THE REVENGE, it will continue

Edellinen projekti meni männikköön, taas kerran. Kuten olen täällä turhankin useasti vuodattanut, viime vuoden maratonprojekti karahti kiville aivan viime hetkellä kun sain riesakseni kunnon flunssan juuri maratonviikonlopun alla. Treenit olivat menneet putkeen ja olin elämäni kunnossa. Sapettihan tuo aika lailla! Nyt olen tuon lokakuun lopun jälkeen viettänyt aikamoista lusmueloa rapiat pari kuukautta ja vasta hiljattain palasin takaisin ruotuun. On aika suunnata katseet tulevaan. Janoan edelleen kostoa ja nyt kovemmin kuin koskaan!!! Uskon että ei kai nyt aina voi olla huonoa tuuria?!

Viekas ilmeeni ja Brasiliasta vuonna 2005 ostetun merirosvohuivin pääkallotunnus kuvastakoon kasvavaa treenimotivaatiotani saada kosto, eli juosta kova maratontulos, ehkä useampikin.

Kolmen maratonin vuosi

Suunnitelmissa on juosta ensi vuonna peräti 3 maratonia ja kaikki vielä jälkimmäisen vuosipuoliskon aikana. Jos Z sattuu tämän lukemaan, haukkunee hän näin tiheälle aikataululle tekemääni suunnitelmaa maratonkeskittyneisyyden puutteesta. Kuten olen tuonne blogin uuden projektiotsikon alle listannut, ensin olisi tarkoitus juosta 1.7 Paavo Nurmi maraton Turussa, sitten 2.9 Ruskamaraton Levillä ja vielä 10.12 Honolulun maraton Havaijin saarilla. Tiedän että suunnittelemani maratonit eivät ole mitään otollisimpia ennätysten tekemiseen. Reitti ei Paavo Nurmessa ole kovinkaan nopea, pikemminkin päinvastoin ja Turussa on heinäkuun alussa vielä todennäköisesti hellekeli. Ruskamaratonilla keli on lämpötilan puolesta syyskuun alussa yleensä aivan ihanteellinen, mutta reitti on aivan törkeän mäkinen. Honolulussa on myös tarjolla aika mäkinen reitti ja varmuudella kuuma keli höystettynä kovalla kosteusprosentilla. Miksikö siis tällaiset kohteet jos mielin juosta kovan maratonajan? Mietin asiaa niin, että haluan kevään treenata rauhassa kuntoa kovemmaksi ja kesällä olisi sitten sopiva aika testata, minkälaiseen iskuun sitä oikein on itsensä saanut. Paavo Nurmi on tähän ajankohdallisesti loistava ja vaikka sen reitti ei nyt mikään pöytätasainen olekaan, en jaksa välittää. Jo hyvän aikaa on ollut suunnitelmissa viettää vuoden 2017 joulukuu Havaijin saarilla lähes kokonaan. Koska matkasta tulee pitkä ja todennäköisesti reissun budjettikaan ei ole sieltä halvimmasta päästä, juoksen myös syksyn maratonin kotimaan kamaralla. Suomen maratoneista Ruskamaraton vaan on tällä hetkellä sellainen, että se kiinnostaa tapahtumana paljon enemmän kuin mitkään muut syysmaratonit. Tasaisempia ja paljon nopeampia reittejähän löytyisi vaikkapa esim. Jyväskylästä, Vantaalta ja Kankaanpäästä, mutta eivät muuten houkuta juuri nyt pätkän vertaa Ruskamaratoniin verrattuna. Toki lähden Leville kovaa juoksemaan, siitä ei ole tarkoitus tinkiä. Honolulun maraton loppuvuodesta tulee todennäköisesti olemaan sitten enemmänkin fiilismaraton. Päivän vireestä riippuen tulen sielläkin kunnolla yrittämään, mutta en ota mitään paineita saada kuntoa huippuunsa joulukuun maratonpäivälle. Havaijin reissulla maraton on kuitenkin vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta. Tunnelmaltaan kyseessä on varmasti ainutlaatuinen tapahtuma, startata klo. 5:00 aamulla pimeään valtaisan ilotulituksen saattelemana ja nähdä juoksun aikana auringon nousu Tyynenmeren takaa.

Etsin viileässä kelissä juostavia tasaisen reitin maratoneja sitten joskus tulevina vuosina. Timo varmaankin arvostelee tasaisten maratonreittien fanina tätä ideaani pöhköksi ;)

Ajatuksia tulevista treeneistä

Vuoden ensimmäisinä kuukausina olisi tarkoitus saada treenit sujumaan taas totutunlaisesti. Tulen tällä jaksolla panostamaan myös tavallista enemmän voimatreeneihin. Lihaskunnon ylläpito kuuluu ohjelmaan jo vammojakin estävänä aina, mutta ajattelin nujuta punttisalilla painojen kimpussa alkuvuodesta hieman tavallista useammin. Myös mäkivetoja alan tekemään ”koneiston” virittämiseksi ja juoksun voimatason nostamiseksi tässä vuoden ensimmäisten kuukausien aikana.

Maaliskuun korvilla sitten vauhtiharjoituksia kehiin enemmän. Myös kisoja ajattelin lykätä ohjelmaan sopivasti maaliskuusta eteenpäin. Kisat ovat kuitenkin erinomaisia tv-kovia treenejä. Erikoisuutena kisoihin liittyen ehkä se, että tulen todennäköisesti juoksemaan puolimaratoneja kovinkin runsaasti. Tämä siksi että totesin viime vuonna puolikkaan olevan matkan puolesta mitä otollisin tv-kova treeni muun maratontreenin sekaan. Mikäli teen viikolla esim. kovan vetotreenin puolessa välissä viikkoa, toimii puolikas vaikkapa kymppiä paremmin loppuviikon kovana treeninä. Jos se osuu kovaan viikkoon niin ei haittaa sillä en koeta suurimmalla osalla näistä puolikkaista olla mitenkään ennätysiskussa. Päämääränä on saavuttaa ennen kaikkea hyvä tuloskunto maratoneille. Katsotaan, miten tämän idean toteuttaminen alkaa toimia ja viilataan suunnitelmaa jos alkaa näyttää, että ei kulje kirveelläkään.

"Työkalujen" arsenaalia. Saa ulkoiluttaa!

Lyhyt aika maratonien välissä on itselleni täysin uusi ja tuntematon haaste. Paavo Nurmen ja Ruskamaratonin välissä on vain 2 kuukautta ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten saa itsensä a) palautumaan maratonista sopivasti ja b) treenattua vireen mahdollisimman hyväksi seuraavaan maratoniin. Pitää olla tarkkana ettei tohota pää kolmantena jalkana itseään uuvuksiin. Mielikuvani on sellainen, että kovasta määrästä kannattaa tinkiä, mutta avainharjoitukset tulee koettaa toteuttaa kovalla intensiteetillä. Katsotaan miten äijän käy. Fiksu, hyvää maratontulosta tavoitteleva juoksisi maratonin max. keväällä ja syksyllä, jopa kaltaiseni hidas taapertaja, mutta koetan nyt näin.

Haaste pysyä ehjänä

Kuten tämä surullinen ”juoksu-urani” on useaan otteeseen osoittanut, olen todella vamma-altis kaveri. Aina tuppaa joku paikka krakaamaan ja telakka kutsuu, joskus oikein turkasen pitkäksikin aikaa. Helmikuussa tulee kuluneeksi 2 vuotta siitä kun edellisen kerran rikoin itseni leikkauspöydälle ja pitkään toipumiseen. Treeneissä pitää ehdottomasti muistaa huolehtia lihaskunnon ylläpidosta, riittävästä venyttelystä, alku- ja loppuverryttelyistä jne. eikä paneutua näihin vasta sitten kun kipuja on riesana repullinen. Vuodet toimivat tässä suhteessa kerrankin eduksi, sillä oman kehon ja niille sopivat harjoitteet on oppinut tuntemaan aina vaan paremmin. Jospa sitä pysyisi ehjänä ja olisi vielä tervekin kun maratonviikonloppu koittaa.

Tässäpä ajatuksia tulevaan. Jos kaikki menee putkeen niin joku päivä revenge will be mine!!