Valoitetaampa nyt hieman jotain itsestäni niille, joilla on niin vähän muuta puuhaa, että jaksavat suoltamiani köyhiä juttuja mahdollisesti lueskella.
Niin kuin tuosta profiilistani jo ilmenee, niin olen 31v. maratonjuoksua harrastava kaveri, joka lymyilee tällä hetkellä Kajaanissa. Lähtöisin olen Keuruulta, josta olen päätynyt 9 Jyväskylässä asutun ja reilun puolen vuoden Vantaalla asutun ajan jälkeen Kajaaniin. Juoksu ei suinkaan aina ole ollut ykkösharrastukseni. Jo 5-vuotiaana aloitin pelaamaan tennistä, joka olikin aika lailla pääharrastukseni aina lukioon saakka. Kestävyysurheilu kiinnosti toki jo silloinkin sivulajeina. Pienempänä uin aika paljon, sekä hiihtelin talvisin.
ALKUINNOSTUS JUOKSUUN
Kestävyysjuoksun, erintoten maratonin fanitus alkoi jo 12-vuotiaana Barcelonan olympiakisoista. Kärkikaksikon unohtumaton raasto toi fiiliksen et "Nuo ne on kovia äijiä". Tästä kesti kuitenkin vuosia ennen kuin itse innostuin kunnolla lenkkareita tiellä kuluttamaan. Ensimmäisen kisani juoksin ollessani 15 vuotias kesällä 1995. Paikkana oli legendaarinen Hirvijärvihölkkkä (13,9km) Keuruun ja Liesjärven rajamailla. Eipä ollut juuri juoksuharjoittelua takana kisaa lähdettäessä ja ajatuksen "kyllä se tunnin pintaan menee" jälkeen maalissa oltiin ajassa 1:07 ja risat. Tennistä pelasin edelleen ykkösjuttunani, mutta seuraavana vuonna lähdin taas mukaan samaiseen Hirvijärvihölkkään. Reeniä ei taaskaan ollut takana kuin yksittäisiä lenkkejä silloin tällöin, enemmän kuitenkin kuin edellisenä vuonna. Tarkoitus oli taistella tuntiin. Muistan hyvin kun pari kilsaa ennen maalia entinen kova hiihtäjä Ari Silen juoksi ohi ja huikkasi, että "tunnin juna menee tässä". Ari juoksikin 4 sekuntia alle tunnin ja itsellä meni 23 sekuntia päälle. Muistan, että se korpesi, mutta se oli kipinä reenin aloittamiseen. Niinpä syksystä 1996 tuli tavallaan käännekohta. Tennistä pelasin seurassa edelleen, mutta juoksuinnostus alkoi olla huomattavasti palloa hakkaamista suurempaa. Pääsääntöisesti juoksin noin 60-70km viikossa ja juoksukunto kohosikin mallikkaasti. Mielessä oli juosta Hirvijärvihölkän 13,9km kesällä 1997 suunnilleen 56min. alle. Tavoite onnistui loistavasti ja tulin maaliin ajassa 53.56, mikä oli yli odotusten.
SUVANTOVUODET
En tiedä mitä oikein tapahtui tuon kesän 1997 jälkeen. Innostusta juoksuun oli paljon, mutta nuori miehen alku ei vain saanut itseään tarpeeksi usein lenkille. Syksystä 1998 kesään 1999 taistelin taas itseni hyvään kuntoon. Keuruun Kisailijoissa oli tuolloin hyvää juoksuporukkaa, jotka jotkut olivat olleet tuttuja lapsesta saakka (Ari Sarja, Hannu Moilanen). Heidän kanssaan, Kukkamon veljesten (Vesa ja Juha), sekä Nurmisen Juhan ja kumppaneiden kanssa kävinkin usein siihen aikaan Kisailijoiden juoksijoiden sählyvuorolla pelaamassa. Itse en ikinä Kisailijoihin edes kuulunut, vaan juoksureenit tein aika lailla yksin omien fiilisten mukaan. Keväällä 1999 lukio oli ohi ja menin armeijaan. Kunto oli hyvä ja tarkoitus oli tuo jo tavaksi tullut Hirvijärvihölkkä kepittää kovaa. Sairastuin kuitenkin siihen aikaan ja sitten armeijassa myös reeni-into lässähti. Keväällä 2000 olinkin pullee poika vuoden takaiseen verrattuna.
Pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan ja aloitin opinnot syksyllä 2000. Muutin siis tuolloin Jyväskylään, jossa viihdyinkin hyvin aina helmikuuhun 2009 saakka. Yliopisto-opiskelun aluvuodet olivat aika lailla hengailua ja reenien sijaan panostin huomattavasti enemmän opiskelijaelämän viettoon. Tähän tosin vaikutti osaltaan sekin, että vuoden 2001 alussa astuin tennistä pelatessa pallon päälle täydessä juoksuvauhdissa ja nilkka vääntyi, mikä tiesi pitkää reenitaukoa. Aktiivisen tenniksen peluun olin lopettanut aika lailla keväällä 1999. Muistan, että tavallaan tuohon aikaan teki mieli juosta, mutta laiskotti ja elämänrytmi oli usein aika lailla sekavaa. Salibandyä pelasin alemmissa divareissa kaksi kautta syksystä 2001 kevääseen 2003, jonka aikana kyllä juoksentelin aika aktiivisestikin, mutta sellainen tavoitteellinen reenaaminen antoi vielä odottaa itseään.
TREENIN MAKUUN JA PITKÄLLE VAMMOJEN VIITOITTAMALLE TIELLE
Syksyllä 2003 sitten iski kipinä aloittaa kunnolla tavoitteellisempi juoksutreenaus. Serkkuni oli muuttanut Hollantiin ja ajatus oli hänen vieraanaan juosta Amsterdamin maraton syksyllä 2005 alle 3 tuntiin. Empä silloin osannut arvata kuinka kauan tämän projektin toteutus todella ottaisi aikaa. Vuoden 2004 keväällä alkoi nimittäin vammakierre, josta ei meinannut loppua tulla. Kesän 2004 pilasi sitkeä penikkatauti oikeassa jalassa. Koipi oli väliin aivan turkasen kipee ja levätä ei tietenkään malttanut, ennen kuin totuus iski, eli kinttu ei juoksemalla tule itsestään kuntoon. Tämän jälkeen sujui hyvin aina syksystä 2004 kevääseen 2005. Tuolloin oikesssa sääressä alkoi esiintyä silloin tällöin kipua. "Kyllä se siitä menee", oli perinteinen ajatus ja juoksu jatkui normaalisti. No kipu ei sitten loppunutkaan, vaan alkoi koskemaan entistä enemmän ja lopulta tuska oli hillitön jo kävellessäkin. Kuvauksissa ilmeni paha rasitusmurtuma, joka oli tullut silkkaa hölmöyttä. Taas oli taukoa luvassa. Siitä selvittyäni päätin, että vuonna 2006 en edes yritä mitään kisoja, vaan haen vaan pohjaa tulevalle. Kaikki sujuikin hyvin ja kunto kohosi. Vuodenvaihteessa 2006-2007 sitten vasen polvi sanoi yhteistyösopimuksen irti. Koko kevät 2007 meni plörinäksi. Sama vaiva uusi itsensä vielä 2008 kesällä, mutta onneksi ei niin pahana. Vaikka harjoittelinkin aika paljon, niin vuosien 2004-2008 välisenä aikana en juossut kisan kisaa.
2009 - NYKYAIKA
Helmikuussa 2009 olin muuttanut työn perässä Jyväskylästä Vantaalle, jossa en kuitenkaan viihtynyt kuin reilut puoli vuotta. Pääkaupunkiseudulla on kiva käydä, mutta en halunnut sinne jäädä. Onneksi lohkesi hyvä työpaikka Kajaanista ja Vantaan tomut karistin syyskuun alussa 2009.
Kesällä 2009 juoksin yhden n. 10km kisan. Taukoa edelliseen kisaan oli about 5 vuotta. Paikka oli Mansikkahölkkä Turun lähellä, joka taittui aikaan 37.21. Tämän jälkeen muutamilla maastolenkeillä lonkankoukistaja ja sitä kautta alaselkä menivät täysin jumiin. Kävelykin oli vaikeaa. Kroppaa piti availla aina kiropraktikon toimesta, mutta vaivasta päästiin hyvin yli. Siitä asti olenkin ollut aika lailla vammoista vapaa, mitä nyt tietenkin normaalia kolotusta aina silloin tällöin esiintyy, mutta sehän kuuluu vaan asiaan ja on merkki siitä, että jotain on tullut tehtyä.
Vuosi 2010 meni kivasti. Kausi alkoi 27.3 Pori-juoksusta (9,1km), joka meni aikaan 33.08. Huhtikuun lopussa juoksin 25.4 Länsiväyläjuoksun Espoossa (17.4km) aikaan 1:06.38, jonka jälkeen oli puolimaraton Oulussa 22.5 aikaan 1:20.57. Siinä hyydyin pahasti ensimmäisen yltiöpäisen kympin (36.20) jälkeen. Tilanne korjattiin kuitenkin 11.9 Jyväskylässä, jossa puolikas kulki 1:19.14. Tunsin olevani valmis viimein vuosia tähtäimessä olleeseen maratoniin. 17.10 olinkin sitten Amsterdamin maratonin lähtöviivalla, 5 vuotta alunperin aiouttua myöhemmin. Tarkoitus oli juosta lähemmäs 2:50 loppuaikaa, mutta ukko hyytyi 30km jälkeen sen verran että loppuajaksi tuli 2:58.55. Valtava apina kuitenkin putosi selästä!!! Maraton on nyt juostu ja se ykköstavoite, eli 3 tunnin alituskin toteutui. Tästä on hyvä jatkaa.
TULEVAA
Lokakuisen maatonin jälkeen loppuvuosi 2010 menikin sitten lusmummnin, mutta sehän vaan keräsi reeninälkää. Ruokahaluhan kasvaa syödessä, eli kyllähän tuota maratonaikaa pitää parantaa. Tulevia kisoja en ole vielä tarkemmin miettinyt, mutta kausi alkaa varmaan 20.3 Tassurallista Seinäjoelta (9,6km). Infoa tungen tulevista kisoistani tänne jahka suunnitelmat tarkemmin selviää.
Se on moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti