Ensi tiistaina 7.4 klo. 10:00 on leikkausaika Sairaala Neossa. Nivusen repeämä korjataan, nivusen yläpuolelta haurastunut rusto tuetaan tukiverkolla paikoilleen ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan. Summa summaarun: ilmenneet vaivat korjataan jotta päästään taas jossain vaiheessa takaisin juoksun pariin. Ajattelin tässä julkisesti pohtia, miten homma tulee tästä etenemään kun kävin juuri Neossa briiffauksessa tulevaan operaatioon liittyen.
Hyvä tai pikemminkin loistava asia on ilman muuta se, että operaation jälkeen nivunen ja lonkan seutu pitäisi tulla täysin kuntoon. Huonoa sen sijaan, että Sakari Orava ei yhtään peitellyt operaatiosta kertoessaan, että toipuminen täydelliseen juoksukuntoon saattaa kestää useita kuukausia. Nivusvammat tuppaavat kuulemma olemaan juuri paranemisen kannalta pottumaisia. Orava sanoi usein itseään toistamisen uhallakin, että paranemiseen tulee todennäköisesti liittymään illuusioita joiden mukaan jalka on jo kunnossa, vaikka niin ei todellisuudessa olisikaan. Nivusen seutuun muodostuu hänen mukaansa ensimmäisten toipumisviikkojen aikana arpikudosta joka tavallaan tukee leikattua kohtaa niin hyvin, että jalka voi tuntua jo täysin valmiilta treeneihin. Tämä on harhaa ja seurauksena on takuuvarmasti reipasta takapakkia, mikäli liian aikaisin alkaa vähänkin liikaa edes haaveilemaan kunnon treeneistä. Kiinnityskohdalle pitää Saken mukaan antaa reilusti aikaa toipua ja asennettavan tukiverkon tukea rustoalue paikoilleen. Aikataulullisesti tämä tarkoittaa suunnilleen seuraavaa: Kepit saa kuulemma heittää menemään jo ensimmäisen viikon aikana mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja sitten pääsee jo kävelemään. Töihinkin voi palata jo 2 viikon jälkeen. Tämä on hyvä koska vihaan sairaslomalla kyhjöttämistä, oli syy siihen mikä hyvänsä. Noin kuukauden jälkeen saa alkaa jotain enemmän tekemään. Pyöräily ja vesijuoksu ovat niitä suositeltavia liikunnan muotoja. Näitä voi Saken mukaan kokeilla jo hieman aikaisemminkin, kunhan muistaa varoa, mutta kuukauden jälkeen hän epäili esim. juuri pyörän vinttauksen alkavan olla toden teolla mahdollista. Lihaskuntotreeniä varovasti oheen, erityisesti keskivartalon alueen treeniä ja pakarajumppaa. Pitää varmaan katella sitten joistain jotain "peppu kuntoon" - treenivinkkejä ;) Noin 2kk leikkauksen jälkeen voi sitten kokeilla juoksua!!! Tässä on varmasti se suurin koetinkivi, sillä juoksun tulee olla alkuun erittäin maltillista ja voi mennä vielä yllättävän pitkä aika sen aloittamisesta ennen kuin pääsee kunnolla treenirytmiin. Ei siis auta, malttia pitää löytyä nyt toden teolla.
Lähestulkoon jatkuvasti erinäköisitä vammoista kärsineenä mietin taannoin, että urheilun harrastamisen suhteen on 3 vaihtoehtoa:
1. Unohtaa treenaaminen ja keskittyä keskivartalon kasvattamiseen
2. Harrastaa liikuntaa sen verran, että pysyy suht hyvässä kunnossa
3. Vannoa kostoa ja pistää täysi rähinä päälle tulosten parantamiseksi
Vaikka tuo vaihtoehto 1 joskus kuulostaakin todella houkuttelevalta, niin vaihtoehto 3 on kuitenkin se selvä valinta. Vielä en ole valmis luovuttamaan, enkä suostu hyväksymaan, että olisin jo juossut parhaat tulokseni. "Ensi vuonna sitten", kuten olen usein aiemminkin joutunut ajattelemaan. En edes tiedä onko tuo vaihtoehto 2 kohdallani koskaan mahdollinen. Jotenkin tuntuu, että olisi hurjan vaikea kaivaa itseään liikkumaan ilman selvää tavoitetta tuloksista yms. seikoista. Varoitinkin joskus vaimoa, että sitten kun intoni treenaamiseen joskus loppuu, minusta tulee todennäköisesti valtava säkki joka löhöää sohvalla töllöttimen ääressä ja vyöryy silloin tällöin jääkaapille hakemaan täydennystä :)
Monia haasteita kuntoutumisessa jälleen kerran varmasti riittää, mutta sellainen johon voi itse vaikuttaa on kohdallani ilman muuta suurin:
painon pitäminen kurissa. Jotenkin ennustan, että tässä koittaa ankara massakausi. Olen toivoton syöppö johon ruokaa uppoaa kuin rekikoiralaumaan ja jonka ruokahalu on kuin kyntöhevosella kevätlaitumella. En lisäksi ole liiemmin nirso juuri millekään ruualle, vaan syön kaiken suurella innolla. Jos en pääse liikkumaan, tuntuu aika varmalta, että painoni lähtee nousemaan eksponentiaalisesti. Pitää miettiä kuinka kummassa pystyisin sen välttämään? Myönnän tämän olevan todella iso haaste. Jotenkin syöminen olisi vaan saatava pysymään tasolla, jolla liikakiloja ei ainakaan mitenkään kovin rajusti pääsisi muodostumaan. Paluu treenaamiseen olisi näin ollen huomattavasti miellyttävämpi. Kun minulla vuosituhannen alkupuolella uuden vuoden tienoilla hajosi polvi enkä pystynyt useaan kuukauteen juoksemaan, niin painoni nousi 16 kiloa toukokuuhun mennessä. Taisi pahimmillaa olla jopa tuotakin enemmän. Toki silloin vietin epäsäännöllistä opiskelijaelämää, korvaavat treenit eivät innostaneet juurikaan ja biletettyä tuli turhankin usein. Kesällä olikin sitten hippasen haasteellista palata treenien pariin mokomalla ruholla. Tuon suuntainen olisi tällä kertaa koetettava välttää.
Muita kuin teenikuvioita, lähinnä julkaisutoimintaa.
Onhan näitäkin. Olen jo vuosikausia tehnyt valvataa projektia, nimeltä "100 historian suurinta urheilijaa". Mielestäni on kiinnostavaa miettiä, kuka oikein on historian paras urheilija. Projekti on ollut suuri ja haastava. Materiaalia minulla on tähän todella paljon ja jotkut tutut joskus sanoivatkin, että jos olisin käyttänyt saman ajan fiksumpaan tutkimiseen, olisi valmistunut tohtoriksi jo parikin kertaa. Eri lajen vertailu vaan on tätä listaa varten äärimmäisen vaikeaa ja niinpä päädyin kompromissiin tehdä lista "50 historian parasta kestävyysurheilijaa". Nyt kun tässä on enemmän aikaa, on tarkoitukseni tämä lista julkaista Kestävyysurheilun sivuilla. Olen alustavasti jo sopinut asiasta mogulin kanssa. Tarkoitus on esitellä vuoropäivinä mies- ja naisurheilija countdown-tyyppisesti, jolloin julkaisupäiviä kertyy alku- ja loppuraporttien kanssa hieman yli 100. Tarkoitus on aloittaa kevään suurten kapunkimaratonien jälkeen joskus huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin lista on julkaistu jo hyvissä ajoin ennen kesän lopulla tulevia yleisurheilun MM-kisoja. Tällä koetan eliminoida sitä, että julkaisuputken aikana olisi mahdollisimman vähän sellaisia urheilutapahtuamia, jotka voisivat vaikuttaa nykyisten listalla olevien huippujen sijoituksiin. Toki on esim. Tour de France kesällä, mutta kaikkia nyt ei tietenkään voi välttää. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tarkemmin.
Tarkoitus on myös saattaa opintoja eteenpäin, että valmistun vihdoin maisteriksi. Opinnot ovat olleet viittä vaille valmiit jo viimeiset 8 vuotta, mutta nyt teen ne loppuun. On hieman naurettavaa, että vuonna 2006 kun siirryin ylipistolla passiivirekisteriin, ei valmistumisesta gradun lisäksi jäänyt puuttumaan juin muutama kurssi. Teen tässä nyt nämä kurssiin pois alta ja gradu tulee sitten siihen liittyvän seminaarin kanssa ensi lukuvuonna, jolloin seminaari-istunnot järjestetään työssäkäyvän kannalta sopivasti.
Eipä tässä muuta ihmeempää. Vammat parannetaan ja vannotaan kostoa! Tuosta alla olevan kuvan tapahtumasta pistetään vielä joskus paremmaksi,
paljon paremmaksi!!!
 |
| Kankaanpään maraton 19.10.2013. Matkalla kohti nykyistä maratonenkkaa. |
