Viikko 19

Ma 8.5; a: 8km. i: tunnin hieronta
Ti 9.5; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
Ke 10.5; a: 5km. i: 3km + 10x200m mäkivedot, palautuksena vetojen välissä hölkkää mäki alas ja 30s alhaalla + 3km, sis. muutaman koordinaatioharjoituksen. Yht. 15km
To 11.5; i: 12km
Pe 12.5; a: 7km. i: keskivartalojumppa + 6km, sis. 3x100m kiihdytykset. Yht. 13km
La 13.5; p: 3km + Tulivuorijuoksu (9,6km kisa): 35.36 + 2,5km. Yht. 15km
Su 14.5; i: 25km

Viikko 19: juoksua yht. 108km

Kylläpä yksikin onnistunut viikko voi nostaa paljon mielialaa, varsinkin kun se sisältää yli odotusten menneen kisan. Maanantaina hieronta teki gutaa ja jalat tuntuivat uudelleen heränneiltä. Tiistain lenkit kulivat mukavan kevyesti, mutta kun keskiviikkona piti nostaa sykettä mäkivetojen muodossa, oli touhusta helppous kaukana. Lauantaina suuntasin Lappajärvelle juoksemaan Tulivuorijuoksun. Matkaksi oli ilmoitettu n. 10km, mutta järjestäjien mukaan todellinen matka oli n. 9,6km, jonka myös gepsini kisan aikana vahvisti. Kyseessä oli ensimmäinen starttini sitten viime lokakuun. Yleensä mulla kauden eka kisa sujuu aina kehnosti ja nyt kun vielä viime aikoina on hieman fiilis koko touhuun ollut kateissa ja kulku paikoin surkeaa, niin etukäteisfiilisissä oli mietitty tuskaa ja kärsimystä. Toisin kuitenkin kävi. Lähdin aika varovaisesti liikkeelle sellaista @3.50 vauhtia. Kun tämä tuntui kulkevan suht kevyesti, uskalsin vitosen jälkeen painaa hieman kaasua. Reitti oli paikoin aika mäkinen, mutta silti onnistuin juoksemaan kisan läpi @3.43 keskivauhdilla. Täysi kymppikin olisi varmasti mennyt kevyestikin 36 alkuisiin lukemiin. Tämä ylitti odotukseni, jotka ennen kisaa olivat todella pohjissa. Ajattelin alle 4 vauhdinkin tekevän tiukkaa.

Miksi olen viime aikoina ollut todella pessimistinen juoksuni suhteen? Eniten siksi, että kovat treenit kulkevat surkeasti. En vaan tunnu pääsevän mihinkään. Jo parin kilsan vedoissakin esim. 3.50 vauhidin ylläpitäminen on täyttä tuskaa, jopa mahdotonta. Minulla on aina ollut vaikeaa pitää suunniteltua kisavauhtia yllä lyhemmissäkin kovissa treeneissä, mutta nyt tämä ero konkretisoitui todella merkittäväksi. En joutunut tuossa kisassa edes kovin ahtaalle ja silti paljon tuota hitaampaakin vauhtia on ollut mahdotonta ylläpitää treeneissä paljon lyhemmälläkin matkalla. Parempi kuitenkin näin päin :) Jahka saan hieman ylimääräisiä kiloja karsittua (ehkä) ja treenit kolautettua suunnitellusti putkeen, saattaa touhu muuttua vielä hyvinkin iloiseksi kesän aikana.

Viikot 17 & 18: Motivaation kaivaminen

Ma 24.4; a: 5km. i: 5km. Yht. 10km
Ti 25.4; a: 6km. i: 12km. Yht. 18km
Ke 26.4; a: 5km. i: 8km. Yht. 13km
To 27.4; p: 6km
Pe 28.4; p: 12km
La 29.4; lepo
Su 30.4; i: keskivartalojumppa

Viikko 17: juoksua yht. 59km

Hienoisen tauteilun jälkeen koetin palata normirytmiin. Juoksu vain tuntui hirveältä pakkopullalta pitkin viikkoa. Pitää koettaa motivaatio taas etsiä jostain. Vappua en juhlinut, mutta perjantaina illanvietto yhdistyksemme kevätkokouksen jälkeen "hieman" venähti. Viikonlopulle tämä tiesi toipumista, mutta ei haitannut yhtään koska lenkkikenkien ulkoilutus olisi muutenkin varmaan tympinyt.

Ma 1.5; a: 5km. i: 14km. Yht. 19km
Ti 2.5; i: 13km
Ke 3.5; p: 8km. i: 90min. punttisalitreeni
To 4.5; i: 14km
Pe 5.5; i: 2km + 3x3km kovaa, 1km hölkkää kovien välissä + 1km. Yht. 14km
La 6.5; p/i: 25km
Su 7.5; i: 12km

Viikko 18: juoksua yht. 105km

Kevät tekee vihdoin ja viimein tuloaan. Ehkäpä se tuo myös juoksuun uutta puhtia. Ihan hyvän viikon sain tehtyä, vaikka edelleen totuuden nimissä on myönnettävä, että joku kumma lorvailuun taipuvainen fiilis on yläkamariin iskeytynyt. Itseäni käskyttäen sain silti 3 aika hyvää treeniä tehtyä. Keskiviikkona temusin punttisalilla pitkän tauon jälkeen oikein kunnolla rautojen kimpussa ja kunnon jumitukseenhan kroppa tietysti meni. Silti koin mokomaa jopa tarvinneeni tähän tilanteeseen. Perjantai oli kevään tähän saakka ylivoimaisesti lämpimin päivä ja olikin ihan hienoa lähteä lyhkäisissä vetimissä kovempaa treeniä luukuttamaan. Idea oli vetää parin lämmittelykilsan jälkeen 3x3km kovaa ja aina hölkätä kilsa kovien pätkien välissä. Meno oli odotetusti hirveää! Eka pätkä vielä menetteli, mutta toisen jälkeen olin jo aika kuitti. Kolmannen kolmosen puolessä välissä ajattelin jo lyhentää vedon 2 kilsan mittaiseksi, mutta pakotin itseni jatkamaan. Johonkin tässä lusmuilussakin olisi nyt rajat vedettävä ja edes jotain suunniteltua saatava tehtyä.

Ensi viikon lautantaina lähden kympin kisaa juoksemaan. Näin olen päättänyt, oli kunto ja fiilis sitten kuinka huono hyvänsä. Vajaat 4kk on enää aikaa Ruskamaratoniin ja jos syyskuun alussa meinaan olla edes siedettävässä maratonkunnossa, on hommaan tultava jämäkkyyttä.

Viikko 16

Ma 17.4; p: 13km. i: 7km. Yht. 20km
Ti 18.4; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 19.4; lepo
To 20.4; lepo
Pe 21.4; lepo
La 22.4; p: keskivartalojumppa
Su 23.4; i: 7km

Viikko 16: juoksua yht. 45km

Selvisi syykin voimattomuuteen ja jaksamattomuuteen. Oireiltaan täysin kummallinen tauti iski päälle. Kummallinen tämä on ollut siksi, että kaikki mun taudeille tyypilliset oireet ovat puuttuneet. Yleensä saan aina ensin kovan kurkkukivun ja sitten muut röhinät, mutta nyt ei ole ollut lainkaan kurkkukipua, hengitysteiden röhinää, köhää taikka nuhaa. Ainoastaan todella voimaton olo ja kuume ovat olleet taudin oireet. Liekö tätä ollut jo viime viikonloppuna kun en jaksanut lenkeillä mihinkään. Alkuviikosta vaikea meno jatkui. Kun sitten tiistai-illan lenkillä loppuivat voimat tavallista tai oikeastaan aika löysääkin vauhtia juostessani aivan totaalisesti, tiesin jotain olevan pielessä. Vikoilla kilsoilla tuntui että taju lähtee. Keskiviikkona nousikin sitten kuume. Lauantaina ei enää kuumetta ollut, mutta en lähtenyt lenkille vielä intoilemaan. Nyt sunnuntaina juoksin varovaisen seiskan, eikä mikään surkea olo ollut, joskin ei mitenkään virkeäkään.

Ei tämä nyt suju. Tarkoitus oli aloittaa kunnolla treenaamaan, joten tällainen kevättauti ei todellakaan ole missään muodossa toivottu vieras. Töistähän tämä taas varmaan tuli kun siellä on porukka sairastanut. Mulla on nykyään umpisurkea vastustuskyky. Tuntuu että kun joku köhäiseekin lähelläni, saan heti taudin riesakseni. Toista se oli takavuosina kun sairastelut olivat harvinaisia. No joo, toki sitten oli kaikenlaiset vaivat koko ajan riesana. Pitäisi varmaan vaan röhnöttää sohvalla ja kitata olutta niin ei vaivais vammat eikä taudit (katkeruutta äänessä).

Onneksi Lontoon maraton oli tänään juurikin niin huikea juoksu kun etukäteen oli hehkutettukin. Seurasin sitä salibandyliigan tuoreen pronssimitalijoukkueen Seinäjoen Peliveljien luottopakin Harri Karjalan kanssa.

Viikko 15

Ma 10.4; lepo. i: tunnin hieronta
Ti 11.4; a: 5km. i.: 15km. Yht. 20km
Ke 12.4; a: 5km. i: 11km. Yht. 16km
To 13.4; i: 16km
Pe 14.4; i: 4km + 5x500m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas ja 1min. tauko alhaalla + 3km. Yht. 12km
La 15.4; p: keskivartalojumppa. i: 16km
Su 16.4; p: 9km

Viikko 14: juoksua yht. 89km

Ei kulje, ei sitten ollenkaan. Alkuviikko meni vielä ihan suht mutkattomasti. Hieronta teki hyvää ja seuraavina päivinä juoksu kulki edes jotenkin siedettävästi. Perjantain mäkivedot kulkivat sitten niin kuin kovemmat treenit ovat tupanneet viime aikoina kulkemaan, eli surkeasti. Väsyin lisäksi aivan luokattoman paljon, siis olotila treenin jälkeenkin oli tosi väsynyt. Lauantain lenkin loppua kohti tämä väsymys näkyi ja loppu lenkki oli tosi väsynyttä taaperrusta. Ajattelin tämän olevan vain normaalia treeniväsymystä, mutta kun nyt sunnuntaina lähdin pitkää lenkkiä tekemään, ei hommasta tullut yhtään mitään. Olin vitosen jälkeen jo aivan kuitti. Viimeinenkin into juoksuun loppui kun sen kuuluisan kanan lento. Päätin jättää homman siihen ja kurvasin suorinta tietä kotiin.

En nyt ymmärrä mikä tässä oikein mättää. Mitään tautia ei ole päällä enkä ole nukkunutkaan mitenkään huonosti. Silti ei vain jaksa, ei sitten yhtään. Olen treenannut sen verta lusmusti, että kaikki ylikunnon mahdollisuudet voi kyllä myös laskea pois kuvioista. Ainahan mulla juoksu toki ottaa tietyllä tapaa "takapakkia" kun alan tehdä kovempia treenejä ennen kuin meno sitten jossain vaiheessa aukeaa, mutta nyt on jotenkin todella vaikeaa. Suunnitelman mukaan kohta pitäisi oikeasti alkaa kroppaa ahdistamaan ja juuri tällä hetkellä moisen ajatteleminenkin hirvittää.

Viikko 14

Ma 3.4; i: 10km
Ti 4.4; lepo
Ke 5.4; a: 4km. i: 13km. Yht. 17km
To 6.4; a: 4km. i: keskivartalojumppa + 13km. Yht. 17km
Pe 7.4; i: 4km + 4x1500m vedot, 2min. palautus vetojen välissä + 3km. Yht. 13km
La 8.4; a: 5km
Su 9.4; p/i: 25km

Viikko 14: juoksua yht. 87km

Viikko alkoi kurkkukivulla. Maanantaina menin työmatkalle Tampereelle, jossa kävin illalla tutuissa Hervannan maisemissa kympin kiertämässä. Koska kurkkukipu oli seuraavana päivänä entistä kovempi, päätin pitää lepopäivän. Usein mulla flunssat alkaa juuri kurkkukivulla ja mietin jo että mitähän seuraavaksi. Olo oli muuten hyvä ja kun mitään muita oireita ei ilmaantunut, niin ajattelin juosta keskiviikkona. Kipu alkoi seuraavina päivinä talttua eikä mitään tautia tullut lainkaan. Kurkku lienee vain pahemman kerran ärtynyt teillä vallinneesta valtaisasta katupölyn määrästä.

Perjantaina maha oli kuralla ja ravasin töissäkin veskissä tuon tuostakin. Päätin silti vetää illaksi suunnittelemani vetotreenin koska olo ei tuntunut heikolta. Kovassa tuulessa kiskotut 1500m pätkät veivät kuitenkin miehestä kaikki mehut. Olo viimeisen vedon jälkeen oli kammottava. Nojasin polviin ja yökkäilin, mutta varsinaista oksennusta en tien viereen läjäyttänyt. Raahauduin tämän jälkeen muutaman kilsan matkan kotiin ja rojahdin pitkäksi aikaa suihkuhuoneen lattialle istumaan. Lauantaina tyydyin vitosen aamulenkkiin ja kävin illalla kannustamassa Seinäjoen Peliveljet voittoon Helsin Eräviikingeistä salibandyliigan välierisä. Nyt viikon viimeisenä päivänä lojuin ensin töllöttimen ääressä Pariisin maratonia katsellen. Iltapäivällä mukavan pitkän lenkin. eno ei ollut mitään hulppeaa, mutta suorastaan huippuhyvää verrattuna moniin aikaisempien päivien tekemisiin. Kansalaisvelvollisuus, eli äänestäminenkin pitää vielä käväistä suorittamassa. Hyökkään uurnille perinteiseen tyyliin viimeisten minuuttien aikana. Viimeisenä äänestäjänä saan aina kysyttyä paikallisen äänestysprosentin :)

Viikko 13

Ma 27.3; a: 6km. i: 13km. Yht. 19km
Ti 28.3; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 29.3; i: 4km + 10x200m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas ja 30s huili vetojen välissä + 3km. Yht. 11km
To 30.3; a: 4km. i: 13km. Yht. 17km
Pe 31.3; i: 13km, sis. 5km tv-kova ja lopussa 4x100m kiihdytykset
La 1.4; p: pieni kuntopiiri. i: 17km
Su 2.4; p: 10km

Viikko 13: juoksua yht. 104km

Paluu ruotuun. Tämä alkaa olla turhan tuttu mantra hoettavaksi. Pitäisi yrittää pysyä tekemisen meiningissä kiinni eikä vähän väliä lipsua lusmuilemaan jos jonkinlaisten tekosyiden varjolla. Tiistaina oli todella vaikeaa. Tähän oli tosin selkeä syy sillä maha oli koko päivän sekaisin ja veskissä sai ravata jatkuvasti. Energiat olivat aivan loppu ja juoksu hirveää raahautumista. Onneksi mokoma loppui tiistaihin ja keskiviikkona oli normaali fiilis. Mäkivedot eivät tosin kummasti kulkeneet, mutta tämä johtuu vain huonosta kunnosta. Samaa voi sanoa perjantain kovasta vitosen pätkästä. Jos meinaan juosta suunniteltua maratonvauhtia kovempaa (@4.00) edes muutaman kilsan, joudun revittämään likipitäen täysiä. Huhtikuukin vaihtui jo, eli kevätkunto on surkealla tolalla.

Ilmoittauduin juuri ennen tämän tekstin kirjoittamista mukaan Ruskamaratonille. Syyskuun alussa pitäisi siis olla kunnossa. Kokemukseni mukaan kesä hurahtaa ohi yhdessä hujauksessa, joten kovinkaan paljoon lusmuiluun ei kyllä ole varaa mikäli meinaan juosta lähellekään tavoitevauhtiani.

Viikko 12: Tilanne juuri nyt

Ma 20.3; i: 14km
Ti 21.3; lepo
Ke 22.3; lepo
To 23.3; i: 10km
Pe 24.3; a: 7km
La 25.3; p: keskivartalojumppa. i: 13km
Su 26.3; i: 13km, sis. 2x3km kiihtyen/kovaa, 1km palautus välissä

Viikko 12: juoksua yht. 57km

Lusmuiluviikko osa 2. Tämä oli etukäteen aika lailla tiedossakin, että treenit jäävät vähälle. Tiistai ja keskiviikko menivät Tampereella ammattiyhdistyksen puheenjohtajapäivillä. Kyseinen tilaisuus majoituksineen järjestettiin Sokos Hotel Tornissa, jonka ylimmän kerroksen baarista ovat nuo alla näkyvät kaupunkikuvat Tampereesta napattu. Perjantaina piti vielä lähteä työreissulle Helsinkiin. Paluumatkasta tulikin aika mielenkiintoinen, sillä se kesti kaikkien myöhästelyiden ja junien vaihtojen jälkeen lähes 6 tuntia. Olin Seinäjoella vasta reippaasti puolen yön jälkeen, mikä ei nyt ihan alkuperäinen plääni ollut. En moisesta ressannut sillä minulla ei varsinaisesti ollut kiire mihinkään. Näin vielä erästä vanhaa kaveriani, josta riitti seuraa Tampereelle saakka mukavasti.

Juoksun suhteen tilanne on pähkinänkuoressa tämä: kunto on huono ja elopainoa on aivan liikaa. Mistä moinen sitten johtuu? Ainakin seuraavat syyt voi listata: 1. Treenimäärät ovat olleet vähäisiä 2. Kovien treenien määrä on ollut suorastaan olematon 3. Syön kaikkea aivan liikaa, varsinkin kaikkea epäterveellistä ja täyttävää 4. Viime aikoina olen osallistunut kaikenlaisiin illanviettoihin aivan liian usein (lue: juonut olutta ym. alkoholipitoista turhan usein ja turhan paljon). Pitänee ryhdistäytyä! Kohdat 1, 2 ja 4 on helposti korjattavissa, mutta kohtaa 3 en suoraan sanoen halua edes yrittää liiemmin korjata. Nykyään monet hössöttävät terveellisen ruokavalion perään ja samalla saavat ruokiensa vahtimisesta, kalorien laskemisesta yms. mielestäni täysin turhasta tohotuksesta vaan hirveän ressin, joka nyt ei ainakaan ole yhtään terveelisempää kun epäterveellisemmän sapuskan mättäminen. Muutenkin mun motto on aina ollut, että kilot pitää saada kuriin liikkumalla, ei syömällä. Mähän oon jo vuosia tiedostanut, että jos mun urheiluharrastus jostain syystä loppuu motivaation puutteen tai muun syyn takia, musta tulee todellinen penkkiurheilijan perikuva, eli valtava ylipainoinen säkki joka lojuu sohvalla ja tunkee tyytyväisenä sapuskaa naamariinsa urheilua katsellen :) Jospa sitä ennen koittas vähän juostakin.

Näkymä Sokos Hotel Tornin yläkerroksesta Tamereen keskustasta

Osa 2

Osa 3