Viikko 27

Ma 4.7; i: 11km
Ti 5.7; a: 4km. p: 60min. sulkapalloa. i: keskivartalojumppa ja 6km. Yht. 10km
Ke 6.7; a: 7km. i: tunnin hieronta
To 7.7; lepo
Pe 8.7; a: 5km. i: 9km, sis. 3x200m vedot. Yht. 14km
La 9.7; p: 2km + Hirvijärvihölkkä (13,9km): 54.26. Yht. 16km
Su 10.7; p: 10,3km + 700m avojaloin nurmikolla. i: 5km. Yht. 16km

Viikko 27: juoksua yht. 74km

Paluu kisaamiseen on nyt suoritettu. 601 päivää ehti kulua edellisestä startistani joka oi marraskuussa 2014 (kyllä, piti oikein laskea). Kisapaikkana oli Hirvijärvihölkkä, joka juostaan Keuruun kunnassa, tarkemmin Liesjärven kylässä Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rajalla. Olen kyseisen kisan juossut aikaisemmin jo 6 kertaa vuosina 1995, 1996, 1997, 2002, 2003 ja 2014, joten reitti oli hyvin entuudestaan tuttu. Voikin sanoa, että kyseisestä tapahtumasta juoksuintoni sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten. Tällä kertaa kisasta tuli todella raskas. Ensimmäinen kilometri painellaan ramakkaan alamäkeen joka suhahti aikaan 3.30. Tiesin kuitenkin jo vanhastaan, että näistä alamäkipainotteista alkukilometreistä ei voi liikaa infoa vauhdista vetää. Seuraavat kilometrit menivät 3.45 vauhtia. JKU:n Aleksi Niemelä ravasti edessäni reilun 100m päässä, mutta en elätellyt toiveita kiinnijuoksusta. Juoksu sujui ongelmitta ja hyvää vauhtia aina 8km saakka josta alkavat pitkät ylämäet. Heti ensimmäiset pitkät nousut laittoivat puhaltamaan ja Aleksi loittoni edelläni horisonttiin. Muutaman nousun jälkeen reitillä tuli pieni tasainen pätkä, mutta sitten luvassa oli taas lisää mäkeä. Kanttasin pahasti. Vauhti putosi mäissä 4.20 hujakoille enkä saanut sitä varsinaisen mäkiosuuden päätyttyäkään enää millään alle nelosen. Loput 3km reitillä oli sellaista kumpuilevaa, välillä pientä laskua ja sitten taas pientä nousua. Olo oli suorastaan kammottava ja viimeiset kilometrit tuntuivat ikuisuudelta. Maalissa olin aivan poikki. Kisa otti tällä kertaa todella koville. Verryttelyä en jaksanut edes ajatella. Kippasin vaan juomaa naamaan ja söin lettuja kunhan hieman tokenin.

Aika kaksijakoiset fiilikset jäi viikosta juoksun ja erityisesti tuon kisan suhteen. Oli hienoa taas kisata ja se laittaa todella hymyilyttämään. Vuosi sitten ajatukset olivat joskus jopa niin negatiiviset, että kisojen juokseminen tuntui vain todella kaukaiselta haaveelta. Now I am back in action :) Kunto vaan ei ole kovin kummoinen, mutta senhän pitäisi korjaantua treenaamalla. Eihän tuon kisan olisi pitänyt lähellekään näin koville ottaa, mutta tämä on kunto tällä hetkellä. Ei muuta kun tossua toisen eteen ja kisojakin ohjelmaan aina sopivasti.

Ranskan ympäriajo on täydessä tohinassa vielä 2 viikkoa, joten se tulee myös päiviä työn ohella paljolti rytmittämään. Nyt odottelemaan jalkapallon EM-finaalia. Pakko olla Ranskan puolella vaikka tuskaisesti Saksan menivätkin välierissä tiputtamaan. En vaan haluaisi nähdä Portugalin voittoa ja Pepen sekä Nanin kaltaisten inhokkien nostavan pyttyä taivaalle.