Viikko 36

Ma 31.8; lepo
Ti 1.9; a: 4km. i: 11km. Yht. 15km
Ke 2.9; i: kuntopiiri
To 3.9; i: 15km
Pe 4.9; i: 7km, sis. 8x100m kiihdytykset + 3x50kpl päkiähypyt
La 5.9; i: 13km
Su 6.9; i: 11km, viimeiset 2km kovempaa

Viikko 36: juoksua yht. 61km

Mitäs nyt? Jo toinen viikko putkeen hieman parempaa menoa. Tiistai oli ainoa hieman vaikeampi päivä. Uskon aamulenkin olleen syy tähän. Jalat ei jostain syystä tykkää aamumenosta tällä hetkellä. Illan lenkki on ollut huomattavasti vaikeampi jos olen jo aamulla koettanut ottaa juoksuaskelia. Päätinkin olla koko loppuviikon raahustamatta suotta aamuisin. Meno olikin välillä jopa nautinnollista. Ilmeisesti juoksu voi siis tällaistakin kun ei ole jatkuvia kipuja riesana. Torstain lenkin yllätettyä posiitiivisesti päätin uskaltautua perjantaina hieman kiihdyttelemään. Vähän jalat ihmetteli, että "mitä menoa tämä tällainen on", mutta aika vähäistä kipu lopujen lopuksi oli. Viikojnlopun lenkeillä hyvä fiilis sai jatoa :)

Olenko nyt oikeasti menossa parempaan suuntaan näiden vaivojen ja kipujen jälkeen? Vai onko tämä jalkojen ikivanha temppu, jossa ne antaa ikään kuin luulla kaiken olevan ok, kunnes iskevät takaisin jollain hirvittävällä vaivalla? Ainakin haluaisin uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Viikolla lenkkeily jopa hymyilytti pitkästä aikaa. Sellainen viekas ja ilkikurinen virnistys käväisi naamallani, juuri sellainen joka viestii: "jossain vaiheessa alan suunnitella kostoa". Vielä tämä aika ei ehkä ole konkreettisesti, mutta jo suunnitelman miettiminen tuo positiivista mieltä.