Viikko 26: Puolikkaan ennätys

Ma 24.6; am: 9km. pm: 14km. Yht. 23km
Ti 25.6; am: 7km. pm: 7km. Yht. 14km. Illalla tunnin hieronta
Ke 26.6; am: 6km. pm: 14km, sis. 8km vauhtileikittelyä. Yht. 20km
To 27.6; am: 5km. pm: keskivartalo-, lonkka- ja jalkateräjumppa + 11km, sis. 3x100m kiihdytykset. Yht. 16km
Pe 28.6; am: 6km
La 29.6; am/pm: 3km + Paavo Nurmi - puolimaraton: 1:18.58. Yht. 24km
Su 30.6; pm: hieman jalkaterä- ja lonkkajumppaa + 9km

Viikko 26: juoksua yht. 112km

Olipa merkillinen viikko. Viikon alkupuolella lämpötila nousi hellelukemiin oikein kunnolla. Kuumin päivä taisi olla keskiviikko. Töiden jälkeen kun lähdin vetämään suunniteltua vauhtileikittelyä elohopea oli varjossa +30 asteessa. Puuskutinkin alusta saakka tuskaisena eikä reeni kulkenut pätkän vertaa. Mietinkin, että miten helkutissa juoksen viikonloppuna puolimaratonin tällaisessa saunassa?!

Keskiviikon tuskailun lisäksi reenit eivät tuntuneet muutenkaan viikolla sujuvan kovin hyvällä fiiliksellä. Tätä ja kuumaa keliä vasten en todellakaan odottanut juoksevani Paavo Nurmi - puolimaratonilla kovinkaan kummoisesti. Tarkoitus oli lisäksi juosta ihan normaali reeniviikko, jossa en tuota perjantaita lukuunottamatta alkanut mitenkään erityisesti keventelemään kisaa varten. Menin Turkuun jo perjantai-iltana ja lämmintä auringonpaistetta piisasi. Keli kuitenkin muuttui radikaalisti lauantaiksi. Mennessäni kisapaikalle taivas oli pilvessä ja lämpöä vain +17-18 astetta. Tuultakaan ei ollut nimeksikään. Tämähän kyllä sopi juoksua ajatellen enemmän kuin hyvin. Verkkasin muutaman kilsan ja valuin lähtöpaikalle. Kisa lähti ihan mukavasti liikkeelle. Parin ekan kilsan jälkeen huomasin muodostavani parin muun kaverin kanssa kolmen hengen ryhmän. Edellä kärki painoi jo jossain horisontissa ja muutama kaverikin edessä kasvatti kymppiin saakka tasaisesti välimatkaa. 10km väliaika oli 37.38 ja juoksu tuntui kevyeltä. Pian aktiivisimmin vetotöitä kolmikostamme tehnyt kaippari kiristi vauhtian ja tiputti pian meidät 2 muuta. Myös toinen kaveri laittoi hieman tossua toisen eteen ja jäin hänestä muutaman metrin. Paavo Nurmen reittihän on loppujen lopuksi aika mäkinen, mutta pahimmat nousut ovat jo ennen kympin paalua. Huomasi oman vauhtinikin hieman nousseen, mutta en uskaltanut ottaa yhtään riskiä tyyliin nykäisemällä edellä menevän kaverin kiinni. Tasaisuus olikin valttia sillä huomasin muutamaa kilsaa myöhemmin ryhmästämme karanneen kaverin ohittavan edellä jo alussa kovempaa lähteneitä tyyppejä. Itsekin saavutin heistä pari ja painoin saman tien ohi. Otin myös edelläni muutaman metrin päässä juosseen kaverin kiinni ja pian hän alkoi jäämään. Valitti, että oli kiihdyttänyt kympin jälkeen turhaan ja nyt tuntui pahalta. 17km paalun jälkeen myös kauemmaksi karannut alkuperäisen kolmikkomme jäsen alkoi yhtä-äkkiä lähestyä ja hetkeä myöhemmin sainkin kaverin kiinni. Ohittaessani kaveri antoikin hyvää kannustusta loppukilsoille. Meno tuntuikin yllättävän hyvältä ja vauhti ei ainakaan hyytynyt. Lopun laskettelinkin tasaisen tappavasti. Ainoastaan yksi kaveri ilmestyi jostain rinnalle vikalla kilsalla ja painoi ohi. Maaliin tuli ajassa 1:18.58. Paransin 16 siis sekuntia ennätystäni. Mitä ihmettä?!? En ollut ollenkaan ajatellut näin hyvin juoksevani. Varsinkin kun reitti osoitautui suht mäkiseksi tietyistä kohdin, ajattelin 1:20 alituksenkin olevan aivan riittävän kova tulos meikälle.

Olen saanut koko vuoden reenata ehjänä ja terveenä, joten kaipa se alkaa nyt tuloksissakin näkyä vaikka en mitenkään tähän kisaan tulosmielessä tehnyt herkistelyä tai edes kevennellyt liiemmin. Ainakin tulos antaa rutkasti lisää luottoa omaa tekemiseen, olen oikealla tiellä. Eiköhän tästä syksyksi saada hyvä maratonkunto rakennettua. Nyt sunnuntaina palauttelin kevyellä 9km lenkuralla. Tulevalla viikolla otan alkuviikosta vielä kevyesti, mutta koetan kyllä jossain vaiheessa oikeasti reenatakin.