Ma 17.4; p: 13km. i: 7km. Yht. 20km
Ti 18.4; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
Ke 19.4; lepo
To 20.4; lepo
Pe 21.4; lepo
La 22.4; p: keskivartalojumppa
Su 23.4; i: 7km
Viikko 16: juoksua yht. 45km
Selvisi syykin voimattomuuteen ja jaksamattomuuteen. Oireiltaan täysin kummallinen tauti iski päälle. Kummallinen tämä on ollut siksi, että kaikki mun taudeille tyypilliset oireet ovat puuttuneet. Yleensä saan aina ensin kovan kurkkukivun ja sitten muut röhinät, mutta nyt ei ole ollut lainkaan kurkkukipua, hengitysteiden röhinää, köhää taikka nuhaa. Ainoastaan todella voimaton olo ja kuume ovat olleet taudin oireet. Liekö tätä ollut jo viime viikonloppuna kun en jaksanut lenkeillä mihinkään. Alkuviikosta vaikea meno jatkui. Kun sitten tiistai-illan lenkillä loppuivat voimat tavallista tai oikeastaan aika löysääkin vauhtia juostessani aivan totaalisesti, tiesin jotain olevan pielessä. Vikoilla kilsoilla tuntui että taju lähtee. Keskiviikkona nousikin sitten kuume. Lauantaina ei enää kuumetta ollut, mutta en lähtenyt lenkille vielä intoilemaan. Nyt sunnuntaina juoksin varovaisen seiskan, eikä mikään surkea olo ollut, joskin ei mitenkään virkeäkään.
Ei tämä nyt suju. Tarkoitus oli aloittaa kunnolla treenaamaan, joten tällainen kevättauti ei todellakaan ole missään muodossa toivottu vieras. Töistähän tämä taas varmaan tuli kun siellä on porukka sairastanut. Mulla on nykyään umpisurkea vastustuskyky. Tuntuu että kun joku köhäiseekin lähelläni, saan heti taudin riesakseni. Toista se oli takavuosina kun sairastelut olivat harvinaisia. No joo, toki sitten oli kaikenlaiset vaivat koko ajan riesana. Pitäisi varmaan vaan röhnöttää sohvalla ja kitata olutta niin ei vaivais vammat eikä taudit (katkeruutta äänessä).
Onneksi Lontoon maraton oli tänään juurikin niin huikea juoksu kun etukäteen oli hehkutettukin. Seurasin sitä salibandyliigan tuoreen pronssimitalijoukkueen Seinäjoen Peliveljien luottopakin Harri Karjalan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti