sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Kestävyysjuoksuharrastus, osa 3: Hurjat opiskeluvuodet

Tämän historiikkini lapioimisessa jäin edellisessä osassa vuoteen 2000. Vaikka tarkoitus näissä on kirjoittaa elostani lähinnä kestävyysjuoksuharrastuksen näkökulmasta, ei kaikkea muuta elon tielle sattunutta oikein voi sivuuttaa, muuten tarinasta ei saa oikein ehyttä. 

Pois kotikonnouilta

Elämäni oli noudattanut samaa käsikirjaa, mitä varmaankin suurimmalla osalla suomalaisista miehistä on tehnyt: käydään koulut + armeija ja sitten muutetaan pois kotoa vanhempien hellästä huomasta. Naispuoleisethan yleensä "lentävät pesästä" jo miekkosia aikaisemmin juuri tuon armeijan takia, toki itsekin tunnen aika monta varusmiespalveluksen suorittanutta naista. 

Vuosi 2000 oli itselleni merkittävä. Armeija oli käyty ja Jyväskylän yliopistosta olin saanut opiskelupaikan. Olin asunut Keuruulla koko ikäni, mutta nyt oli aika muuttaa uusiin kuvioihin. Jo pienestä pitäen olin pinnokas kohtaamaan uutta. Aikanaan olin intoa täynnä kun koulu muuttui Kalettoman ala-asteesta Keuruun yläasteeksi, vaikka toki kyläkoulussakin viihdyin hyvin. Lukiovuosina sitä alkoi sitten tosissaan pohtia muuttoa pois kotoa, kunhan koulun saa kunnialla suoritettua loppuun. Ei siis liene yllätys, että kesällä 2000 olin intoa täynnä uuden edessä. 

Vanhempani halusivat tarjota minulle mahdollisimman hyvät lähtökohdat opiskeluvuosiin ja auttoivat minua hankkimann Jyväskylästä oman asunnon. Sen hankinnassa kävi aivan järjettömän hyvä tuuri, eli siis hyvä asunto hyvällä sijainnilla ja vielä törkeän edullisesti edellä mainittuihin seikkoihin nähden. Kokonaisuutena voin lapsuus- ja nuoruusvuosistani sanoa, että eipä sitä parempia eväitä juuri omaan eloon voi saada kuin mitä olin itse kotoani saanut. Siitä voin vain ja ainoastaan olla vanhemmilleni kiitollinen. 

Muutto Keuruulta Jyväskylään

Kesällä 2000 oli siis kuviot valmiina elon seuraavaa etappia varten. Kämppä oli Jyväskylästä hankittu ja syyskuun alussa alkaisi opinnot Jyväskylän yliopistolla. Kuten edellisessä osiossa kerroin, sairastin hiivatin pahan myyräkuumeen keskikesällä, joka oli estänyt juoksuharrastuksen ja muunkin liikunnan tehokkaasti koko kesältä. Elokuussa kuitenkin toivuin jo suorittamaan kevyttä liikuntaa. Romut raahasin uudelle asunnolleni Jyväskylään hyvissä ajoin elokuuta, koska elokuun lopussa lähdin Keuruun seurakunnan ja Keuruun ladun järjestämälle vaellusreissulle Kilpisjärven upeisiin maisemiin käsivarteeen. Retkeily ja vaellus Lapissa on myös kuulunut kiinnostuksen kohteisiin pienestä pitäen ja olin jo tuohon aikaan tehnyt monia noin viikon mittaisia vaellusreissuja eri puolilla pohjoista. Tällä kertaa kävelin kahdestaan erään puolustusvoimien everstiluuntantin kanssa. Jälleen kerran retki oli upea hienoissa käsivarren puuttomissa tunturimaastoissa. Suomen korkeimmalle kohdalle Haltille olin tehnyt jo viikon vaelluksen elokuussa 1997, joten nyt kiertelimme hieman eri seutuja. Maisemaahan tuolla seudulla kyllä riittää koluttavaksi. Kun kotiuduin takaisin tuolta reissulta, muutin lopullisesti Jyväskylään oikeastaan saman tien. 

Opintojen ja erityisesti opiskelijaelämän aloitus

Jyväskylän yliopistoon astelin sisään syyskuun alussa 2000. Pääaineeni oli siis tilastotiede, mutta lähdin opintoja tekemään hieman sillä ajatuksella, että katsotaan mitä kaikkea kiintoisaa sitä keksii. Välittömästi tuli tietenkin tutustuttua uusiin opiskelutovereihin ja liityttyä tilastotieteen ainejärjestön Tiltti Ry:n jäseneksi. Muutoinkinhan tuo opiekelijaelämä tarjosi heti kärkeen sangen mukavaa ajan vietettä: oli uusien iltoja, ainejärjestöjen bileitä ja kaikenlaista aktiviteettia. 

Kunto oli tippunut kesän pahan sairastelun jälkeen pohjille, mutta taas juokseminenkin kiinnosti. Uusiin lenkkimaastoihin tutustuin innolla ja kilometrejä tuli opiskelijaelämän riennoista huolimatta ihan kiitettävästi syksyllä kerättyä. Yliopistolla myös puitteet eri lajien harrastamiseen olivat loistavat. Liikuntatieteellisen tiloissa oli kattavat kuntosalit ja kampuksella useita palloilusaleja. Ainejärjestön sählyvuorolla kävin pelaamassa joka viikko ja pian myös eräällä toisella sählyvuorolla. 

Joulukuussa 2000 polveen tuli joku ikävähkö rasitusvamma ja juokseminen alkoi olla kivuliasta. Jatkoin jonkun aikaa lenkkeilyä aika normaaliin tyyliin, mutta kun kipu vain yltyi oli homma laitettava seis. Tästä alkoi parin vuoden suvantovaihe juoksuharrastukseen. En tuolloin edes kunnolla viitsinyt lähteä vaivan syitä selvittämään. Siihen taas syyt olivat selvät: elämässä kiinnosti niin moni muu asia kuin juoksu sillä hetkellä. Opiekelijaelämä, erityisesti se kosteampi puoli veti puoleensa ja myönnettäköön, että erityisesti tuon polvivaivan myötä biletys vain yltyi. Alkuvuodesta 2001 polvi oli parantunut sille tolalle, että urheilukin taas sujui ilman kipuja, mutta ihan joitakin satunnaisia lenkkejä lukuun ottamatta ei treenaaminen napannut yhtään. Sählyä kävin pelaamassa, punttisalillakin temusin rautojen kimpussa jonkun verta ja uin sillon tällöin, mutta mitään tavoitteellista ei treemaaniseen sisältynyt. 

Eräs tilastotieteellä samaan aikaan kanssani aloittanut kaveri otti minut kerran mukaan erään salibandyjoukkueen treeneihin. Hänen kauttaan olin tutustunut jo eräissä illan istujaisissa yhteen tuon joukkueen pelaajista. Seuraavat 2 kautta (2001-2002 ja 2002-2003) pelasinkin sitten salibandyä aladivareissa tämän Jytah- nimisen joukkueen riveissä. Tästä porukasta ja sen kautta myös muodostui noina yliopisto-opintojen 2 ensimmäisen vuoden aikana kaveriporukka, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Nykyään puhelimessa porukka kulkee WhatsAppissa nimellä "Satunnaiset sählääjät". Edelleen tulee tämän poppoon kanssa aikaa säännöllisen epäsäännöllisesti vietettyä ja aina on kivaa. 

Hurjia rientoja ja muuta kivaa

Olihan elo kyllä opiskelujen kahden ensimmäisen vuoden aikana melkoista. Usein keskellä viikoakin oli ainejärjestöjen bileitä tai sitten muuten vaan rymyttiin kavereiden kanssa. Nuorena mokoman kesti kun ei rankastakaan illasta toipuminen ottanut yleensä aikaa juuri mitään. Opinnot sujuivat itselläni hieman siihen tyyliin, että syksystä jouluun suoritin kursseja ihan kiitettävän määrän, mutta keväällä tahti oli suorastaan laiskaa. Siihenkin pääsyy oli kaikenmaailman riennot, joihin tuli osallistuttua kirjojen pänttäämisen kustannuksella. 

Naikkosiakin elämässä toki oli, mutta lähinnä sellaisia nuoruuden säätöjä. Ensimmäisen yliopistolla vietetyn vuoden aikana en voi sanoa minkään laista parisuhdeeloa viettäneeni. Toinen lukuvuosi 2001-2002 eteni oikeastaan samoissa merkeissä, paitsi että pelasin salibandyä Jytahin riveissä. Keväällä 2002 innostuin lenkkeilemään taas hieman aktiivisemmin. Mitään kovin hurjia treenimäärät eivät olleet sillä tuo kevät oli kyllä eloni hurjinta aikaa ja viihteellä tuli aikaa vietettyä oikeastaan enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Kesää ennen tapailin erästä naikkostakin muutaman kuukauden ajan vähän totisemmin, mutta ei homma sitten luonnistunut ja päättyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. 

Kesätöitä ja paluu juoksun pariin

Olin opiskeluvuosina kesät 2001, 2002, 2003 ja 2004 töissä Keuruun kaupungin maanmittaustoimessa mittamiehen apulaisena. Hienoilla keleillä tämä oli mitä mukavinta hommaa. Sai ulkoilla ja kävellä pitkin maita ja mantuja. Välillä homma oli fyysisesti tosi raskastakin, mutta se ei itseäni haitannut, pikemminkin päinvastoin. Huonolla kelillä painavia kamoja rontatessa pitkin ryteikköjä, ei aina tietty kivaa ollut, mutta näinhän se on joka työssä. Kesällä 2002 kun olin toista vuotta kartoistushommissa, olin myös saanut uudelleen innon juoksuharrastukseen heräämään. Pohdin, josko monen vuoden tauon jälkeen kävisi jossain juoksikisassa. Koska vanhan kotikaupunkini maastoissa olin kesäisin töitä tekemässä, ajattelin kiskaista perinteisen Hirvijärvihölkän uudelleen. 5 vuotta oli kulunut siitä kun olin siellä 13,9km reitin juossut 53.56, joka silloin ylitti kaikki odotukset. Nyt lähdin kisaan meiningillä, että katsotaan mihin rahkeet riittää. Vuoden 2000 kevään jälkeen en ollut oikeastaan kunnolla treenannut kuin vasta kevättalvesta 2002 lähtien. Yllätys oli todella positiivinen, sillä kykenin kisassa mättämään selkeästi alle 4.00/km vauhtia. Lopuaikani oli 54.58 ja vaikka jäin reilun minuutin 17-vuotiaana juoksemastani ennötyksestä tuolla reitillä, fiilis oli katossa. Ajatuksissa pyöri, että ehkäpä alan taas enemmän juosemaan ympäri vuoden. 

Kun kolmas lukuvuosi Jyväskylän yliopistolla alkoi syksyllä 2002, olin valmis vaihtamaan pääaineeni pois tilastotieteestä. Ei meikäläisen (huonolla) matemaattisella älyllä loppuikää mitään tilastokoukeroita väännetä, eikä ne kyllä kiinnostaneetkaan. Olin kahden aikaisemman lukuvuoden aikana vapaiden sivuaineoikeuksien lisäksi hieman "hamstrannut" oikeuksia lukea vähän sitä sun tätä eri tiedekunnissa. Liikuntatieteellisessä luin terveyskastavusta, taloustieteiden tiedekunnassa kauppaoikeutta ja yhteiskuntatieteellisessä oin suorittanut jonkun verran yhteiskuntapolisiikan kursseja. Historia kuitenkin kiinnosti eniten ja onneksi se oli perusopintojen kurssien osalta ollut vapaa sivuaine. Jyväskylän yliopistolla historiasta on yhteisten perusopintojen jälkeen valittavana 3 linjaa: suomen historia, yleinen historia ja taloushistoria. Kun sitten muutenkin olin kauppaoikeuden lukemisen kautta talous- ja lakiasioista kiinnostunut, lähdin taloushistoriaa suorittamaan. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, historia oli aina minulle helppo aihe lukea ja muistaa. Niin oli yliopistossakin. Tenteistä sain yleensä suht pienellä lukumäärällä hyviä arvosanoja. Alkuvuodesta 2003 anoin pääaineen vaihtoa tilastoteiteeltä taloushistoriaan, joka minulle myönnettiin. Vaikka siirryin virallisesti humanistiseen tiedekuntaan kirjoille, ainejärjestötouhuja jatkoin edelleen Tiltti Ry:ssä, koska siellä oli hyviä kavereitä ja mukavaa aktiviteettia. 

Vuosi 2003 ja uudet tuulet

Kun vuosi 2003 vaihtui, kuului eloon opiskelua (ja opiskelijaelämää), salibandyn pelaamista ja juoksemista. Juoksu oli harrastuksista taas noussut sijalle 1 ja vaikka salibandyä pelasin niin joukkueeni kanssa kuin yliopiston vuoroilla, kiinnosti tien kuluttaminen kaikista eniten. Mielessä oli kiskoa joitain kisojan kesällä 2003 ja saada kunto sitä ennen sille tolalle, että en ihan vain muiden pölyä nielisi. 

Syksyllä 2002 tilastotieteelle oli tullut opiskelemaan eräs Maija. Vaikka en siis kyseistä oppiainetta enää mitenkään lukenut, edelleen hengasin ainejärjestö Tiltti Ry:n kautta paljon tilastotieteen porukan kanssa. Tähän Maijaan tutustuin siis syksyllä 2002, mutta kevättalvella 2003 hän alkoi sitten kiinnostaa muussakin kuin kaverimielessä. Aloimme tapailla enemmänkin ja viettää aikaa yhdessä. Ennen Maijaa minun suhteeni olivat tosiaan olleet korkeintaan muutaman kuukauden mittaisia tai sellaisia, joita ei nyt oikein suhteeksi voi edes kutsua, vaikka olisivatkin muutamaa tapaamiskertaa pidempään jatkuneet. Tässä naikkosessa oli kuitenkin jotain, joka heti alusta saakka kiinnosti enemmän. Olimmekin tapailleet vasta muutaman kuukauden kun muutimme saman katon alle kesäkuussa 2003. Tästä alkoi yhteinen elon tiemme, joka on nyt jatkunut jo yli 18 vuotta. 

Nyt on taas tullut juttua kaikesta muusta kuin kestävyysjuoksuharrastuksesta, joten palataampa asiaan. Maijan tapailun myötä myös käynti opiekelijabileissä väheni, mutta ei toki kokonaan lakannut. Kyllä edelleen tuli kavereiden kanssa kaikenlaista kikkailtua ja pitäähän elossa nyt olla muutakin kuin vain oma kumppani. Alusta pitäen vaan Maijan kanssa asiat sujuivat kovin mutkattomasti ja viihdyin hänen seurassaan. Into kiskoa lenkkitossuja jalkaan oli taas myös tapissaan, jopa sinä määrin että päätin salibandyn pelaamisen jäävän näihin kahteen kauteen. Harrastuksena se toki jatkui edelleen, mutta ei enää seuraavaksi talveksi huvittanut lähteä viikonloppuja peliturnauksiin kuluttamaan. 

Kesällä 2003 olin taas töissä kartoitushommissa maanmittaustoimessa Keuruun kaupungilla. Vaikka kunto oli noussut hyväksi, ennen käynyt kisoissa. Olihan elossa ollut kaikkea muutakin ja kesäkuussa ensimmäistä kertaa tuo vastakkainen sukupuolikin nyt sitten asusteli kanssani saman katon alla. Kun kerta Keuruun suunnalla olin kesätöissä, päätin heinäkuussa lähteä taas kerran kuntoani Hirvijärvihölkkään testaamaan. Olisihan sitä voinut isompiin kisoihinkin lähteä, mutta ajettelin tutun reitin olevan myös hyvä juoksukunnon mittari. Ja hyvin kulkikin. 13,9km tauttui aikaan 52.52 ja entinen rekordi vuodelta 1997 oli pyyhitty historiaan. Toki muistan kelinkin olleen täydellinen: sateen jälkeinen happirikas keli, pilvistä, tyyntä ja lämpöä noin 17-18c. Joka tapauksessa kunto oli hyvä ja tästä olisi mukava lähteä seuraavaan lukuvuoteen opintoja tekemään ja kilometrejä tiestölle mättämään. Kisana Hirvijärvihölkkä oli taas ainoa, jonka koko vuonna juoksin, mutta mielessä alkoi jo olla maraton Sen juokseminen vaati mielestäni vielä paljon paremmat pohjat ja erityisesti pitkiä lenkkejä, jotka tuohon aikaan puuttuivat vielä harjoituksistani joitakin yksittäisiä lukuun ottamatta miltei kokonaan. 

Uusi harrastus

Isäni oli aikoinaan opiskellut Rovaniemellä ja omaksunut pohjoisen korttipelin Tupen salat. Tuppi on parina (2 vs. 2) pelattava korttipeli, erittäin taktinen, mutta myös hauska. Suomessa jos Oulussa tai sitä pohjoisempana asuvilta kysyy, osaatko pelata Tuppea, niin liki kaikki osaavat. Isä oli meille kotona Tuppea opettanut, mutta tilastiteiteen opiskelijoiden keskuudessa pelistä tuli oikea hitti vuoden 2003 keväällä. Pian tähän pelirinkiin kuuluin parhaimmillaan liki 20 pelaajaa ja korttia läiskittiin usein myöhäiseen yöhön saakka. Tilastietieteen pari jamppaa myös kehittivät rankingin tietokoneella, jonne merkittiin kaikki päättyneet pelit ja kone laski reaaliaikaisesti henk.koht rankingin tilannetta. Tiettyhän sitten keksittiin välillä, että pelistä sain vieläkin hauskempaa kun sen lomassa otti hieman "neuvoa antavaa". Lisäksi Tuppipukkujoulut ja kevään/kesän Tuppikemut tulivat kohokohdiksi. 

Tupesta pelataan myös virallista SM-cuppia, mutta eteläisin osakilpailu pelattiin jo tuohon aikaan Vihannissa, hieman Oulun eteläpuolella. Niissäkin käytiin muutaman kerran pelaamassa. Itselläni menestys kulloisen parini kanssa oli aika vaihtelevaa, joskus sujui ja joskus ei, mutta hauskaa se on aina ollut. Tupen pelaaminenkin on tietyn pienemmän ringin kesken tuosta opiskeluporukasta säilynyt näihin päiviin saakka, joskin tapahtuu nykyisin enää tosi harvakseltaan. 

Ajatukset maratonin juoksemisesta

Juoksumatkoista maraton oli ehdottomasti se, mikä jo tuolloin veti puoleensa. Toki ajatuksena oli alkaa juoksemaan myös muita virallisia matkoja, mutta niissä saavutetut tulokset eivät olisi kuin kunnon mittareita matkalla maratonille. Elikkä siis lenkkikenkiä kuluttamaan ja kohti maratonia, siinä selkeä plääni harrastukselle tuleviksi vuosiksi. Tästä matkasta vain tulikin sitten pitkä ja kivikkoinen, josta lisää seuraavassa osiossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti