Ma 2.7; am: 5km. pm: 5km + 6km, jonka lopussa hieman kiihtyvästi. Yht. 16km
Ti 3.7; am: 5km. pm: 5km + 10km, sis. 6x3min. kovaa 3min. palautuksella. Yht. 20km
Ke 4.7; am: 5km. pm: 5km + 6km, sis 8x100m kiihdytykset. Yht. 16km
To 5.7; am: 5km. pm: 5km + 5km. Yht. 15km
Pe 6.7; pm: 2km + Pihlajanpuolen lenkki (8km kisa) aikaan 27.37 + 3km verkkaa. Yht. 13km
La 7.7; lepo, kaverin häissä Seinäjoella
Su 8.7; lepo, aivan hirvittävä olo eilisen juhlimisen jäljiltä
Viikko 27: juoksua yht. 80km
Joopa joo. Nyt oli sitten vuorossa kaverin häät Seinäjoella. Tässä kyseisessä seurueessa ei yleensä järki paljon päässä asustele kun aletaan juhlimaan. Ei tälläkään kertaa, sillä eihän tuossa loppuillan/yön menossa ollut taas lauantaina päätä eikä häntää. Jo perjantaina tuli käytyä terassilla "parilla", joka sekin ilta venähti yllättävän myöhään. Hyi hyi miten paheellista töhöilyä!! Hauskaa toki oli, vaan ei ole ollut enää. Eilinen päivä oli vallan kauheaa kärvistelyä iltaan saakka, eikä olo ole oikeen helpottanut vieläkään. Ei iän karttumisen myötä kroppa kestä tällasta ja palautuminen vie päiväkausia. Taas on monta hyvää reenipäivää haaskattu, mutta nyt moiseen tulee muutos ja kaiken maailman törpöttelyt jätetään muiden törpöteltäväksi.
Olin jo aikaisemmin katsonut, että perjantai-iltana juostaan Isojoella Pihlajanpuolen lenkki, sellanen mukava 8km rypistys. Sehän osui mukavasti matkan varrelle mentäessä Porista Seinäjoelle, joten lähdin vetämään kauden toisen kisani. Reitti oli aika helppo, sillä ekat 3 kilsaa olivat loivaa laskua, jonka jälkeen tasaista lompottelua aina viimeiselle kilsalle asti, jossa oli isompi nousu. Aivan 8 kilsaa tuosta ei tullut matkaksi. Kanssakilpailija eteni gepsin kanssa ja sanoi matkaksi noin 7,79km. Näissä monissa hölkissähän tuo matka on aina mitattu vähän sinne päin. Olen silti aikaani tyytyväinen vaikka matka olikin tuon verran alimittainen. Suorituksella irtosi vieläpä 3 sija, mikä kertoo tosin vaan sen, että taso ei ollut kummoinen kun kaltaiseni taapertaja sijoittuu noinkin kärkeen. Kävin kakkossijasta kovan taiston ja juoksumme muistutti todellista jojoefektiä. Alussa vedimme n. 3km samaa matkaa. Sitten kaveri nykäisi ja putosin juoksemaan hänestä noin 50m päähän. Vikan kilsan nousussa sain ladottua hädestä ohi, mutta vielähän tuo mokoma ohitti mut uudelleen nousun jälkeen tasaisella pätkällä. Mun loppuvetohan oli juoksulleni ominainen, eli tasaista etenemistä, vauhti ei noussut piirun vertaa. Mukavaa oli taas kisata ja tulevina kuukausina moista olisi sitten tarkoitus harrastaa enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti