Vuosi 2016

Perinteisen menneen vuoden yhteenvedon aika. Vuosi sisälti treenien puolesta kaikenlaista, niin hyvää kuin pahaakin, täsä tapauksessa onneksi paljon enemmän hyvää. Aloitetaan kuukausittaisten juoksukilometrien purkamisella.

- tammikuu: 301km
- helmikuu: 408km
- maaliskuu: 224km (influenssa)
- huhtikuu: 315km (alkukuussa vielä influenssan "jälkimaininkeja")
- toukokuu: 361km
- kesakuu: 296km
- heinäkuu: 431km
- elokuu: 494km
- syyskuu: 488km
- lokakuu: 374km (Dublinin maraton: DNS)
- marraskuu: 162km
- joulukuu: 263km

Vuosi 2016: juoksua yht. 4117km

Juoksukilometrien valossahan vuosi oli jopa vallan erinomainen kun vuoteen 2015 sain vammoiltani juostua vain 1920km. Kuntokin koheni varin mallikkaasti pienista takapakeista huolimatta. Vuoden voisi oikeataan jakaa seuraavin alaotsikoin:

Lupaava alkuvuosi

Edellinen vuosi oli kulunut pitkälti vammojen kanssa tapellessa. Juoksu ei oikein loppuvuodestakaan maittanut, vaikka luulisi motivaatiota pitkän tauon jälkeen piisaavan. Alkuvuodesta motivaatio oli saatu takaisin ja juoksu maittoi. Tammikuussa piti kovimpien pakkasten aikaan keksiä hieman korvaavaa treeniä sillä työpaikan muuten kattavalla ja isolla salilla ei ole juoksumattoa, enkä viitsi pelkän juoksumaton takia mitään salijänenyyttä hommata. Tämä ei menoa lannistanut. Treenielo maittoi taas. Helmikuussa sain yllättävänkin paljon juostua, vaikka töissäkin piti välillä kiirettä pitkien päivien merkeissä.

Karmea influenssa

Maaliskuun alussa iski työpaikalle todella hirmuinen tautikierre riesaksi. Porukkaa oli influenssan kourissa vähän joka osastolla ja pari kaveria sai vielä keuhkokuumeenkin riesaksi. Maaliskuun loppupuolella tauti iski sitten muhunkin. Kerta kaikkeaan karmea pöpö olikin. Olin kuumeessa 10 päivää putkeen, joista 3 päivää kuume huiteli 40C kieppeillä. Veti miehen aika huonoon happeen. Lekurissa varmistui tautikannaksi A-virustyypin influenssa. Moneen päivään sängystä tai sohvalta nousukin tuntui ylivoimaiselta. Parin täyslepoviikon jälkeen kun testasin varovasti juoksua, iski vielä uudelleen niin huono olo, että päätin levätä suosiolla lisää. Kunnon tämä megatauti veti todella alas. En olisi uskonut, että kovakaan tauti voi kuntoa niin paljon laskea, mutta hyvin alkanut vuosi otti tuossa kohtaa suorituskyvyn suhteen rajusti takapakkia.

Maltillista ja rentoa menoa

Huhtikuussa influenssasta lopullisesti toipuneena aloin treenailla normaalisti. Vedin aika maltillisia viikkomääriä, mutta tehoja aloin lykätä ohjelmaan sopivasti sinne tänne. Näin jatkoin toukokuun loppuun saakka. Kesäkuun otin tarkoituksella aika löysästi. Tehtiin vaimon kanssa reissua pohjoiseen, aina Jäämeren rannoille saakka, jossa olikin upea tehtä mm. keskiyön lenkkiä auringon paistaessa korkealla läpi koko yön. Unohtumattomia elämyksiä. 

Todellinen maratontreeni päälle

Heinäkuusa aloin latomaan jo enemmän kilometrejä koneeseen ja elokuussa alkoi kova rypistys kohti lokakuun lopussa odottavaa Dublinin maratonia. Elokuun alussa homma meinasi tyssätä heti alkuunsa kun onnistuin trampoliinilla loikkiessani vääntämään oikeaa nilkkaani ikävästi. Selvisin onneksi säikähdyksellä tällä kertaa ja homma jatkui suunnitellusti. Määrää tuli mukavasti ja kovia treenejäkin tein suunnitellun mukaan. Elokuun puolenvälin jälkeen juoksin kisan 3 viikonloppuna putkeen. Kuula hölkkä Alavudella sujui raskaassa maastossa kohtalaisesti, mutta olin Oulun juoksun kympin aikaan 37.20 hieman pettynyt, vaikka toki juoksun aikana vallinnut hirmuinen tuuli varmaan verotti ajasta jonkun verran. Kolmen kisaviikonlopun putki päättyi syyskuun alussa Vaasa maratonin puolikkaaseen jossa ei kulkenut pätkän vertaa. Kauhean taistelun jälkeen saavuin maaliin ajassa 1:24.36, joka oli ylivoimaisesti surkein virallisesti mitatun puolimaratonin aikani ikinä. Yhtään lujempaa en olisi tuona päivänä päässyt. Mietin jo, että mikähän hommassa mättää?! Usko tekemiseen palautui salamannopeasti sillä puolikkaan jälkeisellä viikolla treeneissä tuntui, että kunto on alkanut nousta kohisten. Tv-kovat ja vetotreenit osoittivat tämän todeksi. Ei pidä siis aina häkeltyä odotettua huonommista tuloksista, koska joskus kunnon nousu vaan ottaa oman aikansa. Syyskuun lopussa olikin Vimpelin puolimaratonilla meno vallan toisenlaista kun 3 viikkoa aiemmin Vaasassa. Juoksin 1:19.17 ja vielä selvästi nousevalla vauhdinjaolla. Pisti oikein hymyilyttämään, etteipä jopa virnistämään. Maratoniin reilu kuukausi aikaa ja kunto oli mallillaan. Lokakuun alussa meno jatkuikin hyvänä ja juoksin puoleen väliin mennessä kuuta vielä pari sopivaa viimeistelykisaa, 15,8km Kyrkösjärven kierroksen Seinäjoella ja Kankaanpään maratonin yhteydessä järjestetyn 10km. Olin elämäni kunnossa ja valmis uhmaamaan 2:50 rajaa maratonilla.

Valtava pettymys

Viimeistelyt maratonille sujuivat lokakuun puolen välin jälkeen suunnitelman mukaan. Luotto kuntoon ja omaan tekemiseen olivat korkealla. Maratonviikolle tultaessa olin rehellisesti jo sitä mieltä, että projekti on juoksemista vaille valmis. Olen vuosien jälkeen tilanteessa, jossa vältyin vammoilta ja pääsen maratonia juoksemaan. Eipä pidä iloita liian aikaisin. Maratonviikon torstaina heräsin kovaan kurkkukipuun. Kurkkukipu on mulla yleensä alkavan flunssan ensioire. Elättelin silti toiveita, että jospa tämä olisi vain joku ohimenevä kivistys tms. No ei se sitten ollut, vaan flunssa iski päälle kaikella voimallaan. Taistelu oli taas hävitty! Mitään toivoa maratonille starttaamisesta ei ollut ja Dublinin matkasta tuli pelkkä turistireisu, eikä siitäkään voinut oikein nauttia kauhean räkätaudin ja heikon olon takia.

Loppuvuosi lusmuilua

Dublinin reissun jälkeen oli tyhjä olo. Treenit olivat menneet putkeen, olin elämäni kunnossa ja taas se maratonijn juokseminen ei vain ottanut onnistuakseen. Otin löysästi. Kävin eri kaupungeissa vanhoja kavereita tapaamassa ja prosenttipitoista juomaa tuli nautiskeltua aika runsaasti. Pikkujouluaika marras- joulukuun välissä ei myöskään tästä kaavasta poikennut. En oikeastaan missään vaiheessa koko loppuvuotta viitsinyt liiemmin treeneilla. Lenkkeilin jonkun verran, että ei nyt ihan touhu menisi pelkäksi sohvalla makoiluksi, mutta mitään tehokasta en saanut missään vaiheessa aikaiseksi.

Uusi vuosi, sama vanha ajatus

Vuosi on vaihtunut, mutta mielessä on sama ajatus kuin aikaisempinakin vuosina: maraton pitäisi pystyä lujaa juoksemaan, tai siis itselleni kovaa vauhtia. Todellisille juoksijoillehan maratonille suunnittelemani 4min. kilsavauhti on suoranaista kävelyä. Vaikka pettymys maratonin suhteen oli kova, jää vuosi 2016 positiivisena mieleeni. Säästyinhän vammoilta ja huonolle tuurille nyt ei mitään vain voi. Dublinin maratonviikonlopun jälkeen painoa on tullut rapiat 8kg lisää ja kunto tippunut aikamoisesti (lue hiivatin paljon). Suunnitelma tästä eteenpäin on tosin jo funtsittu. Siitä joskus enemmän eri tekstissä...

Viikko 52

Ma 26.12; lepo
Ti 27.12; i: 12km
Ke 28.12; i:11km
To 29.12; p: 45min. luistelua. i: 60min. kuntopiiri
Pe 30.12; p: 10km
La 31.12; p: 13km
Su 1.1; i: 13km

Viikko 52: juoksua yht. 59km

Maanantaina lepäilin, mutta muutoin sain joka päivä jotain pientä liikuntaa puuhasteltua. Keskiviikkona menimme Keski-Suomeen ja juoksinkin lenkin illalla appivanhempien luota Jämsänkosken maisemissa. Torstaina kävin päivällä hieman luistelemassa Maijan veljen ja siskon lasten kanssa. En ollut kiskonut luistimia jalkaan vuosikausiin ja vaikka en mitään hurjaa urheilusuoritusta ne jalassa tehnytkään, olivat jalat vielä torstain lenkilläkin aivan törkeän jumissa. Eivät varmaan äkkiseltään tykänneet luistelun tuomasta oudosta rasituksesta lihaksille. Loppuviikon lenkit tein taas Seinäjoella ja suunnilleen peilikirkkaalla jäällä nastarit kintuissa. Yhdistelmä nastarit + kova jää on vaan polville ehkä kovin mahdollinen koettelemus, joten täytynee olla tarkkana.

Vuosi 2016 on sitten lusittu ja 2017 alkanut. Mun kohdalla tämä tarkoittaa myös vanhenemista sillä synttärini ovat 30.12. Ikää mittariin tuli 37v. niin kuin tuonne käyttäjäprofiiliinkin päivitin. Nelikymppinen lähestyy, mutta en pode ikäkriisejä ja tunnen itseni nuoreksi :)

Alkuviikosta koetan saada jonkinlaisen yhteenvedon vielä kirjoitettua menneestä vuodesta. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Viikko 51

Ma 19.12; i: 11km
Ti 20.12; i: pientä jumppaa
Ke 21.12; a: 5km. i: 13km. Yht. 18km
To 22.12; a: 5km. i: 7km. Yht. 12km
Pe 23.12; i: 12km
La 24.12; p: 10km
Su 25.12; p: 10km

Viikko 51: juoksua yht. 73km

Jouluviikko. Töissä onneksi pahin kiire helpotti viikon puolen välin tietämillä. Jotain liikuntaan viittaavaakin sain jokaiselle päivälle puuhattua, ainakin hieman. Nyt joulun pyhinä on tullut tietty syötyä aivan riittävästi joten paino ei ainakaan ole ollut laskemaan päin :) Olen lomalla ja palaan töihin vasta maanantaina 2.1. Vuoden viimeisen viikon surffailen treenien osalta vielä todennäköisesti enemmän ja vähemmän lusmusti, mutta ensi viikolla olisi vakaa aikomus palata takaisin päiväjärjestykseen. Nyt en oikein jaksa juosta pitkään, tai lujaa, puhumattakaan sitten että pitkään ja lujaa.

Pitänee vuoden vaihtumisen jälkeen koettaa naputella perinteiseen tyyliin jonkinmoinen yhteenveto tästäkin vuodesta.

Löydettiin hyvä joulukuusi. Maija tämän valioyksilön keksi, joten en voi ottaa siitä kunniaa

Hommattiin villisian kinkku, joka oli kyllä kotitekoisen sinapin kanssa oikeaa herkkua. Toki muukin pöperö maittoi.

Viikko 50

Ma 12.12; i: keskivartalojumppa
Ti 13.12; a: 4km. i: 11km. Yht. 15km
Ke 14.12; a: 4km. i: 8km. Yht. 12km
To 15.12; lepo
Pe 16.12; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
La 17.12; i: 9km
Su 18.12; i: 14km

Viikko 50: juoksua yht. 67km

Koetan palata pikku hiljaa normaaliin rytmiin treenien suhteen. Tämä viikko oli tähän tarkoitukseen vaan todella huono sillä töissä piti tohinaa ja kiirettä aamusta iltaan. Perjantai oli ainoa normaalin mittainen työpäivä, muina päivinä tuli tehtyä paljon ylitöitä. Päivät olivat 11-14h mittaisia hieman päivästä riippuen. En tätä todellakaan valita sillä töitä on painettava silloin kun on akuutin kiirettä tekemistä, siitähän sitä palkkaa saadaan :) Silti taivuin muutamana päivänä aamulenkillekin, tosin aika lyhyille sellaisille. Koetan laiskan pulleaa kroppaani taas totuttaa siihen, että aamullakin pitäisi kyetä lenkille lähtemään. Vaikka koetan välillä juoksun harrastajaa esittää, on alla kuva totuudenmukaisesta olemuksestani.

Töllöttimen ääressä löhöämistä sekä lettujen syömistä hillon ja kermavaanhdon kera. Ou jeah! Sohvaperunan elämää parhaimmillaan.

Ensi viikolla töissä pitää vielä varmaan aika kiirettä ihan joulun kynnykselle saakka. Tarkoitus on jäädä perjantaina jo joululomalle mikäli töihin ei tule akuuttia tarvetta rynnistää. Joulun jälkeisen viikon olenkin sitten kokonaan lomalla. Ajatuksia tulevista projekteista on tässä jo paljon syntynyt. Niistä tule kirjoittamaan sitten viimeistään ensi vuoden alussa.

Viikko 49

Ma 5.12; lepo
Ti 6.12; p: 2km + Itsenäisyysmaraton (puolimaraton, Kuopio), keskeytys 16km kohdalla + 1km. Yht. 19km
Ke 7.12; i: 12km
To 8.12; i: 90min. punttisalitreeni
Pe 9.12; lepo
La 10.12; lepo
Su 11.12; lepo

Viikko 49: juoksua yht. 31km

Maanantaina matkustin Kuopioon. Tarkoitukseni oli tavata tuttavia joita näen todella harvoin, sekä juosta tiistaina Itsenäisyysmaratonilla puolikas. Keli oli itsenäisyyspäivänä hienon aurinkoinen, mutta kylmä. Niinpä vaatetta piti kiskoa ylle oikein kunnolla. Ideani oli juosta tuo puolikas ihan hölkkäilymielellä, mutta ei onnistunut sekään. Kympin kohdalla pötsi alkoi mouruta kun kotikisssa kiima-aikana ja 13km paalulla oksensin aika rajusti. Tämäkään ei oloa helpottanut ja niin katsoin parhaaksi heittää pyyhkeen kehään 3 kierroken jälkeen kun mittarissa oli n. 16km. Näin tuli uusi merkitntä luuserointien joukkoon. En tiedä miksi meni näin. Ainakin nukuin edellisen yön surkeasti, tai siis en nukkunut jostain syystä juuri lainkaan ja aamulla oli kuuppa ihan jumissa. Tuttujen tapaaminen jäi Kuopion keikasta ehdottomasti parhaaksi anniksi :)

Keskiviikkona edellisen päivän mahavaivat olivat onneksi muisto vain ja tein lenkin ihan hyvällä fiiliksellä. Torstaina temusin punttisalilla, mutta siihen viikon tekemiset treenien muodossa jäivätkin. Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Alkomahoolia tuli nautittua taas turhankin runsaasti ja kainen lisäksi vielä pitkälle aamutunneille saakka. Tästähän olen sitten veroa maksanut. Vielä nyt sunnuntainakin on ollut niin väsynyt ja nuhjuinen olo että eipä ole tehnyt mieli juuri muuta kun sohvalla maata.

Nyt olen puolitoista kuukautta lusmuillut oikein urakalla. Paino on noussut ramakasti ja kunto pudonnut kuin se kuuluisa lehmän häntä. Jospa kohta saisi taas kipinän alkaa treenailemaan. Töissäkin on kyllä hulinaa ja tekemistä tiedossa paljon, joten voipi olla että tulevana viikkona tehdään jotain jos töiltä ehditään.

Viikko 48

Ma 28.11; i: 11km
Ti 29.11; i: 13km
Ke 30.11; lepo
To 1.12; i: 50min. kuntopiiri
Pe 2.12; i: 14km
La 3.12; i: 11km
Su 4.12; i: 14km

Viikko 48: juoksua yht. 63km

Sain sopivan letkeesti lenkkeiltyä. Nyt sunnuntaina lenkki kyllä tuntui paljon pidemmältä sillä keli oli kuin suoraan Siperiasta. Pyrytti lunta taivaan täydeltä ja kamala puhuri tuntui lähes kaatavan kun koetti 10cm kinoksessa pyöräteitä rämpiä.

Olin töissä vain maanantain ja tiistain, jonka jälkeen alkoivat vapaat. Töihin palaan vasta ensi keskiviikkona. Viime keskiviikkona menimme katsomaan yhden elokuvamusiikin suurimman säveltäjän Ennio Morriconen konserttia Hatrwall Arenalle. Luonnollisesti Leffafriikkien perustajajäsenten edustus tulikin olla tällaisessa konsertissa vahvaa :) Hienoa musiikkia on vanha mestari urallaan tehnyt. Tunnetuimmat Morriconen teokset ovat tietenkin Sergio Leonen legendaarista länkkäreistä kuten For a Few Dollars More, The Good, the Bad and the Ugly, sekä Once Upon a Time in the West, mutta paljon muutakin hienoa hän on ehtinyt yli 60 vuotta kestäneellä urallaan saada aikaiseksi. Konsertti oli todellakin jokaisen lantin väärti.

Leffariikkejä Hartwall Arenan baarissa Ennio Morriconen konsertin puoliajalla. Yksi mukana ollut friikki puuttuu kuvasta ja vielä muutama muukin jäsen löytyy, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle.

Ensi viikolla suuntaan heti maanantaina Kuopioon, jossa on tarkoitus tavata joitakin todella harvoin näkemiäni tuttuja ja juosta myös tiistaina rennolla mielin puolimaraton Itsenäisyysmaratonilla. Enpä olekaan koskaan ennen lähtenyt tällaisella "valmistautumisella", jossa takana on reipas kuukausi lusmuilua, satunnaista juopottelua yms. Tulenkin ottamaan tosi löysästi vailla mitään aikatavoitteita. Hääviä tulosta en nyt tosin saisi aikaan vaikka revittäisin täysiä. Kisan ajaksi säätieto povaa rapsakkaa -14C pakkasta. Perjantaina on tiedossa vielä työpaikan pikkujoulut, jonka jälkeen pitäisi alkaa pikku hiljaa taas päästä kiinni jonkinlaisiin treeneihin. Kaikenlaisia suunnitelmiakin olen tässä sohvalla lojuessani pohtinut ja koetan tulevina viikkoina saada tännekin niitä hieman avattua.

Viikko 47

Ma 21.11; i: 9km
Ti 22.11; i: 10km
Ke 23.11; a: 7km
To 24.11; a: 4km. i: 8km. Yht. 12km
Pe 25.11; i: keskivartalojumppa
La 26.11; i: 8km
Su 27.11; i: 12km

Viikko 47: juoksua yht. 58km

Joka päivä tuli jotain liikunnallista puuhattua ja juostuakin kuutena päivänä. Tämähän menee jo vallan hurjaksi urheilemiseksi. Ensi viikolla toki palataan viime viikkojen tuttuun linjaan kun menen keskiviikkona konserttireissulle Helsinkiin jossa ei välttämättä juoksulle uhrata ajatustakaan. Leffafriikkien edustus on vahvaa kun elokuvamusiikiin kruunaamaton kuningas, mestareiden mestari Ennio Morricone saapuu Hartwall Arenalle. Ikäähän Morriconella on lasissa jo kunnioitettavat 88v. mutta jaksaa vielä johtaa massiivista orkesteria + kuoroa keikoilla ympäri maailmaa. Hienoa että pääsen nauttimaan tämän yhden kautta aikojen parhaan elokuvamusiikin tekijän legendaarisista kappaleista livenä.