Tammikuun puoliväli on jo ohitettu ja ensi kuussa alkaa valoisuuskin jo selkeästi lisääntyä. Pitäisi varmaan miettiä edessä olevan kauden treenisuunnitelmia. Tässäpä ajatuksia, joita nyt mielessäni olen pyöritellyt.
Alkuperäiset pläänit maratonien suhteen
Kun viime vuoden lokakuussa juoksin Vantaan maratonin, oli ideana lähteä tulevana keväänä juoksemaan Britteihin Newport Wales maraton 18.4.2021. Kun tämä hiivatin koronatilanne alkoi jo hyvissä ajoin näyttämään siltä, että ensi keväänäkään ei vielä ulkomaan reissuja ole juuri mahdollista suunnitella, saati kisoja ulkomailla juosta, muuttuivat suunnitelmat. Harmi sinänsä, koska kovin mielelläni lähtisin maratoneja ulkomaille juoksemaan. Vaikka juostava matka on sama ja kotimaassakin löytyy hyviä maratoneja, tulee itselleni silti uutta puhtia siitä, että saisi lähteä jonnekin muualle juoksemaan. Näin on jostain syystä aina ollut.
Toisena vaihtoehtona ajattelin sitten ottaa sopivan maalin jostain Suomen kevätmaratonista. Tällaiseksi mietin Yyteri maratonia, joka tänä vuonna tullaan juoksemaan 29.5.2021 (jos siis tullaan). Yyterin reitti on pöytätasainen ja hyvällä kelillä ideaalinen kovan tuloksen yrittämiseen. Fundeerasin, että jospa sinne koettaisi alkuvuoden aikana päästä kovaan kuntoon, juoksisi hyvän kevätmaratonin ja sitten voi kesällä tahkota sopivasti taas treeniä koneeseen ja juosta syksyllä toisen maratonin. Tämänkin pläänin olen kuitenkin nyt haudannut.
Motivaatio tökkii eikä vain kiinnosta
Syksyn maratonin jälkeen lusmuilin urakalla. Mietin treenimotivaation loppuvuodesta tai viimeistään nyt alkuvuodesta kyllä löytyvän helpostikin. No ei ole oikein löytynyt. Muutamia vetotreenejä lukuun ottamatta en ole oikein saanut mitään kunnolla tehdyksi. Pitkiä lenkkejä en ole tehnyt lainkaan sitten viime syksyn. En nyt täysin sohvaperunana ole ollut. Lenkkeillyt olen marraskuusta lähtien suhteellisen säännöllisesti ja punttisalilla käynyt voimatreenejäkin välillä heilumassa. Sellaisen treenin mättäminen, jota hyvän maratonkunnon saavuttaminen edellyttäisi, ei nyt vaan kiinnosta tällä hetkellä. Ei tähän ole mitään yksittäistä syytä. Talvikin tuli kunnolla nyt tammikuussa Etelä-Suomeen ja toi omat haasteensa juoksemiseen, mutta en koe sen vähentäneen treenimotivaatiota. Jotenkin vaan kokonaisuus ei iske. Niimpä päätin skipata kaikki ajatukset kevätmaratonin juoksemisesta. Mikäli keväällä saisi motivaation takaisin, voisi sitten loppukesään ja syksylle yrittää tavoitteita asettaa.
Meinaan tässä kyllä lenkkeillä suht paljon ja mikäli kisoja keväällä järjestetään, juoksen niitäkin joitain varmasti. Ainakin kymppejä ja mikseipä jonkun puolimaratoninkin voisi käydä kipaisemassa. Mulle ei ole niin väliä, tulisiko lyhyemmän matkan kisoista hyviä tuloksia vaiko ei. Kisoissa käynti jo sinänsä on kivaa puuhaa. Maraton onkin sitten eri juttu. Puolikuntoisena en viitsi viivalle lähteä koska maratonin läpi lönköttely ei motivoi pätkääkään. Kunnon pitäisi maratonilla olla sellainen, että hyvän tuloksen saavuttaminen olisi realistista, muita matkoja saatan lähteä vaan huviksenikin kiskomaan.
Tästä eteenpäin uusin miettein
Päätin katsella nyt kevään etenemistä kaikessa rauhassa. Lenkkeilen, nujuan välillä punttsalilla ja teen muutakin mukavaa jos siltä tuntuu/tilaisuuksia tulee. Kunnon treenit tai edes niiden yrityksen jätän suosiolla myöhemmäksi. Turha suotta räpiköidä, jos pikemminkin tympäsee kun innostuu treeneihin lähdöstä.
Sain viime vuoden puolimaratonin sijoitukseni perusteella lahjakortin osallistumiseen elokuussa juostavalle Paavo Nurmi maratonille Turkuun. Jos keväällä motivaatio herää, voisi yrittää tahkota kesän mittaan treenit siihen malliin, jotta 21.8.2021 olisi Turussa vireessä. Antaa ajan näyttää... Sitten loppuvuodestahan on kotimaassakin vielä hyviä kisoja tarjolla, jos vain intoa piisaa, eli hätäkös tässä.
Muusta elosta
Onhan sitä nyt toki elämää treenien ulkopuolellakin, vaikka vahvasti ne ovat toki yleensä vapaa-ajan vieton suunnittelua yleensä hallinneetkin. Tietysti tämä korona-aika vaikuttaa juoksukisojen peruuntumisen lisäksi moneen muuhunkin asiaan.
Juuri juoksukisojen suhteen en vain voi käsittää ollenkaan kisojen perumisia. Siinä ei mielestäni ole päätä eikä häntää! Ulkona tapahtuvaa toimintaa ja kukaan nyt ei viivalle muutenkaan sairaana ilmesty juoksemaan. Paljon todenäköisemmin sitä nyt jostain ostoskeskuksesta tai vastaavasta itselleen viruksen saa. Korpeaa koko touhu! Samoin lasten ja nuorten harrastusten perumisessa ei ole tolkun hiventä. Ehkäpä ajatukseni näihinkin juontavat juurensa kokonaiskuvasta, jossa en pidä näin mittavia yhteiskunnan rajoituksia mitenkään järkevinä. Hinta vain on liian kova. Ja onhan se nyt monesta vielä kovemman sulun päälle laittaneesta maasta nähty, että ei se viruksen leviäminen pysähdy rajoitusten myötä. Turhaan mä toki burnaan, tilanne on mikä on ja koronavirus nyt on otettu koko maailman silmätikuksi. Omasta mielestäni vain ihan liian voimallisesti.
Noo, eteenpäin täytyy katsoa. Jospa vielä maailma aukenee ja elo palaisi taas edes suht normaaliksi. Kavereiden kanssa peruttiin ensi kesän jalkapallon EM-kisoihin liput, koska tulee eolemaan erittäin epätodennäköistä, että: a) ottelut pidetään suunnitelluissa kaupungeissa ympäri Eurooppaa ja b) yleisöä päästetään (ainakaan suurissa määrin) katsomoihin. Penkkiurheiluun pitänee vielä pitkään keskittyä kotisohvalta käsin ja senhän mä toki osaan :) Loppuvuodesta kyllä lähden reissuun, mikäli se on mahdollista ja syksyllä käyn 100% varmuudella perinteisen ruskareissun Lapissa tekemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti