Ma 23.1; i: keskivartalojumppa
Ti 24.1; a: 5km. i: 12km. Yht. 17km
Ke 25.1; i: 15km, sis. 3 + 2 + 2x1km kova, 1km löysästi kovien väleissä
To 26.1; a: 4km. i: 9km. Yht. 13km
Pe 27.1; a: 5km. i: 15km. Yht. 20km
La 28.1; i: 16km
Su 29.1; i: 17km
Viikko 4: juoksua yht. 98km
Tympeä viikko! Maanantaina olin vielä aivan pihalla viime viikonlopun törttöilystä ammattiyhdistyksen Viron reissulla. Millonhan sitä oppisi, että noilla tuollaisilla(kaan) reissuilla ei tartte syödä niin kuin ei olisi ruokaa ennen nähnykään ja juoda viinaa kuin sitäkään ei olisi koskaan ennen tehnyt. Päätin että nyt tällainen turmiollinen elo saa riittää. Tulevilla edustus, seminaari ym. vastaavilla reissuilla käytän vapaa-aikana lenkkarien ulkoiluttamiseen paheiden sijaan.
Tiistain lenkit sujuivat ihan peruskuviolla, mutta siitä eteenpäin koko viikon treenit olivat yhtä takkuamista. Keskiviikkona piti juosta 4+3+3+1km kovaa, mutta heti ekassa kovemmassa rypistyksessä olo oli hirveä jo 2km jälkeen. Kolmosen kohdalla luovutin ja muutin treeniä sillä sekunnilla. Kakkosen jälkeen puhalsin jo aivan tuskissani vaikka mistään kovasta vauhdista ei todellakaan voida puhua. Pakotin itseni kiskomaan vielä 2x1km kovaa ja sen jälkeen olo oli suorastaan infernaalisen kammottava. Nojasin polviini hetken ja yökkäilin, mutta en varsineisesti oksentanut mitään. Elimistö oli ilmeisesti treenin jälkeen ihmeellisesti ylikierroksilla, sillä en nukkunut seuraavana yönä juuri lainkaan. Katselin n. klo. 4:00 jälkeen kello tasaisin väliajoin. Herätys oli säädetty meluamaan klo. 6:30. Päätin nousta ylös ja lähteä juoksemaan vaikka väsytti tolkuttomast. En olisi kuitenkaan enää saanut unta. Töiden jälkeen oli pakko levyttää tunti työpaikalla ennen kuin kiskoin lenkkivermeet ylle ja juoksin ysin verran paskalla fiiliksellä. To-pe välisen yön nukuin onneksi kuin tukki ja perjantaina olin kuin uusi mies. Hieno oli fiilis myös illan lenkillä, sillä kun lähdin töiden jälkeen juoksemaan, aurinko paistoi ja oli valoisaa. Siistiä! Juoksin peltoaukioita kiertäviä teitä ja ihalin aurinkoa ja sen värjäämää maisemaa. Lenkin puolivälissä alkoi hämärtää enemmän ja lopussa oli jo pimeää, mutta olipahan hienoa. Kuukausi vielä ja saa alkaa enemmänkin luonnon valoa lenkeillä näkemään työpäivinäkin. Perjantai jäi ikävä kyllä ainoaksi valonpilkuksi koko viikon treeneihin. Lauantaina maha sekoili pahemman kerran. Suunnittelin vetäväni reilun parinkympin lenkuran, mutta mahassa kiersi koko ajan ikävästi. Suolistostani tuli kaasua tasaisella 4bar paineella ja olo oli kuin olisi ollut joku kaasua tuottava laitos. Pötsi sekosi lopullisesti, mutta onneksi olin lähellä Sokos Hotel Lakeutta, jonka veskiin hyökkäsin ääntäkin nopeammin. Luulin vessareissun helpottavan, mutta mitä vielä. Olo oli edelleen hirveä ja koukkasin suosiolla lyhemman kautta kotiin. Sunnuntaina ei sentään ihan niin surkea olo enää ollut, mutta edelleen lenkillä pötsi mellastaa ja aiheuttaa kehnoa oloa. Vasen polvikin on välillä turkasen kipeä, ilmeisesti kovalla jäällä juoksemisesta. Ehkäpä tämä tästä pikku hiljaa vielä iloksi taas muuttuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti