Kisaraportti: Ruskamaraton 7.9

Reippaat 2 viikkoa sitten juoksin Levillä Ruskamaratonin 7.9. On nyt jäänyt raportti siitä kirjoittamatta, joten seuraavassa hieman kisasta tarkemmin.

Maratonia edeltävä päivä

Leville menin Vantaalta lentämällä maratonia edeltävänä päivänä. Tämä ei ilahduta kenties kaikkein aktiivisimpia ilmastotekoja haluavia, mutta ajatus maratonia ennen autossa istumisesta likipitäen koko päivän, ei juurikaan houkuttanut. Perjantai-iltana 6.9 kone laskeutui Kittilän lentoasemalle, josta samalla koneella tullut serkkuni kaverinsa kanssa heittivät minut vuokra-autollaan Levin keskustaan. Majoituimme tänä vuonna Alppitaloissa. Majapaikkamme oli Hissitiellä vain n. 200m Zero Pointista, joka toimi Ruskamaratonin kuskuksena . Siirtyminen maratonin lähtöön tulisi olemaan siis erittäin mutkatonta. Olin ennen lentoani käynyt tekemässä perinteisen maratonia edeltävän hölkkäni, joten perile päästyäni ilta kului urheilujuomaa siemaillen, syöden ja omia juomapulloja kisaan rakentaen. Päätin toimittaa kisaan järjestäjille omat juomapulloni, koska inhoan juomista muovimukeista, joista suurin osa vauhdissa menee yleensä runnuksille. Pullot rakensin ja merkkasin vielä niin hyvin, että a) näen sen juottopisteellä jo kaukaa ja b) siihen on helppo tarttua vauhdista.

Kisapäivä

Kisa-aamu valkeni lähes täydellisessä kelissä. Aurinko paistoi ja lämpöä n.+7 astetta. Katseltiin ennustetta, että kisan ajaksi luvataan aurinkoa, lämpöä n. +10 astetta ja lähes tyyntä. Eipä voisi parempaa keliä maratonille juuri toivoa. Lapan mysliä ym. naamariin, tinttaan urheilujuomaa, jonka jälkeen lähden käymään kisakeskuksessa. Jos maratonilla halusi käyttää omia juomia, piti ne toimittaa järjestäjille viimeistään klo. 10:00 aamulla, eli 2 tuntia ennen starttia. Juomat toimitettuani, menin vielä rötväämään majapaikkaan. Koska asuimme ihan lähtöpaikan kupeessa, pystyi lähdön mökistä venyttämään aika viime tippaan. Hölkkäsin verkkaa kilsan verran ja totesin olevani valmis taistoon.

About 10min. ennen starttia tungen lähtökarsinaan, aika eturiviin. Paljon näkyy pohjoisen tuttavia, joiden kanssa vaihdan joitakin mietteitä. Startti tapahtuu klo. 12:00 ja säntään matkaan. Edellisistä vuosista poiketen maraton ja puolimaraton starttasivat nyt samaan aikaan. Varmasti tähän on syynä osallistujamäärän tippuminen ihan viime vuosina melkoisesti, erityisesti täydellä matkalla. Heti lähdön jälkeen otetaan juoksijoilta luulot pois, sillä pari ensimmäistä kilometriä vedetään pääosin ylämäkeä. Tunnustelen vauhtiani ja seellainen 4.00-4.05 kilsavauhti tuntuu hyvältä. Otan ekojen kilometrien mäet korostetun rauhallisesti, koska tiedän reitin olevan muutoinkin mäkinen ja turha sitä on voimiaan heti kuluttaa. Nousujen jälkeen reitti laskee melko pitkään Levin golfkenttää kohti, jossa tehdään pieni lisälenkki. Maratonhan kiertää Levitunturin kahtena puolimaratonin mittaisena lenkkinä. Alamäessä annan rullata rennosti ja huomaan vauhdinkin nousevan huomaamatta 3.55 lukemiin. Kilometrit 5-9 juostiin Levin mittapuulla suht tasaista pätkää, joskin tie oli sellaista kumpuilevaa. Olin säntäämättä, koska tiesin mikä on kohta edessä. 9km kohdalta alkoi reitin kovimmat nousut, jotka jatkuivat hieman reiluun 11km saakka. Nekin tuntuivat kulkevan ilokseni ihan hyvin ja matka jatkui tasaista vauhtia. Juoksin pääosin kimpassa parin muun jampan kanssa, joskin sain tehdä aika paljon vetotöitä 14km jälkeen. Toinen puolisko reitistä on hieman helpompi, vaikka kyllä siellä nousuja ja laskuja riittää. Mitään pitkää ihan tasaista pätkää reitiltä on oikeastaan vaikea löytää, mutta lapissa tämä on maaston luonne. Kisakeskusta ennen toiselle kierrokselle lähtöä missaan juoma-aseman. Se oli jotenkin hämäävässä kohtaa. En koe mitään energiavajetta, mutta maratonilla tällainen töhöily voi aina maksaa veronsa. Puolimaratonin väliaika on 1:25.21, mikä on presiin suunnittelemaani vauhtia. Ei muuta kun toiselle kierrokselle...

Toisen kierroksen alkuun ylämäet sujuvat hyvin. Myhäilenkin hieman itsekseni, että mikäs tässä on hienossa kelissä laapottaa. Alamäet golfkentälle tulevat myös mutkattomasti, mutta kanssani juossut kaveri painaa sen verta kovalla höyryllä, että alan hänestä jäädä. En ole huolissani sillä kello kertoo minun etenevän edelleen hyvää kyytiä. Kovissa nousuissa ennen 30km paalua alan tuntea jaloissa nykimistä, joka ei hyvää enteile. Vauhtikin on tippunut jonkun verran kun koetan ottaa nämä nousut maltilla. Tiedän että loppumatkalla kostautuu, jos nyt höyryän väkisin limiitillä. Tästä huolimatta 32km jälkeisessä laskussa vasen takareisi kramppaa oikein kunnolla. Ei terve! Pakko pysähtyä venyttelemään ja jatkan matkaani sitten huomattavasti hitaammin hölkäten. Otan taskustani myös ensimmäisen kolmesta suolatapletista. Mikään ei silti auta, vaan krampeista tulee kunnolla riesaa. Välillä seison jopa kuin patsas tien vieressä kun kummatkin takareidet ovat niin krampissa että en vaan pääse mihinkään! Viimeinen kymppi on tuskaisaa taistelua. Välillä kävelen, välillä hölkkään ja välillä on pakko pysätyä koipia hieromaan ja venyttämään. Korpeaa ja paljon! Erityisesti siksi, että kunnon puolesta tunsin jaksavani hyvin, mutta kintut mokomat eivät nyt suostu yhteistyöhön. Päätin kuitenkin, että en perhana keskeytä koska ei näitä maratoneja kohdalleni nyt ole liian usein viime vuosina siunaantunut. Vaikka sitten kävelen maaliin jos ei muuta. Hitaasti könkköstäen saavun maaliin umpisurkeassa ajassa 3:10.51. Jalat ovat totaalisen paskana kramppien kanssa taistelusta, enkä tahdo päästä maalin jälkeen kunnolla liikkeelle. Muuten tunnen olevani ihan hyvissä voimissa ja sekös sapettaa. "Koneestahan" kuuluisi ottaa kaikki mahdollinen irti, mutta tänään se vain ei ollut mahdollista.

Yhteenveto kisasta

Loppuyhteenvetona voin todeta Ruskamaratonin menneen kohdaltani täysin päin mäntyä. Juoksussahan kello kertoo totuuden maalissa. Mitkään syyt tai varsinkaan selitykset eivät tätä totuutta muuksi muuta. En tiedä, miksi kärsin viimeisellä kympillä krampeista niin pahasti?! Olin tankannut hyvin jne. mutta joku ei hommassa toiminut. Oma analyysini on ollut pitkien lenkkien liian vähäinen määrä, jolloin kintut eivät ole riittävästi tottuneet niin pitkään iskutukseen.

Jotain hyvääkin tästä maratonista sentään tulee mieleen. Kunto on yleisesti hyvällä tasolla ja ennen kramppien alkua pystyin pitämään 4.00-4.05 vauhtia hyvin niinkin mäkisessä maastossa. Tämä lupailee hyvää marraskuun alun New Yorkin maratonille, jossa kuitenkin yritys olisi se 2:50 rikkoa.

Ruskamaraton on hyvin järjestetty. Omat juomatkin löytyvät juomapisteillä just eikä melkein. Hieno tapahtuma kaikin puolin.

Kisan jälkeen tuli vietettyä kaveriporukkamme kanssa perinteiset 2 päivää Levin riennoista nauttien. Ehkäpä törpöttely ei ollut "ihan" paras palautumismuoto maratonista, mutta kaikkea ei aina pidä miettiä urheilun kannalta, eikä tämä luojan kiitos ole ammattini, vaan pelkkä harrastus.

Kohti uusia koitoksia, seuraava etappi on siis 3.11 New York City marathon. Ja tämän tuloksen jälkeen luonnollisesti janoan entistä enemmän KOSTOA!!!

Viikko 35

Ma 26.8; i: 13km
Ti 27.8; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 11km. Yht. 16km
Ke 28.8; i: 12km
To 29.8; a: 6km. i: 14km, hieman vauhtia vaihdellen. Yht. 20km
Pe 30.8; i: 11km
La 31.8; i: 13km
Su 1.9; p: jalkaterä- ja pohjejumppaa. i: 13km kiihtyen/kovaa (kilometrit 0-10 kiihtyen @4.40-3.55 vauhtia ja kilometrit 10-13 tasaisesti @3.55 vauhtia + 2km verkka. Yht. 15km

Viikko 35: juoksua yht. 100km

Maratonia edeltävä viikko on sitten jo kulunut. Otin tämän jo hieman kevyemmin, enkä juossut aamulenkkejäkään kun kahtena aamuna. Kilometrejä tuli hieman aiottua enemmän, mutta tuntui ihan sopivalta määrältä. Mietin alkuviikosta, että olisinko lähtenyt vielä lauantaina juoksemaan 10km kisa Helsinki Midnight Runille, mutta päätin olla lähtemättä. Sunnuntaina tein sitten perinteisen kiihtyvävauhtisen viimeistelyharjoituksen, joka on aikaisemminkin ollut ohjelmassani n. viikkoa ennen maratonia. Lähdin liikkeelle n. @4.40 vauhtia, josta kiihdytin hiljalleen vauhtia niin, että kun saavuin 10km tietämille, vauhti oli @3.55 hujakoissa. Tätä vauhtia ylläpidin sitten vielä muutaman kilometrin ennen loppuverryttelyä.

Syyskuu vaihtui. Vuosi on kyllä kulunut todella nopeasti. Treenit on ensi viikon Ruskamaratonia ajatellen treenattu. Ensi viikolla ohjelmassa sellaista sopivaa, virettä ylläpitävää juoksentelua, tankkausta ja tiistai-iltana hierojalla käynti. Leville lennän 6.9 perjantaina ja Ruskamaraton on sitten ohjelmassa lauantaina 7.9. Paljon on taas aikaa kulunut, että olen saanut itseni tähän kuntoon, että maraton on ylipäätään mahdollista juosta. Katsotaan, miten se sitten tulee sujumaan.

Viikko 34

Ma 19.8; a: 5km. i: 25km. Yht. 30km
Ti 20.8; a: 5km. i: keskivartalojumppa + 8km, sis. koordinaatioharjoituksia. Yht. 13km
Ke 21.8; a: 5km. i: 3km + 5 x 1000m ratavedot, 1.30min. palautuksella + 3km. Yht. 16km
To 22.8; i: 11km
Pe 23.8; a: 5km. i: 12km, sis. lopussa 3 x 100m kiihdytykset. Yht. 17km
La 24.8; a: jalkaterä- ja pohjejumppa. i: 13km
Su 25.8; p/i: 3km + 14km tv-kova radalla (3.54min/km) + 3km. Yht. 20km

Viikko 34: juoksua yht. 120km

Treenien osalta vuoden ensimmäinen maratonprojekti alkaa olla aika lailla paketissa. Enää hieman vajaa 2 viikkoa on aikaa Levin Ruskamaratoniin, joka tietää sitä, että ensi viikolla otetaan jo kevyemmin. Tämä oli siis viimeinen kunnon treeniviikko. Sainkin siitä aika lailla sellaisen kun suunnittelin. Heti maanantaina juoksin pitkän lenkin. Tiistaina otin juoksun suhteen kyvyemmin ja jumppailin keskivartalon lihaksia kondikseen. Keskiviikkona mätin vetotreeniä Hiekkaharjun kentällä, joka tuntuikin astetta kovemmalle. Sitten muutama päivä sellaista peruslenkuttelua, kunnes nyt sunnuntaina hyökkäsin Hiekkaharjun kentälle uudelleen tekemään viikon toista kovaa treeniä. Temmoin 14km tv-kovan 3.54 kilsavauhdilla, eli hieman suunniteltua maratonvauhtia kovempaa. Meno oli aika "jämäkkää", mutta en muuta odottanutkaan, olihan alla jo aika raskas viikko.

Ensi viikko on siis jo kevympi. Juoksen varmaan n. 75-85km ja tärkeää olisi ensi viikon lopulle saada tehtyä sellainen 15km kiihtyvä lenkki, joka on itselläni toiminut hyvänä viimeistelynä viikkoa ennen maratonia. Näyttäisi pitkästä aikaa taas siltä että selviäisin ehjänä/terveenä maratonin lähtöviivalle, mutta eipä vielä tuuletella. Joku flunssahan voi vaania nurkan takana, ainoastaan odottaen otollista hetkeä iskeä kiinni poloiseen ruhooni.

Viikko 33

Ma 12.8; a: 5km. i: 14km. Yht. 19km
Ti 13.8; a: 6km. i: keskivartalojumppa + 14km. Yht. 20km
Ke 14.8; a: 9km. i: 4km + 2 x 1000m, 500m palautus välissä + 3,5km. Yht. 19km
To 15.8; lepo, i: tunnin hieronta
Pe 16.8; i: 14km
La 17.8; p: 3km + 10km vauhtileikittely + 1km. Yht. 14km
Su 18.8; i: 15km, sis. 6km jälkeen kaikki ylämäet kiihdytyksin/kovaa

Viikko 33: juoksua yht. 101km

Ei nyt suju niin kuin Strömsössä. Tiistain lenkillä iski lopussa tosi voimaton olo, josta päättelin jonkun taudin oireen vielä taustalla vaikuttavan, vaikka röhää, kurkkukipua tai tukkoisuutta ei enää esiintynytkään. Suunnitelman mukaan lähdin keskiviikkona töiden jälkeen 1000m vetoja tekemään, mutta jouduin jättämään kahden kauhean rypistyksen jälkeen treenin siihen. Veto oli aivan poissa. Päätin pitää torstain lepopäivän ja samalla kypsyi päätös edes yrittää lähteä lauantaina 10km kisaa Hensinkiin juoksemaan. Myös perjantain aamulenkin jätin vielä tekemättä ja illalla olikin parempi fiilis juosta. Lauantaina tunsi olevani sen verran voimissani, että temmoin veuhtileikittelyä. Miltään kovin leikittelyltä se ei tosin tuntunut kun koetin saada kroppaa kunnolla ahdistettua. Päätin viikon tuollaiseen normaalimittaiseen lenkkiin enkä yrittänyt väkisin pitkää lenkkiä tempoa.

Eihän homma ole nyt ihan suunnitellusti edennyt, mutta minkäpä näille taudinpoikasillekaan tekee. Onneksi eivät ole pahemmiksi päässeet. Maratonharjoittelun kannalta kuitenkin on fakta, että pitkiä lenkkejä on takana ihan liian vähän ja se tulee varmasti ensi kuun alussa näkymään. Koetan saada vielä jonkun pitkän lenkin tässä räpisteltyä ja ehkä kisaan ensi viikonloppuna. Katsotaan tuntemuksien mukaan.

Viikko 32

Ma 5.8; a: 6km. i: 19km. Yht 25km
Ti 6.8; a: 5km. i: 14km. Yht. 19km
Ke 7.8; i: keskivartalojumppa
To 8.8; a: 5km. i: 14km. Yht 19km
Pe 9.8; a: 5km. i: 10km. Yht. 15km
La 10.8; p: jalkaterä- ja pohjejumppaa. i: 12km
Su 11.8; i: 12km

Viikko 32: juoksua yht. 102km

Ensimmäinen hienoinen takaisku treenihin kohti syyskuun alun Ruskamaratonia. Alkuviikko meni ihan suunnitellusti, mutta sitten iski orastavat flunssan oireet päälle. Kurkku oli koko keskiviikon todella kipeä, joten en juossut lainkaan. En silti malttanut ihan vaan olla ja jumppasin illalla. Torstaina ja perjantaina nokka vuoti räkää melkoisesti, mutta läpsyttelin kuitenkin peruslenkkiä koska olo ei tuntunut "riittävän kipeältä" täyteen lepäilyyn. Sama homma nyt viikonloppuna.

Olen tyytyväinen, että tauti ei ole yltynyt pahemmaksi, vaan päällä ei ole ollut köhää, nuhaa ja kurkkukipua kummempaa. Pitäisi ehkä nytkin malttaa täysin lepäillä, jos oireet hivenenkin voimistuvat. Katsotaan nyt. Sain viikkoon kuitenkin ihan hyvin roskakilometrejä kerättyä, mutta alkuperäinen tarkoitus oli täsä kohtaa mättää todella kova viikko, joka pitäisi sisällään vetotreenin, tv-kovan ja kunnon pitkän lenkin. Kaikki nuo jäivät nyt odottamaan aikoja parempia.

Viikko 31

Ma 29.7; a: 5km. i: 3km + 10 x 400m ratavedot, 1min. palautuksella + 3km. Yht. 15km
Ti 30.7; i: keskivartalojumppa + tunnin hieronta
Ke 31.7; a: 7km. i: 16km. Yht. 23km
To 1.8; a: 5km. i: 3km + 7 x 500m mäkivedot, palautuksena hölkkää mäki alas+1min. alhaalla ennen uutta vetoa + 4km. Yht. 19km
Pe 2.8; a: 5km. i: 9km, sis. 6x100m kiihdytykset. Yht. 14km
La 3.8; i: 5km + Helsinki Twilight Run & Walk (10km kisa): 37.35 + 1km. Yht. 16km
Su 4.8; p: pientä nilkka- ja pohjejumppaa. i: 14km

Viikko 31: juoksua yht. 101km

Tehojen puolesta kesän kovin viikko, vaikka pidin tiistain täysin lepoa juoksusta. 3 kovatehoista treeniä tuli viikkoon mahdutettua: maanantain ratavedot, torstain pitkät mäkivedot ja lauantain 10km kisa. Maanantaina tuo radalla juokseminen sujui ihan ok, vaikka vauhtia ei tunnu kyllä tuohon ratakierokseen irtoavan millään. 1min. palautuksella homma kuitenkin tuntui aika siedettävälle. Tiistaina tein vain keskivartalojumppaa töiden jälkeen ja kävin hierojalla. Hieronta tekikin gutaa ja koivat tuntuivat ihan uusilta keskiviikon lenkeillä. Torstain mäkivetotreeni ottikin sitten tosi koville. Olin aivan poikki työpaikan pukuhuoneessa loppuverkan hölkättyäni. Jonkinlainen horkkakin iski päälle ennen suihkuun menoa, joka kertoo kyllä siitä että aika koville keho ilmeisesti tuossa treenissä tuli laitettua.

Varsinkin tuon torstai-illan kovan treenirupeaman jälkeen ei kroppa lauantaina tuntunut mitenkään virkeältä ja illalla oli suunnitelmissa 10km kisa juosta Helsingissä. Ei tässä nyt minkään kympin ennätyiksiä ollakaan hakemassa, vaan kovaa treeniä joten liikautin itseni Tikkurilasta lähijunalla Helsingin keskustaan, josta käppäilin jalkapatikassa Hietaniemeen lähtöalueelle. Kisan lähtöaika oli vasta klo. 20:00 illalla, joten hieman omituisempi aika startata. Kampesin ruhoni suht lähelle erutiviä ja paukusta tasan klo. 20:00 matkaan. Otan ensimmäisen kilometrin aika rauhallisesti, mutta silti huomaan ohittelevani jonkun verran porukkaa. Parin kilometrin jälkeen huomaan juoksevani erään miekkosen peesissä, joka maalissa paljastui tanskalaiseksi Kenneth Liere Rasmusseniksi. Twilight Runin reitti on aika mutkainen Helsingin keskustan lähellä ja osuipa matkalle portaatkin, mutta mitään kovin hurjia nousuja se ei sisältänyt. Vauhti oli suhteellisen tasaista koko matkan, sellaista 3.40-3.50 kilometrivauhtia mentiin lähes koko ajan. Ajattelin iskeä vikalla kilsalla ohi tästä tanskalaisesta kaverista, mutta eipä ollut moiseen paukkuja. Maaliin kilpailussa tultiin Hietaniemen hiekkarannalle rakennettua loppusuoraa pitkin. Hiekalle juoksu oli kuin olisi tervaan juossut. Tuntui ettei päässyt mihinkään vaikka kuinka yritti. Maaliin saavuin ajassa 37.35 ja keskivauhti koko matkalle oli 3.46/km. Vaikka loppuaika ei kovin kummoinen ollutkaan, olin silti tyytyväinen kun ottaa huomioon edellisten päivien treenien kovan rasituksen. Kroppa sai juuri sitä mikä oli tarkoituskin, eli kovaa treeniä. Maalialueella oli mukavaa taas jutella sekä vanhojen että uusien tuttavuuksien kanssa.

Ensi viikon alussa pyrin heti juoksemaan pitkän lenkin ja viikon puolivälissä joku vetotreeni. Katsotaan sitten loppuviikosta, viitsinkö lähteä kisaamaan, vai tyydynkö omiin treeneihin.

Viikko 30

Ma 22.7; a: 4km. i: 14km. Yht. 18km
Ti 23.7; a: 5km. i: 3km + 3km/2km/1km kovaa, 1km hölkkkää vetojen välissä + 3km. Yht. 19km
Ke 24.7; a: 5km. i: 2km + 60min. kuntopiiri. Yht. 7km
To 25.7; a: 7km. i: 13km hieman tavallista reippaammin. Yht. 20km
Pe 26.7; a: 5km. i: 7km, sis. 3x100m kiihdytykset. Yht. 12km
La 27.7; p: 4km + Heinolan kaupunkipuistojuoksu (puolimaraton): DNF 10km kohdalla. Yht. 14km
Su 28.7; p/i: 21km

Viikko 30: juoksua yht. 111km

Tulihan ne helteet Suomeenkin. Nyt loppuviikosta elohopea kiipesi kunnolla +30c yläpuolellekin. Minä en ainakaan kuumasta valita yhtään koska pitkän syksyn aikana saa kyllä kärvistellä pimeässä, märässä ja kylmässä kelissä ihan tarpeeksi.

Treenit sujuivat ihan mukavasti. Tiistain kovempi setti tosin hieman tuotti tuskaa kuumassa kelissä, mutta se kuuluu asiaan. Pyöräilyn Tour de France kuului totta kai tämän viikon vielä ohjelmaan, joten töllöttimen ääressäkin on tullut isttua oikein urakalla.

Lauantaina lähdin Heinolaan juoksemaan Heinolan kaupunkipuistojuoksuun puolimaratonia. Lämpötila oli +30c, joten kisasta oli tulossa aikamoisen hikevää taistelua. Verryttelin muutaman kilometrin, kittasin urheilujuomaa ja raahasin ruhoni lähtöviivalle. Lähtö tapahtuu klo. 12:00. Keli on tosiaankin kuuma, mutta en anna se häiritä. Onhan sitä nyt kisoja kuumassa juostu ennenkin. Noin 3,5km kohdalla on ensimmäinen juomapiste. Kittaan urheilujuomaa ja kaadan toisesta mukista vettä päälleni. Jotain tapahtui tämän jälkeen. Mahassa alkoi kiertää ikävästi. Olo muuttui kohta jopa tuskaiseksi. Aika pian seuraaavan juoma-aseman jälkeen piti oksentaa mahan sisältö pitkin kankaita. Tämänkään jälkeen ei olo juurikaan helpottunut, vaan kärsin ikäväntuituisista vastakrampeista. Päätin, että hölkkään ensimmäisen kierroksen maalin kohdille ja jätäm homman kesken. Puolimaratonhan juostiin kisassa kahtena 10,55km lenkkinä. Näin sitten teinkin. Hieman ennen toiselle kierrokselle lähtöä puikkasin reitiltä pois. Tympi koko touhu ja halusin vaan pian kotimatkalle. Sen verran viivyin, että koska kisakeskus oli upeasti järven rannalla, kävin uimassa ja pesulla. Sitten hyppäsin autoon ja kaasutin kohti Vantaata.

Nyt sunnuntaina lähdin iltapäivällä tekemään lenkkiä oikeastaan päivän kuumimpaan aikaan. Mittari näytti +31c ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Hieman jännitti, kuinka juoksu sujuu eilisen jälkeen. Otin juomapullovyönkin mukaan, vaikka en miettinyt välttämättä kovinkaan pitkästi juosta. Yllätys oli kerrassaan positiivinen kun juomasin juoksun sujuvan kepeästi vailla ongelmia. Kuumuuskaan ei haitannut pätkän vertaa. Mukavan 21km hölkötin mittariin ja fiilis oli mitä parhain. Olenkin lähes varma että eilisen kisan pötsiongelmat johtuivat järjestäjien urheilujuomasta ja ennen kaikkea siitä, että se oli kisassa lämmintä kuin grillatut pihvit. Kun mietin tänään vielä tarkemmin, niin vatsa alkoi sekoilla sen jälkeen juuri kun olin ekan juoma-aseman kisassa ohittanut. No näitä sattuu, ei muuta kun kohti uusia koitoksia. Ensi viikonloppuna taas yritetään kisaa juosta, jospa sitten paremmalla menestyksellä.