Vuoden 2020 yhteenveto

Näin uuden vuoden päivänä tätä kirjoittaessani vuosi 2020 on päättynyt ja vuosi 2021 vaihtunut. Mennyt vuosi oli monella tavalla poikkeuksellinen, mutta itselleni siitä tuli poikkeuksellinen positiivisessa mielessä kun ajattelen juoksuharrastustani. Kerrankin sain vedettyä vuoden läpi ilman mitään vammoja tai muita harmeja. Maailman velloessa koronapandemian kynsissä, en ollut itse taudissa kertaakaan koko vuonna. Sairasolopäiviäkin töistä kertyi pyöreät 0 kappaletta. 

Suraaavassa tarkemmin vuodesta 2020, keskittyen lähinnä juoksujuttuihin, treeneihin ja kisoihin, vaikka saatan jotain muutakin kannaltani kiintoisaa sivuta. 

Aloitetaan perinteisesti menneen vuoden juoksukilometreistä, jonka perään tarkempaa strooria:

- tammikuu: 436km

- helmikuu: 456km

- maaliskuu: 490km

- huhtikuu: 418km

- toukokuu: 429km

- kesäkuu: 438km

- heinäkuu: 425km

- elokuu: 504km

- syyskuu: 439km

- lokakuu: 184km (10.10 Vantaan maraton)

- marraskuu: 232km

- joulukuu: 304km

Vuosi 2020: juoksua yht.  4755km

Lähtötilanne ja vuoden alku

Lähtötilanne vuoteen 2020 maratonharrastuksen puolesta oli tuttu: edellinen vuosi oli mennyt tavoitteiden osalta päin honkia ja janosin kostoa! Nyt tilanne toki oli paljon valoisampi kuin vuosi takaperin, jolloin toipuminen akillesjänneleikkauksesta oli edelleen kesken. Olin saanut treenattua edellisenä vuotena jo hyvin, vaikka marraskuun 2019 New Yorkin maratonilla tulikin paha pettymys. Syy siihen oli kuitenkin selvä, eli maratonin vaatimaa treeniä en ollut tehnyt tarpeeksi, erityisesti pitkien lenkkien muodossa, koska jalat sanoivat vikalla kympillä yhteistyösopimuksen irti. Olin ilmoittaunut 19.4.2020 juostavalle Wienin maratonille Itävaltaan ja sitä kohti oli tarkoitus alkaa treenejä mättämään. 

Vuosi lähtikin mukavasti käyntiin. Vaikka talvi oli muuten Etelä-Suomessa aika ankea, eli täysin lumeton ja "syksymäinen", juoksuharrastukseen kelit olivat mitä parhaimmat. Ainoastaan yhden ainoan kerran käytin nastalenkkareita liukkaan kelin takia ja olihan omituista vetää ratavetoja yleisurheilukentällä tammi-helmikuussakin. Enpä ole moista ennen kokenut. Treenit sujuivat hyvin, tehoja ja määrää sain tehtyä sopivassa suhteessa ja kävin treenimielessä myös 10km kisat juoksemassa Aktia Cupissa Vantaalla sekä tammi- että helmikuussa. Tulokset niissä eivät kovin hävejä olleet, mutta se ei hommassa ollut todellakaan pääasia. Mielessä oli maraton, vain maraton, eikä mikään muu kuin maraton (lainaus Tuomas "Z" Zacheukselta). 

Kunto nousee

Helmikuussa vedin jo kovia viikkoa, niin määrän kuin tehojenkin suhteen. Olihan maraton tulossa huhtikuun puolivälin kieppeillä, joten näin pitikin tehdä. Tunsin kunnon nousevan hyvin. Olin päättänyt maaliskuun alussa lähteä Porin Karhuhalliin juoksemaan puolimaratonin APK Hallimaraton - tapahtumaan, joka järjestettiin 6.3.2020. Se tulisi osumaan kovaksi suunniteltuun treeniviikkoon, mutta ajattelin katsoa, miten kroppa pelaa kisassa vösyneenpänäkin. Tuon viikon alkuun juoksin pitkän lenkin ja vielä torstaina temmoin radalla tonnin vetoja, vaikka lauantaina piti kisata. Kroppa oli väsynyt kisaa edeltävänä päivänä, mutta vähät välitin. Yllätyin suuresti, miten kevyesti juoksu kulki. Hieman hölmöltä tuntui 400m rataa kiskoa puolimaratonin verran, mutta kun fiilis oli yleisesti hyvä, ei se liikoja haitannut. Loppuaikani 1:19.12 yllätti täysin. Viikkoon tuli kuitenkin juoksua yhteensä 124km ja toinenkin kova treeni tämän puolimaratonin lisäksi. Tästä on jostain oli hyvä lähteä viimeistä 6 viikon viimesitelyä vetämään kohti maratonia. 

Koronapandemia ja kisat seis

Maailmalta Eurooppaan ja Suomeen iskenyt korinaviruspandemia konkretisoitui päälle maaliskuussa. Urheilutapahtumat alettiin laittaa jäihin ja myös juoksukisoja perumaan, ensin Euroopassa ja kohta myös Suomessa. Isot massatapahtumat kuten yli 30000 juoksijan Wienin maraton peruttiin luonnollisesti heti ensimmäisten joukossa. Ajattelin, että jospa pääsisi kotimaassa jonkun kevätmaratonin juoksemaan vielä, mutta pian homma oli siinä pisteessä, että mitään kisoja ei pidetty. Kyllähän mielessä kävi, että ei voi olla totta!! Monen tuskaisen vammavuoden jälkeen olin viimein saanut itseni tavoitteen edellyttämään kuntoon ja sitten käy näin. Tympäsi, mutta minkäpä tilanteelle mahdoin. 

Uusi plääni

Kun selvisi, että maailma sulkeutui aika totaalisesti koronaviruksen aiheuttaman sekamelskan takia, aloin miettiä vuotta treenien suhteen eteenpäin. Myös muutkin suunnitelmat menivät ihan uusiksi. Olinhan oman juoksuharrastuksen lisäksi odottanut myös innokkaana penkkiurheilijana tätä vuotta kuin kuuta nousevaa: kesä piti viettää jalkapallon EM-kisat, pyöräilyn Ranskan ympäriajo ja olympialaiset katsellen. Futiksen EM-kisoihin minulla oli vielä lippukin Unkarin Budapestiin neljännesväliriä katsomaan kesäkuun lopulla, mutta kaikki tulisi peruuntumaan. Treenien osalta päätin loppukevään ja alkukesän otta rennommin, jotta kynttilä ei palaisi loppuun. Se olisi vaarana, jos koettaisi syksyyn saakka mättää liian kovaa yhtäjaksoisesti. Huhti- ja toukokuussa kyllä juoksin normaalisti, mutta tehoja en tehnyt juuri lainkaan. 

Uudeksi tavoitteeksi asetin maratonin lokakuussa ja kisaksi valitsin 10.10.2020 juostavan Vantaan maratonin. Tässä tilanteessa en uskaltanut alkaa mitään ulkomaan maratoneja edes miettimään, vaikka maratoneja tykkäänkin yleensä käydä jossain kauempana juoksemassa. 

Hyvä juoksukesä

Kesäkuussa iskin taas enemmän treeneissä höökiä pyttyyn. Itselleni epätavalliseen tapaan olin ottanut juhannuksen jälkeiset 2 viikkoa lomaksi, koska alunperin piti tuolloin lähteä niitä futiksen EM-kisoja katsomaan ym. kavereiden kanssa kikkailla. Yleensähän en kesäisin juuri koskaan lomaa pidä, mutta nyt en sitä viitsinyt enää alkaa perumaankaan. Treenit kulkivat ja ilokseni Suomessa alettiin jo kesäkuussa taas juosta myös kisoja, joskin erityisjärjestelyin. Kävinkin kesäkuun puolivälissä 10km kisa vetämässä ja sama oli vielä kesäkuun lopussakin. Tässä toisessa kisassa vaan eksyin reitiltä 7km hujakoilla, kuten teki moni muukin juoksija tuona päivnä. Joku edellä veti harhaa ja kaikki siinä kohtaa aivan perässä tulevat sitten perässä. Ekan kerran ikinä keskeytin kisan siihen, että juoksin reitiltä harhaan. No tämä ei juuri jaksanut harmittaa, olihan kyse vain treenikisasta. Myös heinäkuussa juoksin yhden 10km kisan ja muutoinkin teenit kulkivat mukavasti. Vielä en mättänyt mitään hurjia hevoskuuriviikkoja, mutta sellaiset oli tarkoitus aloittaa heti elokuun alussa. 

Elo- ja syyskuussa treenit kulkee ja hommat sujuu

Elokuun alussa aloitin 11 viikon suunnitellun treeniohjelman toteuttamisen kohti maratonia. Olin muuttanut täksi vuodeksi yleisesti viikkorytmiäni niin, että tein pitkän lenkin aina keskellä viikkoa perinteisen viikonlopun sijaan. Tämä palveli erityisesti sitä ajatusta, että treenikisoja oli parempi juosta. Kisat kun yleensä ovat aina viikonloppuna, niin pitkä lenkki oli hyvä juosta jo tiistai-keskiviikko akselilla. Tämä tuntui toimivan hyvin. Kovimmilla viikoilla tein pitkän lenkin heti alkuviikosta, sitten joku vetotreeni keskellä viikkoa ja kisa kovana treeninä viikonloppuun. Tarkoitus oli kisata elokuussa ja syyskuussa aika paljon, ja tällä tavalla hioa kunto huipuunsa. Juoksinkin 5 viikonloppuna putkeen kisan elokuun alusta syyskuun alkuun. Putki starttasi 8.8 Tuusulajärven maratonin kympillä, jossa taas eksyinb reitiltä. Sapetti, koska nyt se oli ihan vain järjestäjien puutteellisesta reitin merkkauksesta johtuvaa ja kyseinen kisa on jatkossa protestilistalla. 15.8 Haaga Runin 10km kulki kovassa helteessä ihan kivasti. Vielä paremmat fiilikset jäivät 22.8 Turussa juostusta Paavo Nurmi puolimaratonista ja 30.8 Espoossa juostusta Länsiväyläjuoksusta (17,3km). 

Länsiväyläjuoksun jälkeen jäin 2½ viikon lomalle. Olen aina tähän aikaan vuodesta lomalla ja lähes aina suuntaan Lappiin, niin nytkin. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettävä Levin Ruskamaraton oli tänä vuonna typistetty pelkäksi polkujuoksukisaksi, jossa matkoina oli rankassa maastossa 15km ja 25km matkat. Lähdin korkkaamaan polkujuoksu-urani ja osallistuin 15km kisaan. Hyvästä treenistä se toki kävi, mutta ei tule minusta polkujuoksijaa, eikä homma mitenkään sytyttänyt. Vaikeassa kivirakkaa, juurakkoa ym. elementtejä sisältäneellä reitillä en uskaltanut juosta ollenkaan kuntoni edellyttämällä tavalla. Nyt erityisesti maratonin ollessa lokakuussa kaiken tähtäimen kohteena, en ottanut mitään riskejä jalkojen telomisen kanssa. Muutoin kavereiden kesken tehty Levin viikonloppu oli taas mitä parhain. Tällä kertaa jätin juhlinnat vähemmälle, koska en halunnut pilata seuraavaa viikkoa krapulasta kärsien. Kavereiden lähtiessä jo etelää kohti, jäin itse vielä viikoksi Pallaksen/Levin maisemiin retkeilemään ja treenaamaan. Se jos joku oli hienoa! 

Viimeiset kovat treeniviikot

Loman ja Lapin reissun jälkeen koitti taas arki työn merkeissä. Treenit jatkuivat suunnitelman mukaan kohti maratonia. Syyskuun toisella puolikkaalla juoksin vielä pari kisaa kovina treeneinä ja tuntuma oli, että kulkee ihan kivasti. Nyt vain lokakuun alussa loppukeventelyt putkeen, koetan olla sairastumatta niin johan pitäisi Vantaalla maraton kulkea. Päätin olla liikoja stressaamatta tuon sairastumisen suhteen. Syksyllä 2016 sain elämäni kunnossa karmean flunssan päälle juuri maratonviikolla ja mokoma surkea tuuri toistui sairasteltuani pitkin syksyä 2017 ennen joulukuista Honolulun maratonia. "Jos tauti iskee, sitten se iskee", oli ajatukseni. Nyt kuitenkin kaikki meni putkeen, eikä flunssa, korona tai mikään muukaan kalkkiviivoilla pilannut hommaa. 

Pitkäaikainen tavoite täyttyi

10.10.2020 juoksin Vantaan maratonilla 2:48.20 ja samalla toteutui pitkään tavoitteena ollut 2:50 alitus. Joskus, kohdallani hyvin harvoin, päivä paistaa risukansaankin. Projekti tämän toteuttamiseksi oli venynyt vuosia ja taas vuosia, koska olen kärsinyt todella paljon vammoista ja kuten äsken mainitsin, parina vuotena sairastelut pilasivat muutoin hyvien vuosien työn maratonin suhteen kalkkiviikoilla. Sanotaan, että matka on päämäärää tärkeämpi, mutta olihan se hienoa viimein onnistua :) 

Loppuvuosi lusmuilua

Maratonin jälkeen vietin ansaittua ylimenkautta, joka kohdallani tarkoitta yleensä myös railakkaamppa juhlimista. Korona-aika teki tyhjäksi tietyn kaltaisen kemujen pitämisen, mutta kyllä sitä muutamat messevähköt keikat saatiin kavereiden kanssa aikaiseksi. Lokakuun lopun ja pitkälle marraskuutakin lusmuilin treeneistä maratonin jälkeen aika totaalisesti. Nyt joulukuussa aloin taas jotain yrittää, mutta vieläkin määrät ovat olleet tosi vaatimattomia. Uudet suunnitelmat ovat toki olemassa, mutta niistä myöhemmin tarkemmin. Täytin ihan loppuvuodesta 41 vuotta, eli olen vasta parhaassa juoksuiässä ;) Tunnen että kykenen ehjänä ja terveenä ollessani vielä parantamaan aikaani maratonille. Aika näyttää, miten käy. 

Nyt katse vauhtuneeseen vuoteen 2021. Toivottavasti myös maailma taas avautuisi normaaliksi.