Viikko 30

Ma 21.7; a: 8km. p: tunnin hieronta
Ti 22.7; p: 12km
Ke 23.7; a: keskivartalojumppa. p: 12km + hieman hipsuttelua paljasjaloin nurmikolla. i: 7km. Yht. 19km
To 24.7; p: 10km. i: 6km, sis. 2km kovaa ja 2x100m kiihdytykset. Yht. 16km
Pe 25.7; i: 8km, sis. 3x100m kiihdytykset
La 26.7; p: 3km + Hirvijärvihölkkä (13,9km): 55.17 Yht. 17km
Su 27.7; lepo

Viikko 30: juoksua yht. 80km

Olipa reenien puolesta raskas viikko, johtuen enimmäkseen +30 asteen helteestä. Kokonaisuudessaan viikko oli mitä täydellisin, varsinkin kun olen ollut lomalla :) Vaikka en määrällisesti juossut mitenkään kummoisesti, tehoja riitti ihan mukavasti. Keskiviikkona ajelimme kesämökillemme Keuruulle jossa sitten olemmekin oleilleet siitä lähtien. Reenimaastoina on siis keskiviikkoillasta lähtien toimineet Keuruun maastoiikuntakeskuksen raskaat ja huippumäkiset maastot jotka ovat kovalla helteellä kyllä laittaneet puuskuttamaan.

Lauantaina ohjelmassa oli jo etukäteen suunniteltu Keuruun vanhin hölkkätapahtuma Hirvijärvihölkkä (13,9km), joka juostiin jo 38 kerran Liesjärven kylän maisemissa. Hölkän reittinä on alusta saakka ollut sama Hirvijärven kiertävä kierros. Keuruulta kotoisin olevana tapahtuma oli itselleni juuri se, joka aikoinaan sai minut innostumaan kestävyysjuoksusta. Ensimmäistä kertaa olin mukana lähtöviivalla jo 15-vuotiaana vuonna 1995. Olen osallistunut tapahtumaan myös vuosina 1996, 1997, 2002 ja 2003, eli edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo 11 vuotta. Kisan startti oli päivällä klo. 13:00 eli kuumimpaan mahdolliseen aikaan. Lämpöä varjossa +30 ja aurinko porotti juoksijoiden "riemuksi". Kaiken lisäksi sain kuulla että reitille oli ajettu suurelle osalle matkaa mursketta joka ei sitten ollut imeytynyt tien pintaan, joten tien pintakin saattaisi olla pottumainen juostava. Kisasta tulikin todellinen Via Dolorosa, oikea tuskien taival. Jalkojen alla paikoin ärsyttävästi pyörinyt murske ja helle veivät voimat totaalisesti. Olin puolivälissä jo sen verran väsynyt että lakkasin seuraamasta väliaikoja kilometritolppien kohdalla. Puolenvälin jälkeen reitillä alkaa vieläpä pitkät ylämäet ja valitettavan hyvässä muistissa takavuosilta olikin, että helpottavaa alamäkeä ei ole tiedossa. Kun maaliin oli 3km, mietin tosissani että pääsenkö ylipäätään maaliin. Olin juuri kipannut juoma-asemalta pari mukillista vettä päälleni. Temppu oli hieman tuonut hetkellistä helpotuksen tunnetta edellisillä juoma-asemilla, mutta nyt ei moisesta ollut tietoakaan. Juoksu oli raskasta lompotusta ja seuraava kilometritolppa tuntui olevan peninkulman päässä. Maali koitti ajassa 55.17. Tätä huonomman ajan olin reitillä juossut viimeksi 16-vuotiaana vuonna 1996, mutta en jaksanut moisesta liikaa välittää. Pääsin lopun pahasta hyytymisestä sentään 4min./km keskivauhtia läpi, johon oli pakko olla tyytyväinen olosuhteet huomioiden. Harvinaisen koville kroppa joutui. Lopussa tuntui että taju lähtee hetkenä minä hyvänsä. Maalissa joinkin nestettä todella runsaasti ja kaadoin kylmää vettä päälleni useita kauhallisia. Yllätyinkin miten nopeasti olo loppujen lopuksi palautui. Ei ole kyllä ihmisen homma juosta kisaa tällaisessa lämpötilassa. Onneksi maratonin ajankohdaksi on tarjolla viileämpiä kelejä. Ei minulla kuumassa reenamista vastaan ole mitään, mutta kisassa joutuu kyllä epäinhimilliseen rääkkiin kovalla helteellä. Ainakin tämä palveli nyt erittäin hyvänä rääkkireeninä :)

Ensi viikko onkin vielä sopivasti lomaa, joten nautitaan lämmöstä kun sitä vielä riittää.