Ma 6.7; i: 9km
Ti 7.7; a: 4km. i: 4km. Yht. 8km
Ke 8.7; a: 35min. pyöräily. i: 55min. pyöräily ja tunnin hieronta
To 9.7; i: 7km
Pe 10.7; i: 7km
La 11.7; p: 2h pensasaidan ajamista. i: 8km
Su 12.7; p: 60min. pyöräily + 2km avojaloin nurmikolla
Viikko 28: juoksua yht. 41km
Kun treenejä ajatellaan, joskus tuntuu että viikossa ei tapahdu yhtään mitään. Toisinaan yhteen viikkooon saattaa mahtua vaikka minkälaisia käänteitä. Tämä viikko tuntui jälkimmäiseltä. Nivunen ei vaivannut oikeastaan yhtään. Hyvä niin! Elättelin jo toiveita että pääsen treenaamaan pikemmin kuin olin kuvitellut. Moinen osoittautui toiveajatteluksi. Säären etu- ja sivuosat alkoivat nimittäin kipuilla oikein kunnolla, eli kyse on penikkatautina tunnettu oire. Maanantaina juoksin 9k asfaltilla ja jalat olivat jo aika kipeät. Kun sitten tiistaina juoksin aamulla töihin ja töistä takaisin, sääret huusivat armoa joka solullaan. Hyvä kun pysyin yleensä jaloillani. Ajattelin päivän tauon tekevän terää ja olin keskiviikon juoksematta. Lisäksi päätin, että en toistaiseksi juokse töihin aamulla, jos jalat eivät kerran tykkää juoksemisesta. Ei auttanut. Perjantain lenkki meni suht ok, mutta lauantaina "penikat" vaivasi tuskallisesti. Mitä ihmettä? Eikö tämän vaivan pitäisi olla nuorten ongelma?!? Kai tämä sitten on otettava niin että olen vielä nuori ;) Ei nyt vaan kerta kaikkiaan jaksa tällaista. Juuri kun tuntuu että saan niskalenkkiä pitkään jatkuneesta vaivasta, niin jalat ilmoittaa, että eivät oikein kestä juoksemista. Jotenkin juoksun mukanaan tuoma iskutus on nyt liikaa jalkojen sietokyvylle. Pitäis varmaan tyytyä vinttaamaan pyörtää, mutta kun ei huvittaisi. Petri kirjoitti taannoin, että näistä juoksijoiden blogeista on tullut oikeita sairaskertomuksi ja valituksia. Omalta kohdalta tämä pitää hyvin paikkansa, mutta minkäs teet kun koko ajan on jotain kremppaa. Tympii mokoma kun huvittaisi vaan päästä juoksemaan vailla jatkuvia kipuja.
Muutoin on onneksi vuoden paras aika sillä pyöräilyn Ranskan ympäriajo "Tour de France" on menossa. Vielä seuraavat 2 viikkoa eloon kuuluu siis yhden vuoden ehdottoman kohokohdan seuraamista töllöttimestä. Maanantaina on ensimmäinen välipäivä, mutta tiistaina alkaa sitten todellinen kilvanajo kun nämä kestävyysurheilun gladiaattorit suuntaavat Pyreineiden vuoristoon. Tuskin maltan odottaa. Nyt sunnuntaina tuli Tourin ohella sivusilmällä katsottuna Challenge Rothin perinteinen kovatasoinen täysmatkan triathlonkisa ja tenniksen Wimbledonin finaali. Seuraavat viikot pyhitetään kuitenkin ehdottomasti Tourin seuraamiseen ja toivotaan että pääsen itsekin lenkille ilman kovia kipuja. Fiksua olisi ehkä olla yrittämättä, mutta epäilen kovin kärsivällisyyttäni siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti