Ma 1.8; a: 8km. i: 15km. Yht. 23km
Ti 2.8; a: 6km. i: 80min. punttisalitreeni + 7km löysästi. Yht. 13km
Ke 3.8; a: 10km. i: 16km. Yht. 26km
To 4.8; a: 6km. i: 12km, sis. 8km vauhtileikittelyä kuntoradoilla niin että kaikki ylämäet kovaa. Yht. 18km
Pe 5.8; a: 7km. p: 4h temuamista Duudsonit Activity Parkissa
La 6.8; i: 60min. crosstraineria, sis. 4 + 3 + 2 + 1min. kovaa isolla nousukulmalla ja vastuksella
Su 7.8; i: 7km
Viikko 31: juoksua yht. 94km
Maratontreenin viimeinen 3kk rypistys oli tarkoitus aloittaa kunnon määräviikolla. Viikko alkoikin hyvin. Määrää kertyi mukavasti tiistain voimatreenillä höystettynä. Torstai-illan revittely mäkisillä kuntiradoilla kovassa sateessa oli todella raskas, mutta hyvällä tavalla. Pistikin oikein hymyilyttämään. Suunnitelma oli lykätä loppuviikkoon pitkä lenkki ja jotain muuta kivaa. Toisin kuitenkin kävi. Maijan veljen lapset, Kristian ja Jenny tulivat torstai-iltana kylään ja menimme heidän kanssaa perjantaina Duudsonit Activity Parkiin heilumaan. Kristian ja Jenny eivät todellakaan ole mitään sohvaperunateinejä, vaan aktiivisia liikkujia joiden kanssa olikin kiva lähteä temuamaan. Itsekään en luonnollisesti malttanut olla kaikkea kokeilematta, heiluttua tuli hiki hatussa. Parasta antia oli ehdottomasti kunnon trampoliineilla pomppiminen. Yleensä ensin vauhtia mahdollisimman korkeisiin loikkiin ja sitten jollain epämääräisellä voiltihypyllä / harakanlennolla superloonikasaan. Oli hauskaa! Kerran sitten kokeilin loikata superloonikasaan "kynttilänä" eli jalat aivan suorana. Oikea nilkka vääntyi ulkosyrjän puolelle ja hetken näkyi silmissä tähtiä. Jalkaan koski, mutta kävely tuntui onnistuvan ihan hyvin. Kotona kuitenkin jalkaterä ja nilkka turposivat aika lailla. Levossakin särky oli tuskaisen kamalaa, vaikka laitoin asiaan kuuluvasti siihen kylmää ja jalan kohoasentoon. Manasin jo mielessäni epäonneani. Kuinka joku voi onnistua jalkansa telomaan superloonikasaan hypätessä?! Eipä olisi ikinä tullut mieleenkään moinen mahdollisuus. Lauantaina lepokipu oli onneksi poissa, mutta kävely koski turkasesti. Eipä siis tulisi juoksusta mitään. Huolsin maastopyöräni ajokuntoon kun en ole sillä koko kesänä ajellut. Kävi kuitenkin niin että takarenkaan pumpattuani, ei pumppu irronnut venttiilistä sovinnolla. Nytkytin sitä irti mutta eipä tuo hievahtanutkaan. Napakka ote ja revin sitä voimieni takaa jolloin venttiili mokoma otti ja hajosi. Vararengasta tai edes venttiiliä en tietenkään tähän hätään omistanut kun ei ole tosiaan pitkään aikaan tullut pyörää edes käytettyä. Kirosin surkeaa tuuriani kunnes huomasin että pumpun lukitus oli jäänyt avaamatta ennen irrotusta. Ei ihme että se ei irronnut. Tämäkin vielä! Venttiili tuli rikottua ihan omaa hölmöyttä. V-käyrä oli suhteellisen korkealla. Pakkasin kamat reppuun ja ajelin arkipyörälläni työpaikan salille crosstraineria vatkaamaan. Aika tehokkaan treenin sainkin kiukuspäissäni väännettyä, samalla miesten olympialaisten maantiepyöräilyä katsellen. Jalkaan koski, mutta ei liian paljon.
Nyt sunnuntaina koipi on ollut jo paljon parempi. Turvotusta on edelleen, mutta kävely on jo suht kivutonta. Jalkaterän ulkolaidassa on pitkä mustelma ja juuri jalkapohjan ulkosyrjään kipu onkin nyt eniten tuntunut. Päätin kokeilla illaan juoksua varovaisesti. Ei ehkä järkevää, mutta en malttanut olla testaamatta. Kipua oli jonkun verran nilkan ulkosyrjällä ja myös jalkaterän ulkosivulla, mutta ei liikaa. Oli omituinen tunne että ikään kuin oikea jalka alipronatoi koko ajan. Nilkka ei ihan siis kuosissa ole. Alkoi kuitenkin taas hymyilyttämään. Näinköhän selvisin säikähdyksellä. Kaikkeen kannattaa silti varautua. Ehjät jalat voivat silmän räpäyksessä olla huonolla tuurilla muisto vain. Mistäpä näitä tosin osaisi ennustaa ja ei ole edelleenkään masiinaa joka hälyttäisi tulevasta tapaturmasta. Liian varovaiseksikaan ei kannata ryhtyä, sillä liikaa varoessa yleensä vasta tuleekin kohellettua. Voihan sitä lenkilläkin jäädä auton alle, metsässä käydä karhu kimppuun, salama iskeä taivaalta jne. Ei muuta kun eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Ehkäpä tämä oli vain venähdys tai joku sen tapainen ja pian olen taas normaalissa treenirytmissä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti