sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viikko 33 pakettiin ja penni ajatuksista

La 20.8
lepo, koko päivä vierähti häissä ja sinne matkustuksessa

Su 21.8
AM: tukilihasjumppa + akillesjänteiden venytystä / huoltoa
PM: 9km

Viikko 33: juoksua yhteensä 37km

Jaa-a. Hieman kivistää tuota oikeata akillesta edelleen. Varsinainen harmitus kohdistuu kuitenkin näihin maha- ja ruoansulatusvaivoihin. Närästi lenkillä(kin) taas niin peevelisti ja maha tuntuu sekoilevan. Viikollahan kävin niistä taas lekurillakin, joka laittaa mut jossain vaiheessa joihinkin testeihin. Niihin pääsyä joutunee kuulemma vielä odottelemaan. Haluavat tehdä mulle ainakin jonkun vuorokauden kestävän ruokatorven happomittauksen ennen kuin päättävät mahdollisesta leikkauksesta. Joitakin viikkoja ainakin menee ennen kuin testeihin pääsen, joten ei kai tässä sitä ennen auta kun kärvistellä. Pitää koettaa välttää kaikkea ainakin kovin käristettyä ruokaa ja syödä jotain mahdollisimman vähän pötsiä ärsyttävää.

Reenatakin huvittas "hiukan" nykyistä enemmän, mutta saa nähä miten tää mun vaivainen ruho moiseen suhtautuu. Tämä nykyisen kaltainen lenkkeily on lähinnä sellaista puuhastelua, mutta varsinaisesta reenistä se on kyllä kaukana sateet Saharasta. Jollain konstilla vaan ois kroppa saatava sellaiseen kondikseen, että se ottaisi täysipainoisesti reeniä vastaan. Tällä hetkellä on vähän fiilis kuin löisi päätä seinää tässä touhussa. Pitää alkaa pohtimaan, oisko itellä vielä jotain tehtävissä näiden maha- ja närästysvaivojen poistamiseksi, vai olenko täysin sen armoilla, pääsenkö jossain vaiheessa leikkaukseen?! Kahvin juonnin olen lopettanut jo viime vuoden loppupuolella ja kaikenlaisia happosalpaajia syönyt, mutta mikään ei oikein tunnu tehoavan. Syömistäkin koetan aina välillä järkevöittää, mutta se on kaltaiselleni ahmatille aika vaivalloinen urakka. Summa summaarum tilanne on nyt se, että jos kapulat ei krenkkaa, niin sisuskalujen toimimattomuus tai liiallinen toiminta ovat estäneet täysimittaisen reenaamisen aika lailla kokonaan. Pitää tässä koettaa saada jotenkin asiat tasapainoon. Tympii vaan lekurin vastaanotollakin, kun puhuvat kaikenlaisista toimista, mutta niitä saa kyllä odottaa. Pitäisi ilmeisesti olla TODELLA sairas ennen kuin mitään tehdään nopeasti. No näin mennään ja siihen pitää sopeutua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti